Olen varma, että isäni on narsisti

Itse melkeinpä samaa kokeneena sanon että päästä irti ja ala arvostamaan itseäsi. Ei kannata sortua säälimään tuollaista ihmistä, loppuelämä menee muuten paapoessa häntä. Se että alat säälimään häntä (vaikka hän ei ansaitse apuasi) on varmasti osa manipulointia. Jos et opi arvostamaan ja kunnioittamaan itseäsi, niin pian saatat huomata valinneesi isäsi kaltaisia ihmisiä kavereiksesi tai puolison ja siinä sitä sitten elämä kuluu huonossa seurassa ja huomaat tulleesi kaltoinkohdelluksi. Sanon siksi että tekisit oikein itsellesi, kun itse en ajoissa ehtinyt.

Minun entinen isäpuoleni oli myös aivan täysi narsisti. Kulutti minut ja muut perheenjäseneni henkisesti loppuun, lisäksi käyttäytyi alaikäisiä kohtaan sellaisella toimintatavalla, mikä ei aikuiselle miehelle kuulu. Ja aivan samoin myös alkoholisoitunut. Niinkin pahasti, ettei elämällä tuntunut olevan muuta sisältöä.

Ymmärrän kyllä, jos sinua säälittää isäsi, se on täysin inhimillistä.
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että narsisti osaa esittää ja kietoa ihmiset hyvin itseensä kiinni. Narsisti saa mielihyvää ja nostoa omaan itsetuntoonsa pääosin muiden ihmisten henkisellä alistamisella, ja jos sinä tunnet itsesi syylliseksi tai muuten koet huonoa omaatuntoa jättämällä esimerkiksi juurikin vastaamatta hänen soittoihinsa tai muihin yhteydenottoihin, se on hänen tarkoituksensakin.

Nämä ihmiset tarvitsisivat ammattiapua, mutta koska itse katsovat olevansa täysin normaaleja, jopa muun kansan yläpuolella, niin koko asia ei tule kuuloonkaan. Hän on toiminut väärin sinua kohtaan ollessasi lapsi ja hänen otteensa sinuun on edelleen varmastikin vahva, vaikket sitä itse tajuaisikaan.

Narsistin otteesta on vaikeaa päästä irti, perheeni kamppailee vieläkin päästäkseen eroon tästä eräästä henkilöstä menneisyydessämme. Minussakin on vielä paljon jälkiä siitä, kuinka hän kohteli ja mitä hän minulle teki. Alussa oli vaikeaa olla tuntematta sääliä, mutta ajan mittaan koko ihmisestä tuli yhdentekevä. Yksinkertaisesti on vain riuhdottava itsensä täysin irti ja katsoa eteenpäin. Sulje hänet pois elämästäsi, se on ihan oikeutettua jos hänellä on jatkossakin samanlainen vaikutus.

Toivon, että pystyisit sanomaan/huutamaan/kirjoittamaan, miten tahansa isällesi, ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Jos hän on narsisti, hän ei varmastikaan tule koskaa ymmärtämään mitä on muka tehnyt väärin. Nyt sinun täytyy ajatella itseäsi, ei isääsi.
Voimia.

Joo itelläki käyny mieli sen verran alhaalla että on saanu itkee ja miettiny itsemurhaa ja kaikkia vittu ihan sama mitä ikinä tekkeeki niin saa aina vaan turpaan tai huutoa