Minulle hyvin tärkeä työtoverini täytti hiljattain vuosia. Olemme tunteneet toisemme muutaman kuukauden ajan ja olemme hyviä kavereita. Näin ainakin itse ajattelen. Hän on hyvin sympaattinen ,naimisissa oleva nainen. Itse olen parisuhteessa naisen kanssa ja hän tietää sen. Välimme ovat olleet hyvin lämpimät ja ystävälliset.
Jokin aika sitten työmme veivät meidät eri toimipisteisiin ja ollaan nähty silloin tällöin ja juteltu puhelimessa tai sähköpostiteltu toisillemme. Sama ystävällinen tunnelma on säilynyt välillämme.
Juttelimme kerran syntymäpäivistämme ja kerroimme siis toinen toisillemme koska olemme syntyneet. Päätin yllättää hänet pienellä lahjalla ja hän oli mielestäni hieman vihainen tästä. Kysyi samaan hengenvetoon, että koska minulla on synttärit ja että haluaisi antaa jotain vastalahjaksi. sanoin ettei tässä ole nyt kyse siitä, että tarvitsisi mitään vastalahjaa antaa. Ts. hän oli unohtanut synttärini.
Tiedän, että hänellä on töissä kiire ja muutenkin, mutta yllätyin tästä reaktiosta. Ymmärrän etten ole hänelle samalla tavalla tärkeä kuin hän minulle, mutta asia ei haittaa minua ollenkaan. Ajattelen vain, että lahjoja voi antaa silloin kun siltä tuntuu vaikka ei olisi aihettakaan.
Mitä ajattelette tästä? Teinkö jotain hölmöä?
Jokin aika sitten työmme veivät meidät eri toimipisteisiin ja ollaan nähty silloin tällöin ja juteltu puhelimessa tai sähköpostiteltu toisillemme. Sama ystävällinen tunnelma on säilynyt välillämme.
Juttelimme kerran syntymäpäivistämme ja kerroimme siis toinen toisillemme koska olemme syntyneet. Päätin yllättää hänet pienellä lahjalla ja hän oli mielestäni hieman vihainen tästä. Kysyi samaan hengenvetoon, että koska minulla on synttärit ja että haluaisi antaa jotain vastalahjaksi. sanoin ettei tässä ole nyt kyse siitä, että tarvitsisi mitään vastalahjaa antaa. Ts. hän oli unohtanut synttärini.
Tiedän, että hänellä on töissä kiire ja muutenkin, mutta yllätyin tästä reaktiosta. Ymmärrän etten ole hänelle samalla tavalla tärkeä kuin hän minulle, mutta asia ei haittaa minua ollenkaan. Ajattelen vain, että lahjoja voi antaa silloin kun siltä tuntuu vaikka ei olisi aihettakaan.
Mitä ajattelette tästä? Teinkö jotain hölmöä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis mikä oli pointti? Että voiko antaa lahjaa? Kyllä voi jos haluaa. Ihmiset nyt ei vaan osaa aina arvostaa lahjaa, kun aletaan heti miettiä vastalahjan velvoitetta.
Kysymys ei välttämättä ole siitä oletko tärkeä vai etkö ole hänelle vaan hänestä voi tuntua, että yrität "ostaa" hänen ystävyyttä tms. Toiselle voi tulla myös tunne, että hänen pitäisi antaa jokin vastalahja.
Itsekin kerran nuorempana ostin lahjaksi korun naiselle, johon olin rakastunut ja jota tapailin, mutta hän ei edes suostunut ottamaan lahjaa vastaan. Minulle tuli tunne, että hän ei pidä siitä lahjasta tai jopa epäili, että se olisi varastettu (!). Ensin mielessäni loukkaannuin tästä, mutta toisaalta hän oli kyllä oikeassa, sydämellinen halaus tai ystävällinen lause on paljon enemmän kuin jokin lahja.
Nykyään vanhempana olen itsekin oppinut jotenkin vierastamaan lahjojen vastaaottamista tai antamista. Arvostan, että ystävyyttä ei voi ostaa rahalla, ei lahjoille tms. Paljon mukavempaa on kun on ystävä, joka hetken jaksaa kuunnella tai jakaa murheita tai iloja. Väistämättä myös tyttyöystävästä, joka on kaiken aikaa ostelemassa kaikenlaisia lahjoja, tulee mieleen, että hän yrittää sillä lahjomisella korvata jotain (huono omatunto?) tai ostaa vain rakkautta rahalla. Helposti myös ihmistä, joka on auliisti ja sinisilmäisesti ostelemassa lahjoja kaikille, voidaan hyväksikäyttää.
On ihmisiä, joille oikeasti on vaikea vastaanottaa lahjoja.
Itellä oli ankeet syntymäpäivät ja joulut lapsena...
Itse ajattelin vain sitä, että me juttelimme synttäreistä ja hän ei muistanut asiaa. Ok, tajuan sen kyllä. Hänellä on omat kiireensä eikä hän ole kiintynyt minuun samoin kuin minä häneen. Ihmettelin vain sitä hetken suuttumusta aluksi. En liioin yritä ostaa kenenkään ystävyyttä, sillä minulla on tapana antaa pikkuisia lahjoja työkavereille esim. jouluna ja pääsiäisenä enkä odota niihin mitään vastausta. Mutta ehkä mä jotenkin ylitin jonkun "rajan" josta en ollut tietoinen. Kaikki on kumminkin ok, ollaan oltu jo yhteyksissä ja hän suhtautuu edelleen muhun kuten ennenkin. Ainaskin toivon niiin..
Meillä on sellaiset välit, että ollaan juteltu niitä näitä ja niitä vaikeitakin asioita jaettu. Ehkä juuri siksi ajattelin, että lahjan antaminen on ok.
En vieläkään ymmärrä mitä oikein murehdit. Sitäkö ettei hän muista keskusteluanne, ja pelkäät että hän ajattelee sinun onkineen vartavasten tiedon hänen syntymäpäivistään? Tai että on "liian" ystävällistä muistaa lahjalla. Sanoit että se on sulla tapana, joten turha siitä ottaa morkkiksia. Ja en keksi mitään syytä miksi välinne huononisi tämän lahjan antamisen takia..
Enemmän ihmetyttää kun mainitset lämpimistä ja ystävällisistä väleistä, ja että olet lyhyessä ajassa kiintynyt häneen, mutta hän ei välttämättä tunne samoin sinua kohtaan. Kuulostaa että olet ihastunut häneen, kun tämä lahja-asiakin noin mietityttää, ja pelkäät hänen kohdallaan "rajojen ylittämistä". Se tietenkin selittäisi tilannetta, ja nyt pelkäät "paljastaneesi" itsesi hänelle, ja mietit hänen suhtautumistaan.
Tuo, että työkaverini ei edes muistanut meidän syntymäpäiväkeskusteluamme kertoi minulle ettei hän pidä minusta samalla tavalla kuin minä hänestä. Itse olen sellainen, että muistan AINA itselleni tärkeitten ihmisten merkkipäivät. Olimme kuitenkin jutelleet jo aika arkojakin asioita, joten siksi ihmettelin hänen reaktiotaan, siis sitä , että suutahti hetkeksi.
Mutta hyvä pointti tuo, että kaikille synttäripäivät eivät ole olleet juhlaa, sekin selittää jotain. Ehkä hän jotenkin koki mun olevan liian tuttavallinen myös, kun emme tunne kovinkaan pitkältä ajalta.
Eli halusin siis vain jakaa tämän asian täällä, jos jollakulla olisi vinkkejä ymmärtää tällaista tilannetta. Ei sen kummempaa siis...En ole rakastunut tai ihastunut, olen vain tosi kiintynyt siihen ihmiseen. :)
Ei kaikkia kiinnosta toisten tai omatkaan syntymäpäivät. Eivät ne välttämättä merkitse mitään eikä niitä muisteta eikä muistella ellei tule velvoitetta, että tiettynä päivänä on pakko ostaa tietylle henkilölle jotain koska on hänen syntymäpäivänsä ja jos ei osta hän loukkaantuu. Ei syntymäpäivien muistiin laittamattomuus kerro siitä kuinka hyvänä ystävänä häntä pitää tai kuinka hyvin viihtyy samassa seurassa. Ei monet muista läheistenkään syntymäpäiviä tai sitten sulkee läheisikseen vain oman perheensä jäsenet. Sinun anteliaisuudessasi pitäisi ottaa huomioon myös tilannetaju ja se ettei aina riitä että tarkoittaa hyvää lahjonnalla. Ehkä jotakuta voi ärsyttääkin, että taasko se kantaa meille jotain roinaa mikä päätyy kuitenkin kaatopaikalle, onko se kovin ekologistakaan?
Lahjojen antaminen ottamatta ensin selvää miten toinen haluaa että häntä muistetaan vai haluaako mitenkään voi olla itsekästä hyväksynnän kerjäämistä.
Jos on kyse lyhytaikaisesta tuttavuudesta, niin on ihan normaalia ettei toisten syntymäpäivää laiteta kalenteriin ylös heti kun sen maagisen numeron saa tietää.
Kyllä minustakin olisi vähän outoa, jos rakaskin työkäveri yllättäisi lahjalla, riippuu myös minkälainen lahja on kyseessä, esim. humoristinen ja halpa vai kallis ja virallinen. Jos lahja tulee odottamatta eli niin ettei lahjan antajalla ole varsinaista velvoitetta hankkia sellaista niin lahja viestii vaatimusta vastalahjasta jossain muodossa.
Meidän ystäväpiirissä on tapana antaa lahjoja ja minusta se on aivan luonnollista, en odota vastalahjoja, usein ystävyys on luonnostaan vastavuoroista, minulla on mistä antaa, mitä pahaa siinä on?
Olen ajatellut muuten tuota ihan samaa, että minulla on mistä antaa, niin siksi on hienoa antaa lahjoja. Jokin aika sitten olin lastenkutsuilla ja ihailin lasten tapaa ottaa vastaan lahjoja- he vain ottivat niitä ja thats it. Ja lasten leikki oli sitä, että he antoivat lahjoja toisilleen myös! Missä vaiheessa ja miksi meillä aikuisilla tulee nuiva suhtautuminen tähän asiaan? Ehkä tosiaan kyse on siitä, että monelle lahjan antamiseen liittyy jokin odotus tai vaatimus lahjan saajaa kohtaan. Sääli.
Jos jollakulla on vaikeuksia ottaa lahjaa vastaan, kun epäilee, että siihen kätkeytyy joku vaatimus, niin kertooko se enemmän lahjan saajan mielen liikkeistä kuin antajasta?
Tietysti lahjan antamiseen liittyy tunteita: ajattelen sinua, välitän sinusta, olet tärkeä jne., mutta turha siitä on suurempaa draamaa tehdä. Anteliaisuus lisää anteliaisuutta ja vastaanottavaisuus lisää kiitollisuutta. Kaikki voittaa.
Niin, onko se lahja aina esine, kun ihmisillä on tavaraa koti täynnä.
Sehän voi olla kahvien tarjoamista, kävely seuraa tai jotain muuta.