Nöffi vs. Leo

kiitos, en ollutkaan löytänyt tällaista sivua vielä, vaikka paljon olen etsinyt tietoa.

Oli hyvät sivut. Leosta rehellistä asiaa. Sai nauraa kunnolla, moni kohta osu ja uppos! Leo voi tosiaan työllistää omistajansa, mutta kaiken saamansa rakkauden se antaa moninkertaisesti takaisin!!!

kiva, kun löysin tämän kohdan, jossa nöffeistäkin keskustellaan. meillä on ollut kohta kolme viikkoa ihana kaksivuotias nöffityttö ja olemme siihen aivan rakastuneita. se on kiltti, kärsivällinen, tottelevainen, ihmisrakas...kaikkea hyvää!
haluaisimme sen elävän onnellisena ja mahd.pitkään. kenellä olisi hyviä ohjeita oikeasta hoidosta. siis lähinnä turkin ja kynsien suhteen. olemme kyllä löytäneet netistä jonkin verran, mutta lisäohjeetkaan eivät tee pahaa. onko kaksi kertaa päivässä hyvä ruokintamäärä? miten nöffin lonkat, haittaako, kun on osaksi laminaatit lattioissa ja vähän mattoja, haittaako siis osittainen liukastelu? kuorsaavatko nöffit yleensä vai onko meidän nöffi poikkeus? ja kaikenlaista nöffien elämästä olisi kiva kuulla. olen kasvattanut aiemmin pennusta 13-vuotiaaksi saakka yhden huskyn ja se oli kovin itsepäinen tyyppi, mutta ihana. sen jälkeen tämä nöffityttö tuntuu aivan uskomattoman kiltiltä koiralta.

Nöffi on rautaa kirjoitti:

kiva, kun löysin tämän kohdan, jossa nöffeistäkin keskustellaan. meillä on ollut kohta kolme viikkoa ihana kaksivuotias nöffityttö ja olemme siihen aivan rakastuneita. se on kiltti, kärsivällinen, tottelevainen, ihmisrakas...kaikkea hyvää!
haluaisimme sen elävän onnellisena ja mahd.pitkään. kenellä olisi hyviä ohjeita oikeasta hoidosta. siis lähinnä turkin ja kynsien suhteen. olemme kyllä löytäneet netistä jonkin verran, mutta lisäohjeetkaan eivät tee pahaa. onko kaksi kertaa päivässä hyvä ruokintamäärä? miten nöffin lonkat, haittaako, kun on osaksi laminaatit lattioissa ja vähän mattoja, haittaako siis osittainen liukastelu? kuorsaavatko nöffit yleensä vai onko meidän nöffi poikkeus? ja kaikenlaista nöffien elämästä olisi kiva kuulla. olen kasvattanut aiemmin pennusta 13-vuotiaaksi saakka yhden huskyn ja se oli kovin itsepäinen tyyppi, mutta ihana. sen jälkeen tämä nöffityttö tuntuu aivan uskomattoman kiltiltä koiralta.

Lue lisää

Ehdottomasti nöffi. Itselläni oli uros joka eli 11 vuotiaaksi! Ja pian otan toisen nöffi pojan. Aivan ihana rotu!!!!

Nöffi on rautaa kirjoitti:

kiva, kun löysin tämän kohdan, jossa nöffeistäkin keskustellaan. meillä on ollut kohta kolme viikkoa ihana kaksivuotias nöffityttö ja olemme siihen aivan rakastuneita. se on kiltti, kärsivällinen, tottelevainen, ihmisrakas...kaikkea hyvää!
haluaisimme sen elävän onnellisena ja mahd.pitkään. kenellä olisi hyviä ohjeita oikeasta hoidosta. siis lähinnä turkin ja kynsien suhteen. olemme kyllä löytäneet netistä jonkin verran, mutta lisäohjeetkaan eivät tee pahaa. onko kaksi kertaa päivässä hyvä ruokintamäärä? miten nöffin lonkat, haittaako, kun on osaksi laminaatit lattioissa ja vähän mattoja, haittaako siis osittainen liukastelu? kuorsaavatko nöffit yleensä vai onko meidän nöffi poikkeus? ja kaikenlaista nöffien elämästä olisi kiva kuulla. olen kasvattanut aiemmin pennusta 13-vuotiaaksi saakka yhden huskyn ja se oli kovin itsepäinen tyyppi, mutta ihana. sen jälkeen tämä nöffityttö tuntuu aivan uskomattoman kiltiltä koiralta.

Lue lisää

Moi!nöffit on maailman ihanin rotu.itselläni oli poikanöffi,joka kuoli pari vuotta sitten imusolmukesyöpään, mutta ajattelen sitä vieläki melkeen päivittäin.niki oli todella viisas ja ihmismäinen.se aina ymmärsi mitä tarkotin, vaikken ääneen sanonu ja mä kans luin sen ajatukset.haluaisin ottaa taas nöffin, mut poikakaveri haluaa pienemmän koiran ja on meillä nyt liian pieni asuntokin.mut niitä hoito-ohjeita.nikiä luultiin pennuksi koko sen elämänsä ajan, se oli niin reipas ja sen turkki hyväkuntoinen. syötettiin sille eukanubaa 2kertaa päivässä. ulkona käytettiin yleensä 3kertaa ja välillä tehtiin TOSI pitkiä lenkkejä.niki rakasti porkkanaa ja omenaa ylikaiken.koirapuistoissa aina kaikki koirat tykkäs siitä. niki oppi tois paljon temppuja ja nautti niiden tekemisestä. se ei ollu koskaan laiska, vaan aina jakso hulmuta ympäri asuntoo lelu suussa. kynsiä leikattiin aika harvoin, en nyt kyl muista kuinka harvoin, mut hyvässä kunnossa ne pysy ja ku pennusta asti opettaa koiran kaikenlaiseen käsittelyyn, nii se antaa helposti leikata kynnetki.harjaamisesta niki tykkäs älyttömästi.karvaa siitä lähtikin tosi paljon, meillä on varmaan vieläki monta säkkiä sitä karvaa, ku se kuulemma on hyvää lanka-ainesta...harjattiin nikiä muutaman kerran viikossa ja mieluiten meiän terassilla, nii ei karvat levinny ympäriinsä.ei nikiä varmaan niin paljoo ois tarvinnu harjata, mut ku se aina kerjäs sitä (tai sit sitä herkkua mikä annettii sille aina harjauksen jälkeen).mitä teidän nöffille nykyään kuuluu?miten olette saaneet sen kaksivuotiaana?miksi?mistä kennelistä?en muista nikin kennelin nimeä ja olen koittanut löytää sitä netistä, tuloksetta.se oli joensuussa, sen muistan (kai...) ja se alkoi Da... (muistaakseni).jos joku tunnistaa mikä kenneli se oli niin ois kiva tietää. nikin emo oli ruskee nöffi ja kuusela oli kasvattajan sukunimi.tulipa pitkä viesti, sellasta se on aina ku alan nikiä muisteleen. toivottavasti joku edes jakso lukee loppuun ;)

Nöffi on rautaa kirjoitti:

kiva, kun löysin tämän kohdan, jossa nöffeistäkin keskustellaan. meillä on ollut kohta kolme viikkoa ihana kaksivuotias nöffityttö ja olemme siihen aivan rakastuneita. se on kiltti, kärsivällinen, tottelevainen, ihmisrakas...kaikkea hyvää!
haluaisimme sen elävän onnellisena ja mahd.pitkään. kenellä olisi hyviä ohjeita oikeasta hoidosta. siis lähinnä turkin ja kynsien suhteen. olemme kyllä löytäneet netistä jonkin verran, mutta lisäohjeetkaan eivät tee pahaa. onko kaksi kertaa päivässä hyvä ruokintamäärä? miten nöffin lonkat, haittaako, kun on osaksi laminaatit lattioissa ja vähän mattoja, haittaako siis osittainen liukastelu? kuorsaavatko nöffit yleensä vai onko meidän nöffi poikkeus? ja kaikenlaista nöffien elämästä olisi kiva kuulla. olen kasvattanut aiemmin pennusta 13-vuotiaaksi saakka yhden huskyn ja se oli kovin itsepäinen tyyppi, mutta ihana. sen jälkeen tämä nöffityttö tuntuu aivan uskomattoman kiltiltä koiralta.

Lue lisää

Kyllä, nöffit kuorsaavat. Joka ikinen. :) Käyppäs vierailemassa nöffiyhdistyksen sivuilla, niin sieltä saat paljon hyödyllistä tietoa koirasi hoidossa. www.newfoundland.fi

Meidän om Leonbergimme täyttää kohta 8.
Ikää on jo kertynyt ja Leonbergi on rauhallinen, ihmisrakas, tottelevaine ja oppivainen.

Suosittelen!

hippis kirjoitti:

Meidän om Leonbergimme täyttää kohta 8.
Ikää on jo kertynyt ja Leonbergi on rauhallinen, ihmisrakas, tottelevaine ja oppivainen.

Suosittelen!

Kuolaako leonberginkoira samalla tavalla kuin nöffi, "jojot lilluu suupielistä" ? Kuolaako landseer ? Ainakin vähän olen nähnyt. Berni ei ainakaan kuolaa. Itselläni jo toinen berni.
Kaikki nämä rodut ovat minun mieleisiäni.
Onko leo ihan oikeasti niin rauhallinen ja ystävällinen kuin kirjoitellaan ? Bernhardinkoirissa olen tavannut vihaisuutta. Liekö vika "hihnan toisessa päässä" ? Kun on kysymyksessä "nallekarhuvauva", niin helposti mennään siihen, että pentu saa kasvaa valtoimenaan, "kun on niin söpö" ja myöhemmin ollaan sitten ongelmissa. Suuri rotu ennenkaikkea pitää saada kansalaiskelpoiseksi ja tottelevaiseksi jo sen suuren kokonsakin takia. Tarvitsevat johdonmukaisen koulutuksen. Meillä käyty pentukurssi, alkeistoko ja vepeäkin. Ikää on pojalla nyt 1 v ja 3 kk. Hienosti on mennytkin. Totutettiin ihan vauvoihinkin, kun onneksi on noita omia lapsenlapsia jo neljä. Olihan se kovaa puuhaa neuvoa leikki-ikäisiä lapsi, ettei saa juosta ja antamaan oma lelu, kun tuli puruvimma. Tämä työ kannatti kyllä !Poika on erittäin vilkas, valpas, energinen, turhautuu heposti ja tahtoo olla todellakin AINA siellä, missä sen omat ihmiset ovat (bernin luonne on semmoinen). Ellei meidänkään ukkelia olisi johdonmukaisesti (rakkaudella kylläkin) opastettu elämäntielle, niin veikkaampa, että osaamattomissa käsissä se voisi olla agressiivinenkin ja nimenomaan JOHTAJA. Meillä käytiin "asemasotaa" n. 8 kk:n vanhana ja vuodenkin iässä vielä. Piti ottaa ihan kovat otteet.Nyt koiruli tietää oman paikkansa on onnellinen perheenjäsen. Ei isottele meille,ja on erittäin ystävällinen kaikille, niin vieraille, lapsille kuin kaikille eläimillekkin. Hieno rotu, mutta täytyy paneutua asiaan. Se vie aikaa, hermoja, ja rahaakin (koulutukset eivät ole ilmaisia). Syökin se kyllä ison rahan edestä. Ruoka en erittäin tärkeä, että syötetään tasan kasvattajan ohjeen mukaisesti, jotta vältyttäisiin luuston kasvuhäiriöiltä. Säkki evästä, Royal Canin max Sensibel(vuoteiseksi asti söi Royan Canin Junior Maxia), 15 kg, maksaa 63 e. ja kestää 1,5 kk, KUN LISÄKSI annamme raakaa jauhelihaa, mahaa, naudan rustoluita(nämä ovat hyvin tärkeitä koiran ruuansulatuselimistön kannalta, koira ei myöskään haise ja kakka hyvä).Nakeroissa pitää olaa proteiinia väh. 15 % .Tietenkin teen Yrjölän puuroa jauhemaksalla ja vihanneksilla höystettynä. Viili, piimä, raejuusto, kotriruuan tähteet (paistetut kalatkin) ja leipää menee myös. Öljyä joskus ja keitetty kananmuna KUORINEEN (kalkin takia). Nakerot ovat perusravinto,koska siinä ovat kalkki ja fosfori oikeassa suhteessa. Tälleen meillä. Riskinsä isoilla roduilla tietysti on. Eka bernini eli terveenä n. 11 v. Tykkään siitä, että nämä rodut ovat ihmisystävällisiä ja avoimia (oikeissa käsissä) ja eivät räksytä joutavaa. Meidän poika ilmoittaa kyllä ylimääräiset liikkujat rannalla. Haukku loppuu, kun sanomme "kiitos ilmoituksesta". Näin bernin pitääkin toimia. Berni on myös helppo kouluttaa.
Jos pitäisi miettiä toista rotua bernin sijaan, se olisi leo tai lanssu. Nörffikin on ihana, mutta se kuolaaminen. Bernhardia en ottaisi.