i'm suffering... ;(

Toivottavasti lohduttaa, että olen kokenut tuon saman jo 8 kertaa - minua on siis kiusattu jo 8 vuotta. Kannattaa päästää suru hetkeksi valloilleen ja sitten suunnata katse ylöspäin. Pohjalta ei voi mennä kuin ylöspäin. Tiedän ettei ole suuri lohtu kun sanon, että yritä olla välittämättä, mutta niin se vain. Koita olla muistelematta kiusaamista, mikä on mennyt on mennyttä. Keskity muihin asioihin, tulevaisuuden suunnitteluun. Olen sinua vain vuoden nuorempi, joten en ole mikään tätyli säälimässä. Mutta itse olen jo paremmassa kunnossa. Kehittele itsellesi jutut koulussa - jos joku puhuu sinusta niin käännä heti selkä äläkä katso tyyliin tuollaista. Mitä tukistamiseen ja sellaiseen tulee, kukaan ei ansaitse sellaista. Sinulla on oikeus olla vihainen vanhemmillesi jos he lyövät sinua. Muista että et ole tilanteessa ainoa. Monet muut, kuten minä maailmassa olen samassa tilanteessa. Silti jaksan antaa ihmisille toivoa. Joka sekunti on lähempänä peruskoulun päättymistä, se on syytä muistaa. Eli kun vain kestät kaiken, se loppuu. Voit yrittää puhua opettajille (en kyllä tiedä miksi, ei se itsellänikään auttanut) tai vaihtaa luokkaa tai koulua. Viiltely ei ole viisasta, ne vain muistuttavat tapahtuneesta. Itsellänikin on monen vuoden jäljet ranteissa, joita ei ikävä kyllä voi olla enää huomaamatta, ei siis enää hihattomia paitoja... Kiusaamisesta kasvat vahvemmaksi, eli oikeasti kiusaaminen lopulta hyödyttää vain sinua, kun taas kiusaajille kiusaaminen voi tulla vastaan negatiivisena joskus. Voimia, täällä on muita kaltaisiasi. Älä viiltele, kipu ei korvaa mitään. Mutta muista, että täällä jossain on aina ihminen joka välittää sinusta ja sinun pitäisi keskittyä heihin. :)

http://www.youtube.com/watch?v=_VELYAtNSmM

Hei Eve

En ole enää nuori, mutta paljon nuorten kanssa tekemisissä työn kautta ja myös vapaa-ajalla. Olen itse joutunut aikoinaan, silloin kouluiässä kiusatuksi ja juuri samallalailla kuin sinäkin. Olin myös tunnollinen koululainen ja aika kriittinenkin itseäni kohtaan, en tupakoinut enkä käyttänyt alkoholia. Huolehdin pikkusisaruksistani ja siivosin kotona, kun äitini oli poissa. Äitini kanssa tuli usein sanomista, kun olin 15-18v. Tunsin, ettei hän minua arvostanut. Mutta myöhemmin olen ajatellut johtuiko kaikki siitä kiusaamisesta ja omasta kriittisestä asenteestani. Vanhemmat haluavat pitää lapset lähellään ja "pieninä" mahdollismman pitkään ja heitä ehkä pelottaa se, että lapsi kasvaa eivätkä he sitä oikein hyväksy tai osaa ajatella. Kun äitini sitten kuoli ollessani 20v, ymmärsin kaiken ja olisin niin halunnut palata ajassa taakse päin ja ymmärtää asioita ja puhua äitini kanssa kiusaamisestani ja kaikesta muusta.
Mitä kiusaamiseen tulee, niin selvisin siitä sillä, että ajattelin heissä olevan vikaa, ei minussa. Säälinkin näitä kiusaajia, kun ajattelin kuinka ilkeitä he ovat. Pysyttelin mahdollisimman paljon poissa heidän lähettyviltään. Pahalta tuntui, kun haukuttiin ulkonäköä, punaista tukkaani ja halusin muuttua näkymättömäksi. Ensimmäinen poikaystävä sai minut uskomaan toisin, kiitos siitä hänelle.

Mielestäni sinun pitää vain päättää, että elät omaa elämääsi ja tiedät miltä näytät ja millainen olet. Älä elä kiusaajien kautta elämääsi, eihän heillä ole tarkoitustakaan sanoa mitään todellista, vaan päinvastoin. Heillä itsellään on niin suuri itsetunto-ongelma, että eivät sitä kestä ja sen takia pitää toista kiusata. Kiusaamalla toista tuntevat itsensä suureksi, vaikka ovatkin täysiä raukkoja. Kun ymmärrät heidän vajavaisuutensa, niin helpottaa kummasti. Itse ulkoistin kiusaajat kokonaan elämästäni enkä ajatellut heitä enää ihmisinä, vaan kuvasin heitä aivan muilla nimillä mielessäni itselleni " hiirulainen, possu, kyykäärme, rotta, hyttynen jne.. " Se oli jopa aika hauskaa, kun oikeasti huomasi, että he todellakin näyttivät just niiltä otuksilta millaisiksi olin heitä mielessäni ajatellut. Itse en koskaan sanonut pahasti takaisin, koska ajattelin,e tten sorru samalle tasolle. Myöhemmin muutama kiusaaja sitä minulle ihmetteli ja harmitteli, että miksen antanut takaisin samalla mitalla ja viimeistään silloin tajusin kuinka oikeassa olin ollut siinä kumpi on raukempi ja kumpaa harmitti oma käytös jälkeenpäin enemmän.

Puhuminen asiasta auttaa ja toivon sydämestäni, että sinulla olisi joku jolle voisit puhua, niine ttei sinun tarvitsisi viillellä itseäsi. Viiltely on tavallaan avun pyyntö eli haluaisit, että joku huomaisi kuinka paha sinulla on olla. onko koulullasi kuraattoria tms, jolle voisit käydä puhumassa. Onko sukulaista, tätiä, setää, veljeä, siskoa tms. Haluaisitko kirjoitella minulle yksityisesti? Älä anna kiusaajien pilata sinun elämääsi! Hae apua ja yritä päästä kaiken yläpuolelle, luottaa itseesi. ja luottaa myös siihen, että kyllä vanhemmat sinusta välittävät vaikka eivät aina ymmärrä. Näytä äidillesi tuo oma tekstisi täällä, jos et muuten osaa asiaa hänelle esittää. Mielestäni sinä olet aivan muuta mitä itsestäsi ajattelet, pärjäät koulussa, käyt töissä, et vaadi liikaa ja tyydyt vähempäänkin ( ei mikään huono piirre nykyään), olet ajattelevainen ja varmasti kaunis nuori ihminen, tiedän sen, vaikka en ole sinua edes nähnyt. Voimia sinulle ja tsemppiä. Anna tämän päivän olla sinulle uuden elämän alku, nauti keväästä, luonnosta, nuoruudesta.

"...pojat sanoo mun vaatteita ja koruja rumiksi ja samoin mun kasvoja...
Tytöt on melkein sama asia, paitsi ne tekee sen selän takana..."


"Kaikki sanoo, että mä olen kaunis ja laiha, mutta omasta mielestäni oon ruma, läski ja ällöttävä..."

---Siis mitä sinusta lopulta sanotaan?
---Miksi valehtelet vanhemmilles että oot ylpee niistä vaik ne on tollasia k-päitä?

Jotenkin et ole uskottava. Anteeksi silti, jos oot tosissasi.
Lapsi- ja kasvattamispalstoilla vierailee miltei yksinomaan huononpuoleisia opettajia ja nyt viime päivinä yksi ammattilainen on availlut päätään taas kovin ahkerasti.

http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc

Terve Eve,
Itseäni kiusattiin koko ala-asteen, koska olin ruma, outo ja poikamainen. Ruma: minulla on pisamia, Outo: rakastan mytologiaa ja olin opettajien lemmikki, Poikamainen: en pukeutunut naamiaisissa prinsessaksi, vaan miekkailin poikien kanssa.

Kiusaaminen on säälittävää, mutta se teki minusta paremman ystävän harvoille ihmisille. Kiusaamisen jälkeen tiedän miltä se tuntuu, kun ei ole ketään kelle puhua. Nykyisin, kun ystävilläni on paha olo, istun heidän vierelleen ja kuuntelen ja lohdutan. Ilman niitä k-päitä pissiksiä minusta ei olisi koskaan tullut näin vahvaa persoonaa. Jos joku sanoo mitään pahaa yhdestäkään ystävästäni, olen välittömästi tekemessä selväksi, että en aio olla enää hiljaa. Kaverini ovat melkein kaikki entisiä kiusattuja, joten itsestäni aina tuntuu, että minun täytyy olla suojelemassa heitä ja olen siinä kyllä onnistunut.

Vanhempiasi en ymmärrä. Suurin osa kiusaamisestani loppui, kun kerroin äidilleni. Äiti on aika topakka nainen ja laittoi lopun kiusaamiselle. Jos kerta vanhempasi eivät kuuntele, jospa kirjoittaisit kirjeen äidillesi ja jättäisit sen hänen yöpöydälleen? Se saattaisi toimia. Opettajat voivat tuntua hyödyttömiltä, mutta jotkut opettajat todellakin puuttuvat kiusaamiseen. Sain omalta ala-asteen opettajaltani lisänimen: 'Pieni Valkoinen', ja tätä nimeä kannan yhä ylpeänä. Olen aika lyhyt, mutta ääneni on voimakas.

Sinun ulkonäköäsi haukutaan? Ja tässä on taas yksi asia, jota en maailmasta ymmärrä! Ulkonäkö ei kerro ihmisestä kaikkea. Kaikkin pitää tutustua ennen kuin voi tuomita. Ja olen varma, että ne sinun ystäväsi ovat oikeassa. Olet varmasti kaunis sekä luonteeltasi että ulkonäöltäsi!

Ja nyt asiasta kukkapurkiin, eli: VIILTELY
Ei, ei ja ei! Itsetuhoisuus ei ratkaise asiaa. Se ei kerro selvästi mitä haluat muiden ihmisten tekevän tai lopettavan tekemästä.
Haluat, että vanhempasi kuuntelisivat? Haluat, että kiusaaminen loppuu, eikö? NO TEE ASIALLE JOTAIN! ÄLÄ ANNA KIUSAAJIEN VAIN TEHDÄ MITÄ NE HALUAA! Ole rohkea ja sano: ei! Sano ettet jaksa enää. Se on vaikeaa, tiedän. Mutta hiljeneminen ei ratkaise asiaa yhtään enempää kuin viiltelykään.

Kaikki kiusatut ovat kauniita jollain tavalla. Eihän heitä muuten kiusattaisi. Ihminen syrjii lähes automaattisesti erilaisuutta. Mutta erilainen on kaunis ja kaunis on täydellinen. Kiusaajat pitävät sinua jollain tasolla parempana kuin itseään. Pidä se mielessä!

Ja jos haluat jutella yksityisesti, pyydä vaan. Mie voin aina kuunnella!

Hei Eve täältäkin

Miksi ihmeessä sun vanhempasi ei oo ylpeitä susta? Siis sähän olet selviytynyt tosi hyvin, kun otetaan huomioon mitä kaikkea paskaa sä saat kestää. Muista, että sinun ei tarvitse ikuisesti olla samassa paikassa kuin kiusaajasi. Pari vuotta vielä, niin pääset muuttamaan pois vanhempiesi luota, jos haluat, ja pois kiusaajiesi luota. Silloin voit aloittaa uuden elämän, eikä sinun tarvitse enää koskaan miettiä tai kestää tuollaista paskaa. Niin ETTÄ JAKSA VAIN SINNE ASTI.

Tuo sun kiusaamisesi on aika samanlaista kuin mitä itselleni tapahtui. Just tuo etten tiennyt mitä sanoa vastaan, olisin kyllä halunnut, mutta en vain osannut. Sitä ei vain saanut sanoja suustaan. Luonnollisesti valvoessani seuraavana yönä, silloin kyllä keksin mitä olisi PITÄNYT sanoa, mutta silloin olikin jo liian myöhäistä. Minuakin haukuttiin joka päivä kaikesta mahdollisesta - siis IHAN KAIKESTA. Ihan mitä tahansa tein, se oli jotenkin väärin, mielipiteeni vääriä, vaatteeni ja naamani rumia, perheeni outo ja blaa blaa blaa. Mutta se on ohi nyt.

Kiusaajat on vaan idiootteja, se on fakta. Ja ikävä kyllä tuossa iässä melkein kaikki ihmiset on idiootteja. Ja ne, jotka ei ole (kuten sinä et ole) joutuvat kiusatuiksi. Mutta se päättyy joskus, muista se.

Kun sinua joskus tekee mieli tappaa itsesi ja lopettaa se kaikki paska, ajattele, että joskus sinulla on vielä ihana poikaystävä/mies, hyvä elämä ja olet onnellinen. Se voi hyvinkin vielä joskus olla totta. Sinä et tule olemaan kiusattu ikuisesti.

Ja jos tunnet itsesi rumaksi, niin ei huolta - tuossa iässä kaikki tuntevat itsensä rumiksi. Paitsi ne luokan suosituimmat tytöt, mutta heille käykin siten hassusti että he päätyvät noista bileistään hankitun päihderiippuvuuden ansiosta koulujen jälkeen aika nopeasti alkoholisteiksi, spurguiksi sun muiksi ja heistä tuleekin silloin ihan oikeasti rumia :)

Sen sijaan sinä et käytä päihteitä, mikä on hyvä. Ne nimittäin tuhoavat ulkonäönkin. Itse voin kertoa, ettei me miehet loppujen lopuksi katsota niinkään sitä ulkonäköä, vaikka sellaista juttua ehkä kuuleekin.

Hei älä luovuta todellakaan vielä!! http://www.youtube.com/watch?v=LVVRT6ESyM8
Sulla on niin paljon elämää edessä, tosin olen itsekkin 14 ja minua on kiusattu jo viimeiset 8 vuotta, se tuntuu todella pahalta, en jaksaisi itsekkään. Ja tämä on surullista jos vanhempasikaan eivät auta tai tue sinua :( Minunkaan eivät aikaisemmin mutta sitten he huomasivat asian. Olen masentunut, Masennun niin helposti. Mutta älä LUOVUTA! IKINÄ ! Koska olet tärkeä ihmiskappale maan päällä, uskon että tuolla jossain on sinun urhollinen miehesi ja perheesi tulevaisuudessa.
Ota niskasta kiinni ja jatka, ja minulta saat myös tukea, voin laittaa numeroni tähän jos haluat ottaa yhteyttä :) 358417769252 T. Saman kohtalon kokenut poika

En kyllä vittu ymmärrä miksi nuoriso on muuttunut niin saatanan ilkeäksi. Johtuisko kasvatuksesta ja vanhemien mallista. Minua elämä potkaisi haarojen välliin heti pienestä pitäen ja saan kuulla sitä vieläkin. Nuoruus ei ole ollut minun elämän parasta aikaa joten katsotaanpa miten käy aikuisuuden kanssa.

Kiusaaminen ei ikinä johdu kiusatusta! Kiusaamisen syynä on lähes aina kiusaajan paska itsetunto, huonot perhetaustat, väärä kaveripiiri yms. Kiusaaja vain purkaa pahaa oloaan, tässä tapauksessa sinuun. Mutta hän purkaa sen väärällä tavalla. Älä koskaan ajatttele, että kiusaaminen johtuu sinusta, olet arvokas ihminen sellaisenaan millainen olet. Voimia :)

Uskoisin että juuri tuollaiset '''menestyneet johtajat''' vanhempina aiheuttavat kiusaamista. Lapsi oppii silloin helposti, lellittynä, että saa aina mitä haluaa, ja saa tehdä mitä haluaa, kun kukaan ei aseta rajoja. Minäkään en oikein usko että tollasten lapsien vanhemmat kurittas niitä.

Ja siitä sitä opitaan, että kun joku toinen ei ole juuri sellainen kuin haluan, sillä on hölmö naama tai jotakin, sillä ei ole ihmisoikeuksia vaan sitä saa kohdella juuri miten haluaa. Totta kai, jos tätä rikasta pentua itseään esim. tönäisee hieman vahingossa, hän pomppaa ilmaan, huutaa kurkku suorana raivosta ja vaatii suunnilleen tönäisijän hirttämistä. Ja aivoton käskyläislauma (http://peruskoulunnousujatuho.blogspot.fi/2012/06/tassa-syy-koulukiusaamiseen-kylla.html) totta kai hirttää. Siis kuvaannollisesti.

Eli ne kiusaajat on vaan kusipäitä, eikä niiden mielipiteille kannata panna arvoa. Koulun jälkeen ne huomaavat ettei kiusaamalla pärjääkään ihmisten maailmassa, ja alkoholismi ja katuoja kutsuu.

Sinua sen sijaan ei. Sinulla on edessäsi hieno tulevaisuus.

Ja ruumiillinen kuritus muuten kiellettiin lailla jo muistaakseni 1914 (siis ennen kuin Suomi edes itsenäistyi, en nyt tiedä onko just tuo vuosi ihan oikein), mutta ilmeisesti lakia alettiin tosissaan valvoa vasta tuossa 70-luvun tienoilla. Mistähän johtui?