riidan
sytyttävä kipinä
ahdasta elämää
tuntea pelko
itsessä ja toisessa
kampaamalla rakkautta
vastakarvaan,
puolimatkaan juuttuneena
aivan kuin
tie kulkea olisi teljetty
jottei kukaan voisi
työntyä ohi
liukua pois
avaruuden mustista
aukoista,
kadota tai
imeytyä
inhimillisyyteen
onttoon vastarintaan,
joka tekee kipeää,
tehden tietoiseksi
olemassaoloon
mahdollisuuteen
hyvästellä
vanha elämä,
joka oli
ollut niin suolan
kyllästämää
ettei siihen voinut
edes hukkua
kielletty alue
ilman rajoja
miten kaikki
kaikkoaa pois ja
samalla
ryntää päin
ajatukset,
jotka tanssahtelevat
hetken vapaudessa,
yhtyvät pimeyteen
härnäävät ja
katoavat nautinnon
hetkestä
valuen voipuneena
satulasta,
halusta tulla nähdyksi
kuoriutumalla nahkastaan
kuin käärme,
kypsyen tunteessa
oikean ja väärän
lihan ja periaatteiden
välissä
kykenemättä rakastamaan
pakosta tai
halusta
syrjään vetäytyvä
eläin
kuulla saranoiden
kääntyminen,
vuodenaikojen vaihtuminen
valuutta, joka
rikkauden sijaan
tuomitaan väärennöksestä
hiljaisuuden hyppiessä
tasajalkaa,
kuulla pilvien
siirtymisen horisonttiin
kellua monen seinän
ympäröimänä,
toivoa olevansa
aina joku toinen
ikuisesti
parantumaton haava,
joita pestään kyynelillä
ja häväistään pelolla
jotta ikkunasta
ei näkyisi uusi päivä,
valo joka jokaiselle
suodaan ja vain
harvat sen näkevät
joen, joka
tulvii yli
kynnyksen,
tuo kuohuvan
vieraan
sielun, jolla on
ruumis,
sen joka
ajattelee
rakkautta
sen jolla
on lupa sanoa se
ääneen
saari, jonka
luokse
ei näe ylittää
auringon viipyessä
matkoillaan yhä
pidempään ja
voimatta tunnistaa
maasta nousevaa
väkevää kutsumusta
sen kykyä raottaa
mielen verhoja,
elämän suomaa
loistoa,
sitä mitä
voisimme olla
elämän ollessa elämää
ja rakkaus rakkautta
meidän valintamme
kärsiä tai nauttia,
synnyttää nupullaan
oleva hymy
joka aukenee
ja kertoo salaisuuden
herättää
säkenöivät hermoradat
hellät ja haaveelliset,
jotka kiemurtelevat
salaisuuteen
resuisen riekaleisiksi
hioutuneeseen sieluun
ymmärtää kuinka
komennettu katoaa,
kylmyys ja kuivuus
ovat aina reunalla
odottamassa velaksi
ostettua huomista
tuskan tähteä,
johon kaikki
ymmärtämättömyyttään
kurottavat, mutta kukaan
ei halua riutua olemattomiin
luonnollinen selitys
tunnistaa hyvää
tahtova uskallus,
parvi johon
liittyä,
enää tarvitaan
kyky tahtoa
samaan suuntaan,
yhtenevään lentoon
syy elää
sulkea silmät
saapua taas
lavalle, jossa
tuulen tukema
pohjaton rakkaus
kelluu
tulva, joka
ei näe turvaa
se on aina enemmän
http://www.youtube.com/watch?v=lb7yrYxEyLs
sytyttävä kipinä
ahdasta elämää
tuntea pelko
itsessä ja toisessa
kampaamalla rakkautta
vastakarvaan,
puolimatkaan juuttuneena
aivan kuin
tie kulkea olisi teljetty
jottei kukaan voisi
työntyä ohi
liukua pois
avaruuden mustista
aukoista,
kadota tai
imeytyä
inhimillisyyteen
onttoon vastarintaan,
joka tekee kipeää,
tehden tietoiseksi
olemassaoloon
mahdollisuuteen
hyvästellä
vanha elämä,
joka oli
ollut niin suolan
kyllästämää
ettei siihen voinut
edes hukkua
kielletty alue
ilman rajoja
miten kaikki
kaikkoaa pois ja
samalla
ryntää päin
ajatukset,
jotka tanssahtelevat
hetken vapaudessa,
yhtyvät pimeyteen
härnäävät ja
katoavat nautinnon
hetkestä
valuen voipuneena
satulasta,
halusta tulla nähdyksi
kuoriutumalla nahkastaan
kuin käärme,
kypsyen tunteessa
oikean ja väärän
lihan ja periaatteiden
välissä
kykenemättä rakastamaan
pakosta tai
halusta
syrjään vetäytyvä
eläin
kuulla saranoiden
kääntyminen,
vuodenaikojen vaihtuminen
valuutta, joka
rikkauden sijaan
tuomitaan väärennöksestä
hiljaisuuden hyppiessä
tasajalkaa,
kuulla pilvien
siirtymisen horisonttiin
kellua monen seinän
ympäröimänä,
toivoa olevansa
aina joku toinen
ikuisesti
parantumaton haava,
joita pestään kyynelillä
ja häväistään pelolla
jotta ikkunasta
ei näkyisi uusi päivä,
valo joka jokaiselle
suodaan ja vain
harvat sen näkevät
joen, joka
tulvii yli
kynnyksen,
tuo kuohuvan
vieraan
sielun, jolla on
ruumis,
sen joka
ajattelee
rakkautta
sen jolla
on lupa sanoa se
ääneen
saari, jonka
luokse
ei näe ylittää
auringon viipyessä
matkoillaan yhä
pidempään ja
voimatta tunnistaa
maasta nousevaa
väkevää kutsumusta
sen kykyä raottaa
mielen verhoja,
elämän suomaa
loistoa,
sitä mitä
voisimme olla
elämän ollessa elämää
ja rakkaus rakkautta
meidän valintamme
kärsiä tai nauttia,
synnyttää nupullaan
oleva hymy
joka aukenee
ja kertoo salaisuuden
herättää
säkenöivät hermoradat
hellät ja haaveelliset,
jotka kiemurtelevat
salaisuuteen
resuisen riekaleisiksi
hioutuneeseen sieluun
ymmärtää kuinka
komennettu katoaa,
kylmyys ja kuivuus
ovat aina reunalla
odottamassa velaksi
ostettua huomista
tuskan tähteä,
johon kaikki
ymmärtämättömyyttään
kurottavat, mutta kukaan
ei halua riutua olemattomiin
luonnollinen selitys
tunnistaa hyvää
tahtova uskallus,
parvi johon
liittyä,
enää tarvitaan
kyky tahtoa
samaan suuntaan,
yhtenevään lentoon
syy elää
sulkea silmät
saapua taas
lavalle, jossa
tuulen tukema
pohjaton rakkaus
kelluu
tulva, joka
ei näe turvaa
se on aina enemmän
http://www.youtube.com/watch?v=lb7yrYxEyLs
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieno... monta kaunista ja tunnelmallista kohtaa taas. Niin orastavan haurasta, etten uskalla edes kommentoida kaikkia niitä ajatuksia joita se synnytti.
Vapauttava rakkaus lentää valkoisin siivin. Tuntea intohimo, kiitää nousuun, lähteä lentoon ja huutaa vapaudesta...
Runosi herättämiä aamuisia ajatuksia...hyvää huomenta!
Josh Groban päivä tänään..
http://www.youtube.com/watch?v=GEnWICnNfkY
Aurinkoista sunnuntaita teille ikuisen sunnuntain lapset. Auringon hellyytämiä ajatuksia elämästä...valinnoista...säännöistä, joita joku on keksinyt ja joku niitä noudattaa ja joku toinen tekee toiset säännöt.
Ajattelemme helposti, että koskettaminen on vaikeaa, pelottavaa ja vaarallista. Läheisyyden merkitessä monelle suojattomuutta ja jopa vaaraa. Olemuksemme huutaa läheisyyden kaipuuta, haluamalla ja pelkäämme samanaikaisesti. Haluamme kieltää tämän perustarpeen, joka on inhimillisyyden suurin perusta ja siemen meissä jokaisessa. Mikään ei voi korvata tai muuttaa sitä tosiasiaa, että ihmisen kosketus suuresta molemminpuolisesta halusta on suurinta hetkellistä nautintoa mitä elämä voi tarjota.
Onnenvaltakunta tai puolivaltakuntaa, paikka johon jokainen kosketuksen kaipuinen halajaa. Eikä pelkästään hamua vaan on samalla valmis tuottamaan hyvyyttä ja rakkautta. Raha ei tuo onnea, mutta se tuo aina mahdollisuuden toteuttaa ja jos missä, onnessa on kysymys mahdollisuuden tunnustamisesta. Kaikki toimivat perusasiat perustuvat anteliaisuuteen ja viattomuuteen, kykyyn ansaita teoilla ja sanoilla. Elämänlankamme on juuri niin ohut tai rehevä, lyhyt tai riittoisa kuin me annamme sen olla, kierrättäen ja ojentaen käsin, koskettamalla sisältä ja ulkoa. Sillä lailla se on armoton, että jos sen jättää, se jättää sinut ja kenet tahansa, takuuta ei varmasti ole olemassakaan.
Puhutaan suhteen kestävän seitsemän vuotta, joka muistuttaa kodinkoneen kestoikää. Olemmeko ankaran ja askeettisen maailman robotteja, jotka teemme ja hajoamme ja seurauksena romutus, kaikki vaihdetaan uuteen. Kukaan ei halua tehdä ”paska hommia” ja ne jotka tekevät työntävät ahneet kätensä yhteisen hyvän taskuun. Sellainen tahtoo ottaa mahdollisimman paljon antamatta mitään. Ja jos muistaa, että pienet palaset tekevät vasta elämänkokonaisuuden; rakkauden, kunnioituksen ja kiitollisuuden, niitä ei voi ostaa edes taivaassa. Onnellisuuden maa ei ole mahdottomuus, se on täytetty keskusteluilla ja yhdessä tekemisellä ja silti kumppanit tuntevat aina olevansa yksilöitä mitä suuremmasa määrin.
Kaikkialla huudetaan onnen, menestyksen, rahan ja vallan merkitystä. Silti vain persoonallisuus on rohkeiden ja sinnikkäiden etuoikeus. On mentävä lähelle ja päästettävä sisälle. Jos kävelee vain toisen vierellä, kävelemme aina onnemme ohi ja tuhlaamme sen mitä kaikkein eniten kaipaamme. Mikä kiire, touhu tai mielipaha oikeuttaa meidät hylkäämään kaiken suurimman. Miksi meidän on oltava jatkuvalla syötöllä tehokkaita työssä ja vapaa-ajalla. Toimettomuus on kirosana, pelkkää suorittamista aamusta iltaan. Kuulostaa kuin monen ihmissuhdekin olisi jonkin asteinen suoritus. Työ palkitsee tekijänsä, mutta kurittaa ja joissakin ”työleireissä” jopa ”tappaa” rakkauden ja läheisyydentyön. Ja kuka tätä diktatuuria viimekädessä aina johtaa, aivan oikein jokainen meistä aivan itse sokkona sidokset silmillä. Näköalattomuus luo lisää näköalottomuutta ja tuhon ympyrä on valmis.
Vaikka olemmekin monessa suhteessa suurempien voimien leikkikaluja, asia ei ole koskaan mitenkään toivoton vaan päinvastoin meillä on aina pikkurillillisen verran halua ja tahtoa tehdä tiemme. Pitää olla realismia ja uskoa, kykyä syntyä uusiin tuuliin ja ajatuksiin jatkuvasti. Ripaus mielikuvitusta ja rohkeutta toteuttaa se jokaisen oma paratiisinsa. On oltava valmis, se hetki kun tulee vastaan, silloin ei voi olla muuta kuin valmis sanomaan, pyytämään, tekemään ja ottamaan vastaan. Olemme väkisin sidoksissa rakkauteen tai sen puutteeseen ja tulee aina muistaa että rakkaus on aina ihmisenolemusta viisaampi.
Yksi on varmasti totta, kun ei mitään rakasta niin ei mitään menetä, mutta silloin ihminen ei ole ehjä kokonaisuus. Ehjään mahtuu itku, nauru ja rakkauden sana. Kyky tehdä onnellisuutensa jokaiseen päivään, jokaisena päivänä, uudelleen ja uudelleen.
Kiitos teille ihku ja miina, päivä on tänäänkin kaunis ja sekää ei ole pelkästään katsojan silmästä kiinni.
http://www.youtube.com/watch?v=Hy9sAoPekvE
http://www.youtube.com/watch?v=Hh3EAfN3E3Q
Sunshine, every single day
Helps to light my way,
http://www.youtube.com/watch?v=TRNL3QOLT2Q
kuun varjon säikäyttee
http://www.youtube.com/watch?v=eFWTMUvNcyY
Mitä jos seisoo jo sateessa ymmärtämättä tulla pois?
You're the one who's nearly breaking my heart Had your chance, you just threw it all away Living in a world that you could never be a part of And there's time to walk away
You can't stay, no, you can't stayYou're no loser, there's still time to ride that trainAnd you must be on your way tonightThink anew right through, you're a man in the rain
What's the use in hanging round these wallsLamps are burning, but nobody's at homeThere's a new day dawning as a cold rain fallsAnd now's the time to walk alone
You can't stay, no, you can't stayYou're no loser, there's still time to ride that trainAnd you must be on your way tonightThink anew right through, you're a man in the rain
How's it feel when there's time to remember?Branches bare, like the trees in November
Ooh Had it all, threw it all awayOohNow's the time to walk away
You can't stay, no, you can't stayYou're no loser, there's still time to ride that trainAnd you must be on your way tonightThink anew right through, you're a man in the rain
How's it feel when there's time to remember?Branches bare, like the trees in NovemberHow's it feel when there's time to remember?Branches bare, like the trees in November
You can't stay, no, you can't stayYou're no loser, there's still time to ride that trainAnd you must be on your way tonightThink anew right through, you're a man in the rain
Ooh Threw it all away, threw it all awayOohAnd now's the time to walk away
You can't stay, no, you can't stayYou're no loser, there's still time to ride that trainAnd you must be on your way tonightThink anew right through, you're a man in the rain