Meillä nyt siis 5 kk ikäinen kääpiövillakoiran pentu ja ollaan pikkuhiljaa alettu tehdä pientä lenkkiä.. Mutta koira ei selvästikään tykkää lenkkeilystä. Pihassa riehuu ja leikkii ja näyttää nauttivan, mutta kun lähdetään pihasta tielle niin alkaa hyppimään minua vasten. Lisäksi kulkee pysähdellen, eli menee pari metriä ja sitten liinat kiinni ja katsotaan kotiinpäin, sitten rohkaisen jatkamaan ja taas mennään se pari mtriä eteenpäin. Kotiinpäin kun lähdetään ni sitten vedetään hihnassa häntä koipienvälissä... Ajattelin, että kääpiövillakoirasta saisi innokkaan lenkkikaverin, mutta pelkään pahoin, ettei opi nauttimaan lenkkeilystä..
Ja namit eivät auta, niitä on jo kokeiltu.. Lisäksi koira ei tee tarpeitaan lenkillä kun on tottunut meidän pihapiiriin ne tekemään, eikä myöskän pahemmin haistele lenkillä.
Olen pohtinut, liittyykö tämä lenkkeilemisen arkuus siitä, että nyt on talviaika ja on aika paljon välillä ollut pakkastakin ja tuuli on aika purevaa...
Onko kellään samaa ongelmaa tai neuvoja, miten saisin koiran nauttimaan lenkkeilystä?
Ja namit eivät auta, niitä on jo kokeiltu.. Lisäksi koira ei tee tarpeitaan lenkillä kun on tottunut meidän pihapiiriin ne tekemään, eikä myöskän pahemmin haistele lenkillä.
Olen pohtinut, liittyykö tämä lenkkeilemisen arkuus siitä, että nyt on talviaika ja on aika paljon välillä ollut pakkastakin ja tuuli on aika purevaa...
Onko kellään samaa ongelmaa tai neuvoja, miten saisin koiran nauttimaan lenkkeilystä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suositan lukaisemaan:
http://www.koirakoulukompassi.com/hihnapulma.html
http://www.koirakoulukompassi.com/sisasiisteys.html
http://www.koirakoulukompassi.com/hyvasuhde.html
Hanki vaikka talvitakki pennulle ja ota lelu tms. muu kiehtova asia mukaan. Heittäydy itsekin mielenkiintoiseksi jee, jee ulkona on mahtavaa. Koira lukee koko ajan omistajaansa jos olet passiivinen koirakin on passiivinen ja iloinen taas heijastuu koiraan.
Meillä oli ihan sama juttu oman pennun kanssa. Kuitenkin se ajan myötä hävisi. Itse tein niin, että annoin pennulle aikaa. En repinyt väkisin mihinkään, vaan suostuttelin aina innostuneena tulemaan luokse ja myös palkitsin. Tätä jatkui aika pitkään, mutta pentu oppi itse jossain vaiheessa siihen, että ulos on mentävä ja nykyään meillä on täysin toisinpäin. Nyt lenkillä ollaan jo niin innokkaita ettei meinaa sisälle päästä enää.
Lisäksi tein myös sitä, että kävelin joka tapauksessa tietyn mittaisen lenkin, enkä palannut kotiin vaikka miten pentu oisi vastaan pistänyt. Muutoin jos olisin palannut kotiin kun lenkki ei onnistu, olisi koira heti ajatellut saavansa mitä haluaa. Tätä "pakkolenkkiä" tehtiin kuitenkin pennun oman jaksamisen verran.
Kasvattajani myös sanoi, että kun pentu alkaa olla "seksuaalisesti virittäytynyt" eli alkaa pökkimään joka asiaa niin alkaa myös ulkoilma kiinnostaa. Niinhän se myöhemmin alkoikin.