Kirjoitan tyttöystäväni tilanteesta. Hän on vm. 90 ja suorittu lukion neljässä vuodessa. Arvosanat eivät olleet kummoisia, mutta ei nyt mitään pohjanoteerauksiakaan, paras arvosana oli äidinkielestä saatu eximia. Opiskelusta nainen ei omien sanojensa lukiossa välittänyt ja kirjoituksiinkin lukeminen oli vähän niin ja näin. Joistakin lyhyen matikan kursseista ei kai päässyt läpi tai sai jonkun viitosen.
Kirjoitusten aikaan hän tapasi minut, mistä hän luultavasti sai idean hakea omaan opiskelupaikkaani, jonne on tunnetusti vaikea päästä ja jonne pääseminen vaatii runsaasti lukemista. Yritin kannustaa häntä lukemaan, mutta hänellä on kaikenlaisia ongelmia. Lapsena häneen on suhtauduttu väheksyvästi ja pidetty yksinkertaisena, koulussa opettajien suhtautuminen oli yleensä samanlaista. Ja on ollut muutenkin sukunsa hyljeksimä ja koulukiusattu. On myös käynyt terapiassa ongelmiensa vuoksi ja hänelläon mielenterveysdiagnoosi. Luultavasti nämä tekijät osaltaan vaikuttivat siihen, ettei hänen lukemisensa ollut kovin kummoista ja ei päässytkään sisään. Seuraavana vuonna sitten oli sama ruljanssi, paitsi että masentui jo kuukausi ennen pääsykokeita varmana siitä, ettei pääse sisään ja lopetti lukemisen.
Nyt on sitten menossa ns. kolmas välivuosi. Tyttöystäväni hylkäsi suunnitelmat opinahjooni suuntaamisesta ja päätti sitten kokeilla olisiko hänestä lääkäriksi. Olin vähän epävarma hänen aikeistaan alunperinkin, mutten tahtonut puuttua asiaan, koska en osannut arvioida millaiset edellytykset hänellä olisi pärjätä fysiikassa ja kemiassa, joista hänellä on sangen vähän opiskelukokemusta. No, hän meni aikuislukioon opiskelemaan näitä aineita. Nyt hän on saanut pakolliset fysiikan kurssit suoritettua, kemia jäi kesken. Kurssien keskiarvo on kahdeksan. Hänen fysiikan osaamisensa on silti vähän niin ja näin. Oppitunneilla hän jaksoi käydä joskus ahkerammin ja joskus harvakseltaan. Kun huomasin, ettei hän siellä mitään opi, niin kannustin häntä opiskelemaan itsenäisesti enemmän. Tyttöystävääni on kuitenkaan vaikea saada opiskelemaan. Hänen menestyksensä perustuu luultavasti paljolti siihen, että ennen kokeita sain hänet opiskelemaan ja paukutin hänelle kurssin keskeistä sisältöä päähän (olen itse verrattain hyvä fysiikassa) kunnes jotain tuntui menneen perille. Ja olen käytännössä itse laskenut hänen laskuharjoituksensa, joista hän sai täydet lisäpisteet. Kurssikokeet ovat kyllä vaikuttaneet hyvin helpoilta, mutta ehkä lukion fysiikan kurssit ovat yleensäki sellaisia, en itse muista enää. On silti huomioitava, että arvosanat ovat ihan ok verrattuna siihen tuntimäärään, jonka hän on opiskellut. Mutta arvosanoista huolimatta hänen osaamisensa vaikuttaa hyvin hataralta ja oppilaanakin on melkoinen kovakallo. Ajatuksen lääketieteen opinnoista hän on taitotasonsa havaittuaan itse omatoimisesti hylännyt.
Periaatteessa hänen pitäisi kuitenkin olla ihan älykäs. On tehnyt jonkun mensan sivuilla olleen nettitestin saanut saanut siitä sisäänpääsyrajalle osuvat pisteet. Yhdellä netin älypelifoorumilla hän sai kehitettyä älypelien kokonaiskeskiarvon yli 90 % suhteutettuna muihin hänen ikäisiinsä pelaajiin. Olen myös tehnyt joitakin kuviopäättelytestejä yhdessä hänen kanssaa ja mielestäni hän on niissä ihan hyvä. Jostain syystä hän ei kuitenkaan tunnu tajuavan lukuja ja suhteita ollenkaan, fysiikassa esim. kun pitäisi muuttaa minuutteja sekunniksi, niin saattaa ehdottaa vastaukseksi jotain päätöntä tyyliin 3 min = 0,36 sekuntia. Kyky muistaa tietoa ei liene paras mahdollinen, muttei mikään pohjanoteerauskaan.
Nyt sitten tälle naiselle pitäisi keksiä joku opiskelupaikka. Olen huolissani ja niin on hänkin, että taasko tulee uusi välivuosi. Syrjäytymisvaara on olemassa ja myös aukko CV:ssä huolettaa. Ongelmana on, ettei hänellä ole oikein edellytyksiä päästä sisään paikkoihin joinne hän voisi haluta (oikeustiede, lääketiede, fysiikka, psykologia), koska niihin pääseminen vaatii runsaasti lukemista ja osaamista. Tyttöystäväni ei kuitenkaan ole sellaisessa kunnossa hän jaksaisi paljoa päntätä. Myöskään "alempiarvoisiin'" koulutuspaikkoihin hän ei halua, koska kokee, että toteuttaisi silloin sukunsa profetiat siitä, ettei hänestä ole mihinkään. Hän kärsii paljon asian takia. Ehdotin hänelle sairaanhoitajakoulutusta, mutta hänen todistuksensa on sellainen, ettei varmaan pääse edes alkukarsintaa läpi. Kaupallista alaakin olen ehdottanut, muttei kuulemma ole kiinnostunut sellaisesta. Mikään ei vaikuta kiinnostavan ja vaikka kiinnostaisikin, sisäänpääsyedellytyksiä ei välttämättä ole (koska ei pysty pänttäämään riittävästi). Tämä on valitettavaa, koska tyttöystäväni on kuitenkin suhteellisen älykäs, vaikka hänellä onkin ilmeiset rajoitteensa. Alkaakin olla ideat lopussa.
Mikä voisi olla hyvä koulutuspaikka tällaiselle henkilölle? Ideoita?
Kirjoitusten aikaan hän tapasi minut, mistä hän luultavasti sai idean hakea omaan opiskelupaikkaani, jonne on tunnetusti vaikea päästä ja jonne pääseminen vaatii runsaasti lukemista. Yritin kannustaa häntä lukemaan, mutta hänellä on kaikenlaisia ongelmia. Lapsena häneen on suhtauduttu väheksyvästi ja pidetty yksinkertaisena, koulussa opettajien suhtautuminen oli yleensä samanlaista. Ja on ollut muutenkin sukunsa hyljeksimä ja koulukiusattu. On myös käynyt terapiassa ongelmiensa vuoksi ja hänelläon mielenterveysdiagnoosi. Luultavasti nämä tekijät osaltaan vaikuttivat siihen, ettei hänen lukemisensa ollut kovin kummoista ja ei päässytkään sisään. Seuraavana vuonna sitten oli sama ruljanssi, paitsi että masentui jo kuukausi ennen pääsykokeita varmana siitä, ettei pääse sisään ja lopetti lukemisen.
Nyt on sitten menossa ns. kolmas välivuosi. Tyttöystäväni hylkäsi suunnitelmat opinahjooni suuntaamisesta ja päätti sitten kokeilla olisiko hänestä lääkäriksi. Olin vähän epävarma hänen aikeistaan alunperinkin, mutten tahtonut puuttua asiaan, koska en osannut arvioida millaiset edellytykset hänellä olisi pärjätä fysiikassa ja kemiassa, joista hänellä on sangen vähän opiskelukokemusta. No, hän meni aikuislukioon opiskelemaan näitä aineita. Nyt hän on saanut pakolliset fysiikan kurssit suoritettua, kemia jäi kesken. Kurssien keskiarvo on kahdeksan. Hänen fysiikan osaamisensa on silti vähän niin ja näin. Oppitunneilla hän jaksoi käydä joskus ahkerammin ja joskus harvakseltaan. Kun huomasin, ettei hän siellä mitään opi, niin kannustin häntä opiskelemaan itsenäisesti enemmän. Tyttöystävääni on kuitenkaan vaikea saada opiskelemaan. Hänen menestyksensä perustuu luultavasti paljolti siihen, että ennen kokeita sain hänet opiskelemaan ja paukutin hänelle kurssin keskeistä sisältöä päähän (olen itse verrattain hyvä fysiikassa) kunnes jotain tuntui menneen perille. Ja olen käytännössä itse laskenut hänen laskuharjoituksensa, joista hän sai täydet lisäpisteet. Kurssikokeet ovat kyllä vaikuttaneet hyvin helpoilta, mutta ehkä lukion fysiikan kurssit ovat yleensäki sellaisia, en itse muista enää. On silti huomioitava, että arvosanat ovat ihan ok verrattuna siihen tuntimäärään, jonka hän on opiskellut. Mutta arvosanoista huolimatta hänen osaamisensa vaikuttaa hyvin hataralta ja oppilaanakin on melkoinen kovakallo. Ajatuksen lääketieteen opinnoista hän on taitotasonsa havaittuaan itse omatoimisesti hylännyt.
Periaatteessa hänen pitäisi kuitenkin olla ihan älykäs. On tehnyt jonkun mensan sivuilla olleen nettitestin saanut saanut siitä sisäänpääsyrajalle osuvat pisteet. Yhdellä netin älypelifoorumilla hän sai kehitettyä älypelien kokonaiskeskiarvon yli 90 % suhteutettuna muihin hänen ikäisiinsä pelaajiin. Olen myös tehnyt joitakin kuviopäättelytestejä yhdessä hänen kanssaa ja mielestäni hän on niissä ihan hyvä. Jostain syystä hän ei kuitenkaan tunnu tajuavan lukuja ja suhteita ollenkaan, fysiikassa esim. kun pitäisi muuttaa minuutteja sekunniksi, niin saattaa ehdottaa vastaukseksi jotain päätöntä tyyliin 3 min = 0,36 sekuntia. Kyky muistaa tietoa ei liene paras mahdollinen, muttei mikään pohjanoteerauskaan.
Nyt sitten tälle naiselle pitäisi keksiä joku opiskelupaikka. Olen huolissani ja niin on hänkin, että taasko tulee uusi välivuosi. Syrjäytymisvaara on olemassa ja myös aukko CV:ssä huolettaa. Ongelmana on, ettei hänellä ole oikein edellytyksiä päästä sisään paikkoihin joinne hän voisi haluta (oikeustiede, lääketiede, fysiikka, psykologia), koska niihin pääseminen vaatii runsaasti lukemista ja osaamista. Tyttöystäväni ei kuitenkaan ole sellaisessa kunnossa hän jaksaisi paljoa päntätä. Myöskään "alempiarvoisiin'" koulutuspaikkoihin hän ei halua, koska kokee, että toteuttaisi silloin sukunsa profetiat siitä, ettei hänestä ole mihinkään. Hän kärsii paljon asian takia. Ehdotin hänelle sairaanhoitajakoulutusta, mutta hänen todistuksensa on sellainen, ettei varmaan pääse edes alkukarsintaa läpi. Kaupallista alaakin olen ehdottanut, muttei kuulemma ole kiinnostunut sellaisesta. Mikään ei vaikuta kiinnostavan ja vaikka kiinnostaisikin, sisäänpääsyedellytyksiä ei välttämättä ole (koska ei pysty pänttäämään riittävästi). Tämä on valitettavaa, koska tyttöystäväni on kuitenkin suhteellisen älykäs, vaikka hänellä onkin ilmeiset rajoitteensa. Alkaakin olla ideat lopussa.
Mikä voisi olla hyvä koulutuspaikka tällaiselle henkilölle? Ideoita?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tekniikan ala
Olisiko jokin taideala mahdollinen?
Entä puutarhuriksi?
Tai kuuluisuudeksi jonkin Idols-kilpailun tai muun kautta?
Paljon lukemista ja pitkäjännitteisyyttä vaativat alat kai on syytä unohtaa.
Pistätkö kuvan sun tyttöystävästä niin katotaan?
Siis tyttöystävälläsi on Mensaan riittävä älykkyysosamäärä tai ainakin melkein, mutta hän ei muka pääsisi esim. lääketieteelliseen? Noin yleisesti ottaenhan älykkyysosamäärä korreloi muistin, uuden tiedon sisäistämiskyvyn ja ylipäätänsä koulumenestyksen kanssa, joten tyttöystävälläsi pitäisi olla suuri etulyöntiasema suurimpaa osaa muita hakijoita kohtaan - ja tämä pätee päättipä hän hakea minne tahansa luettelemistasi paikoista. En ymmärrä, mikä on esteenä... Onko sitten niin, että hänen älykkyytensä käy ilmi jotakin muuta kautta kuin matemaattis-loogista tietä; onko hän hyvä esim. kielissä tai vaikkapa musiikissa?
EI lääkikseen oteta ketään älykkyysosamäärän perusteella. Ei mensan raja ole edes niin korkea, että sillä älykkyydellä porskuteltaisiin ilman vaivannäköä lääkiksen pääsykokeista sisään. Ja tosiaan on mahdollista olla hyvä kuviopäättelytesteissä ilman, että on minkäänlaista intuitiivista matemaattista ymmärrystä asioista tai erityistä kielipäätä.
”EI lääkikseen oteta ketään älykkyysosamäärän perusteella.”
Aivan, enkä niin mielestäni edes väittänyt, joten täytyy kai sitten olla onnellinen siitä, että olemme ainakin tästä asiasta samaa mieltä.
”Ei mensan raja ole edes niin korkea, että sillä älykkyydellä porskuteltaisiin ilman vaivannäköä lääkiksen pääsykokeista sisään.”
Olet oikeassa – jälleen kerran – mutta sinun on otettava huomioon, että älykkyys on suhteellinen käsite. Jos tyttöystävälläsi todella on Mensaan riittävä älykkyysosamäärä, hän on älykkäämpi kuin valtaosa väestöstä. Älykyysosamäärä korreloi niiden seikkojen, joita aiemmassa viestissäni esille toin, kanssa, ja näin ollen tyttöystävälläsi pitäisi olla kaiken järjen mukaan paremmat mahdollisuudet lääketieteelliseen kuin suurimmalla osalla muista. Ja jos lääketieteellisen ovet eivät avaudu, niin ainahan hän voi mennä yhden pykälän alemmas ja hakea esim. oikeustieteelliseen. Niin tai näin, hänen älykkyysosamäärällään pitäisi päästä jollekin aloitusviestissäsi mainitsemalle alalle: joko lääketieteelliseen, oikeustieteelliseen, fysikaalisten tieteiden pariin tai psykologiaa lukemaan; erityisesti listan viimeistä alaa, psykologiaa, luulisi olevan melko helppo päästä lukemaan, koska se ei vaadi muuta kuin hieman tilastollista osaamista ja kykyä lukea suomen kieltä.
”Ja tosiaan on mahdollista olla hyvä kuviopäättelytesteissä ilman, että on minkäänlaista intuitiivista matemaattista ymmärrystä asioista tai erityistä kielipäätä.”
Älykkyysosamäärä korreloi matemaattis-loogisen osaamisen kanssa. Tämä on ihan yleistä tietoa. Lisäksi on todettu, että älykkyysosamäärä korreloi myös koulumenestyksen, siis myös kielien ja muiden aineiden osaamisen, kanssa. On toki mahdollista, ettei korkealla älykkyysosamäärällä ja näillä asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa sinänsä, vaan kyse saattaa tosiaan olla ihan puhtaasta korrelaatiosta, ei kausaliteetista, mutta onhan se vähintään melkoisen jännä sattuma, jos asiat niin ovat. Ymmärtääkseni äo:n merkityksestä on jonkinasteinen konsensus.
Minulla on sinun tyttöystävällesi neuvo, mutta valitettavasti neuvoni on niin ympäripyöreä, että hän siitä tuskin hyötyy – erityisesti jos hän on henkiseltä puoleltaa niin suuresti arpeutunut kuin aloitusviestistäsi ymmärsin. Neuvoni on yksinkertaisesti se, että tyttöystäväsi pitää hankkia terve ego. Terve ego tarkoittaa tiivistettynä sitä, että ihminen on itselleen oma jumalansa, ja muiden ihmisten typeristä vininöistä ja muista loukkaavista sanoista ei pidä välittää härän *ittua.
Jos haluat hieman käytännöllisemmän neuvon, niin ehdota tyttöystävällesi Defooing-ratkaisua eli omasta perheestään ja suvustaan eroamista, mikäli hän ei ole tätä jo kokeillut. Saattaa kuulostaa hieman radikaalilta, mutta asia on niin, että ei ole tervettä olla tekemisissä k-päiden kanssa. Kukaan ei ole allekirjoittanut sopimusta vanhempiensa, sukulaistensa tai edes valtionsa kanssa, ja näin ollen minkään tasoista sosiaalista interaktiota ei ole pakko jatkaa, jos niin ei halua. Jos ihmissuhde, oli se luonteeltaan millainen tahansa, ei toimi, se on yksinkertaisesti pantava poikki. Toisten ihmisten mädänneisyys ei ole tyttöystäväsi vika.
Sitten vielä kolmas neuvo: tee tyttöystävällesi selväksi, että loppujen lopuksi tässä maailmassa pärjätään yksin; juu, juu, kliseiden klise. Jos tyttöystäväsi ei ole valmis pelastamaan itse itseään, hänen on turha odottaa sitä yhtään keneltäkään muulta; samalla tavalla jos et rakasta itseäsi, kukaan muukaan ei sitä tule tekemään. Jos minä olisin odottanut muiden ihmisten apua, olisin jo kuollut. Sen sijasta valaistuin ja ymmärsin, että vain minä itse voin tehdä sen, mitä täytyy, jotta voin elää onnellista elämää.
Vielä yksi juttu: suurin osa ihmisistä puistattaa minua ihan h-elvetisti. Miksikö? Koska niin harvoilla ihmisillä on terve ego. Sitä kyllä palvotaan poliitikoita, jumalia, mystisismiä, kaiken maailman new age -hörhöilyä ja vaikka mitä roskaa, mutta omaa itseään kohtaan ei kyetä tuntemaan aitoa rakkautta – huolestuttavaa. En yhtään ihmettele, että nykyään törmään niin usein näihin ”ihmiskunta on maapallon syöpä” -idiootteihin; menköön elämään vaikka mopsien kanssa luolaan, jos niin paljon omaa lajiansa vihaa.
No juu, ehkä on parasta lopettaa tämä viesti tähän, kun tuo tajunnan ihmeellinen virta jo hieman onnistui pakkani sekoittamaan. Toivotan sinulle onnea tyttöystäväsi kanssa.
PS Pahoittelen jok'ikistä yläpuolella olevaa kielioppi- ja oikeinkirjoitusvirhettä. Olen hyvin, hyvin pahoillani.
Tosiaan kuten jo ensimmäisessä postauksessani mainitsin tyttöystävälläni ei näyttäisi olevan minkäänlaista matemaattista kyvykkyyttä. Kieltämättä minustakin on outua, että tällainen henkilö voi menestyä hyvin kuviopäättelytesteissä. Tilanne on sikäli outo, että äo:n perusteella periaatteessa pitäisi olla mahdollisuuksia moneen, mutta käytännön luku- ja suhdetajuttomuus sulkee juuri ne ovet, jotka älykkkyys avaa. Eli joku lääketieteellinen ei ole realistinen vaihtoehto tässä vaiheessa. En sitten osaa arvioida, että voiko tuota luku- ja suhdetajua kehittää, onko hänellä joku psyykkinen lukko matemaattisten juttujen kanssa vai mikä on.
Kontaktit sukuun ovat tietyllä tapaa nyt jo jäissä, mutta jotenkin se suku kummittelee silti hänen ajatuksissaan. Äitiään tai isäänsä hän ei voi jättää, koska kokee, ettei näillä ole muuta kuin tytär elämässään. Eikä hänen vanhempansa erityisen kamalilta vaikuta, äiti nyt ei vain tahtoisi millään luovuttaa tyttärestään (jota oli aikaisemmin potkimassa kodista pois), vaan haluaa kommunikoida joka päivä tämän kanssa ja haluaisi saada hänet takaisin luokseen asumaan.
Viesteistäni voi saada kuvan, että tyttöystäväni olisi jonkinlainen vätys ja luuseri. Hänellä on kyllä taipumusta lannistua vähän liian helposti. Hänestä on kuitenkin kasvanut lähtökohtiin suhteuttuna kelpo nainen, on herkkä ja hyväluontoinen, iloluontoinenkin - hänet saa ilostumaankin aika pienillä jutuilla. Ja yleisesti ottaen oivaltava ja itsenäisesti ajatteleva, mikä tarkoittaa, ettei hän jaa ollenkaan joitakin miesten kannalta rasittavia naisten ajatustottumuksia ja -taipumuksia. Eli omanlaisensa haavoittunut enkeli...ja sanon tämän vaikka en harrasta enkä kannusta naisten romantisoimista.
Ei Lääkikseen tai Oikikseen kukaan pääse pelkällä älykkyydellä vaan kyllä siinä pitää lukeakin ja paljon. Ei kukaan sinne pääse lukematta sisään. Älykkyys ei myöskään korreloi muistia, jos henkilö a) on niin masentunut tai ei-otivoitunut, että hän ei jaksa edes ajatella tai muistaa mitään b) on niin väsynyt tai stressaantunut,että ei jaksa c) on mielenterveysongelmia ja nämä haittaavat muistamista.
Oisko aloittaja sun tyttyksellä miettimisen paikka, että joka hän a) päntää ihan hullun lailla jos haluaa opiskelemaan tai b) hän ei pääse opiskelemaan jos ei pänttää. Kannattais kuitenkin hakeutua sellaiselle alalle, mikä motivoi ainakin edes jotenkin. Ei kannata hakea sellaiseen kouluun ja alalle, mistä hän ei koskaan haluaisi tehdä töitä oikeasti. Sitten tietenkin, että hän pitää välivuoden, tekee siinä välillä jotain ja miettii mihin seuraavana vuonna hakee ja onko realistisia mahdollisuuksia ja aloittaa lukemisen todellakin varhain. Sitten tärkeä juttu, eli tietääkö hän nyt varmasti itsekään minne haluaisi opiskelemaan?
Kuulostaa aika burgerilta. Ehkä joku amis ois oikee paikka.
Tyttöystävästäsi tulee oikein hyvä perheenäiti.
Eli lasten tekoon, nyt on jo hyvä aika. Yksi lapsi kolmen vuoden välein, niin töissäkäyntiä tai opiskelua ei tarvitse ajatella. Kun vanhimmat lapset ovat aikuisia, voi siirtyä hoitamaan lapsenlapsia.
Olen tosissani.
Avoimessa yliopistossa voi suorittaa useita kursseja esim. Psykologiasta ja jotain myös esim. Oikiksesta. Jos nämä avoimen kurssit menisivät hyvin, saisi tyttöystäväsi varmasti itsevarmuutta pääsykokeisiin. Tai jos ei tunnu hyvältä nuo kurssit, niin tietää olla hakematta pääsykokeissa. Hintaa kursseilla yleensä 1op=10e ja kurssit saa hyväksiluettua tutkintoon, jos pääsee sisälle.
Tietojenkäsittely perustuu loogiseen ajatteluun ja pääsykoe ei vaadi etukäteen minkäänlaista valmistautumista. Tehtävissä esitellään jokin kaava tai malli, jonka käytöstä annetaan esimerkkejä ja sitten niitä pitää osata itse soveltaa. Mukana yleensä myös esseekysymys. Sisään päästessä sitten tiet aukeaa muiden aineiden opiskeluun, jos ohjelmointi ei kiinnosta.
Tässä ja tätä edeltävässä oli hyviä vinkkejä, kiitos niistä. Täytyykin harkita erityisesti tuota tietojenkäsittelytiedettä.
Minusta vaikuttaa siltä, että ensimmäiseksi pitäisi hoitaa tuo mielenterveys (jaksaminen) sille tasolle, että ylipäätään voi lukea pääsykokeeseen. Sille sinä et kuitenkaan mahda muuta kuin toimia välikätenä. Konkreettisista neuvoista kannatan myös tuota, että tyttöystäväsi pitäisi ehdottomasti kasvattaa henkistä (fyysistäkin?) etäisyyttä lapsuudenperheeseensä, jos perhe/suku toimii vain rasitteena.
Se, mitä sinä voit tehdä, on muistuttaa tarvittaessa useammankin kerran, että sinulle on tärkeintä hänen hyvinvointinsa ja onnellisuutensa, tekipä hän sitten mitä hyvänsä. Ettet sinä ainakaan odota hänen opiskelevan jotakin hienoa, jotta hyväksyisit ja rakastaisit häntä, olethan nytkin ollut nämä vuodet hänen rinnallaan. Samalla osoitat välittäväsi, mutta sysäät hänelle itselleen myös vastuun toimia, elää omaa elämäänsä. Kukaan muu ei voi sitä elää ja puolesta tehdä.
Olisikohan tyttöystävälläsi mahdollisuus päästä käsittelemään näitä tulevaisuusasioita uudelleen terapiaan tai muun keskusteluavun piiriin?
Tyttöystäväni on käynyt terapiassa aikanaan. Terapia oli kuitenkin huonolaatuista eikä kokenut saavansa siitä mitään hyötyä. Ylipäätään mielenterveyspalveluiden laatu on tänä päivänä hyvin heikko. Diagnoosit ovat yhtä lottoamista ja ongelmia pyritään hoitamaan myrkyttämällä aivot toimintakelvottomiksi. Varmasti päteviäkin terapeutteja on olemassa, heidät ensin pitäisi jotenkin löytää ja hoitokin muodostuu luultavasti aika hintavaksi.
Voisit tietysti jättää tyttyöystäväsi, sillä miksi kantaisit mukanasi ihmistä, joka ei osaa tai halua huolehtia itsestään. Voi olla, että hänen tilanteensa ei muutu ikinä. Hän ei tule ehkä koskaan menemään opiskelemaan tai töihin. Entäs sitten?
Pelkkä älykkyys ei riitä, tarvitaan myös muuta.
Tai ainakin sinun pitää vain hyväksyä, että tuleva vaimosi on syrjäytynyt.
Ei sillä ole minulle ole henkilökohtaisesti merkitystä vaikka tyttöystäväni syrjäytyisi (toki olisin pahoillani hänen puolestaan). En tarvitse yhteiskunnallisia hierarkioita ja luokitteluja kertomaan minulle kuka on hyvä nainen.
Tämä edistää opintoja:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/131
Olen 25-vuotias nuori nainen ja viestisi sai omat muistoni mieleen. Minua pidettiin yksinkertaisena ollessani koulussa, koska ilmaisin itseäni erikoisesti. Minulle tuli jossain vaiheessa mielenterveysongelmia, koska en saanut tehdä henkisesti riittävän haastavaa työtä. Nyt aikuisiällä olen tajunnut ongelman: opetus. Ajattelen aivan liian abstraktisti asioista ja minulle kaikkein paras opetus olisi ollut sellaista, jossa oltaisiin lähdetty laajoista kokonaisuuksista.
Olen valmistunut käytännönläheiseltä alalta maisteriksi ja haen nyt keväällä lääkkikseen. Olen melko varma, että pääsen sisään, koska olen saanut itsenäisesti opiskella tavalla, joka soveltuu minulle parhaiten. Helppoa tämä ei ole ollut, koska tukea en ole saanut muulta kuin poikaystävältäni. Edelleen ketuttaa, kun suurin osa pitää minua yksinkertaisena ja saavutukseni ovat lähinnä tunnollisuuden/hyvän muistin salaisuuksia. Oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän fysiikkaa ja ymmärryksen olen hakenut omien ahaa elämysten kautta. Poikaystäväni ei osaa selittää minulle muuta kuin sen, että miten fysiikkaa lasketaan. Poikaystäväni on kirjoittanut laudauturit kaikista luonnontieteen aineista, mutta joissain asioissa olen häntä tällä hetkellä edellä.
Viestini pointti: Mieti missä tyttöystäväsi on hyvä ja kenties sitä kautta oppiminen voisi tapahtua. Hyvä äidinkieliarvosana viittaa siihen, että tyttöystäväsi voisi oppia kielen avulla, että joku ihminen joka osaa opettaa käytännönläheisesti hyvällä suomen kielellä voisi toimia.
Ensinnäkin yksikään verkossa/ilman valvontaa tehty äo-testi ei ole luotettava ja toiseksi niitä testejä on monenlaisia. On testejä joissa on numeerisia ja verbaalisia tehtäviä ja testejä jotka ovat kapea-alaisia.Ja kaiken lisäksi jokaisessa testissä on virhemarginaalia toisin sanoen oletetaan että henkilön "todellinen" äo on vaikkapa 100 mutta virhemarginaalin takia tulos voi olla 95-105.Tyttöystäväsi äo siis voi olla 131, mutta tämän todellinen älykkyys voi oikeasti olla hiukan alle kyseisen rajan tai hiukan enemmän. Joku voi olla hyvä visuaalisen päättelykyvyn osa-alueella, joka saa hänet pärjäämään mensan testeissä, mutta heikko numeerisen ajattelun alueella joka voi ilmetä matemaattisena lahjattomuutena ja sama asia kielellisen lahjakkuuden osalta ja tämän takia henkilö voi olla matemaattisesti/kielellisesti lahjaton vaikka omaisi mensan jäsenyyteen yltävän tuloksen yhdessä testissä. Ja muutenkaan ei koulussa yliopistot mukaan lukien paljoa älliä tarvita vaan ennenkaikkea istumalihaksia opiskelutaitoja joilla on mahdollista korvata puuttuvia hoksottomia mikäli niissä on puutteita.
Mulle tuli vähän sellainen kuva tosta aloitusviestistä, että tunget vähän liikaa nokkaasi tyttöystäväsi asioihin. Ehkä sun pitäisi ottaa vähän etäisyyttä koko aiheeseen ja antaa hänelle enemmän tilaa. Tyttöystäväsi joutuu kuitenkin ratkaisemaan ongelmansa itse ja muiden ihmisten "vaikutteet" näyttävät vaan häiritsevän.
Mun mielestä on ihan älytöntä tehdä tärkeitä päätöksiä vaan päteäkseen sukulaisille tai "todistellakseen" jotain. Ei elämää vanhempia tai sukulaisia varten eletä.
Ihan normijampalta tyttöystäväsi ei vaikuta.
Voisiko tyttoystavasi karsia diagnosoimattomasta dyscalculiasta? Varsinkin jos hanella on ongelmia matemaattisen paattelyn kanssa, mutta muuten osoittaa alykkyytta. Hanen kannattaisi kayda laakarissa, jotta hanet voisi testata. Vaikuttaa myos, etta han on masentunut, joten laakitys voisi auttaa siihenkin.
Kannattaa miettiä kumpi on tärkeämpää, yrittää todistella muille oma kyvykkyys vai valita ura sen mukaan mikä on se oma "juttu"? Ja tuskin kyse on mistään taudeista tai muistakaan poikkeuksellisista asioista, jos ei ole matemaattisesti lahjakas. Itse pärjään aika hyvin myös niissä kuviotehtävissä ja looginen päättelykyky toimii oikein hyvin, mutta matematiikka taas ei suju hirveän hyvin. En koe kuitenkaan olevani tyhmä.
Meillä kaikilla on omat osa-alueet missä loistamme. Itse arvostan nykyään tunneälyä (ominaisuus, jota ei voida mitata ja sen takia mensalaisten halveksuma) omaavia ihmisiä paljon enemmän.
KAIKKI eivät ole mitään saatanan einsteinejä, eikä pidäkkään olla. Tyttöystävässäsi ei ole mitään vikaa, kukaan ei voi olla hyvä kaikessa. Täällä tyrkytetään jo lääkkeitä ja lääkäriä heti perään, PYH! Anna hänelle selvät ohjeet ja säännöt, hän kyllä löytää tien minne se sitten johtaakaan..
Miksi hän ei hae vaikka johonkin ammattikorkeakouluun, esimerkiksi sosionomeista ja varsinkin geronomeista tulee vielä pula.
Sinäkin voisit lopettaa murehtimisen ja hyysäämisen ja ottaa tyttöystäväsi sellaisena kuin hän on.
Kaikki suvun paineet pitäisi jo tuossa iässä osata jättää sivuun ja alkaa tehdä sitä mitä itsellä huvittaa. Jos suku edelleen dissaa ja on ikävää ja vähättelevää niin heidän kanssaan ei ole pakko olla tekemisissä laisinkaan tai vain valikoiden.
Toivon kaikkea hyvää tyttöystävällesi.
Ehkä hänen pitäisi kokeilla kauppakorkeaa?
Tervemenoa omaishoitajaksi.
Eli paapomisellasi tyttöystäväsi ei ikinä pääse omille jaloilleen.
Toivottavasti sinulla riittää hoivaamisviettiä huolehtia omien asioidesi lisäksi myös tulevan vaimosi ja lastesi asioista.
Lisäksi epäilen jostain syystä, että aloittaja on tyttö itse, tai ylläpidon tekemä trolli.
Mutta hyvää keskustelua silti.