Taas samaa vinkunaa äskeisissä tv-uutisisa, mistä on puhuttu jo 10 vuotta, eikä hallitusta kiinnosta hiukkaakaan.
Sossut vaativat lailla asiakasmäärien puolittamista, että "voisivat tehdä työtään vastuullisesti". Tähän asti on siis tehty ilman vastuuta ja se kyllä on kuulunut tyytymättömissä asiakaskommenteissa.
Vasta nyt, kun poliisi tutkii sossujen toimia lapsen kuoleman tapauksen takia, pitää turvata sossujen omaa selustaa tällaisella lakivaatimuksella.
Uutisissa yksi sossu selitti suu vaahdossa, miten "sossuilla ei oikein tahdo riittää aikaa lasten kuulemiseen." Ai, ajastako siinä onkin kysymys? Huostaanottojen tekoon kyllä aika riittää, vaikka kuinka olemattomin perustein, edes lasta kuulematta.
Ja sama sossu perusteli kuulemisen tärkeyttä sillä, että on kuultava lasta, miten hän kotona voi.
Entä miten lapsi voi sijaishuollossa?
Se ei edelleenkään kiinnosta edes sosiaalityöntekijöitä.
Ei Eerikan kuolemassa ollut kyse sossun ajan tai muiden resurssien pulasta. Siinä oli kyse täydellisestä moraalittomuudesta laiminlyödä lapsen kotioloihin tutustuminen sen takia, että asiakkaana oli sosiaalijohtajan poika.
Lastensuojelutyön paljoissa virheissä ja puutteissa ei läheskään aina ole kyse sossun resurssipulasta (mikä sekin tietysti paljon aiheuttaa kärsimystä lapsille), vaan yhtä paljon niitä aiheuttaa joidenkin työntekijöiden täydellinen moraalipula ja törkeä välinpitämättömyys lain noudattamisesta.
Huostassa oleviin lapsiin viranomaiset eivät pidä vuosiin mitään yhteyttä, mutta se ei huoleta heitä yhtään vieläkään. Tämänkin lakivaatimuksen tärkein pointti on turvata sossun omaa selustaa, ei lasten oikeuksia.
Sossut vaativat lailla asiakasmäärien puolittamista, että "voisivat tehdä työtään vastuullisesti". Tähän asti on siis tehty ilman vastuuta ja se kyllä on kuulunut tyytymättömissä asiakaskommenteissa.
Vasta nyt, kun poliisi tutkii sossujen toimia lapsen kuoleman tapauksen takia, pitää turvata sossujen omaa selustaa tällaisella lakivaatimuksella.
Uutisissa yksi sossu selitti suu vaahdossa, miten "sossuilla ei oikein tahdo riittää aikaa lasten kuulemiseen." Ai, ajastako siinä onkin kysymys? Huostaanottojen tekoon kyllä aika riittää, vaikka kuinka olemattomin perustein, edes lasta kuulematta.
Ja sama sossu perusteli kuulemisen tärkeyttä sillä, että on kuultava lasta, miten hän kotona voi.
Entä miten lapsi voi sijaishuollossa?
Se ei edelleenkään kiinnosta edes sosiaalityöntekijöitä.
Ei Eerikan kuolemassa ollut kyse sossun ajan tai muiden resurssien pulasta. Siinä oli kyse täydellisestä moraalittomuudesta laiminlyödä lapsen kotioloihin tutustuminen sen takia, että asiakkaana oli sosiaalijohtajan poika.
Lastensuojelutyön paljoissa virheissä ja puutteissa ei läheskään aina ole kyse sossun resurssipulasta (mikä sekin tietysti paljon aiheuttaa kärsimystä lapsille), vaan yhtä paljon niitä aiheuttaa joidenkin työntekijöiden täydellinen moraalipula ja törkeä välinpitämättömyys lain noudattamisesta.
Huostassa oleviin lapsiin viranomaiset eivät pidä vuosiin mitään yhteyttä, mutta se ei huoleta heitä yhtään vieläkään. Tämänkin lakivaatimuksen tärkein pointti on turvata sossun omaa selustaa, ei lasten oikeuksia.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Mikä mahtaa olla avaajan viesti?
Otetaanko siis kenties loputkin resurssit pois pahoilta sossuiltam, niin saadaan asiat kuntoon?
Hienoa, että tässä maassa on Suuria Ajattelijoita.
Tämähän on päivänselvää. Kun lapsi otetaan huostaan, sen jälkeen ketään ei tunnu kiinnostavan miten lapsi voi. Eli sijaishuoltoa ei valvota tarpeeksi.
Perhesurmiin uusia näkökulmia Suomen Mielenterveyslehti 2/ 2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
Lue lisää!
Mielenterveys-lehdessä 5/2011 esiteltiin Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen käynnistämä uusi perhe- ja lähisuhdeväkivallan parissa työskentelevien terapeuttien koulutus. Väkivaltatyön uranuurtajan Arlene Veteren kehittämässä mallissa ei keskitytä vain uhriin tai tekijään.
------------------
Talentian uutiset
13.3.2013 12.30Talentia esittää kiireellistä lastensuojelun pelastusohjelmaa
Ohjelmassa vaaditaan lisää varhaisen tuen palveluita, lastensuojelun henkilöstömitoitusta kuntoon sekä tehokkaampaa valvontaa.
Lastensuojelun Keskusliiton ja Talentian julkaisema selvitys ”Olisiko jo tekojen aika?” tuo ensimmäistä kertaa lastensuojelun asiakastyössä toimivien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien näkemykset kuultavaksi lastensuojelun tilaa koskevassa keskustelussa.
Selvityksessä nousee yksi kysymys yli muiden: kysymys ajasta. Kaikki vastaajat kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa tavata lasta/nuorta ja tämän lähipiiriä. Aika on kuitenkin oleellinen asia vuorovaikutukseen perustuvassa sosiaalialan työssä.
Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat tarvitsevat aikaa kohdata lapsi, vanhemmat ja lapsen lähipiiri. Aikaa tarvitaan luottamuksen luomiseen, jotta lapsi/nuori voi ilmaista tarpeensa ja mielipiteensä. Aikaa tarvitaan tilanteiden ja taustojen selvittämiseen, edistymisen seuraamiseen. Aikaa tarvitaan yhteistyöhön verkostojen ja viranomaisten kanssa. Aikaa tarvitaan myös työn kehittämiseen ja uusien menetelmien käyttöönottoon. Työntekijöiden nykyiset asiakasmäärät ovat liian suuria vaikuttavan työn tekemiseksi.
Lastensuojelu ja sen työntekijät tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen esimiehiltään ja poliittisilta päättäjiltä. Totuus monessa kunnassa on toinen. Palvelutarpeiden ja määrärahojen alibudjetointi on yleistä. Lastensuojelun työntekijöitä painostetaan toimimaan määrärahojen puitteissa. Tietoomme on tullut johdon antama ohje, jonka mukaan asiakassuunnitelmaan kirjataan vain sellaiset palvelut, joita asiakkaalle voidaan hankkia olemassa olevien palvelujen ja määrärahojen sekä hankintavaltuuksien puitteissa. Ohje on vastoin lastensuojelulakia, joka edellyttää asiakassuunnitelmaan kirjattavan ne palvelut, joita lapsi ja perhe sosiaalityöntekijän arvion mukaan tarvitsevat.
”Kyselyn avulla saatiin vahvistus asioille, jotka on tiedetty jo pitkään ja joita on nostettu esiin tätä ennen. Me siis tiedämme, mitä lastensuojelussa tarvitaan, olisiko jo tekojen aika?”, päättyy raportti. Ammattijärjestö Talentia esittelee oman näkemyksensä tarvittavista teoista lastensuojelun pelastusohjelmassa, jonka järjestö saattaa Jyrki Kataisen hallitukselle kehysriiheen puitavaksi:
1) Ohjelma lasten ja perheiden varhaiseen tukeen ja apuun: perhetyö, koulujen oppilashuolto, kasvatus- ja perheneuvolan palvelut, lapsilähtöinen työ ja lapsen näkökulma aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluihin, lapsi- ja nuorisopsykiatrian saatavuus ja sen yhteistyö lastensuojelun kanssa.
2) Lastensuojelun henkilöstömitoitus ja rekisteröinti: Talentian mitoitussuositukset 30-40 lasta/avohuollon työntekijä, 10-15 perhettä/sosiaaliohjaaja, laitosmitoitukseen 7 lasta/8 työntekijää; sosiaalialan ammatinharjoittamislain ja rekisterin säätäminen, palkataan sosionomeja (AMK) sosiaalityöntekijöiden työpareiksi kuntiin; sosiaalityön koulutuksen lisääminen ja koulutuspolkujen perkaaminen.
3) Valvonta, ohjaus, kehittäminen ja tutkimus kuntoon.
Lisätietoja puheenjohtaja Tero Ristimäki, 040 5832657
Talentian ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteisselvitys lastensuojelun tilasta. Olisiko jo tekojen aika. 2013.
Talentian ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteisselvitys sekä Talentian lastensuojelun pelastusohjelma julkaistiin 13.3. Talentian järjestämillä Sosiaalialan asiantuntijapäivillä, jotka kokoavat tänäkin vuonna viitisen sataa alan ammattilaista ja opiskelijaa Wanhaan Satamaan Helsinkiin.
--------------------
Miten SINÄ selittäisit avauksen viimeisen lauseen?
Että ymmärtäisit näiden erilaisten lakivaatimusten esiin pompahtelun, on sinun liitettävä se muuhun asiakonteksiin, mitä mediassa juuri tällä hetkellä tai viime aikoina on lastensuojelusta käsitelty.
Ensi viikolla on tulossa tuomio murhaajille (mitä he mielestäni ovat) ja lähiaikoina saadaan poliisiselvitys sossun toimista. Siinä on ihan riittävästi perustetta sille, että sosiaalitoimi on tällä hetkellä hermostunut ja vihdoin Talentiakin vaatii kiintiömääritelmää lakiin.
Jos lasten asemasta olisivat huolestuneita, olisivat vaatineet lakimuutoksia ja -lisäyksiä jo 20 vuotta sitten, jolloin järjetön huostabuumi alkoi. Kyllä sosiaalitoimessa tiedetään, miten paljon lapset kärsivät siitä, että lastensuojelulakia ei kyetä, eikä aina halutakaan noudattaa käytännössä. Kiireessä mutkat oiotaan suoriksi ja lapset kärsivät.
Lakivaatimuksen ajoitus tässä todistaa sen, että sossuja tällä vain yritetään suojella siinä pelossa, että ihme tapahtuisi ja Suomessa todettaisiin virkavirheitä ja/tai laiminlyöntejä tapahtuneen huostaanottoasian käsitelyssä.
Lasten asialla kun olisivat olleet, olisivat tehneet työstään vaikka lakon siihen asti, että lasten oikeudet olisi saatu kohdalleen. Tosin Talentiaan kuluu vain osa stt:stä, mutta ei vaikkapa lakko ilman vaikutuksia olisi jäänyt. He ovat puhuneet tärkeistä asioista jo vuosia, mutta eipä ole poliitikkoja kiinnostanut.
Oikeastaan ihan nautin ajatuksesta, mikä hirveä huuto olisi noussut sossujen lakosta. Ymmärtämättömät ihmiset olisivat päässeet revittelemään oikein täysillä.
Yksi kirjoittajista väitti, että avaus on suunnattu hallitusta vastaan eikä "pahoja sossuja", jotka siis sekä vinkuvat että koettavat siirtää vastuun pois itseltään. Tästä on kysymys. Jos lukea osaa, avaus on varsin yksiselitteinen.
Talentia ei ole järin vaikutusvaltainen ammattiliitto ja sitä koskevat periaatteessa samat tosiasiat kuin monia muitakin julkisen puolen ammattiliittoja:
JOS lakkoaseeseen turvaudutaan, työnantajapuoli lähinnä naureksii, sillä palkkakustannuksia ei tule lakkoajalta. Seuraamukset eivät kuntatyönantajaa juuri tunnu kiinnostavan.
On epäilemättä helppoa syyttää sosiaalipuolen ihmisiä ja julistaa heidät kaikin puolin pahoiksi ihmisiksi. Ihan jokainen meistä voisi syyllistämisen sijaan tutkiskella vaikkapa menneisyyttä ja pohtia sitä, mitkä asaiat olivat aiemmin toisin kuin nykyisin lasten elämässä. Tätä tutkiskelua voisivat harrastaa niin politikot, vanhemmat kuin kaikki lasten kanssa työskentelevätkin. Jokaisella taholla on oma vastuunsa.
Julkista keskustelua esim. lastensuojeluilmoituksen tekemisen perusteista kaivattaisiin selvästi enemmän kuin nykyisin. Selvää on se, että kivutta asiat eivät etene. Viimeiset vuodet Suomessa on tehty päätöksiä lähes yksinomaan taloudellisin perustein ja sen linjan muuttaminen ei käden käänteessä käy. Siinä tehtävää politiikan ammattilaisille.
Vanhemmat voisivat pohtia sitä, miten asioihin suhtautuvat ja miten voisivat taata lapsilleen turvallisen ja tasapainoisen kasvualustan, jolloin niihin ls-ilmoituksiin ei tarvitse turvautua. Niin erotilanteissa kuin myös perhettä perustettaessa ihmisistä pitäisi löytyä enemmän halua ajatella asioita pitemmällä tähtäimellä. Valitettavasti monia aikuisiakin vaivaa sama lyhytjänteisyys, joka lastenkin ongelma on.
Ja kaikki me ammatiksemme työtä lasten ja nuorten kannsa toimivat voimme yhtä hyvin pohtia omia toimintatapojamme ja sitä, miten asiat asiakkaillemme esitämme. Erityisesti niissä tilanteissa, joissa toinen osapuoli on haavoittuvainen tai kiihtyneessä mielentilassa, ammattilaisten on oltava nimensä mukaisesti ammattilaisia. Tehdyt päätökset on kyettävä perustelemaan ja helppoa se ei varmasti ole. Virkamiesmäisyys on jätettävä historiaan ja ihmisille on puhuttava käsittein joita he ymmärtävät.
"Sossujen" lakko olisi ajatusleikkinä mielenkiintoinen. Tässä maassa on koko joukko esim toimentulotuella eleleviä ihmisiä ja heidän kohdallaan ongelmat realisoituisivat nopeasti. Seuraukset myös lastensuojelun puolella olisivat nopeasti traagiset.
Itse näkisin, että koko julkisen sektorin olisi syytä nykyoloissa harkita yhteislakkoa. Silloin kaikki marisijat oikeasti näkisivät, miten moni asia pysähtyisi tyystin.
Lastensuojelupuolella ei voida luultavasti ikinä päästä tilanteeseen, jossa kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Aina on joku, jota on väärin kohdeltu.
Rahaa ja virkoja on, vain tietoa ja ymmärrystä puuttuu
Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä " lapsen edun mukainen hoito" ja "luottamuksellinen suhde sosiaalityöntekijään" käytännössä tarkoittaa. Tutkimuksiin ja selvityksiin, joissa sosiaalityöntekijä yksin arvioi omia päätöksiään , työnsä laatua tai resurssien tarvetta kannattaa suhtautua suurella varauksella. Määrärahojen tai virkojen lisäys ei auta jos sosiaalityöntekijät eivät tunne lastensuojelulakia, motivoidu tukemaan perheitä tai hoitamaan lakisääteisiä velvollisuuksiaan:
"Laitos oli rajoittanut muun muassa sijoitettujen lasten oikeuksia tavata ja pitää yhteyttä heille läheisiin ihmisiin. Joissain tilanteissa oli rajoitettu myös lasten liikkumisvapautta. Etelä-Suomessa sijaitseva lastenkoti sai muun muassa huomautuksen yhden nuoren lainvastaisesta ja nöyryyttävästä kohtelusta.
"Saamistani lausunnoista ja selvityksistä on pääteltävissä, että rajoitustoimenpiteiden käyttöä ja rajoituskäytäntöjä ei ole aina seurattu ja selvitetty riittävästi.
"Sijoittajakuntien lausunnoista ilmenee, että sijoittajakunnat ja lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät eivät olleet havainneet samanlaisia
ongelmia ja epäkohtia kuin määräämässäni tarkastuksessa itse havaitsin.
Lähes kaikissa lausunnoissa katsottiin, että sosiaalityöntekijän ja lapsen välille oli muodostunut luottamuksellinen suhde. Sosiaalityöntekijöillä oli valtaosin se näkemys, että lapset olivat tyytyväisiä elämäänsä, hoitoonsa ja huolenpitoonsa laitoksessa.
En sinänsä epäile sitä, etteikö sosiaalityöntekijöitten ja lasten välillä olisi syntynyt luottamuksellista ja avointa suhdetta, kuten saamissani lausunnoissa ja selvityksissä on korostettu. Lapsille ei ole mielestäni kuitenkaan riittävällä tavalla kerrottu heidän oikeuksistaan ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolista heidän etujensa ajajana. Lapset näyttivät mieltäneen laitoksen lainvastaiseksi toteamani käytännöt sallittuina siitä huolimatta, että he ovat pitäneet niitä epäoikeudenmukaisina. Lapset eivät ole myöskään ymmärtäneet, että he olisivat voineet kertoa epäkohdista sosiaalityöntekijälleen. Tämä saattaa johtua myös siitä, ettei lapsilta ole kysytty laitoksen käytännöistä tai kysymyksiä ei ole tehty tai keskusteluja käyty luottamuksellisesti ja lasten ymmärtämällä tavalla. "
Tarkastuksen perusteella minulle syntyi vahva vaikutelma siitä, että lapset olivat tietämättömiä omista oikeuksistaan, laitoksen oikeuksista ja velvollisuuksista tai heille nimetyn lapsen asioista vastaavan oman sosiaalityöntekijän velvollisuuksista ja tehtävistä. Lapset eivät siis mieltäneet sosiaalityöntekijän roolia heidän etujensa ajajana. "
lähde: Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12
koko raportti:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.55/1363642195_289679&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
"Tiedon levittäminen tärkeämpää kuin määrärahojen lisääminen"
"VTV:n Sari Hanhisen käsitys onkin, että määrärahoilla ongelmaa ei saada korjatuksi vaan tärkeää olisikin tiedon levittäminen.- Ei aluehallintovirastolta ainakaan nyt valvontaresursseja tulisi vähentää, mutta paljon on kysymys siitä, että nämä lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja kunnat mieltäisivät et he ovat myös vastuussa tästä valvonnasta. Ja siihen ei tarvita lisää määrärahoja, vaan ymmärryksen lisäämistä. "
koko juttu:
http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_valvonta_retuperalla_pelonsekaisella_tunteella_miettii_mita_kaikkea_siella_on/6532573
Meillä ainakin stt on vaihtunut 1-1,5 vuoden välein en usko, että tällaisessa tilanteessa luottamuksellista suhdetta voi edes syntyä. Tämähän ei myöskään koske vain minua, vaan kaikkia kuntamme tietyillä kirjaimilla alkavia perheitä.
(Täällä perheet on jaettu sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan eri työntekijöille).
"Vanhemmat voisivat pohtia sitä, miten asioihin suhtautuvat ja miten voisivat taata lapsilleen turvallisen ja tasapainoisen kasvualustan, jolloin niihin ls-ilmoituksiin ei tarvitse turvautua."
Ei parane vanhempien pohdinnalla silloin, kun ei ole ollut puutteita turvallisessa ja tasapainoisessa kasvualustassa ja silti huostaanotto on tehty.
Siis korostan erityisesti sitä, että "kasvattajaksi" itseään tituleeraavaa tulee näköjään ikänään myöntämäänkään.
Ei minua harmittaisi yhtään, jos vaikka pariin kuukauteen ei tehtäisi yhtään huostanottoa tässä maassa. Ei se mikään sen suurempi tragedia olisi kuin nykyinenkään tilanne,. Lapsia elää karmeissa kodeissa ja vielä karmeammissa sijaishuollon paikoissa nytkin. Mihin tilanne lakolla muuten muuttisi, mutta se saattaisi olla AINUT TAPA herättää politiikot, että lapsillekin puolustajia löytyy.
Nythän heitä ei ole olemassakaan, paitsi korkeintaan tällä palstalla aiemmin kirjoittanut joukko vanhempia, jotka ovat tehneet paljon työtä päättäjien järkiin saattamiseksi.
Ja jokainen ammattiliitto on just niin vahva kuin miten vahvoja ovat sen jäsenet ajamaan oikeita etuja eli lasten oikeusturvaa näissä asioissa.
Minkään muun sossuryhmän lakkoA edellä esitettykään kuin lastensuojelun, mutta näitä suuria väärinymmärtäjiä on, joiden asiana on esiintyä täällä vain toisten tölvijöinä. Se se vasta arvokasta työtäå onkin...
Kyllä minun puolestani yksi saisi jäädä valittamaan, jos kaikki muu ls:ssa toimisi moitteetta. Silloin vasta SUURIA valittajia olisikin sitten niissä, jotka eivät kykenisi nielemaan sitä, että sossut rikkovat jatkuvasti lakeja, tekevät vääriä päätöksiä ja virkavirheitä, töykeilevät lapsillle ja aikuisille ja ovat muuten kaiken työssä käyvien muiden ammattiryhmien rupusakkia rehellisiin ihmisiin verrattuna.
Sosiaalityöntekijälakko olisi tervetullut tai mielummin vielä joukkoirtisanominen/lomautus Salon tapaan, joka toi kaupungille peräti 5 miljoonan säästöt lyhyessä ajassa.
Toimeentulotuki voitaisiin ja pitäisi siirtää nettiin KELA-maksatukseen.
Lastensuojelun (vähäiset) päivystysluontoiset tehtävät voisi ja pitäisi siirtää poliisille ja sairaaloille. Ilmoitusvelvoite vain väkivallalle ja turhat kiusaamis/kosto/huoltajuusriitatarkoituksessa tehdyt ls-ilmot rangaistaviksi, niin suurin osa ls-selvitystarpeestakin poistuisi.
Näin olisi hoidettu jo suurin osa sosiaalityön tehtävistä- laadukkaammin, tehokkaammin ja halvemmalla. Osan säästyneistä miljoonista voisi käyttää aidosti hyödylliseen kotipalveluun, päivähoitoon, erityisopetukseen ja asiakaslähtöiseen nettineuvontaan ja asukas- ja kaupunginosaydistystoimintaan niin syrjäytyminenkin vähenisi.
Tervemenoa 88.
Et taida oikein ymmärtää, mistä puhut. Onko sinulla kenties laaja kokemus työskentelystä lasten ja nuorten ja perheiden ongelmien parissa, kun kuvittelet niitä noin helposti hoidettavan?
Lastensuojelussa on hirveäsi asiakkaita, jotka eivät hyödy lastensuojelusta.
Heidän asiakkuuden perusteena on huoli
Eli on Erityislapsiperheitä, sairaiden lasten perheitä, yksinhuoltajia ja köyhiä.
Ollaan huolissaan jaksamisesta. Mitään oikeaa tukea tai apua lastensuojelulla ei kuitenkaan ole. Ei myöskään todisteita, että jaksamisessa olisi jotain vikaa.Kaikille tarjotaan sitä iänikuista perhetyötä. Se huoli jää roikkumaan ja leviää yhteistyökumppaneillekin.
Perhetyöstä voisi hyötyä ns. uusavuttomat perheet. En tosin ole tuttavapiirissäni tavannut näitä.
Miettimällä ja järjestelemällä palvelurakenne uudestaan säästettäisiin kummasti rahaa. Myös tämä perhetyö pitäisi miettiä uudelleen, että kuka siitä hyötyisi.
Kotipalvelu on aikalailla alas ajettu. Ensin, kun säästettiin, sitä saivat enää lähinnä vain vanhukset. Nyt vanhuksiltakin on alettu vähentää. Yhteiskunta ei enää ajattele juuri kenenkään parasta.
Lastensuojelun lisäksi koko sosiaalityötä pitäisi muuttaa. Itse olisin erittäin kiinnostunut jos vammaispalveluja tutkittaisiin. Se ansaitsisi samanlaisen tutkinnan kuin lastensuojelussa tehdään. Uskon että virheitä löytyisi sieltäkin.
Tuttavapiirisi on täynnä erityisen hienoja ihmisiä, mikäli uusavuttomuutta ei esiinny. Minä näen työssäni valtavasti juuri sitä.
Ai että mitenkö se näkyy?
Lapsista huolehditaan puutteellisesti. Koulunkäynnistä ei jakseta kiinnostua. Lapset tekevät, mitä huvittaa. Lapset ovat huonokuntoisia. Lapset pelaavat liikaa tietokonepelejä tai konsolipelejä. Elokuvien ja pelien ikärajoista ei piitata. Alakouluikäisten annetaan polttaa. Ilkivaltaan ei puututa. Lasten annetaan päättää asioista, jotka kuuluvat aikuisille, aamupalasta ei piitata, tärvittavaa lääkitystä ei anna aikuinen...
Totta on se, että ongelmien ENNALTAEHKÄISEMISEEN pitäisi löytyä enemmän resursseja. Se on asia, jonka kanssa koulumaailmakin tuskailee.
Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia kuin luulisi. Täällä puhutaan paljon siitä, miten sen HUOLEN nimissä puututaan tarpeettomasti asioihin. Itse en oikeastaan ollenkaan ymmärrä koko juttua ja siitä noussutta porua ja parkua Suomi24:llä.
Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että joku jossakin ON huoilissaan. Minä voin ainakin sanoa suoraan olevani huolissani useidenkin omien oppilaideni asioista ja tulevaisuudesta. Oma kouluni on alle 10-opettajainen, mutta siitä huolimatta monilla oppilailla on ongelmia vähintäänkin riittämiin.
Usko tai älä, osa ihmisistä ei halua, että heitä autetaan! Ongelma on sitten se, että asiat eivät kuitenkaan tule huolehdituiksi ilman apua. Jos kertoisin sinulle sen, millaisiin laiminlyönteihin opettajana törmää, hämmästyisit. Huoli on meistä monilla ihan todellinen, ei liioittelua ja tarpeetonta murehtimista.
Täällä useampikin nimimerkki antaa ymmärtää, että asioihin puuttuminen on merkki poliisivaltiosta ja siitä, että sossuilla on liikaa valtaa ja määrärahoja. Enpä ole hullumpia väitteitä kuullutkaan!
Puheet ja kirjoitukset siitä, miten viranhaltiat koko ajan vain murehtivat turhista ja puuttuvat asiattomasti ihmisten elämään, tuntuvat osin jopa loukkaavilta. Itse tunnen koko joukon huolehtivia opettajia, jotka oikeasti koettavat saada lapset jotakin oppimaan ja käymään koulua normaalisti. Sitten tunnen koko joukon lasten vanhempia, joilla kyky hoitaa asioita on pahasti puutteellinen. Heistä osa ei saa millään asioita muutettua, muotoilipa ongelmat miten tahansa. Mieluiten ongelmia väistellään ja syytetään niistä muita.
Monissa kunnissa perheiden ongelmiin puututaan vain kaikkein räikeimmissä tapauksissa ja ei aina edes niissäkään. Kun täällä kirjoitetaan siitä, miten sairaiden ja vammaisten lasten vanhempia koko ajan loukataan ja vaikeutetaan elämää heiltä ja heidän lapsiltaan, unohtuu se puoli asioista, ettei mikään ole aina niin mustavalkoista kuin annetaan ymmärtää. Voi ola niinkin, ettei kaikki ole aina ihan sitä, miltä näyttää.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että vain hyvin pieni osa vammaisista tai sairaista lapsista on huostaanotettu. Jos jollakin on esittää faktaa eri pohjalta, antaa tulla vain. Enin osa huostaanotetuista on huostassa tyystin eri syistä.
Tuttavapiirini koostuu aikalailla muista erityislapsiperheistä(jostain kumman syystä...)Silloin ei uusavuttomuus onnistu. Vammaisen lapsen valvominen on erillaista kuin terveen, siinä ei tarvitse miettiä kotiintuloaikoja ja videopelien ikärajoja. Siinä mielessä vanhemmuus voi olla yksinkertaisempaa nykymaailmassa kuin muiden. Olen sitä mieltä että lapsilla pitää olla selkeät säännöt. Kun aloittaa aikaisin niiden iskostamisen, pääsee helpommalla teini-iässä.
Ymmärrän tavallaan kyllä mistä puhut. Aiemmalla alueella näin tällaista vanhemmuutta mitä kuvaat tekstissäsi. Oli todella tyrmäävää, että joidenkin vanhempien mielestä sairaan lapsen kiusaaminen osoitti selviytymistaitoja ja itsevarmuutta. Sellaisten ihmisten kanssa on selkä seinää vasten. Ehkä puhut esim. tällaisista?
Se huoli josta puhuin tarkoittaa sitä että ihmisiä luokitellaan. Minua on esimerkiksi pidetty väsyneenä, sillä perusteella että olen yksinhuoltaja ja minulla on sairas lapsi. Neuvolassa ei uskottu, että jaksan hyvin. Myöskin lapsestani on tehty huoli-ilmoituksia päiväkodista lähtien. Kuntoutuksen saamiseen siitä meni kuitenkin vuosia. Kuvioon kuuluu syyllistäminen ja vanhemmuuden epäily.
Monesti on myös tilanne, ettei oikeanlaista apua ole saatavissa tai ryhmät täyttyvät heti, eikä niihin mahdu mukaan. Silloin pitää tarttua siihen mitä saa.
Vaikka diagnoosi on, kelasta tulee myös kieltäviä päätöksiä
Minä siirtäisin osan lastensuojelun määrärahoista peruspalveluihin. Ainakin nuorten huostaanottoja voitaisiin vähentää lisäämällä rahaa erityisopetukseen, pajaluokille, kuntoutuksiin ja psykiatriseen tukeen.
Niihin perinteisiin huostaanoton syihin alkoholiin ja mielenterveysongelmiin pitäisi miettiä keinoja. Päihdekuntoutus ja mielenterveystyön kehittäminen, sekä matalalla kynnyksellä, että osastohoidossa olisi tärkeää
.
Minä en puhunut sairaiden ja vammaisten lasten huostaanotoista vaan pakkoasiakkuudesta, joka huolen mukana tulee. Lähes kaikki tuntemani erityisperheet ovat lastensuojelun asiakkaita. Sen lisäksi ettei lastensuojelu pysty tilannettamme muuttamaan paremmaksi, viemme aikaa muilta.
Enkä sano että kaikki huostaanotot ovat turhia. Olen kahdessa tapauksessa nähnyt oikeilla perusteilla tehdyn huostaanoton.
Toinen niistä oli monimutkainen vyyhti ongelmia. Varmaankin sellainen ettei mikään tuki olisi ollut tarpeeksi kuten sanoit. Toisessa vanhempi päätti asiasta itse ja vanhemmuus on jatkunut erin laisessa muodossa.
Lisävirkojen vaatiminen on järjetöntä ja väärä lääke lastensuojelun kuulemattomuus- , asenne- ja toimintakäytäntöongelmiin. Lisävirat tulisi suunnata pikemminkin peruspalveluihin; päivähoitoon ja opetukseen.
Työn uudelleenjärjestäminen kontrollista tukiperustaiseksi ja työn painopisteen muuttaminen ennaltaehkäisyyn sen sijaan auttaisivat lastensuojelua.
Lisävirat eivät poista- vaan päinvastoin lisäävät ja syventävät lastensuojelun ongelmia. Mitään tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että sosiaalityöntekijän palkkaaminen vähentäisi lasten tai perheiden ongelmia- päinvastoin.
Näyttöä on vain siitä, että se lisää perheiden tuen tarpeita , osittain siksi, että sosiaalityöntekijöiden koulutus ohjaa etsimään ja painottamaan puutteita voimavarojen sijaan , siksi , että tuen sijaan kehitetään vain kontrollin keinoja ja siksi, että tutkimaton ja valvomaton " puuttuminen" itsessään tuottaa lapsille ja perheille uusia ongelmia ja syrjäytymistä sekä syventää jo alemassaolevia ongelmia.
Ongelma on koko ajan yhä enenevässä määrin siitä, että esim. me koulupuolella emme kykene työskentelemään yhä ongelmallisemmiksi käyvien oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa ilman vuorovaikutusta jopa poliisin kanssa!
Perheillä on TODELLISIA ongelmia, ei mitään epämääräisiä turhia huolia, joista täällä joku jaksaa paapattaa. On alkoholiongelmia, rikkinäisiä perheitä, itsemurhia, vaikeuksia ihan joka lähtöön.
Edes tavalliset ydinperheet eivät näytä onnistuvan oikein toimimaan lastensa kanssa. Kaikki muut perhemuodot ovat vielä suuremmissa vaikeuksissa. Yksinhuoltajat, uusperheet... Äärimmillään jopa oppilaiden sukunimet ovat epäselviä ja niistä ei oikein varmuutta saa. Tyyppiesimerkki on biovanhempi, jota ei kiinnosta lasten koulunkäynti edes sen verran, että viitsisi koululla käydä! Uusioisi tai -äiti käy! Ihan normikamaa nykypäivänä.
Niitä lisävirkoja tarvitaan, koska ongelmat eivät itsekseen hoidu. Koulut tarvitsevat kipeästi kuraattoreita, koska oppilaat ovat ongelmissa! Vanhemmilla ei ole voimaa huolehtia edes välttämättömistä asiosta. Mistä ihmeestä mahtaa johtua, että maanantaisin ruoka kelpaa lapsille todella hyvin koulussa?
Mistähän muuten mahtavat johtua esim. alati lisääntyvät diagnoosit lapsilla? Mikä on toisin kuin ennen? Miten esim. 50-luvulla perheissä korjattiin tilanne, mikäli lapsi ei vanhempiaan totellut? Miksi nykyisin jo niin nuoret masentuvat ja jäävät eläkkeelle? Jossakin mättää...
Perheillä on ollut todellisia ongelmia kautta aikojen ja ihan sitä samaa kamaa kuin nykyään, on alkoholiongelmia, rikkinäisiä perheitä, itsemurhia jne.
Toisaalta sitten:
Ennen oli ihmisillä mielekästä puuhaa yhteiskuntaa rakennettiin yhdessä, ulkoiltiin paljon ja kaikillla tuntui olevan palkkatöitäkin. Tämän moni haluaa muistaa ja onhan siinä ollut niin paljon hyvää, ettei se niin vain unohdu.
Nykyään:
Paljon työttömyyttä, kaiken kallistuminen. Ihmiset eivät enää rakenna yhdessä tulevaisuuttaan, Yksilön pärjääminen on korostettua, mutta sitä ei katsota hyväksi. Ihmisten vapaa-ajan kuormittaa huomiset työt ja nyt ei puhuta peltotöistä. Vaatimusten taso on antanut perheille ylimääräistä kuormaa ja huolta töiden vähyyden tai niiden ylläpitäminen sekä etsiminen. Lapset eivät saa olla lapsia ja leikkiä kuin ennen, Nyt tulee opettaa jo lapset esikoululla kouluun valmiiksi, etteivät jää opetuksesta jälkeen nopeimpien kuitenkin ohi mennessä siitäkin huolimatta. Vaatteet eivät olleet niin suuressa näkyvyydessä kuin tänä päivänä niin lasten kuin aikuisten maailmassa. Valtavirrasta (?! ) poikkeavaa vaatetusta katsotaan joka paikassa pitkin nenän vartta. Koulu ei tässä ole poikkeus, ehkä sääntönä paremminkin.
Maailmalta tulee vapaa-ajan viettoon soveltuvia pelejä; netti on rynnännyt 50-luvun jälkeen olohuoneisiimme ja televison tarjonta on hulppea kaikkine ekstroineen.
No ettei menisi ihan kirjan kokoiseksi tämä vastaus, niin olisin todella kiinnostunut siitä, että onko opetus, lastensuojelu, varhaiskasvatus jne. ajan tasalla?
Muinoin tuli karttakepillä sormille, mutta auttoiko se yhteiskunnallisesti tai edes yhtä perhettä tai saiko virkaa tekevä mahdollisesti hetkellisen sielun rauhan sapiskastaan.
Keppi tai porkkana? on siinä jotain välissäkin, mutta nykyajan valistuneisten ihmisten mielestä tietenkin porkkana voisin veikata.
Selkäänhän ne tottelemattomat saivat 50-luvulla. Pelko saa tottelemaan ainakin jonkun aikaa hyvin. En kyllä toivo tähän palattavan. Auktoriteettia vanhempi tarvitsee kyllä, muuten on lapsi hukassa viimeistään 10-vuotiaana. kannata
Johtuisiko masennus ihan rakennemuutoksesta, ainakin osittain. Toivoisin että myös ei-akateemisile nuorile löytyisi paikka työelämässä, nykyään arvostetaan niin kovasti koulutusta, ja kaikki eivät pysty siihen.
Toinen asia joko eläköittää on päihteet. Alkoholia ja huumeita, pääasiassa kai huumeista marihuanaa.
Kokonaan nuorten eläköitymistä ei voi lopettaa, koska ryhmään kuuluu myös mielenterveysongelmat (esim.psykoottiset), fyysisesti vammaiset tai vammautuneet näille ei oikeastaan mitään voi ja painopiste pitäisi olla kuntoutuksissa.
On syytä pohtia sitä, onko ylipäätään ottaen yksikään sektori yhteiskunnassamme kykenevä selviämään siinä nopeutuvassa muutoksessa, jota elämme. Jos ihmisten ajatuksia elämästä on uskominen, sen enempää yhteisöt kuin yksittäiset ihmisetkään eivät ole oikein sopeutuneet esim. kvartaalitalouteen ja elektroniikan vyöryyn.
Nykyihmiset valistuneita? No jaa... Melkoisen suhteellinen käsite.
Tämä aika suosii suppean alueen osaajia, jotka hallitsevat suvereenisti jonkin taidon ja sillä on sitten mahdollista lyödä rahoiksi ja "menestyä": olipa kyseessä sitten pallon potkliminen, laulaminen tai vaikka konsultoiminen. Kun yhden asian hallitsee, muilla ei niin väliä ole.
Toisaalta on heitä, jotka osaavat monia asioita ja sitten on heitä, joita oikein mikään ei kiinnosta. Tämä ääripäiden korostuminen näkyy kouluissa.
Nykyihmisissä näkyvät lyhytjänteisyys ja -pinnaisuus. Lasten ja nuorten kohdalla viestiä tästä kuuluu yhä enemmän jopa korkeakoulutasoltakin. Kaiken on oltava mukavaa ja huolestuttavan moni ei siedä sitä, että vastoinkäymisiäkin on elämässä. Kynnys luovuttaa on matala. Mukavuudenhalu on noussut kymmenenteen potenssiin.
Kaiken pitää olla nopeaa ja ainakin näennäisen tehokasta. Eläkuvan on oltava täynnä vauhtia heti ensimmäisestä sekunnista alkaen. Kaiken pitää näyttää hyvältä.
Usko omaan kaikkivoipaisuuteen on suuri. Mallia saa julkkiksista ja tosi-tv:stä. Lapsia voi tehdä lyhyenkin seurustelun jälkeen, koska siitä totta kai selviää. Eri mieltä oleminen on kiusaamista. Toisaalta, mitä vain voi sanoa kenelle vain ja vaikka avioeron voi ilmoittaa tekstarilla.
Kaikki asiat voi esitellä netissä ja pitää blogia. Ja kun juttu on netissä, se on totta!
Tiedän, ei liity aiheeseen...
Tämä aika suosii suppean alueen osaajia, jotka hallitsevat suvereenisti jonkin taidon ja sillä on sitten mahdollista lyödä rahoiksi ja "menestyä": olipa kyseessä sitten pallon potkliminen, laulaminen tai vaikka konsultoiminen. Kun yhden asian hallitsee, muilla ei niin väliä ole.
Toisaalta on heitä, jotka osaavat monia asioita ja sitten on heitä, joita oikein mikään ei kiinnosta. Tämä ääripäiden korostuminen näkyy kouluissa.
Vastaako opetuksen ja kasvatuksen sisältö nyky päivää? Ei voida karttakepillä lyödä kaikkia oppilaita näpeille jos jotkut haluavat markkinavoimille antautua vaan keskitys opetuksessa siihen keskinkertaiseen tai keskiarvoiseen. Nyppylät häviää kun ei anna kaikelle periksi.
Joo marihuana aiheuttaa masennuksen kaltasta oloa. Turruttaa aivoja. Tähän perustuu se kivunlievityski. Joillekki aiheuttaa psykoositilojen alkua.
Se mikä on tapahtunut se on tapahtunut. Ketään ei saa jättää, kaikki tulee hoitaa kun ihmisistä puhutaan oli se sitten rakennemuutos tai rakentamatta jättämisen kalliin halpa muutos. Kyllä näitä ns eriarvoisia perheitä oli jo 50-luvulla ja taakse katsottuna suht iso sukupolvi, joten ei näköalattomuudesta ainakaan voi puhua.
"ei jaksa koululla käydä, mitä tarkoitat." Itse kävin juuri eilen "vanhempain vartists", jonka vuoksi jouduin ottamaan palkattoman vapaapäivän (välimatkojen vuoksi), 5 minuuttia ja ulos. Tämän toki tiesin jo etukäteen, mutta olisiko minut asetettu "huolen harmaalle vyöhyykkeelle" jos olisi päättänyt säästää ja jättää tuon "pakkotapaamisen" väliin. Päivän palkalla olisi saanut vaikka mitä (tuloni hyvät).
Olen aikanaan ollut noiden varttien kanssa suht samanlaisessa tilanteessa. Kun sen vartin ope käy läpi asioita, jotka vanhempi tietää jo muutenkin, mutta kun ne nyt vain kuuluu vanhempainvartissa käsitellä... Naurettavaa!
Totta kai olet epäkelpo, jos et olisi paikalla, se on sanomattakin selvä.
Mutta todellisuudessa koko varttihömpällä ei ole mitään annettavaa vanhemmalle, joka muutenkin aktiivisesti seuraa lapsen koulua ja on kiinnostunut ja tietoinen hänen asioistaan kaikella tavalla.
On ikävää, jos ette usko vanhempainvarttien tarpeellisuuteen. Olen itse sekä opettaja että vanhempi ja kummassakin ominaisuudessa pidän niitä tärkeinä.
Olettaisin opettajan pystyvän tarjoamaan useampia eri aikoja vartille. Tuskin työstä tarvitsee vartin takia siis koko päivää poissa olla. Kuulostaa enemmänkin joko suoralta valheelta tai järjestelykyvyttömyydeltä.
On aika jännää, jos joku olettaa kaiken lapsensa koulunkäynnistä tietävän ilman varttiakin. En ainakaan itse oleta niin olevan. Totta on se, että jos asiat ovat kohdallaan ja koulu sujuu, vartti voi tuntua läpihuutojutulta. Toiusalta, eikö välillä ole kuitenkin mukava kuulla hyviäkin uutisia, jos kaikki sujuu hyvin?
Yksikään opettaja ei asettele ketään millekään "huolen harmaalle - tai muunkaan väriselle - vyöhykkeelle" siksi, että jotakuta vanhempaa ei varttiin saa. Realiteetti valitettavasti on se, että juuri ne vanhemmat, joilla eniten syytä yhteistyöhön koulun kanssa olisi, ovat yleensä vähiten innokkaita siihen.
Kun itse jokin aika sitten vartteja pidin, peräti kaksi luokkani vanhemmista "unohti" varttiin tulla. Jotenkin tuntuu melkoisen holtittomalta, mikäli aikuinen ihminen ei muista ilmoittaa ettei pääsekään paikalle. Molemmille tapauksille järjestin uudet ajat ja toinen yritti kovasti unohtaa toisenkin ajan. Häntä oli siis pakko ihan henkilökohtaisesti vielä erikseen muistuttaa vartista pariin otteeseen. Aikuisen vastuullista käytöstä?
Enin osa vanhemmista ei tiedä lähellekään kaikkea lapsensa tekemisistä koulussa enää alakoulun ylimmillä luokillakaan. Surullisin tapaus ovat ne, joita ei oikein kiinnosta. Uskokaa tai älkää, heitäkin on olemassa.
Jos lapsella menee hyvin, se vartti on ajanhaaskausta. Jos menee huonosti, aika ei riitä yhtään mihinkään.
Jotenkin mulla on alkaneet säälittää ne vanhemmat, jotka ei ikinä tee niin kuin opettaja haluaa. Ja joita käytetään esimerkkinä sarjassa "huonot vanhemmat"
really?
Joo really. Varsinkin, jos se opettaja kirjoittelee nettiin miten kauheita vanhempia on heidän luokkalaisilla. Ehkei ne vain pidä siitä ja yrittävät sen tähden vältellä.
Oletko tullut ikinä ajatelleeksi sitä, että se "vartti" on käytännössä vain nimitys. Aikaa käytetään niin paljon kuin on tarpeellista. Hankaliksi jo etukäteen tiedetyt vartit voi sijoittaa vaikkapa viimeisiksi.
Vanhempainvartti ajanhaaskausta? Ilmeisesti kaikki muukin kdin ja koulun välinen yhteistyö on siis sitä? Vanhempainvartit ovat vain yksi yhteistyömuoto muiden joukossa. Ongelmaoppilaiden ja muiden hastavampien tapausten vanhempien kanssa keskusteluyhteyttä käytetään jatkuvasti.
Sekä opettaja että vanhemmat halunnevat ymmärtääkseni samoja asioita. Se, että koulu sujuu asiallisesti, on kaikkien osapuolten etu.
"Jotenkin mulla on alkaneet säälittää ne vanhemmat, jotka ei ikinä tee niin kuin opettaja haluaa. Ja joita käytetään esimerkkinä sarjassa "huonot vanhemmat" "
Kertakaikkisen omituisia ajatuksia. Onko hyvä vanhempi kenties sitten sellainen, joka tekee kaiken toisin kuin opettaja haluaisi? Haluavatko opettajat lapsille vain pahoja asioita?
Epäilemättä KAIKKI Suomen vanhemmat tunnistavat esim. allekirjoittaneen?
Miten teoriasi muuten sopii siihen, että osalla vanhemmista on yhteistyöongelmia ihan jokaisen opettajan kanssa?
Ehkä kannattaisi miettiä sitä asennetta vanhempia kohtaan, niin yhteistyö sujuisi paremmin. Eikä tämä ole teoria, tuskin kaikki ihmiset pitävät sinusta. Ainakin, jos olet livenä yhtä paatoksellinen, kuin netissä.
Ehkä koululla on ne yhteistyöongelmat....
Nähtävästi meillä on biovanhemmat palstalla sarja "huonot vanhemmat", jossa meitä valistetaan pakolla, miten hirveästi vanhemmila on ongelmia. Asia ei lainkaan kuulu meille, jotka haluamme keskustella biovanhemmuudesta, mutta jos huomautamme asiasta, saamme kuullu "miten tämä on keskustelupalsta" ja "miten Suomessa on sananvapaus". Jos meillä itsellä on huonoja kokemuksia koulusta sillä ei ole mitään väliä, koska tuntematon henkilö Keski-Suomesta tietää meidän olevan väärässä.
Maailmassa tuskin on ihmistä, josta kaikki pitävät.
Ei minulla ole ongelmia yhteistyössä ihmisten kanssa. Uskoisin tulevani ihmisten kanssa toimeen melkoisen hyvin. Se ei ole ollut ikinä ongelma.
Yritä edes jotenkin ymmärtää, että tämä keskustelu ei kuvasta (toivottavasti) kenenkään toimintaa oikeassa maailmassa. Vai töksäytteletkö sinä kenties kaikille tuntemattomille naamakkain samoin kuin vaikkapa minulle tässä keskustelussa?
Kouluja, opettajia ja vanhempia on moneen lähtöön. Kun jokainen muistaa tutkiskella omiakin toimiaan, yhteistyö sujuu paremmin.
Heti meni pieleen monta asiaa.
Jokainen saa kertoa vapaasti omista kokemuksistaan. On kuitenkin melkoista yleistystä väittää, että vanhempainvartit ja -tuokiot olisivat täysin tarpeettomia.
Jokaisella on oikeus esittää omat mielipiteensä, mutta samoin on toisilla sitten oikeus esittää myös omat näkemyksensä.
En ole Keski-Suomesta.
Vanhemmilla valitettavasti ON usein ongelmia. Ei kaikilla eikä edes suurimmalla osalakaan, mutta riittävän monilla.
Olen suorapuheinen ja rehellinen ihminen. Enkä teeskentele kohteliasta työpaikallani ihmisille, joita myöhemmin arvostelen netissä. Se olisi epäeettistä.
Höpö höpö. Ei mennyt pieleen mikään.
Varsinkin jos kokemus puuttuu, silloin kannattaa esittää näkemyksiä.
Vai että epäeettistä... Jos olet työelämässä, törmäät siellä monenlaisiin ihmisiin. Osa käyttäytyy asiallisesti, osa ei. Kun ihminen työskentelee ammatissa, jossa ollaan tekemisissä ihmisten parissa, monenlaista tapausta tulee vastaan. Opettajan ammatti on yksi näistä.
Ainakin minä koen, että jokaisen kanssa on kyettävä yhteistyöhön ja yritettävä sitä tehdäkin. En voi heittäytyä niin "suorapuheiseksi ja rehelliseksi", että sanoisin edes ärsyttävässäkään tilanteessa esim. kasvatuskyvyttömälle vanhemmalle suoraan suomeksi sen, mitä ajattelen. Se johtaisi ongelmiin, kuten oletan sinunkin ehkä käsittävän. Kipeistäkin asioista on puhuttava, mutta useinkin ns. kieli keskellä suuta.
Jos alkaisin puhua täällä ihmisistä heidän oikeilla nimillään tai siten, että he olisivat tunnistettavissa, toimisin sekä epäeettisesti että myös rikkoen monin tavoin vaitiolovelvollisuuteni. Niin en ole kuitenkaan tehnyt. Esitän mielipiteitäni ja näkemyksiäni asioista ja jos olet seuraillut julkista keskustelua esim. tämän päivän koulumaailman tiimoilta, tiedät hyvin etten ole näkemyksineni yksin. Moni taho Suomessa on huolestunut niin lapsista kuin perheistäkin vuonna 2013.
Tämän tyyppinen keskustelualusta mahdollistaa sen, että asioista voi puhua suorasanaisemmin. Täällä voin esittää omat mielipiteeni ilman kiemurtelua ja sanavalintoja, joiden tarkoitus on estää toista loukkantumasta. Jos joku lausuu typeriä, sanoin sen suoraan. Jokainen voi toki omat mielipiteensä myös esittää ja perustella.
Kun joku siis esi. väittää vanhempainvartteja turhiksi ja tarpeettomiksi, esitän varmasti mielipiteeni asiasta. TIEDÄN hyvin sen, että moni vanhempi haluaa tehdä yhteistyötä koulun kanssa. Jos niitä yhteistyömuotoja sitten on tarjolla, on lapsellista vinkua, että pitää keskustelua OMAN LAPSEN ASIOISTA tarpeettomana. En ymmärrä oikeastaan lainkaan sitä, jos joku vanhempi väittää olevansa vastuullinen ja huolehtiva ihminen, mutta ei sitten halua käsitellä lastensa asioita koulun kanssa. Tuntuu lähinnä... no, jätän sanomatta.
Minulta eivät kyllä puutu ainakaan kokemukset niistä perheiden ongelmista, jotka näkyvät lasten koulunkäynnissä.
Oman asuinpaikkani tiedän uskoakseni teitä paremmin.
Tietävätkö ne lasten vanhemmat että kirjoitat heistä netissä. Miltä heistä se asia tuntuisi.
Eihän sillä tosin taida olla mitään merkitystä.
Tuota tuli mieleen, että entä jos joku oikeasti tietäisi asuinpaikkasi ja työpaikkasi.
Sehän voisi tarkoittaa sitä, että lähettämäsi viestit päätyvät työnantajasi tai lasten vanhempien käsiin. Tämä voisi aiheuttaa ongelmia.
En sano tätä millään pahalla.
Vastuullinen vanhempi väittää vartteja turhiksi, koska siellä ei tule esille mitään uutta, mitä hän ei tietäisi jo lapsensa asioista.
Mitä ihmeen vastuullisuutta on jauhaa tuhanteen kertaan samoja asioita, jotka ovat jo kaikkien osapuolten tiedossa?
Väistämättä tulee mieleen, että vartit ovat vain turha mittari ja turhaa pompotusta siitä, alistuuko vanhempi pompotettavaksi vai ei.
Jos totean, että perheillä on ongelmia ja kaikkia ei esim. kiinnosta tehdä yhteistyötä koulun kanssa, kenellä siitä on aihetta loukkaantua ja miksi? Kuka siitä on tunnistettavissa?
Eikö opettaja saa esittää tämän tyyppisissä anonyymeissä keskusteluissakaan mielidettään? Kirjoittelen ajoittain myös Lapsi koulussa-osioon. Siellä koulua ja opettajia arvostellaan milloin mistäkin. Pitäisikö opettajien olla silti aina vain hiljaa ja kiitellä kannustamisesta?
Meitä opettajia haukutaan mieluusti milloin mistäkin. Ajoittain ihan julkisestikin. Minun puolestani meitä saa jokainen arvostella vapaasti, mutta kyllä minullakin on oikeus esittää oma mielipiteeni.
Haluat ilmeisesti, että opettajat tyystin vaikenevat kaikesta, mitä työssään näkevät? Maailmako on silloin paljon kauniimpi?
Vartit turhia. Taisit sortua omaan näppäryyteesi.
Ilmeisesti vanhempi, joka on jo "tuhansia kertoja" kuullut niistä asioista, on kuitenkin tehnyt yhteistyötä laajalti - ne "tuhannet kerrat!" - koulun kanssa?
Vai onko kenties niin, että lapsesi on jo ihan eskarista saakka ollut tasolla, joka mahdollistaa täydellisen ja virheettömän tiedonkulun joka asiassa kodin ja koulun välillä? Onko niin, että Täydellinen Lapsesi ja hänen Täydelliset Vanhempansa ovat kaikin puolin perillä koulun tapahtumista ihan ilman aikuisen näkökulmaakin?
Niinpä niin...
Tuota, bea00...
Voisitko eritellä' ne tekstieni kohdat, joissa annan tunnistettavaa tietoa asioista, joiden suhteen olen vaitiolovelvollinen?
Kuvitteletko, ettei näistä asioista keskusteltaisi julkisesti monilla eri tasoilla tässä maassa?
Minä en lue näitä sillä silmällä, että olisin utelias, joten en tiedä.
Kysymykseni oli teoreettinen.
Toisaalta en tiedä onko toisilla innostusta salapoliisihommiin :)
Kai joku hakkeri - asiantunteva sellainen - voisi saada selville ip-osoitteita täältä ja sitä kautta aiheuttaa ongelmia. Ne riskit kuitenkin ovat olemassa ihan kaikkien meidän kohdalla.
Ne jutut, joita täällä kirjoittelen, ovat arkipäivää kaikkien opettajien kohdalla. Hyvin harvat tänne viitsivät kirjoitella. En ole kirjoitellut itsestäni tai työasioistani niin selkeästi tunnistettavia asioita, että ongelmia olisi näköpiirissä.
Suomi24:lla on tapahtunut paljon törkeyksiä ja tapahtuu koko ajan. Todellisia häiriköitäkään ei oikein kuriin tunnuta saavan.
Et voita lasten asioissa mitään piikittelemällä vanhempia nettipalstoilla tai muuallakaan.
Siitä ei vain mihinkään pääse, että lapseni kouluaikana ei yhdessäkään vartissa tullut esille mitään oleellista, mitä en olisi tiennyt jo ennestään. Eivätkä opet yleensä mihinkään keskusteluun pyrkineetkään, hyvä jos suun vuoroa sai, kun kiihkeän hermostuneesti selitettiin ennestään tuttuja ja tunnettuja asioita.
Ei niistä mitään hyötyä ollut. Korkeintaan se, että en saanut pitkää miinusta yhdenkään opettajan silmissä, koska olin paikalla JOKA AINOASSA vartissa yhdeksän kouluvuoden aikana. Ja mikä hyöty se taas toisaalta kenellekään oli.
Se lapsi koulussa sopiikin sinulle hyvin. Siellä sinulla on asiantuntemusta sanoa.
Kuinkahan moni on sanonut, ettet palstan aiheesta paljon tiedä, muttet sitä ymmärrä.
Miten koulussa suhtauduttaisiin oppilaaseen, jolle nätisti yritetään sanoa, mutta joka siitä huolimatta jatkaa.. Tiedän, että sinulla voi olla kokemusta kaiken näköisestä vanhemmuudesta, mutta huostaan sinulta ei ole otettu lapsia. Saat olla siitä onnellinen. Itse koen ainakin osan kirjoituksistasi täysin turhiksi, koska niistä välittyy pelkkä ulkopuolisen kuva.
Oho vastasitkin jo.
Olen törmännyt eräällä palstalla(ei perhe genressä) Henkilöön, joka häiriköi keskustelua lähes 24/7. Ei mene niin pitkälle että voisi syyttää mistään. Toivottavasti ylläpito tekisi jotain.
En saa mitään hyötyä? No en. Tosiasioiden sanominen ei ole piikittelyä.
Saatko SINÄ sitten jotain hyötyä siitä, että leimaat vanhempainvartit tarpeettomiksi muillekin kuin sinulle?
Kuvitteletko oikeasti, että koulumme ovat nykyisin täynnä oppilaita, joilla kaikki sujuu hyvin?
Jos ongelmia ei ollut, kai oli mukava kuulla sekin, että asiat sujuivat? Kai sinunkin oli hyvä nähdä se, millaisia tapauksia opettajina lapsellasi oli?
Ehkäpä sinäkin kuitenkin niiden yhdeksän vuoden ja useampien opettajien aikana edes joskus suunvuoron sait? Eikö sinulta milloinkaan kysytty mitään tai mielipidettä, ajatuksia? Olivatko kaikki opettajat alkuluokilta lähtien kuin klooneja, jotka toimivat samoin ja käyttivät samoja sanavalintoja?
Toisaalta, jos tiesit asioiden olevan kohdallaan, et kai odottanutkaan kuulevasi mitään erikoista? Eikö olisi ollut huolestuttavaa yllättäen kuulla, että jokin ongelma olikin olemassa?
Vartteeja pidetään monenlaisten oppilaiden vanhempien kanssa. Joukossa on koko joukko heitä, joilla ei ongelmia ole. Heidätkin kuitenkin on mukava tavata ja oma lukunsa ovat he, joiden kanssa puhuttavaa on vaikeista asioista. Mitä enemmän ongelmia on, sen enemmän yhteistyötä tarvitaan. Tuntisin olevani laiska opettaja, mikäli vartteja en pitäisi. Enin osa vanhemmistakin tuntuu kuitenkin arvostavan sitä, että opettaja käyttää aikaa esim. tulemalla puhumaan asioista illalla. Vartithan on pidettävä siten, että vanhemmat niihin pääsevät.
Vartin ei pitäisi olla opettajien luennointia asioista. Opettajan on annettava suunvuoro vanhemmille, jotka aina eivät vain oikein halua sitä käyttää. Ihmisiä on monenlaisia.
Ikinä en sanoisi varttia tarpeettomaksi. Kun näkee vanhemmat, lastakin voi ymmärtää paremmin. Samoin vanhempien olettaisi olevan kiinnostuneita siitä, millaiset ihmiset lapsista päivät huolehtivat. Minä uskon puhumiseen.
Asioita ei kannata liikaa yksinkertaistaa.
Täällä kirjoittelee moni muukin asioista, joista ei oikein mitään tiedä. Jos keskustelut rajataan tiettyyn mielipiteeseen tai elämänkokemukseen, puhe loppuu nopeasti. Ei tämä osio ole poikkeus.
Ihminen voi puhua politiikasta vaikkei olisi politikko. Koulusta voi puhua ei-opettajakin. Uskonnoista ateisti. Urheilusta penkkiurheiljakin. On yksisilmäistä määritellä, että joku jostakjin asiasta ei mitään tiedä, jos ei ole sitä kokenut.
Sinä et tiedä minun elämänkokemuksestani mitään. Meistä monilla voi olla mitä erilaisimpia taustoja. Vaikka joltakin olisi lapsi huostaanotettukin, se EI tee hänestä asiantuntijaa aiheen suhteen. Omien asioiden suhteenkin hänen näkemyksensä ovat luultavasti subjektiiviset. Koskee meitä kaikkia.
Ei tällaisissa keskusteluissa maailmoita pelasteta. Anonymmit keskustelijat paasaavat omia juttujaan ja jokunen julistaja julistaa omaa totuuttaan.
Esim. näkemys siitä, että "sossut" vain haluavat pahaa, on yleinen täällä. Niitäkään täysin mustavalkoisia näkemyksiä sinä ET tuomitse, mutta allekirjoittaneen perustellutkin ajatukset sinun pitää yrittää kumota. Jännä juttu.
Toivon että heillä, jotka kokevat että heitä kohdellaan väärin , olisi joku kanava , jolla he voisivat purkaa kokemuksiaan ja sitä pahaa oloa. Siksi minä en sano mitään.
Huostaanotto on hieman eri luokan asia kuin urheilu ja politiikka.
MIllä tavalla jonkun paha olo helpottuu siitä, että selvästi keksittyjä juttuja tänne tuottaa?
Jos joku selvästi valehtelee tai kertoo osatotuuksia, onko hyväksi se, että muut vain kannustavat tuottamaan niitä lisää?
Jos joku leimaa osatotuuksilla ja törkeillä yleistyksillä koko lastensuojelukoneiston pahaksi, onko muiden syytä vain käsiä taputtaa?
Me emme voi tietää mikä on totta ja mikä ei. Et sinä enkä minä.
Jos kirjoittaminen tänne helpottaa niin se on hyvä asia, ellei, ihminen tehnee jotain muuta.
Sinulla ei ole mitään tutkaa millä selvittäisit, miten joku selvästi valehtelee. Itse olen sekä lastensuojelussa, että vammaispuolella törmännyt mitä oudoimpiin käytäntöihin ja asioihin, etten ylläty enää mistään.
Tässä juuri näkyy se kokemattomuus, että sinä et näistä tiedä.
Sinun käsientaputtelu ei muille kuulu, sen sijaan voit miettiä miksi sinulle tämä asia on niiiiiin tärkeä. Miten et voi olla puuttumatta. Ymmärtäisin jos olisit sosiaalityöntekijä, niin tietenkin tympäisisi että arvostellaan, muttet ole
Monet ottavat kirjoituksesi mitätöintinä, se ei ole kiva tunne jo valmiiksi mitätöidylle ihmiselle.
Vartit turhia.
Olisi ollut hyvin mielenkiintoista käydä tämä keskustelu varteista loppuun.
Leikkuri näyttää tähän ketjuun iskenen.
En ymmärrä siitä huolimatta sitä, miksi joku tänne kirjoittaa ellei kestä eriäviä näkemyksiä.
Provoaloitukset on helppo tunnistaa. Tämä on yksi Suomi24:n ongelmalllisimmista osioista. Jokin aika sitten tämä oli erikoisvalvonnassa.
Ihmisen kirjoitustyylin tunnistaa helposti, vaikka sitä yrittäisikin muuttaa.
Et voi, koska sherppa poisti hänen vastauksen.
Tästäkin on poistettu useampia kirjoituksia.
Mitä sillä on väliä ymmärrätkö sinä?
AIka mielenkiintoista, että tiedät tämän olleen erikoisvalvonnassa..
Tiedän tämän olleen erikoisvalvonnassa siksi, että kirjoittelin tänne aktiivisesti silloin.
Pulmatilanteet-osiossa muistaakseni sanottiin tämän olevan erikoisvalvonnassa. Voi toki olla, että muistan väärin. Keskustelu kävi täällä jonkin aikaa melkoisen kuumana ja esim. yläreunassa olevia luotsin avaamia ketjuja lukaisemalla asian huomaa. Olin tästä osiosta tyystin poissa jonkin aikaa.
No, ehkäpä hän joskus muulloin sitten palaa aiheeseen.
Saatis poistua lopullisesti, ei sinua täällä kaivata, eikä ketään muitakaan, joiden mielestä erilaiset mielipiteet ovat niin ärsyttäviä, että ne vaaditaan poistettavaksi. Poistattaja tuskin on varteista kirjoittanut henkilö, mutta hänen vastauksessaan sanottiin niin suoria ja rehellisiä sanoja ammattikasvattajalle (ei loukkaavia), että sen takia sananvapauden rajoittaja vaati ne poistettaviksi.
Tai sitten poistattaja oli itse amm.k.
Hänen kanssaan kun ei tunnetusti saa olla eri m ieltä tällä palstalla.
Aina täällä toitotetaan sananvapaudesta, mutta se ei taida koskea kaikkia.
Ne mielipiteet joita minulta on poistettu, ovat olleet kaikin puolin asiallisia.
Luin myös illalla tätä ketjua. Eikä vartit turhia ja plopin mielipiteet olleet mitenkään asiattomia. Kyseenalaistettiin mielipiteitä, muttei niin nähtävästi voi tehdä.
Mikä logiikka tässä on?
Aiemminkin kun olen kirjoittanut tästä poistelusta. Viesti on välittömästi poistettu.
Näin käynee nytkin. Vaikkei tästäkään viestistä löydy asiattomuuksia. Että se siitä kansalaisen oikeudesta ilmaista mielipiteitä.
On niitä melkoisen möllejä opettajia Mikklinkin seutuun esmes, ei vain keski-Suomessa.
Koettakaa ymmärtää, että periaatteessa mikä tahansa teksti voi täältä poistua.
Luotsi ei tee läheskään kaikkia poistoja.
Kun teksti ilmoitetaan asiattomaksi, se saattaa poistua lennosta, mikäli Ylläpidon edustaja kohdalle oikealla hetkellä sattuu. Vastoin väitteitä, hei EIVÄT oikeasti tekstejä läheskään aina lue. Tämä on helppo poistoista havaita.
Poistamiset tapahtuvat mitä ihmeellisimmässä järjestyksessä. Tämän palstan multinikitkin osaavat poistattamisen jalon taidon.
Kun jokin teksti poistuu, poistuvat ymmärtääkseni kaikki vastauksetkin ja myös vastaukset niihin. Tosiasiassa poistuneita tekstejä voi sitten ollakin monta - asiattomia tai ei.
Suomi24 elää mainosrahoilla. Mainosrahat ovat suoraan verrannollisia siihen, miten paljon täällä on tekstejä. Tämä selittää keskustelun matalahkon tason.
Suomi24:ssa ei siis tällä hetkellä toteudu sananvapaus, jos poistot ovat joka asiasta loukkaantuvien lukijoiden käsissä.
En ole poistattanut ainuttakaan tekstiä, koska en halua antaa sähköpostiosoitettani.
Toivoisin, että tässä olisi jotain järkeä. Tiedän toisenkin palstan, jossa tapahtuu tätä.
Ammattikasvattajahan ne poistot tietää...
Onko ihan oma akka poistamassa teille sopimattomat viestit?
Vai onko vain kaksi sekopäätä netissä löytäneet toisensa.
Yksinhuoltajilta ja köyhiltä ensimmäisenä lapset huostaanotetaan,koska kukaan ei anna adoptioon,niin otetaan sitten huostaan ja yritetään että omat vanhemmat unohtoituisivat.Se on lapsen ryöstöNaiset opiskelevat niin kauan että lapsen saanti on jo myöhäistä kun aika olisi.Hakekaa Venäjältä katulapsia joita asustaa viemäri tunnileissa tuhansia.Tai tyytykää osaanne lapsettomina.
Ja osa joutuu todella HUONOLAATUISIIN sijaishuoltopaikkoihin, missä kokee kaltoinkohtelua.
Lastensuojelujärjestelmä on saatava kuntoon ja "rippisalaisuus", eli asioista vaikeneminen on lopetettava.
Salailu pois lastensuojelusta.
Miksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta on vaiettu , vaikka ongelma on ollut tiedossa jo 10 vuotta.
Keskisuomalainen 15.12.2002 ja 12.5.2003. Rikosylikomisaari Kari Tolvanen vaatii sosiaaliviranomaisia ja lääkäreitä ilmoittaman kaikista alle kouluikäisten lasten pahoinpitelystä.
Väkivallan uhriksi joutuu kotona joka vuosi tuhansia alle kouluikäisiä lapsia.- Rikostutkija Kari tolvasen mielestä sosiaaliviranomaisten tulisi ilmoittaa kaikki törkeät tapaukset poliisille.
Sosiaaliviranomaisilla on harkintavalta, jonka perusteella he voivat ratkaista tehdäänkö epäillystä väkivallasta ilmoitus vai ei. Lopullinen ratkaisu tulisi antaa tuomioistuimille, jos syytekynnys ylittyy Tolvanen vaatii Savon sanomissa.
Tolvanen perustelee vaatimustaan lääkärikunnalta tulleisiin tietoihin, joiden mukaan Suomessa on vuosittain vähintään 300 sellaista väkivallan uhriksi houtunutta lasta, jotka ovat joutuneet pitkäaiksieen sairaalahoitoon.
Pahoinpitelyn vuoksi lääkärinhoitoa tarvitsevia lapsia on vuodessa ainakin 5000 - 6000. Määrä on jäävuoren huippu, sillä vain osa kotona tapahtuneista rikoksista tulee viranomaisten tietoon, Tolvanen sanoo.
Helsingin Sanomat. 14.2.2005.
Salailu pois lastensuojelusta. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Pauno puuttuu tärkeääm ajankohtaiseen aiheeseen ehdottaessaan, että eri ammattikuntien salassapitosäädöksiä tarkennettaisin. Aivan liian suuri osa lapsiperheissä tapahtuvasta väkivakkasta jää tulematta viranomaisten tietoon, eikä lasten turvallisuutta voida taata.
Esimerkiksi lääkäreitä sitovat salassapitomääräykset ovat tärkeitä sekä potilaan oikeusturvan että hoitosuhteen kannalta. On kuitenkin kohtuutonta, jos lääkäri joutuu epäillessään lapsen vammojen syntyneen pahoinpitelyn seurauksena miettimään, suojeleeko kaltoinkohdeltua, vai omaa nahkansa virkavirheeltä.
Hämeen Sanomat 3.8.2007.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa piilotellaan. Perinteistä kuritusta eivät kaikki vieläkään ymmärrä. -Tutkimustietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on vähän, mikä vaikeuttaa arvioita piilottelun takana olevasta todellisuudesta.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa piilotellaan, mikä vaikeuttaa pahoinpitelyjen selvittämistä. Taampereella kokonntuva nuoriso-oikeusseminaarin mukaan kynnys ilmoittaa viranomaisille lasten pahoinpitelystä on korkea. Vuosittain poliisin tietoon tulee 2000 lasten pahoinpitelyä, joissa kuolee 5-7 lasta. Perheväkivalta kohdistuu ajateltua useammin lapsiin
------
Sosiaalityöhön ei luoteta, eikä pidetä auttavana instanssina.
Sosiaalityön käytännöissä on ongelmia.Asiakas on aina syyllinen ja vähintäänkin epäilyttävä.
Anita Kärki Keskisuomalainen 26.3.2013.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/luottamus-ja-kontrolli/1310768
--------------------------
Kopio Keskisuomalaisen Anita Kärjen kirjoituksesta.
Luottamus ja kontrolli
Anita Kärki
Saman havainnon olivat britit tehneet aiemmin vastaavanlaisten järkyttävien 8-vuotiaan Victorian sekä sittemmin Baby P:n tapausten yhteydessä. Lastensuojeluilmoituksista huolimatta näitä lapsia ei suojeltu.
Britanniassa on nyttemmin tehty joitain lastensuojelua koskevia uudistuksia, mutta tutkijoiden mukaan sosiaalityön varsinainen perusongelma ei ole hävinnyt minnekään, pikemminkin se on voimistunut.
Ongelma nimittäin on se, että sosiaalityön perustyökalu – luottamus – ei enää ole käytössä. Vuorovaikutukseen pyrkivä ja asiakkaan tilanteeseen kokonaisvaltaisesti paneutuva sosiaalityö on saanut väistyä byrokratian, kontrollin ja erilaisten kirjaamisvelvollisuuksien tieltä.
Luottamuksen katoamisesta sosiaalityöstä on puhunut muun muassa brittitutkija Gillian Ruch, joka vieraili viime viikolla Jyväskylässä eurooppalaisen sosiaalityön tutkimuksen konferenssissa.
Selontekovelvollisuudesta ja toimenpidekeskeisyydestä on tullut sosiaalityön ydintä, eikä luottamukselle ja vuorovaikutukselle enää ole sijaa.
Kontrolli sen sijaan tuo sosiaalityöhön syntipukkiajattelun ja syyllistämisen. Asiakas on siten aina syyllinen ja vähintäänkin häntä on epäiltävä, Ruch huomauttaa.
Epäily tarttuu ja luottamus katoaa myös työntekijöiden väliltä. Selonteoilla pyritään varmistamaan, että hommat on hoidettu oikein.
Brittitutkijan havainnot tuntuvat tutulta myös suomalaisessa kontekstissa. Viime viikolla julkaistun Kuntaliiton selvityksen mukaan lastensuojeluilmoituksia ei uskalleta tehdä, koska perheelle pelätään tapahtuvan jotain pahaa, jos perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi.
Sosiaalityöhön ei siis luoteta ja eikä sitä pidetä auttavana ja tukevana instanssina, jossa ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti ongelmineen. Sen sijaan se nähdään ihmisiä syyllistävänä ja kontrolloivana.
Miksi sosiaalityölle on käynyt näin?
Keskittäminen ja standardisointi ovat nyt päivän sanoja, samaten kuin managerointi eli hallinnointi erilaisine kirjaamismenettelyineen.
Kontrolloinnin ja selontekovelvollisuuksien katsotaan takaavan laadun, sillä niiden avulla sosiaalityöstä tulee standardisoitua. Sosiaalityön menetelmiä – ja tuloksia – voidaan tällöin verrata eri yksiköissä. Ja mikä tärkeintä – työn tuloksellisuus saadaan näin kirjattua selkeäksi kirjanpidoksi, josta sosiaalityön kuluja on helpompi tarkkailla.
Luottamukseen perustuvia sosiaalityön tuloksia ei pysty samalla tavoin kirjaamaan lomakkeisiin eikä sarakkeisiin. Ja siksi luottamuksesta tulee tarpeeton taloutta ja hallinnointia korostavassa nykymaailmassa.
Sosiaalityön nykykäytännöissä on mielenkiintoinen ristiriita: samalla kun sosiaalityötä voimakkaasti keskitetään ja standardisoidaan, korostetaan silti asiantuntijuutta ja asiantuntijoiden kykyä ja tarvetta tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Reunaehdot eivät kuitenkaan käytännössä anna liikkumatilaa itsenäisille päätöksille: kirjaamiset on joka tapauksessa hoidettava kuntoon – niinpä vähät luottamuksesta ja asiakaslähtöisyydestä.
----------------------------
Tuo on hyvin, hyvin totta, että sossujen ammattiliitto on puhunut ls:n epäkohdista monen monta kertaa, mutta ei päättäjät ole korvaansa lotkauttaneet.
Miksi muuten arvostelijat täällä eivät hauku epäkohdista puhuvia sossuja tai muita instansseja, jotka ovat aivan samalla asialla kuin moni vanhempi? Täällä keskitytään vain palstan vanhempien haukkumiseen.
Seuraavassa on myös paljon ihmeteltävää:
"Viime viikolla julkaistun Kuntaliiton selvityksen mukaan lastensuojeluilmoituksia ei uskalleta tehdä, koska perheelle pelätään tapahtuvan jotain pahaa, jos perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi.
Sosiaalityöhön ei siis luoteta ja eikä sitä pidetä auttavana ja tukevana instanssina, jossa ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti ongelmineen. Sen sijaan se nähdään ihmisiä syyllistävänä ja kontrolloivana.
Miksi sosiaalityölle on käynyt näin? "
Tästäkin on täällä kerrottu, miten ls on menettänyt mainettaan suuren kansanosan keskuudessa ja voi herranen aika, mitä haukkumista ja arvostelua nekin kirjoitukset saivat osakseen. Minkähän takia sitten Kuntaliiton teettämä tutkimus antoi tuollaisen tuloksen?
Eikö ole kummallista.
"En todellakaan ole. En pidä henkilöstä, yritän kyllä sietää."
Mjaa. Minä taas en tunne sinua, joten en voi sanoa tuohon yhtään mitään. Jokainen meistä on toivottavasti kuitenkin siellä oikeassa elämässä erilainen tapaus kuin täällä netissä.
Aina ja yhä uudelleen korostan sitä, että lastensuojelun ja muiden sitä tukevien rakennelmien yhteistyö ei suju Suomessa ideaalilla tavalla. Siitä huolimatta en lähde sille linjalle, että haukkuisin pystyyn koko kentän ja virkakoneiston, joka lastensuojelua tai siihen liittyviä palvelukokonaisuuksia hallinnoi.
Se, miksi tähän avaukseen alunperin kantaa otin, löytyy avauksen arvomaailmasta. Ajatus siitä, että resursseja olisi käytössä liikaa, tuntuu omituiselta ja melkoisen huonosti perustellulta. Sanoin sanottavani ja se siitä.
Sen mitä olen täältä lukenut, sen perusteella sanon. En usko että pitäisin reaali-maailmassakaan.
Minusta taas voisi ola hyvinkin hupaisaa keskustella näiden ihmisten kanssa kasvokkain. Se olisi luultavasti kaikin puolin avartava kokemus.
Sorry. Pakko lainata noita hienoja repöliikkejänne. En voi mitään.
Siitä vaan, jos se sua helpottaa.
Lapset pois huonolaatuisista sijaisperheistä. Viimeistä myöten. Kammottavaa, jos yksi lapsi jätetään kärsimään.