This Flight To Night

aamu uninen,
suolaveden
punaamat silmät

aurinko,
joka herättää
ja saa näyttämään
rentoutuneelta

liikkumaan hiljaa
kuten kuivuva,
värikäs pyykki ja
taivaan tumma pilvi
kohtaavat
tyynessä ilmassa

lukitsee katseen
ulos,
päästämättä tunnetta
sisään

kuinka se
levittää lämpöään
ja muodotonta vihreyttään
rehevöitymättä

kuinka se kaikki
loppuu vaan olemasta,
halkeaa ja hipaisee
huutaen eleellään

halaa minua

mikään ei
kuitenkaan iske
ruumiiseen
täydellä voimalla,
elämän on
helpompi raapaista

pitää sielu
levottomuudelle avoimena

lopettaa katsomasta
silmiin,
saamalla jakamattoman
jakautumaan, jolloin
pinta tuntuu
taas neitseellisen
koskemattomalle

tyhjiö on nähnyt
päivänvalon
ja siihen ei
voi tunkeutua
edes ajatuksin

mutta siitä aistii
seikkailun halun,
himoa ja päihtymystä,
ripaukseen kärsimättömyyttä

pienen onnellisuuden
kangastuksen,
kimmeltävää vettä,
joka tuntuu
meren kylmyytenä

uiden sisään ja
kiinnittyen kuten
päiväunet, jotka
antavat rauhan
olemalla oma itsensä

ja riisuutumalla,
vetämällä puseron
pään yli
saaden hiukset sähköisiksi

mielen tekemään
asioita, joita
ei ollut
ennen tehnyt

suostumatta enää
koskettamasta hennosti,
pelkäämättä
enää lasin hajoavan

lasin, jonka
panssari tuntui
nailonin pehmeältä
pohjeraidoissaan

oliko alulle saatu
jotain mitä
ei voi pysäyttää

suonenveto, joka
hukuttaa
jäihin putoamisen
yllätyksellisyydellä

käsi, joka
lepää lantioilla
yrittäen tehdä
pesää,
yritystä ruokkia
hyvää

persoonattomuuttaan,
joka tuoksuu
kuin vastapestyt vaatteet

hehkuu valaistessaan,
kohottaessaan lasin

voittaakseen aikaa
rohkeudelleen,
antamalla viinan
valua hitaasti,
silmiä räpäyttämättä

aika, joka
kuluu kutinan
kiiriessä käsistä
kyynärvarret ohittaen

kapulallinen viestijuoksu,
silmien puhuessa
samaa kieltä
vartalon
liikkeiden kanssa

varoittamaton yhteys,
tilan täyttyessä
nälkäisistä selkäevistä
sumun noustessa
mereen

aavemaisen hiljaisuuden
pelätessä kuolevansa
nukkuessaan tai
osaamatta hengittää
ilman rakastettuaan

jokainen liike
säteili kiintymystä,
kuten paita, joka
on toisen

riisutaan
suljetaan huulet
huuliin

siellä missä
valo liikkuu,
näkee näkymättömän

hullaannuttaa
tavujen hakatessa
keulaa,
puskiessa ja
puristaessa kylkiä

kääntämällä pään
ylösalaisin
sadekuuroon, joka
värisee,
hipaisee
mielen suurimpia
salaisuuksia

pyrkimättä enää
minnekään
olemalla lähde,
josta kaikki alkaa

pysähtyy,
täyttäen kaivon
lahjoillaan

lausutuilla
lumoojan sanoilla,
kangastusten kirkastaessa
tunteen

aamun, joka
ei ole noussut tai
yö joka
on keskeyttänyt
askeleensa huulien
kiellettyyn punaan

tulvehtivaan hunajaan
olemalla
herkullinen maisema,
voitelu, joka
kestää kauemmin
kuin balsamoitu harhakuva
tai haihtuva hurmio

kyky lentää matalalla

käden ojennus
sitä kohti

sitä jota seuraavaksi
elämäksi kutsutaan

todellisen hiljaisuuden ääni,
kun näkee maailman
ensimmäisen kerran

mielen sisään
tyydytetty maisema,
jonne ei voi
kieltä työntää
synnyttämättä villieläimiä

http://www.youtube.com/watch?v=s80R8vJ1ojM