Onkohan missään tutkittu mitä luistovoiteet oikeasti sisältää?Onko niissä se mitä luvataan,100% Fluori yms.Olisi varsin mukavaa tietää.Taannoin ollut D-vitamiinikohu joka "liippaa" aika läheltä antoi tälläisiä ajatuksia mieleen.
Yksi oleellinen "valhe" lienee se että Fluori sinällään ei voi olla puhtaasti sellaisessa muodossa mitä on totuttu lukemaan purnukan kyljestä.
Jos tuotteessa lukee 100% niin silloin sen pitäisi sitä olla,veikkaan että ei ole lähellekään näissä tapauksissa.
Olemmeko huijauksen uhreja olleet vuosikymmenet?
Yksi oleellinen "valhe" lienee se että Fluori sinällään ei voi olla puhtaasti sellaisessa muodossa mitä on totuttu lukemaan purnukan kyljestä.
Jos tuotteessa lukee 100% niin silloin sen pitäisi sitä olla,veikkaan että ei ole lähellekään näissä tapauksissa.
Olemmeko huijauksen uhreja olleet vuosikymmenet?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sanotaanko niissä purnukoissa, napeissa ja mitä niitä sitten onkin että se on sata prosenttista fluoria? Ainahan asian voi kiertää siten että sanotaan tuotteen sisältävän sataprosenttista fluoria. Sillä voihan se fluori olla juuri sitä sata prosenttista täyttä ainettakin, mutta kokonaan toinen asia sitten on paljonko sitä ihteään on siinä muutaman kymmenen gramman purkissa. Tuskin niissä purjeissa on mitään tarkkaa tuoteselostetta missä luetellaan ne aineosat tarkasti?
Eli vastaus tuohon lopussa olevaan kysymykseen on: olette
Eihän se puhdasta fluoria voi olla, sillä puhdas fluori on huoneenlämmössä kaasu. Kuinka kaasua lisätään suksen pohjiin?
Polytetrafluorieteeni-Ptfe-jauhe:Suomeksi Teflon.
miten voi joillakin olla noin hirveitä murheita.
Mikähän firma tuo ensimmäisenä markkinoille sukset joissa on pohja samaa ainetta kuin paistinpannuissa? Luulisi sen teflonin pysyvän hyvin siellä pohjassa kun se pysyy kuumassa paistinpannussakin ja on liukas.
Mä odotan markkinoille piakkoin keraamista suksenpohjaa, ei vety ja lian hylkimiskyky on aivan omalla tasollaan.
Teflon on itse asiassa aika haurasta materiaalia. Sehän hilseilee paistinpannustakin pois, jos siihen tulee pientäkin vauriota. Suksen pohjassa joutuisi todella koville.
Muistan pari vuotta sitten lukeneeni jostain tiedejulkaisusta artikkelin, jossa selostettiin teflon-kalvon uudesta valmistusmenetelmästä. Tällöin kalvon kulutuskestävyys olisi niin hyvä, että se voisi toimia "jonkin aikaa" suksen pohjassakin rikkoontumatta. Fluori hylkii hyvin muita aineita kuten vettä ja likaa.
http://www.alibaba.com kauppaa Teflonkalvoja,joissain on myös liimaa jolla saa pitävän kiinnityksen.
Olisikohan ne Rossignolin valkopohjaiset märänkelin sukset tehty tällaisella pohjamateriaalilla?
Samanlaista materiaalia ovat Rossarin valkopohjaiset kuin mustapohjaisetkin. Ilmeisesti vain hiili on erottava tekijä värin lisäksi. Lisäksi valkopohjaiset eivät muutu painealueiden kohdalta harmaiksi vaan mustiksi.
Jep, sama pohja ilman grafiittia joka on pakkaskeleissa luistoa parantava tekijä ja vesikelillä imu-ilmiön vuoksi luistoa huonontava tekijä.
Tuskinpa niitä pohjia tullaan heti tekemään teflonista. Ainakaan "tavalliselle" hiihtäjälle myytäviin suksiin.
Kuinkahan voidekauppiaiden kävisi jos tehtäisiin?
Teflonin toimivuus luistovoiteena olisi helppo testata. Tilaa alibabasta 50mm PTFE-teippiä ja laittaa se suksen pohjiin, voitelun voi tehdä vaikka joka lenkille uudella teipillä, on paljon halvempaa kuin fluorin käryyttäminen suksen pohjiin.
No kokeilepa, ja kerro sitten meille, miten kävi.
"Teflonin toimivuus luistovoiteena olisi helppo testata"?-Pulverithan ovat juuri tuota Teflon jauhetta,testattu on jo 90-luvun alkupuolelta.Polytetra-FLUORI-eteeni.
Alibabasta saa 100% ptfe pulveria mutta tilausmäärä on vähintään puoli tonnia kerrallaan.
http://www.alibaba.com/showroom/teflon-powder.html
Teippiä löytyy lähempääkin,
http://www.sareskoski.com/ptfe-teflonteippi-75106/P2396/
Tarttis saada jostain koepätkä testiä varten...
Tuoltahan siis voisi tilata pari tonnia pulveria, purkittaa pieniin purkkeihin ja myydä hiihtäjille vähän halvemmalla kuin urheiluvälineliikkeessä. Olisi äkkiä rikas mies.
Voidevalmistajajilla liikeidean voittoprosentti on huimaa luokkaa,sekoitussuhdetta pulveripurkkiin en tiedä mutta ainesosat ovat oletettavasti vaha joka on jauhettu sopivaan olomuotoon,lisänä tietysti Teflon(fluori)jauhe.
On väärin puhua Fluoripulverista mutta se on liikemiesten keksimä nimitys joka meni 80-luvun lopulla kansaan kuin kossu päähän.
Fluoripulverin kilohinnaksi kaupasta ostettuna tulee 3000 euroa kilo (30g/90€), Alibabasta puhasta PTFE pulveria saa hintaa 5-50 taalaa kilo valmistajasta ja määrästä johtuen, sekoitussuhteeksi 50:50 (vahaa/pulveria) niin kyllä katteet on enemmänn kuin kohdallaan...
Kohta joku armoitettu voitelu-friikki lukee nämä jutut ja pahoittaa mielensä.
Kohta iskevät Voidefirman agentit kovilla kirjoituksillaan.
Kyllähän suksien voiteluainevalmistajat ovat kosmetiikan valmistajien "sukulaisia". Raaka-aineet ovat kemianteollisuuden bulkkitavaraa, lopputuotteet tajuttoman hintaisia.
Nuo fluorijauheet ovat tietysti aina olleet järkyttävästi ylihinnoiteltuja.
Näin kerran televisiosta erään suomalaisen "suksivoidegurun" haastattelun. Oli muistaakseni ollut nanosuksiakin "kehittämässä". Hölmö naistoimittaja luuli kyseessä olevan jonkin suurenkin "tiedemiehen", ja ihmetteli kovasti miten eri kelien voiteet valmistetaan. Toimittaja luuli myös äijän olevan kerrassaan yliopistotason tutkijan.
Kävi ilmi, että mies oli tehnyt uransa aivan kansakoulupohjalta. Tutkimusmenetelmä oli kokeilu ja testaus. Ei siinä mitään, varmaan hyviä menetelmiä.
Vähänkin fysiikkaa ja kemiaa tunteva ymmärtää, että vahoja ei ole rajattomia määriä. Vain osa niistä kelpaa suksivoiteiksi. Eri kovuuksia saadaan eri vahoja sekoittamalla, prosessitekniikan välineiksi käyvät liesi ja kattila. Lopuksi heitetään kattilaan sopivaa väriainetta, valetaan paloiksi ja pakataan koreisiin kääreisiin. Ja kauppa käy ja katteet hipovat taivaita.
Voitelin eilen retkisukseni vähän erikoisella tavalla. Vasempaan laitoin raudalla Havin "kruunu" valkoista ja oikeaan Swixin pakkaskelin parafiinia. Siklasin ja lähdin hiihtämään vajaan tunnin lenkin. Molemmat sukset luistivat kohtalaisesti - vitikelistä huolimatta - mutta eroja luistossa suksien välillä en mitenkään saanut ilmi.
Tavalliselle hiihtäjälle joka kuntoilumielessä sivakoi on aivan sama mitä parafiinia sinne suksiensa pohjiin laittaa tai jätää laittamatta.
Kilpailijoista taas en tiedä mitään koska en siihen joukkoon kuulu. Itselläni on kahdet sukset. Toisissa on luistovoiteena jotain parafiiniä, luullakseni sinistä, ja toisissa jotka ovat zerot ei ole mitään luistovoitelua. Silloin tällöin harjaan molempien pohjia messinkiharjalla ja sitten nailonisella.
Luisto on molemmissa ollut hyvä. Vesikelien lisäksi olen noilla zeroilla hiihdellyt kokeeksi myöskin pikkupakkasilla. Sellaisilla keleillä kun ei ole satanut lunta ja latu on kova ovat nekin luistaneet ihan hyvin, vaikka ne eivät varsinaisesti siihen keliin ole tarkoitettukaan.
Selkeillä pakkasilla nuo toiset sukset tuntuvat erittin liukkailta. En usko sen mitenkään johtuvan siitä pohjassa olevasta parafiinistä, vaan siitä että ne ovat profiililtaan erilaiset kuin nuo zerot jotka ovat optimoitu kosteisiin olosuhteisiin.
Suksen profiili on ratkaisevin.
Liukkailla "hyvillä" keleillä eri suksien luistoerot eivät juuri tule näkyviin. Menkääpä testailemaan todella hitailla keleillä erilaisia suksia, niin näette erot.
Uskon, että jos pohja on kulunut ja huonossa kunnossa, parafiini kuin parafiini auttaa sen lievään liukastamiseen. Sen sijaan kerrosvoitelu on vallan omituinen asia. Siinähän ne parafiinit liuotetaan toisiinsa. Miksei yksi kerta sopivaa parafiinia siis riitä?
Yhdellä foorumilla joku kilpahiihdon kanssa tekemisissä ollut tyyppi vannoi ja vakuutti, että huippuhiihtäjien sukset voidellaan kerrosvoitelulla.
Kerrosvoitelu on tietysti voidevalmistajilta lähtöisin. Sinähän vuoroin sulatetaan ja sitten pois siklataan voiteet. Hölmöläisen hommaa. Ja hiihtäjällä tulee asiaa usein voidekaupoille...
Mitään perusteltua hyötyä hommasta ei ole, eikä "kerroksia" suksen pohjaan parafiinista taatusti synny.
Huippuhiihtäjien jutut ovat tavalliselle kuntohiihtäjälle turhia. Eihän tavallisen kuntohiihtäjän tekniikkakaan toimi enää kovassa vauhdissa, siis perinteisellä.
Mutta silti ne huippuhiihtäjien jutut ovat kiinnostavia, yhtä kaikki. Me kuntoilijat käytämme samanlaisia monoja, samanlaisia sauvoja, samanlaiset reikä-Fischerit kuin huipuilla tuolla massahiihdoissa näkyvät tavisten käytössä (vaikka tietenkin huipuille valitaan parhaat parit). Ja kyllähän napakkaan ylämäkeen myös ns. huippuhiihtäjä hiihtää vuorotahtia.
Miksi huippujen suksiin sovelletaan kerrosvoitelua (kuten väitetään), vaikka taatusti ne kuumavoitelussa menevät sekaisin ja 99% siklataan huoltokopin lattialle?
Tiedetään, että huoltoporukoissa on tuskin ketään kemiaa lukenutta tyyppiä, mutta luulisi jollain huoltoihmisillä olevan taipumusta kriittiseen ajatteluun...
Kerrosvoitelu on mahdottomuus,se on Voidevalmistajien kehittämä teesi jonka hiihtokansa on hyväksynyt ilman minkäänlaista näyttöä että näin olisi asian laita.
Toinen käsittämätön keksintö on Hot-Box jonka hyöty on vähintäänkin kysenalainen,todistettavasti uhmwpe pohja ei sido mitään itseensä joka selviää jos vähänkin viitsii Googlettaa.
Liialla kuumentamisella saadaan vain haittaa koska itsevoiteleva materiaali kärsii ja luisto häviää.
Kolmas keksintö on suksen pohjustusparafiini(ennen luistoparkkua) joka tuntuu aivan uskomattomalta jos asiaa vähänkin ajattelee,pohjustus,kerrosvoitelua muutama kerta ja siklaukset niin kaikki tavara on roskissa,käsittämätön yhtälö.
Neljäs teesi on pulverihuijaus koska purkin sisältö ei ole sitä mitä annetaan ymmärtää,kukaan kuntoilija ei tiedä oikeasti mitä purkissa on,on annettu käsitys Fluorisisällöstä jota se ei ole.
Esim.Saksassa on voidevalmista joka ilmoittaa pulverinsa oiken eli Teflon Powder 30g,fluorista ei mainita yhtään mitään.
VTT:lle tutkimuksiin jauhe mitä se oikeasti on niin asia selviäisi mutta maksanee maltaita.
No, onhan joissakin pohjissa jotain sintrattuja materiaaleja, joten kai ne jonkin verran voivat olla huokoisia ja imeä parafiinia. Samoin pitkään hiihdetyt pohjat "kuivuvat" ja menevät harmaan tai laikukkaan näköisiksi. Kyllä raudalla sulatettu parafiini ainakin näyttäisi niitä auttavan.
Tavallinen uhmwpe on kyllä tiivistä tavaraa. Sehän käy vesi- ja kaasutiiveiksi astioiksikin.
Pohjustusparafiinin kai oletetaan imeytyvän helposti sulavana paremmin. En tiedä, onko luulossa perää tai onko siitä luiston kannalta mitään hyötyä. Sehän sekoittuu luistoparafiinin kanssa kuitenkin ja siklataan sitten huolellisesti pois.
Liian säästäväinen parafiinin kanssa ei tule voitelurautaa käytettäessä olla. Erityisesti kilpasuksien pohjat eivät ole erityisen lujasti kiinni, koska suksen rakenne on melkoista höttöä. Parafiinin levityksen pitää siis käydä varsin nopeasti, eikä raudalla pidä yrittää väkisin levittää liian vähää ainetta koko sukselle. Rauta ei saa olla liian kuuma.
Toistuvat sulatukset ja siklaukset jätän kilpahiihtäjien rasvamestareille. Taitaa asia olla heilläkin lähinnä henkistä tukea antava.
Etsikää nyt joku voitelutiimin raportti, jossa on kellotettu vakioiduilla suksilla voiteet. Ei tämä voitelu niin salaista voi olla ulkomailla kuin Suomessa. Muutenhan testaisin itse, mutta mulla ei ole kasaa vakioituja suksia, eikä sen puoleen kennolaitteistoakaan.
Voisihan jokin voidevalmistajista riippumaton taho ottaa asiakseen suorittaa tällaisen testin ja tutkimuksen. Kuzminin myötä Ruotsissa tällainen tehtiin jokin vuosi sitten, mutta Suomessa sille hymähdeltiin tuolloin.
Tietty maallikko, jolla on kaksi suunnilleen samanlaista paria, voisi testata siten, että laskee ensin testin molemmilla pareilla saman mäen ilman voiteita. Sitten huonommin luistavaan pariin lisää voitelun ja laskee uudelleen. Ainakin voi tehdä vertailua.