Katkera ja kateellinen äiti!!

Jätä täysin tarpeeton syyllisyys taaksesi, sillä et ole vastuussa äitisi elämästä!
Jos muu ei auta, niin katkaise välit, oman itsesi takia!

Voisit myös käydä psykologilla juttelemassa tilanteestasi, saisit tuolloin uusia näkökulmia ja ratkaisuvaihtoehtoja asiaan.

"Äitisi omalla käytöksellä on varmaankin ollut osuutta siihen, jos valtavan suuren perheen lapsista yksikään ei oikein välitä pitää yhteyttä. Meilläkin oli sisarusten välillä aina kinaa siitä, kuka ottaa äidin jouluksi."

Äitini on yksinäinen. Sisarukseni eivät käy hänen luonaan niin usein kuin voisivat käydä. Kun on näin iso perhe, niin jos jokainen kävisi kerran kuussa, niin äidin luona kävisi silloin 3 sisarusta viikossa ja se olisi jo paljon sosiaalisuutta. Äidin käytös on vaan niin rasittavaa, ettei sisarukseni halua käydä hänen luonaan kovin usein.

Äitini on hyvin tahditon ihminen sanomissaan. Kun pikkusiskoni oli raskaana, hän pelotteli häntä kaikella mahdollisella ja kertoi surkeita esimerkkejä pieleen menneistä raskauksista, synnytykseen kuolleista lapsista.. Kun lapsi syntyi terveenä, niin hän kertoi että kaikki vammaisuudet eivät ilmene heti.

Äidilläni on hyvin erikoinen tapa lähestyä kaikkia asioita negatiivisesta näkökulmasta.. kai se kuvastaa hänen omaa maailman katsomustaan.

Äitini katuu sitä, että on uhrannut itsensä tekemällä ison lapsikatraan. Hän sanoo meille, että älkää olko yhtä tyhmiä kuin minä.. eläkää viisaammin! Hän haukkuu ja arvostelee itseään kovin sanoin, koska on mielestään elänyt elämänsä väärin.

Minun äitini on vähättelevä ja muutenkin todella vaikea ihminen. Jo lapsena hän pilasi tulevaisuuteni ja kun minulle tuli ongelmia nuoruudessa hän vain sysäsi minut pois silmistään ja pakotti syömään psyykelääkkeitä. Mitään miehiä minulla ei saanut olla ja syntymäpäivilleni ei saanut tuoda lahjoja, koska enhän minä mitään tarvitse. Hän oli skitsoileva vaikea ja loppujenlopuksi aika traaginen ihminen. Raivokohtauksia milloin mistäkin syystä ja sitten hän juotuaan alkoholia alkoi käyttäytymään, kuin mielipuoli ja pahinta hänessä oli se, kun hän oli niin poliittinen. Hän edusti äärivasemmistoa ja antoi sen todellakin näkyä. Kaikki oikeistopäättäjät olivat hänen mielestään rikollisia ja tekivät hänelle pahaa. Kaikki muu elämä jäi politiikan varjoon, silti hänellä oli aina sanottavaa kaikesta ja kaikista. Hän sanoi aina työpaikoillaankin esimiehiä avoimesti kusipäiksi ja paskoiksi ja vaikka miksi. Hän dominoi kaikkea ja kaikkia ja minä kävin läpi hirveän kiirastulen, kun vihdoin löysin oman mieheni, koska äitini piti miestä rikollisena ja oikeistolaisena ja yritti painaa miestä maanrakoon antamalla ymmärtää myös, mitä äitini hänestä ajatteli. Onneksi mieheni oli korkeammassa asemassa, kuin äitini ja kerran sanoinkin miehelleni, että anna palaa, että anna ymmärtää takaisin, että äitini on vain tyhmä akka, jonka kuuluu saada kuulla, mikä hän on muita ihmisiä kohtaan. Lyhyesti sanottuna äitini käyttää valtaa kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän lokeroi ja luokittelee kaikki ihmiset, jotka hänen tielleen tulevat. Vaikka hän kuulisi vain puhelimessa, että olen menossa tapaamaan jotakuta, hän luokittelee ja lokeroi sen ihmisen jo siinä vaiheessa eli käyttää valtaa puhelimitse, vaikka ei ole edes tavannut tätä ihmistä. Ja sitten, jos tilanteesta tulee totta, että hän tapaa tämän ihmisen, hän leikkii ettei ole kiinnostunut tästä ihmisestä ollenkaan. Hyvät ihmiset, minun elämäni on pilalla äitini takia, koska hän on niin hirveä tyranni, että hän vie minulta kaikki voimat. Hän laittaa minut aina kontrolliin ja jos hän on estynyt sen tekemästä, hän velvoittaa siihen jonkun muun tahon. älkääkä kysykö, että välittääkö hän minusta. Hänen politiikkansa kun on tärkeintä ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Minusta tuntuu, että minä olen ollut hänen kokousnuijansa, jota hän hakkaa kokouspöytään.

Älä välitä kyllä niitä on monia joiden elämä on mennyt piloille äidin takia.

Ikävää ettet saanut syntymäpäivälahjoja, minä en saanut syntymäpäiviäkään, ellen itse järjestänyt niitä. Meidän äidille oli työ tärkeämpi ja ymmärtäisin sen sillä että olisi edes hankkinut meille kunnon vaatteita mutta niin ei käynyt. Kuljin vanhojen ihmisten kengissä ja vaatteissa vaikka tyttönä olisin halunnut nätimmät. Minulla oli kuolleen mummon kengät jotka olivat liian isot ja erään vanhuksen villapaita. Kun katsoin kuvia lapsuudesta niin huomasin ettei minulle ostettu ollenkaan omia vaatteita. Minun piti omilla rahoilla ostaa vaatteita ja kun ostin hän haukkui valinnat surkeiksi. Vaikka hän näki mitä ostin hän odotti aina siihen asti että olin ne maksanut. Kun tulin lukioikään minulla oli omaa rahaa ja ostin vaatteita. Nykyisin hän lahjoo tavaralla mukamas syyllisyydestä ettei näe meitä niin useasti. en oikein ymmärrä miksi nyt pitää tunkea tavaraa kun en lapsena saanut yhtään mitään. Vaikeaa oli kun äiti erosi edellisestä isäpuolesta ja tilalle tuli sellainen hirviö joka pelotti kaikkia. Äiti ei voinut sietää ajatusta että lapset jäisivät kotiin, joten ajoi jokaikisen pois ja nyt mankuu kaikille kylillä ettei saa nähdä lapsenlapsiaan. En anna lasten nähdä mummoa koska hän maistatuttaa kaljaa 10-vuotiaalle ja on aina kännissä kun tulen hakemaan lasta. Hän mustamaalaa minua minun miehelle ja omalle tyttärelleni. oma siskoni on yrittänyt itsemurhaa ja hänellä on hirveä alkoholi ja huumausaine ongelma... olemme enemmän siskon kanssa tekemisissä, kuin äidin. Hän mustamaalaa minua siskolle ja toisinpäin. nauramme keskenämme tälle asialle. ei ole helppoa kun äiti on tällainen, mutta onneksi on sisko joka on tukena. Veljeen välit on tulehtuneet osaksi äidin takia ja osaksi veljen väkivaltausuuden.

Olen kirjoittanut jo aikaisemmin äidistä mutta jotenkin tätä juttua tuntuu riittävän. oudoin homma on se miten kiinni äitini on omassa äidissään eli mummossani. kun kuuntelen heitä keskenään niin tuntuu kuin sisarukset kinastelisivat... en missään nimessä halua samanlaisia välejä omaan äitiin. en aijo jäädä kitisemään kuinka äiti puhuu enemmän siskostani niinkuin oma äiti tekee. Se mustasukkaisuus on jotenkin sairasta.

Mun äitini on sellainen, että än tunkee iholle. Jos hän ei sinne pääse, niin jotekin hän sen tekee. väkivalloin tai ei, mutta jotenkin hän sen tekee niin, että joudun sanomaan siitä ja todella tiukasti ja koko ajan. Törkeintä käytöstä on se, että hän on uskotellut minulle, että minun kohdallani on aivan normaalia, että en tule koskaan saamaan yhtä hyvää työeläkettä kuin esimerkiksi siivooja, joka on ollut koko elämänsä siinä työssä. Itse hän oli ylempi toimihenkilö. Hän myös tekee sen aina noin, että juuri kun olen päässyt työelämään, niin hän tunkee iholle sanoen että varo tai et saa palkkaa. ihan kuin hän olisi jotenkin mun työnantaja, vaikka ei ole koskaan sieltä päinkään ollut. Työnantajiani kohtaan hän sanoo tuntevansa sympatiaa. Miten hän voi käyttäytyä noin. Minun mielestäni tuollainen on psykopaatti ja nyyt hän on vielä eläkkeellä siitä työstä, missä sellainen ominaisuus oli vain hyvästä. Ei mitään empatiaa, mutta hän olikin kylmä bisnesnainen, ja täytyy kyllä sanoa, että en kadehtinut hänen työkavereitaan pätkääkään. Hitto mikä duunikaveri saatan sanoa. Hirveä ihminen. Aina muita arvostelemassa. Mä olisin kyllä jo nyt mielelläni rauhassa hänen mielipahaltaan. Kostaja se oli ein voi muuta sanoa. Minulla on sentään ryhtiä. Että joku roti tässä täytyy olla. Hän on aiheuttanut mielipahaa minulle jo liikaa. Katkera se on ja kateellinen. Isältäni; jos tuot äidillesi sammion rahaa alkaa hän heti valittamaan köyhyyttään ja jos tuot hänelle maailman ihanimman ihmisen, alkaa hän heti haukkumaan tätä ja etsimään hänestä vikaa. sellainen hän on. Minun työntekemisessäni ei ole koskaan ollut mitään sellaista vikaa, että hän voisi sanoa noin. Epäilen, että hän haluaisi vaan raiskata ja lopuksi lyödä lastaan ja vielä nauraa päälle. Psykopaatti :(

Itselläni on myös tuollainen narsistinen äiti. Hän esittää marttyyria aina tarpeen tullen eikä pysty tuntemaan empatiaa muita kohtaan. Vaikka hän on jo vanha ja sairas, huonot luonteenpiirteet ovat vain vahvistuneet. Hän kääntää meitä lapsia toisiamme vastaan, tai ainakin yrittää. Parasta on kun hän saa meissä aikaan syyllisyyden tunteita. Itselleni äidin käytös aiheuttaa henkistä pahoinvointia ja ahdistusta.

Tuttua juttua, tosin ei kohdallani enää ajankohtaista. Negatiivinen, kuin pieni lapsi, kyllä. Ottakaa etäisyyttä. Muuttakaa kauas tai rajoittakaa muuten yhdessäoloa. Mitään muuta ei ole tehtävissä. Säästäkää / pelastakaa itsenne.

Äitini katsoi oikeudekseen sanoa mitä vain. Jos joku puhui samalla tavalla hänelle, hän oli ilkeä. Mun kohdalla oli joku, joka sai mut aina pysymään äitin likasankona. Jos 20v:na puhuin työn hakemisesta pk-seudulta, hän osasi asettaa sanansa niin, etten edes hakenut työtä. Olin lapsi, kun isä kuoli. Äiti ei ottanut mitään lääkkeitä siihen vaan ylpeili läheiselle pärjänneensä ilman lääkkeitä. Läheinen ei tehnyt mitään. Myöhemmin kertoi siitä minulle. Kertoi sitten, miten äiti istutti "skitsoja ajatuksiaan pieneen poikaan". Ei ajatellut, että muhun äiti istutteli skitsoiluja 20 vuotta! Syynä kai se, että olisi pitänyt viedä läheinen työkavereiden hoidettavaksi. Haittasi kilven kiillotusta t. kulissien pitämistä. Läheisen kanssa taitaa jäädä selvittämättä.

Kaikki on kuin elämääni. Annoit sanat sille. Kirjoitelkaa lisää.