Vaihdoin 3 kk sitten työpaikkaa, kun edellisessä oli työt vähenemässä, pomon tytär piti saada firmaan töihin ja työpaikan henkikin oli mitä oli. Olin tosi innoissani ja tyytyväinen kun sain uuden työpaikan; myös kirjanpitoa, palkanlaskentaa yms ja olin ihan tyytyväinen minulle tarjottuun palkkaankin. Työpaikan henkikin on ollut ihan ok.
Tänään sitten kävikin ilmi, että konttorissa onkin väkeä liikaa ( no siltähän se tuloslaskelmastakin näyttää verrattuna ed vuoteen ja lv:oon...)..ja syyskuun alusta käydään kaikki hommat läpi ja väkeä vähennetään. Onkohan kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta; olen koeajalla ja taloushallinnon työtä on pienellä paikkakunnalla vaikea löytää, eikä lähikaupungistakaan. Lisäksi olen pienen lapsen yh, eli mahdottomia työmatkojaan en voi kulkea. Eli pohdiskelen nyt sitä että kaipa se olen minä joka lähtee kun olen vielä kuukauden koejallakin..ja miten mahtaa käydä työnhaun kanssa...edellisessä paikassa olin 5 v , ja sitä edellisessä 13, ja nyt sitten jos työt loppuu koeajalla niin miten mahtaa olla uuden työn kanssa...Onkohan työnantajilla ennakkoasenteita siihen että työ loppuikin koeaikaan. Olen kyllä vähän pettynyt siihen, että minut rekrytoitiin vakinaiseksi, kun keväällä jo taatusti oli selvillä että porukkaa on ja tulee olemaan vähennettäväksi asti. Kiva jos joku vastaisi ja pohtisi asioita monelta kantilta kun tuppaa noi omat ajatukset olemaan aika surkeita. Sentään leivästä kysymys... Kranttu en ole ikinä ollut töiden suhteen; tältä kirjanpitäjältä on sujunut konttorin siivous ja kahvinkeitto siinä kun 'varsinainenkin ' työ vaikka alemman korkeakoulututkinnon omaankin...
Tänään sitten kävikin ilmi, että konttorissa onkin väkeä liikaa ( no siltähän se tuloslaskelmastakin näyttää verrattuna ed vuoteen ja lv:oon...)..ja syyskuun alusta käydään kaikki hommat läpi ja väkeä vähennetään. Onkohan kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta; olen koeajalla ja taloushallinnon työtä on pienellä paikkakunnalla vaikea löytää, eikä lähikaupungistakaan. Lisäksi olen pienen lapsen yh, eli mahdottomia työmatkojaan en voi kulkea. Eli pohdiskelen nyt sitä että kaipa se olen minä joka lähtee kun olen vielä kuukauden koejallakin..ja miten mahtaa käydä työnhaun kanssa...edellisessä paikassa olin 5 v , ja sitä edellisessä 13, ja nyt sitten jos työt loppuu koeajalla niin miten mahtaa olla uuden työn kanssa...Onkohan työnantajilla ennakkoasenteita siihen että työ loppuikin koeaikaan. Olen kyllä vähän pettynyt siihen, että minut rekrytoitiin vakinaiseksi, kun keväällä jo taatusti oli selvillä että porukkaa on ja tulee olemaan vähennettäväksi asti. Kiva jos joku vastaisi ja pohtisi asioita monelta kantilta kun tuppaa noi omat ajatukset olemaan aika surkeita. Sentään leivästä kysymys... Kranttu en ole ikinä ollut töiden suhteen; tältä kirjanpitäjältä on sujunut konttorin siivous ja kahvinkeitto siinä kun 'varsinainenkin ' työ vaikka alemman korkeakoulututkinnon omaankin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että noissa tilanteissä käy niin, että ne lähtee, jotka ovat vähiten koulutetut ja viimeiseksi tulleet... ja koeajallahan ei käytännössä tarvitse olla perusteita irtisanomiselle puolin tai toisin.
Lykhyä pythyyn!
Järjestelyissä voinee olla poikkeuksiakin...
Sanoisin, että älä vielä luovuta, jos todella pidät paikasta. Aina ne valinnat eivät ole niin yksinkertaisia, että viimeksi tulleet lähtevät jne. Hyville löytyy töitä jatkossakin, vaikka elämä välillä vähän heitteleekin kuraa niskaan. Täytyy vai oppia kuuntelemaan itseään ja toimia sen mukaan, mikä tuntuu oikealta. Ja luottamaan itseensä ja kykyihinsä. Rakentavalla asenteella pääsee pitkälle.