aamu uninen,
suolaveden
punaamat silmät
aurinko,
joka herättää
ja saa näyttämään
rentoutuneelta
liikkumaan hiljaa
kuten kuivuva,
värikäs pyykki ja
taivaan tumma pilvi
kohtaavat
tyynessä ilmassa
lukitsee katseen
ulos,
päästämättä tunnetta
sisään
kuinka se
levittää lämpöään
ja muodotonta vihreyttään
rehevöitymättä
kuinka se kaikki
loppuu vaan olemasta,
halkeaa ja hipaisee
huutaen eleellään
halaa minua
mikään ei
kuitenkaan iske
ruumiiseen
täydellä voimalla,
elämän on
helpompi raapaista
pitää sielu
levottomuudelle avoimena
lopettaa katsomasta
silmiin,
saamalla jakamattoman
jakautumaan, jolloin
pinta tuntuu
taas neitseellisen
koskemattomalle
tyhjiö on nähnyt
päivänvalon
ja siihen ei
voi tunkeutua
edes ajatuksin
mutta siitä aistii
seikkailun halun,
himoa ja päihtymystä,
ripaukseen kärsimättömyyttä
pienen onnellisuuden
kangastuksen,
kimmeltävää vettä,
joka tuntuu
meren kylmyytenä
uiden sisään ja
kiinnittyen kuten
päiväunet, jotka
antavat rauhan
olemalla oma itsensä
ja riisuutumalla,
vetämällä puseron
pään yli
saaden hiukset sähköisiksi
mielen tekemään
asioita, joita
ei ollut
ennen tehnyt
suostumatta enää
koskettamasta hennosti,
pelkäämättä
enää lasin hajoavan
lasin, jonka
panssari tuntui
nailonin pehmeältä
pohjeraidoissaan
oliko alulle saatu
jotain mitä
ei voi pysäyttää
suonenveto, joka
hukuttaa
jäihin putoamisen
yllätyksellisyydellä
käsi, joka
lepää lantioilla
yrittäen tehdä
pesää,
yritystä ruokkia
hyvää
persoonattomuuttaan,
joka tuoksuu
kuin vastapestyt vaatteet
hehkuu valaistessaan,
kohottaessaan lasin
voittaakseen aikaa
rohkeudelleen,
antamalla viinan
valua hitaasti,
silmiä räpäyttämättä
aika, joka
kuluu kutinan
kiiriessä käsistä
kyynärvarret ohittaen
kapulallinen viestijuoksu,
silmien puhuessa
samaa kieltä
vartalon
liikkeiden kanssa
varoittamaton yhteys,
tilan täyttyessä
nälkäisistä selkäevistä
sumun noustessa
mereen
aavemaisen hiljaisuuden
pelätessä kuolevansa
nukkuessaan tai
osaamatta hengittää
ilman rakastettuaan
jokainen liike
säteili kiintymystä,
kuten paita, joka
on toisen
riisutaan
suljetaan huulet
huuliin
siellä missä
valo liikkuu,
näkee näkymättömän
hullaannuttaa
tavujen hakatessa
keulaa,
puskiessa ja
puristaessa kylkiä
kääntämällä pään
ylösalaisin
sadekuuroon, joka
värisee,
hipaisee
mielen suurimpia
salaisuuksia
pyrkimättä enää
minnekään
olemalla lähde,
josta kaikki alkaa
pysähtyy,
täyttäen kaivon
lahjoillaan
lausutuilla
lumoojan sanoilla,
kangastusten kirkastaessa
tunteen
aamun, joka
ei ole noussut tai
yö joka
on keskeyttänyt
askeleensa huulien
kiellettyyn punaan
tulvehtivaan hunajaan
olemalla
herkullinen maisema,
voitelu, joka
kestää kauemmin
kuin balsamoitu harhakuva
tai haihtuva hurmio
kyky lentää matalalla
käden ojennus
sitä kohti
sitä jota seuraavaksi
elämäksi kutsutaan
todellisen hiljaisuuden ääni,
kun näkee maailman
ensimmäisen kerran
mielen sisään
tyydytetty maisema,
jonne ei voi
kieltä työntää
synnyttämättä villieläimiä
http://www.youtube.com/watch?v=s80R8vJ1ojM
suolaveden
punaamat silmät
aurinko,
joka herättää
ja saa näyttämään
rentoutuneelta
liikkumaan hiljaa
kuten kuivuva,
värikäs pyykki ja
taivaan tumma pilvi
kohtaavat
tyynessä ilmassa
lukitsee katseen
ulos,
päästämättä tunnetta
sisään
kuinka se
levittää lämpöään
ja muodotonta vihreyttään
rehevöitymättä
kuinka se kaikki
loppuu vaan olemasta,
halkeaa ja hipaisee
huutaen eleellään
halaa minua
mikään ei
kuitenkaan iske
ruumiiseen
täydellä voimalla,
elämän on
helpompi raapaista
pitää sielu
levottomuudelle avoimena
lopettaa katsomasta
silmiin,
saamalla jakamattoman
jakautumaan, jolloin
pinta tuntuu
taas neitseellisen
koskemattomalle
tyhjiö on nähnyt
päivänvalon
ja siihen ei
voi tunkeutua
edes ajatuksin
mutta siitä aistii
seikkailun halun,
himoa ja päihtymystä,
ripaukseen kärsimättömyyttä
pienen onnellisuuden
kangastuksen,
kimmeltävää vettä,
joka tuntuu
meren kylmyytenä
uiden sisään ja
kiinnittyen kuten
päiväunet, jotka
antavat rauhan
olemalla oma itsensä
ja riisuutumalla,
vetämällä puseron
pään yli
saaden hiukset sähköisiksi
mielen tekemään
asioita, joita
ei ollut
ennen tehnyt
suostumatta enää
koskettamasta hennosti,
pelkäämättä
enää lasin hajoavan
lasin, jonka
panssari tuntui
nailonin pehmeältä
pohjeraidoissaan
oliko alulle saatu
jotain mitä
ei voi pysäyttää
suonenveto, joka
hukuttaa
jäihin putoamisen
yllätyksellisyydellä
käsi, joka
lepää lantioilla
yrittäen tehdä
pesää,
yritystä ruokkia
hyvää
persoonattomuuttaan,
joka tuoksuu
kuin vastapestyt vaatteet
hehkuu valaistessaan,
kohottaessaan lasin
voittaakseen aikaa
rohkeudelleen,
antamalla viinan
valua hitaasti,
silmiä räpäyttämättä
aika, joka
kuluu kutinan
kiiriessä käsistä
kyynärvarret ohittaen
kapulallinen viestijuoksu,
silmien puhuessa
samaa kieltä
vartalon
liikkeiden kanssa
varoittamaton yhteys,
tilan täyttyessä
nälkäisistä selkäevistä
sumun noustessa
mereen
aavemaisen hiljaisuuden
pelätessä kuolevansa
nukkuessaan tai
osaamatta hengittää
ilman rakastettuaan
jokainen liike
säteili kiintymystä,
kuten paita, joka
on toisen
riisutaan
suljetaan huulet
huuliin
siellä missä
valo liikkuu,
näkee näkymättömän
hullaannuttaa
tavujen hakatessa
keulaa,
puskiessa ja
puristaessa kylkiä
kääntämällä pään
ylösalaisin
sadekuuroon, joka
värisee,
hipaisee
mielen suurimpia
salaisuuksia
pyrkimättä enää
minnekään
olemalla lähde,
josta kaikki alkaa
pysähtyy,
täyttäen kaivon
lahjoillaan
lausutuilla
lumoojan sanoilla,
kangastusten kirkastaessa
tunteen
aamun, joka
ei ole noussut tai
yö joka
on keskeyttänyt
askeleensa huulien
kiellettyyn punaan
tulvehtivaan hunajaan
olemalla
herkullinen maisema,
voitelu, joka
kestää kauemmin
kuin balsamoitu harhakuva
tai haihtuva hurmio
kyky lentää matalalla
käden ojennus
sitä kohti
sitä jota seuraavaksi
elämäksi kutsutaan
todellisen hiljaisuuden ääni,
kun näkee maailman
ensimmäisen kerran
mielen sisään
tyydytetty maisema,
jonne ei voi
kieltä työntää
synnyttämättä villieläimiä
http://www.youtube.com/watch?v=s80R8vJ1ojM
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=iINA6fOXlFY
Tuolle lennolle vois varata matkan useamminkin! Se oli hieno trippi hetkeksi pois tästä kylmästä ankeudesta :)
Villieläimen karjunta ja pumpulinkevyt rakkausruno yhdistettynä synnytti päässä ristiriidan, joka johtuu yksinomaan siitä, että mentaliteettini ei kestä hevimusaa.
Jotkut saa heavystä virtaa, minä ahdistun. Tuon jälkeen piti laittaa soimaan Classical music for babies, jotta rauhoitun, heh...
Kiitos ja hyvää päivän jatkoa
Tänään la aamuna kaikki on paremmin hyvin nukutun yön jälkeen. Raskas viikko takana ja tuntuu kuin olisin antanut itsestäni enmmän kuin henki ja ruumis voi itsestään antaa hajoamatta palasiin. Seuravaa tekeleeni kertookin sävyjä, joita tunnsin tilassa, jossa ihminen ei ole koskaan omimmillaan ja pysähtyy miettimään minne tie kaartaa ja onko vauhti kohdallaan.
Kiitos teille rakkaat ystävät ja aurikoisen hyvää viikonloppua kaikille.