KIUSAAMINEN

Toki joka vuosi koululaiset tekevät meilläkin itsemurhia mm. koulukiusaamisen takia. Sama kaikissa maissa. Valitettavasti.

koettavat saada isomman joukon kokoon, ja sitten jonkun kimppuun.
Kiusaaja voi toimia myös yksin, ovelasti ja salaa.
Tärkeintä on saada omalle sadistiselle luonteelleen tyydytystä.
Kotiolonsa ja -suhteensa todistavat samaa.

Onko kiusaamista ollut kautta aikojen, vai onko se nykyisin levinnyt laajemmaksi ja ylettyy jopa työpaikoille?
Aina tietenkin on ollut yksittäisiä tapauksia, mutta kiusaamisesta puhutaan nyt joka puolella.
Onko se vain huonoa ja tahditonta käytöstä, joka yleistyy kaiken aikaa, kun käytöstapoja pidetään naurettavina ja elitistisinä.

Jopa pukeutumista ylenkatsotaan ja irvaillaa "pukuherroja", joilla on kravaatit kaulassa.

Kiusaajat ovat etupäässä heikompia ja avuttomampia kaikessa mitä kiusattava.
Kiusaajia on aina useita jotka porukassa hankaloittavat kaikessa mikä mahdollista, kouluissa jopa wessakäynneillä voi kiusattu joutua pahoipidellyksi.

Muistan oman lapsikatraan kouluajoilta asian joka minua kovasti ihmetytti, kiusaajien vanhempia ei koskaan näkynyt vanhempain tapaamisessa.
Opetaja joskus kertoili nimettömistä soitoista jotka osottautuivat perättömiksi suorastaan valheiksi, niistä ei tiedetty kuka oli soittaja, mutta opettajan mukaan aikuinen joka kuitenkin tiesi asioista.

Koti on kaiken lähtökohta onhan siitäkin viime aikoina ollut esillä eräs pahimmista lapseen kohdistuneesta kokemuksesta
Liian moni on joutunut yhteiskunnassa ilkeyksien takia hylkäämään koulun tai jo hankitun ammatin.

jos kiusaajien vanhempia ei yhteisessä tapaamisessa näy, ei ole mukava kuunnella kun oma lapsi on leimattu pahaksi, ainoaksi syntipukiksi lasten riidoissa. Kyllä niissä lastenkin riidoissa ja kiusaamisissa on monta osapuolta eikä kaikki ole sitä miltä näyttää, aikuisten katseilta piilossa tapahtuu paljon. Ei ne kiusaamiset aina niin yksiselitteisiä ole, että kiusaaja on jotenkin heikko ja avuton, voi olla ihan toisinpäinkin. Kiusatusta voi tulla pahimman laatuinen kiusaaja, tämänkin olen nähnyt. Ei pitäisi minkäänlaisia leimoja varsinkaan lapsiin lyödä, varsinkaan kun ei asioista ole parempaa tietoa.

Nuo nuoret herkät ihmiset, jotka ehkä vuosia jo ovat kärsineet kiusaamisesta koulussa, kokevat varmaan nettikiusaamisen kovemmin kuin muut. Heillä kun on tyypistä riippuen kyky eläytyä niin täysin nettimaailmaan, varsinkin jos "elävässä elämässä" jo on syrjäytynyt toveripiirissään.

Joskus ihmettelee, mikä saa kiusaajat jonkun kimppuun koulumaailmassa,...erottuuko tuo nuori muista jollakin lailla, ja altistuuko siten hyökkäyksille?

Eläinmaailmassa on sama systeemi laumaeläimissä, joitakin hyljeksitään poikkeavuuden vuoksi jos erottuu massasta! Jokin tekijä siinä toimii, mutta tosi sääli on nuorta, jos elämä käy ylivoimaiseksi.
Koululaisena en ole ollut kiusaamisen kohteena enkä työelämässäkään. Nettikeljuilua tietty kokenut, mutta humoristisiäkin piirteitä siitä on löytynyt, kun ensi hämmennyksiltään on alkanut tajuta muidenkin näkemyksiä itsestään.

Sitten eräs seikka jonka olen huomioinut täällä nettikeskusteluissa, on kuin monelta puuttuisi se "tappelukaveri", jonka kanssa on ollut kiva vääntää peistä, saada adrenaalitujaus suoniinsa, usein ihan harmittomasti!

Aloituksen aiheesta riippumatta, alkaa siihen ilmaantua kärkeviä mielipiteitä ajakohtaisista ärsytystä aiheuttavista seikoista mitä on sydämellä.
Mikäpä siinä, onhan purkuväylä tunnekuohuillekin jos on tarve korjata mielestään epäkohtia.

Vanhempien kypsää roolia kaivattaisi nuorten vaikeuksissa, ja kykyä keskustella molemmin puolin.

on Positiivareista :

" Jos joku tänä aamuna kohtaamasi ihminen on noussut väärällä jalalla vuoteesta ja ikävällä asenteellaan pilannut oman päivänsä, anna hänen kaikin mokomin niin tehdä.
Älä ota häneltä tartuntaa. "

:D