Aviomieheni ja minä hankimme vuosi sitten kodiksemme erillistalon (130 neliötä), jossa on kolme makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Mieheni pojat (9-v ja 13-v) edellisestä liitosta asuvat meillä joka kolmas viikko eli vierailevat kodissamme 7 yötä kuukaudessa. Pojilla on omat huoneet kirjoituspöytineen kaikkineen, vaikka minun mielestäni he mahtuisivat samaan huoneeseen. Minä opettajana tarvitsisin oman työhuoneen, jotta voisin valmistella rauhassa tunteja. Nykyinen tilajärjestely on minun kannaltani epäoikeudenmukainen. Minun kodissani minulla pitäisi olla oikeus päättää tilajärjestelyistä ja muut, jotka eivät edes asu meillä, saavat sopeutua siihen. Mieheni sanoi, että silloin kun pojat ovat poissa, SAAN (siis antoi luvan!) käyttää nuoremman pojan huonetta, mutta poikien viikolla minun pitää tehdä työni muualla. Nykyisin työhöni liittyvät oppikirjat ovat lattialla ja tietokoneeni joko keittiön pöydällä tai makuuhuoneessamme. Kärsin suunnattomasti oman tilan puutteesta. Miten kertoisin siitä miehelleni jotta hän ymmärtäisi? Viimeksi tänään otin asian puheeksi, mutta mies sanoi, että painostan ja uhkasi erolla. Mitä teen? Omistussuhde: mies 70% ja minä 30%. Tarkoittaako se sitä, että myös asun ja elän kodissani vain 30%?
Epäoikeudenmukainen tilajärjestely
neuvoton45
31389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin siis teillä on karkeasti laskettuna viisi huonetta, joten 30% omistuksellasi 1,66666 huonetta pitäisi olla vain ja ainoastaan sinun hallinnassasi. Onko näin? Vai onko sinulla lainkaan omaa huonetta, kenties jaat vielä makkarinkin 50/50 miehen kanssa?
Vakavasti puhuttuna teillä on ruhtinaallisesti tilaa kahdelle (olkoonkin vaikka joka kolmas viikko neljälle) ihmiselle. Vakavampi ongelma on, jos suhteenne on tuossa jamassa, että laskette jo omistusoikeuksia ja mies uhkailee erolla. Siitä on aika lyhyt matka sen omaisuuden jakamiseen. Kysy mieheltä, mikä teitä pitää yhdessä.
Poppelipomm:
Kyllä, jaan makkarin mieheni kanssa 50/50. Minulla ei ole omaa huonetta lainkaan.
Sarkasmia......
Pohjimmainen asia tässä on se, että sinulla on tunne, että sinun tarpeesi eivät ole miehellesi tärkeitä. Ymmärrän todella hyvin, että sinua sapettaa tämä tilanne! Tarvitset työhuoneen ja silloin miehesi pitäisi tämä ymmärtää!! Pojat todellakin mahtuvat samaan huoneeseen. Miksi heillä pitäisi olla omat huoneet, jos he ovat vain viikon kuussa teillä?? En ymmärrä miten miehesi voi olla noin itsekäs. Minusta tämän asian alla on jotain muuta.. onko teillä jonkinlainen henkinen valtataistelu, kun tälläinen asia aiheuttaa jopa erolla uhkaamista? Jotain muutakin ongelmaa teidän suhteessa täytyy olla, jos tälläisestä asiasta tehdään noin iso nurmero.
Onko kaikilla opettajilla kotonaan työhuoneet? Tuskinpa. Tuolla 30% omistusoikeudella et todellakaan ole ansainnut yhtä huonetta ikiomaan käyttöösi. Hanki makuuhuoneeseenne mappihylly ja työpöytä, äläkä tee mokomasta ongelmaa.
Sivusta seurannut:
Makuuhuoneemme on sen verran pieni, että kirjoituspöytä ei yksinkertaisesti mahdu siihen.
Ei omistusosuudella ja sillä mihin omassa kodissaan on oikeus, ole mitään tekemistä keskenään. Eihän esimerkiksi vuokralaisetkaan omista kodistaan senttiäkään, mutta silti saavat käyttää koko asuntoa miten haluaa. Haloo ihmiset...
Aloittajan parisuhteen ongelma on vain se, ettei kummallakaan ole normaalia kykyä keskustella molempien tunteista. Mies haluaa varmasti, että lapsilla on kotoisa ja ihana olo myös isän luona, vaikka eivät siellä aina asukaan. Lasten tunteet ovat isälle hyvin tärkeitä. Nainen taas kokee, ettei ole täysvaltainen perheenjäsen, koska ei saa omaa työtilaa omassa kodissaan, ja suree ettei mies ymmärrä hänen tarpeitaan.
Katsokaa peiliin ja katsokaa sitten toisianne. Yhdessä keksitte jotain.
Ovatko lastenkin makuuhuoneet noin pieniä? Jos ovat, niin eiväthän he silloin yhteen voisi mahtua. Jos eivät ole, niin miksi ette vaihtaisi lapsen huonetta siihen pienimpään huoneeseen ja ottaisi itsellenne makuuhuoneeksi sen isoimman, johon mahtuu kirjoituspöytäkin sinua varten?
Neuvoton45:lle
Hetkinen, nyt täytyy sanoa, että kirjoitat muunneltua totuutta tai talonne pohjaratkaisu on syvältä. Hankkikaa uusi omakotitalo!
130 m2 ja juuri teidän makuuhuoneenne on niin pieni, että kirjoituspöytä ei sinne mahdu. Ehei, enpä usko!
Meillä on 115 m2 ok-talo ja kyllä vaan mahtuu kaikkiin huoneisiin kirjoituspöydät ja parisängyt, jos laitetaan. Ja meillä on siis 3 mh, th, oh, eteinen, keittiö, sauna ja kylppäri näissä neliöissä. Teidän talossa on kai sitten oikein edustus-olkkari ja megasuuri keittiö, valtavasti kodinhoitotiloja ja makkarit puolestaan pikkuruisia koppejako?
Sivusta seurannut:
Meillä on 2 kylppäriä, pikkuruinen eteinen, kodinhoitohuone, sauna, tilava läpitalon olohuoneen ja avokeittiön yhdistelmä, vaatehuone, 2 hieman isompaa ja 1 pienempi makuuhuone. Aikuisten makuuhuoneeseen (siihen isompaan) mahtuu kiinteän ison vaatekaapin lisäksi parisänky ja yksi yöpöytä (joka on hankkimatta). Jos huoneeseen ängettäisiin vielä kirjoituspöytä, sängyn ohi ei enää mahdu kävelemään.
Kyllä jokaisella kodin asukkaalla on oltava oma tila. Meidän neliömäärät riittävät kahdelle loistavasti. Lapset eivät tarvitse omia huoneita. He viihtyvät erittäin hyvin keskenään vanhemman lapsen huoneessa. Nuorempi käy omassaan vain nukkumassa. Minä taas tarvitsen työpöytää/ompelupöytää jatkuvasti.
Jaa, että opettajan työhön kuuluu nykyisin ompeleminenkin. No, mitä mieltä lapset itse olisivat siitä, että olisivat samassa huoneessa? Onko heiltä kysytty? Ja jos kerran ne makuuhuoneet ovat todellakin niin pieniä, niin miten ihmeessä kahden lapsen sänky ja kirjoituspöydät voisivat mahtua yhteen huoneeseen (johon ei edes mahdu teidän sänky ja työpöytä) ja heidän pitäisi kai siellä vielä jotain mahtua tekemäänkin?
Kiinteä vaatekaappi pois teidän makuuhuoneesta ja se yöpöytä jätetäänkin hankkimatta, jolloin sinne mahtuu työpöytäsi. Tai sitten se sinun työpöytäsi yksinkertaisesti vain olohuoneeseen.
Olisihan se kivaa, jos kaikilla olisi aina omaa tilaa omassa kodissaan, mutta ei se vain useinkaan ole mahdollista. Itsekin jään töihin aina tekemään kaikki pakolliset "etätyöt", kun ei kotona saa rauhaa niitä koskaan tehdä.
Ketä v*** kiinnostaa onko kaikilla opettajilla työhuone? Tällä opettajalla olisi, muttei ole koska kummalliset kotiolot. Ensin hänen on määritettävä omat tarpeensa ja sitten laitettava perhe ojennukseen. Lapset tekevät kuten aikuiset määräävät, ei päinvastoin.
ps, yhtä hyvin voisit kysyä onko kaikilla lapsilla kotonaan omat huoneet!
Kerrossängyn saa kaupasta. Yksi kirjoituspöytä kahdelle riittää vallan mainiosti.
Kyllä se mies minunkin mielestäni on väärässä. Kahta huonetta on ihan järjetöntä pitää tyhjillään 3 viikkoa kuukaudesta. Samaa mieltä Uusikon kanssa: suhteessa on joko alkuvaiheen valtataistelua tai jotain vielä pahempaa.
Olen pahoillani tylyhköstä vastauksesta, mutta itse kuuntelisi erouhkailuja yhtään. Eivät kerro kovin ylevää miehen parisuhdetaidoista tai -halusta.
"Eivät kerro kovin ylevää miehen parisuhdetaidoista tai -halusta."
Kertoo just tasan sitä että on jo ainakin kerran jos ei useamminkin eronnut kun kerta uusio-suhde kyseessä.
Jokainen erokerta tekee helpommaksi lähteä taas kun pienikin ongelma astuu kuvioon. Kaikki on jo koettu, tietää mitä on tulossa.
Eihän ne huoneet tyhjillään olleet 3 viikkoa kuukaudesta, kun vaimo sai käyttää toista huonetta työhuoneena, kun pienempi poju ei ole paikalla.
Itseasiassa täysin aiheeseen kuulumaton juttu, mutta jokainen erokerta ei tee näin. Kerran eronneet eroavat todennäköisemmin toisenkin kerran. Kolmannen eron todennäköisyys on sama kuin ensimmäisen. Mutta NELJÄS avioliitto kestää suuremmalla todennäköisyydellä kuin ensimmäinen. Todistetusti siis ihminen oppii jotain... Joko oppii itse muuttumaan, tai tajuaa paremmin minkälaisen ihmisen kanssa avioon astuu.:) Tämä vain toivonkipinäksi useamman kerran eronneilla.
No minulla on uusperhe, jossa eron väläyttelykin on molemmin puolin kielletty. Sen verran pitkään molemmat kituivat entisissä liitoissaan, joissa tuota "erotaan sitten" -lausetta toisteltiin vuositolkulla (eikä kuitenkaan erottu ajoissa).
Kyllä niistä entisistä liitoista voi jotain oppiakin ottaa.
Erolla uhkailu nakertaa aina suhdetta ja luottamusta oli sitten kyse ihan minkälaisesta liitosta hyvänsä.
Aloittajalle sanoisin, että jotenkin sinun pitää saada miehesi tajuamaan ettet ole häätämässä poikia pois vaan haluat tuntea, että koti on sinunkin. Puolikas makuuhuone ei tuossa lukaalissa vielä ole koti.
Teetkö töitä 24/7, vai miksi ihmeessä järjestely, jossa sinulla on työhuone kaikkina muina päivinä kun sinä 7 päivänä kuukaudessa... Nyt järki käteen oikeesti. Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä.
Mihin sinä tarvit työhuoneen? Ei minullakaan ole omaa työhuonetta kotona, eikä monella muulla, pelkkää kiusantekoa sinulla. Miehen lapset on leikki iässä ja he tarvitsevat omat huoneet. Sinä voit tehdä vaikka työsi töissä tai keittiönpöyudällä.
Jos mies haluaa lapsilleensa omat huoneet, sinun on se vain hyväksyttävä, ei tarvi puuttua toisten ihmisten lasten asioihin.
Työt tehdään töissä, ei kotona. Vai oletko niin laiska että et viitsi olla töissä?
Aloittaja on opettaja, jonka pitää valmistella oppituntaja. Sinä et kirjoitusvirheistä päätellen ainakaan opettaja ole.
lissu nyt ei osaa edes kirjoittaa tahi lukea, ei ainakaan ymmärrä lukemaansa.
Työt tehdään töissä ei kotona. Joten alottaja ei ole töissä joten ei tarvisitä työhuonettakaan.
Oletpa katkera kun mies huolehtii omista lapsista hyvin. Ihan sydäntä lämmittää kun on mies joka lapsistaan välittää enempi kuin sinusta. Niin sen pitääkin olla. Ei kauaa varmaan jaksa katsella sun kiukuttelua.
Lapset tarvii huoneet et sinä.
Älä lissu jankuta , valmistaudu sinä vaan tulevaan viikonloppuun ja hae viinakset alkosta.
Uskokaa tai älkää, mutta nyt alkaa jo säälittää lissukin. Pitääköhän tarkistaa myös oma lääkitys :D
Mutta ei, mikäli ihminen on yli kymmenen vuotta (onko näin? Joku mainitsi joskus asian, itse en ole pitkäaikainen) postaillut silkkaa ulostetta tänne sekä lukuisille muillekin palstoille samalla tunnettavalla tyylillä otaksuttavasti vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena, niin olisi kai syytä huolestua? On liian helppoa nauraa räkäisesti ja kehottaa kipikapi Alkoon. Millainenkohan rikkinäinen sielu mahtaa kirjottajan satojen sivupersoonien takana lymytä?
MInusta asian pointti ei ole se miten usein tai paljon aloittaja tarviis pöytää/huonetta itelleen, vaan se että hän omistaa myös taloa ja se on hänen koti, kun mietin omalle kohdalleni niin en KOSKAAN vois asua niin etten saisi omassa kotonani päättää asioista varsinkin lasten takia jotka ei ole omia eikä varsinkaa asu siellä! Tottakai asiassa voi vastaan tulla ja miehen ja lasten kanssa yhdessä pohtia ratkaisua, mutta kyllä (olipa minkä ikäsiä tahansa) lapset pystyy yhden viikon ajan samassa huoneessa asumaan jos kerran muutenkin viettävät päivät toisessa huoneessa yhdessä. Sano miehellesi että katsoo itseään peiliin ja lopettaa urpoilun, jos haluaa kanssasi vielä asua!
Veit sanat suustani! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ei mitään lisättävää.
Kiitos asiallisesta kommentistasi.
Seliseli ja käläkälä,että voit olla veemäinen maikka.
ao ei ole edes töissä, hän pelkää että mies palaa vaimon luokse, niin epätoivoinen on että kitisee. Ja sekin vielä että että itse kirjoittelee itselleen puoltoäänet... aika sairasta...