70 V

Juu, ei edes varoituskyltti olisi mitään auttanut, kun ei koira osaa sitä lukea.

Mitähän nyt tuohon asiaan kuuluu permeabiliteetti, magneettivuo, tai virran indusointikaan. Kunhan vain höpötät vaikuttaaksesi viisaalta.

Se, mitä tuosta Iltalehden artikkelista saa irti, niin kyseessä oli sähköpylvään tukivaijeri, joka oli tullut jännitteelliseksi, kun sähkökaapeli oli mennyt poikki ja nojannut tukivaijeriin.

Kyse lienee ollut eristetystä puistokaapelista, jonka paljas johdin ei ole suoraan nojannut tukivaijeriin, vaan kaapelin eriste, jolloin johtimen katkoskohdasta on vuotanut virtaa eristeen märkää pintaa pitkin tuohon pylvään tukivaijeriin. Tai pelkästään on katkennut puistokaapelin kannatusvaijeri, johon vuotaa jännitettä kapasisitiivisesti, koska se on kierretty eristettyihin johtimiin.

Nuohan pylvään tukivaijerit ei ole sen kummemmin maadoitettu, vaan vaijeri kiinnittyy maahan kaivettuun betonilimppuun. Jos avojohdin olisi katkennut tukivaijerin päälle, niin todennäköisesti vika olisi ollut hengenaaarallinen. Mutta tuossa tapauksessa suurohminen ( kapasitiivinen tai resistiivinen) purkaustie rajoittaa virtaa.

Ja virta on se, joka tappaa, ei jännite. Avuksi tarvitaan tietysti jännitettäkin, jotta kuolettava virta saadaan kulkemaan kehon läpi. Joskus otollisissa oloissa 50 volttiakin riittää.

Jotta asia nyt selviää, niin 20 000 volttiakaan ei tapa, jos tuon jännitelähteen sisäinen impedanssi on niin suuri, että max. virta kehon kautta kulkiessaan jää alle pariin milliampeeriin. Ja 70 volttia riittää hyvin, jos virtalähteen vastus on pieni ja keho märkä, jotta kehon läpi saadaan kulkemaan reilusti (= paljon) yli 2 milliampeeria.

Sietämättömältähän tuo kyllä tuntuu, jos vaihtovirta kulkee kehon läpi, vaikka se olisi vain 0,5mA. Kyllä siinä koiralta menee pasmat sekaisin, kun kuseskelee kaapelille.
Turvallinen raja on muistaakseni max 0,7mA (huippuarvo) vaihtovirralla ja 2 mA tasavirralla. (sähköturvallisuusmääräykset).

Jukkista pukkista! kirjoitti:

Mitähän nyt tuohon asiaan kuuluu permeabiliteetti, magneettivuo, tai virran indusointikaan. Kunhan vain höpötät vaikuttaaksesi viisaalta.

Se, mitä tuosta Iltalehden artikkelista saa irti, niin kyseessä oli sähköpylvään tukivaijeri, joka oli tullut jännitteelliseksi, kun sähkökaapeli oli mennyt poikki ja nojannut tukivaijeriin.

Kyse lienee ollut eristetystä puistokaapelista, jonka paljas johdin ei ole suoraan nojannut tukivaijeriin, vaan kaapelin eriste, jolloin johtimen katkoskohdasta on vuotanut virtaa eristeen märkää pintaa pitkin tuohon pylvään tukivaijeriin. Tai pelkästään on katkennut puistokaapelin kannatusvaijeri, johon vuotaa jännitettä kapasisitiivisesti, koska se on kierretty eristettyihin johtimiin.

Nuohan pylvään tukivaijerit ei ole sen kummemmin maadoitettu, vaan vaijeri kiinnittyy maahan kaivettuun betonilimppuun. Jos avojohdin olisi katkennut tukivaijerin päälle, niin todennäköisesti vika olisi ollut hengenaaarallinen. Mutta tuossa tapauksessa suurohminen ( kapasitiivinen tai resistiivinen) purkaustie rajoittaa virtaa.

Ja virta on se, joka tappaa, ei jännite. Avuksi tarvitaan tietysti jännitettäkin, jotta kuolettava virta saadaan kulkemaan kehon läpi. Joskus otollisissa oloissa 50 volttiakin riittää.

Jotta asia nyt selviää, niin 20 000 volttiakaan ei tapa, jos tuon jännitelähteen sisäinen impedanssi on niin suuri, että max. virta kehon kautta kulkiessaan jää alle pariin milliampeeriin. Ja 70 volttia riittää hyvin, jos virtalähteen vastus on pieni ja keho märkä, jotta kehon läpi saadaan kulkemaan reilusti (= paljon) yli 2 milliampeeria.

Sietämättömältähän tuo kyllä tuntuu, jos vaihtovirta kulkee kehon läpi, vaikka se olisi vain 0,5mA. Kyllä siinä koiralta menee pasmat sekaisin, kun kuseskelee kaapelille.
Turvallinen raja on muistaakseni max 0,7mA (huippuarvo) vaihtovirralla ja 2 mA tasavirralla. (sähköturvallisuusmääräykset).

Lue lisää

Heheh sinähän juuri niitä pyörittelet, noin niinkuin maallisilla nimillään. Kaikkiin johtimiin kerääntyy jännitettä, mutta ampeerit ovat pieniä, ja tuo 20tuhatta volttia tulee vaikka kampaat kissaa, se kipunoi ja vie sähkökynä lähelle se alkaa loistamaan. Nuo eristeet kun vuotaa on kysessä siis vuotovirta, joka voi olla kohtalokas, siksi voimalinjojen pylväisiin ei ole hyvä koskea, vaikaa niissä on paljon eristettä, syksyllä kun menee vanhan voimalinjan vaiheille, näkee kun siniset kipunat valuu maahan saakka.
Se millä koira kuolee sitä en tiedä mutta varmaan kun joku 4-5 mA menee läpi, johtuu koiran impedansista. Ihminen taitaa kestää pikkasen enemmän ja kuolo johtuu mistäkohtaa virta menee läpi ja mikä on juuri sydämmen lyöntikohta.
Se tässä jutussa on kumma kun virkamies ei ota pienintäkään vastuuta, vaan totetaan ihan tavallista, eli sähköjohtimien ja pylväiden lähelle ei kannata koskaan mennä. Mun koira purasi kerran sähköjohtoa ja senjäkeen ei mennyt edes lähelle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sähköisku täällä on pikkasen suurempia lukuja. Se mikä on sähköhommissa jokin arvo, sen ominaisuus johtuu kaikista eniten olosuhteista. Eli lukuarvot ovat viitteellisiä.

Ei sitä voi todistaa vanha erkkikään. Ihanko oikeuskelpoisesti ajattelit?