Sinun

Siinä minä taas olen. Korvat punaisena ja posket kuumana.
Asiallinen illanvietto parin ystäväsi seurassa. Niin varmaan.
Minä löysin itseni jalkoväli tykyttäen terassilta.
Etkä Sinä muuta tehnyt, kuin painauduit omistavasti vasten minua. Nykäisit niskahiuksiani, tartuit vyötärööni ja kuiskasit.
Matalalla äänellä. Hyvin hiljaa, selkeästi artikuloiden.
-On aika.

Yhä edelleen. Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Tuo äänensävy, nuo sanat. Paljon muuta ei tarvita, kun koko vartaloni, koko sieluni herkistyy Sinulle. Maailma ympärilläni etääntyy, irtaantuu. Muuttuu yhdentekeväksi. Olemassaoloni määrittyy Sinun mukaasi, hengityksesi tahtiin. Kaikki minussa kurkottaa Sinua kohtden.
-On aika.

Kuuma aalto humahtaa lävitseni, niskani kostuu ja Sinä lähdet ohjaamaan minua sisälle, olohuoneeseen. Sinun ystäväsi olohuoneeseen. Vai mahtoiko kyseessä olla työkaveri? Esimies? En pysty muistamaan. Ei sillä ole merkitystä. Sinulla on.
-On aika.

Vedät minut itseäsi vasten. Pääni painuu olkaasi vasten, ruumiini odottaa. Eikä turhaan. Nopealla, kokeneella liikkeellä nykäiset helmani takaa ylös, ja työnnät reunan vyön alle, jotta saat kätesi vapaaksi. Kourit antaumuksella pakaroitani, läimäytätkin muutaman kerran. Ihan vain iloksesi, ihan vain minun lämmikkeekseni. Ei rangaistukseksi tällä kertaa.
- On aika.

Tunnen takanani toisenkin miehen. Toisetkin kädet pakaroillani. Jossain ymmärrykseni rajamailla tiedostan vieraan, mutten vaivaudu edes kääntämään päätäni tätä kohden. Vartaloni vastaa niihinkin kosketuksiin. Kosketukset tapahtuvat luvallasi, kenties kehotuksestasi, ehkä jopa käskystäsi. Minun pienessä maailmassani se on yhtä kuin Sinun kosketuksesi.
-On aika. Polvillesi.

Kuin itsestään polveni koukistuvat ja vajoan sulavasti polvilleni. Kyykistyt viereeni.
-Katsohan kultaseni. On tullut aika antaa sinulle enemmän. Antaa sinua enemmän.
Ei enää pelkkää huomiota sinulle, vaan sinä annat huomiota muille. Annat pillua, annat suuta ja jos tahdon, annat persettä. Tehtäväsi on edelleen olla aina valmis ja aina käytössä. Jokainen kyrpä, jonka otat sisääsi on minun kyrpäni. Ihan kuin jokainen orgasmi, jonka olet vieraista käsistä saanut, on minun antamani. Jokainen kyrpä, jota imet on minun kyrpäni. Kyllä, kultaseni. Sinä imet muitakin kyrpiä, ollenkaan irvistelemättä.
Takanani ollut vieras astuu eteeni, avaa housunsa ja esittelee mahtavasti seisovan kullinsa. Tilanne on yllättäen outo minulle. Kaikkina näinä vuosina minuun on uponnut vain Sinun elimesi. Olen keimaillut, olen saanut toinen toistaan upeammin hierottuja orgasmeja, olen runkannut vieraita, olen antanut heidän nussia rintojeni väliin, olen antanut heidän laueta päälleni. Kaikki aina silmiesi alla, käskystäsi, mutta koskaan, koskaan ei vieras kulli ole uponnut yhteenkään aukkooni. Olen pitänyt itseäni Sinulle pyhänä. Olen pitänyt spermaasi pyhänä. Kiitollisena olen ottanut vastaan jokaisen pisaran. Etenkin ne, jotka olet suonut laskea suuhuni.
Ja nyt Sinä sanot, että minuun upotetaan vieraita. Että suuhuni upotetaan vieraita.
Vilkaisen Sinua. Nyökkäät vaativasti, nielaisen kurkkuuni nousseen palan ja katson edessäni sojottavaa kullia. Haluaisin kieltäytyä. Mutta en vain voi. Ajatuskin tuottaa Sinulle pettymys tuntuu kauheammalta, kuin ajatus vieraasta suussani.

-Hyvä tyttö.