Maaliskuinen voileipäkisa 50+ palstalaisille!

No nythän sait mut innostumaan! Bongasin kerran lehdestä liuta leipäreseptiä, ja kokeilin jokaikisen. Leipä on loistavaa ruokaa aina silloin kun ei taas jaksa jynssätä niitä kattiloita.

Tässä oma lemppari:
Jotain rouheista leipää, ei ihan vaaleeta, muttei ihan ruistakaan.
Saa laittaa rasvaa jos haluaa (niin mä ainakin teen, hyi mua)
päälle ohuesti sinappia, palvikinkkua, appelsiinimarmelaadia (kuulit oikein!) juustoraastetta ja mantelirouhetta.

Muista en tiedä, kun itsekään en pidä maksasta juuri missään muodossa. Makkara ainoa, jota joskus melki himoitsee.
Pyöreä rukiinen eväsleipä, voidellaan tietty.. juustoakin voi laittaa, ja sitten sitä maksamakkaraa, paprikaa, suolakurkkua.
Yksinkertainen, ja maidon kans syötynä nälkä lähtee.

Joko näkkileipää tai ruisleipää siihen päälle paistettua kananmunaa. Nälkä lähtee varppina.
Joskus jos on jäänyt keitettyjä perunoita niin siivutan yhden sellaisen vaalean leipäpalasen päälle, paprikajauhetta ja suolaa päälle tai kaviaaria tuubista, tai ruohosipulia ja vaikkapa sillinpalasia.

Lounaaksi mulla oli eväänä reissumielen kansipuoli jonka päällä reipas sentin kerros eilistä riisipuuroa, ja sen päällä siivutettu keitetty kananmuna, jonka päällä tilliä ja sitruunamajoneesia ja kattona koko komeudelle kunnon palanen kylmää lämminsavulohta. Eipä kaivannut muuta lisukkeeksi kun lasillisen raikasta vettä ja jo nälkä lähti.

Tosa värkkäillessäni eväitä mukaan pilkkireissulle muistin tämän kisan ja älysin tekeväni mahdollista voittajaa.
Reissumiestä pohjalle ja päälle, sipaisu voita pinnoille, väliin sentin verran eilistä perunamuussia ja kolme silakkapihviä ja maailman paras retkieväs on valmis.
Termokseen perinteistä lipton-pussiteetä ja pari palaa sokeria.

Yksinkertainen on kaunista. Ajattelin tähän laittaa sovellutuksen jolla eräässä telsuohjelmassakin esiteltiin ruisleipää New Yorkin luomutorilla. Ja omasta mielestänikin tämä makujen sinfoonia hakee vertaistaan.

Jälkiuunileipäviipaleet joille sipaistaan voita, siivut mustaleima-emmentalia, ja päälle tuorekurkkusiivut. Se on helppo arkinen yhdistelmä johon ei koskaan kyllästy.

Sattuikin.

Ite en syö leipää kovin paljon, en päivittäin, saattaa mennä pitkiäkin aikoja muulla ravinnolla. Mutta kyllä mä leivästä pidän, jos se on hyvää. No, kaupan leivät on mitä on, eikä itse viitsi leipoa, leipäkonekin jossain kaapin perällä. Sitä muuten käytetty todella paljon kaikenkaikkiaan, vaan sillä ei saa kuitenkaan kuin pullamaista vaaleaa leipää. Ja kaupassa kun katsoo ruisleipäpakettia, ruista, ohraa, mitä lie, ruista kai lähinnä väriksi. Hyvää mustaa leipää, saaristolaisleipää, miksi sitä nyt sanotaan saa kyllä kohtuullisesti, etenkin Lidl:ssä se on hyvää, sekä halpaa, tuore maksaa hallissa älyttömästi.

Öf, aloitukseen.

Siis eilen vaan alkoi tekeen mieli leipää. Tein inventaarion, jääkaapissa vehnäsämpylöitä ja epämääräinen sekaviipale leipä paketti, jonka päiväys oli mitä oli. Kuivamuonakaapissa oli vanhentunutta näkkileipää ja jotain esihistoriallisia ruiskorppuja. Jääkaapissa ja muuallakin oli kyllä kohtuulisesti muita elintarvikkeita.

Lämpimät voileivät.

Ne oli suurta hittiä joskus kakarana, nekun oli jotain uutta ja mahtavaa. Mutta hyviäkin ja teen nykyisin itekkin niitä aina joskus.

RESEPTI eilen.

-Uuni kuumaksi, pitsanpaistolämpöihin.
-Uuunipelti täyteen niitä paahtoleivän- tyylisiä vanhoja leipä viipaleita.
-Puoleen leivistä pirskotetaan xtravirgin oliiviölyä, loppuihin ohut sipaus oikeaa voita
- Kolme riviä leipiä mahtuu pellille. Kaikkiin eri päällykset.

1. Meksikontonnikalaa puolikkaasta kaapista löytyneestä tölkistä Se hyvää, mukana porkkanaa anananasta mitälie, ei niinkään tonnikalaa. Kaprista, Sitruunapippuria. Oreganoa. Ketsuppia. Emmentaalia(ei oikein ollut muuta juustoa).

2. Tomaattia. Sipulia. Ketsuppia. Chilimaustetta jauheena ja kastikkeena. Oregaanoa. Basilikaa. Emmentaalia.

3. Jotain, mitälie, kalkkunaleikettä. Aurajuustoa. Jalapenoa. Muskottipähkiäjauhetta. Sasilikaa, oreganoa. Emmentaalia.

Siis koko resepti on vähän kuin mun kaikki muutkin reseptit. Kattelen, mitä sattuu löytymään ja koitan vääntää niistä jotain. Ihmeen paljon yleensä löytyy kotoota, ilman kauppaan menemistä. Mä kyllä pidän hyvät säilyke, pakaste, kuivamuona tms varannot, mutta tollanen tuoretavara on usein aika vähissä. Koko idea perustuu niinkuin pitsa-filosofialle, katotaan mitä on, ja sitten väitetään sitä herkkuruuaksi, mitä on saatu aikaan :D

Ei sen puoleen, leivät oli ok, jotkut jopa hyviäkin. Ja kaikki tuli syötyä nälkäänsä.

Tänään eineslasagne uuniin :DDD

=DW=

Reilun kokoinen kiekko Tosi Rukiinen-leipää. Siihen sitten ketsuppia, valkosipulijauhetta ja reilusti oreganoa. Vielä reilummin juustoa päälle ja mikroon pariksi minuutiksi. Maistuu kylmän oluen kanssa.

Minä en nyt taida osallistuilla mihinkään voileipäkisaan. Jos osallistuisin, niin tekisin sen leivän itse. Kilpailuihin ei sovi tällätä valmista leipää. Hmmm. .. tai sitten voi.... emmmääää tiedä.

Kirjoitan kuitenkin yhen huippuleivän.
Leivän valmistukseen tarvitaan nuotio. Nuotion ympärille mieluummin ainakin muutama hyväntuulinen ihminen, täynnänsä naurua ja puheensorinaa.

Otetaan Vaasan Ruispalapussi kouraan (Täysjyväruista). Pussista kaivetaan leivät, jotka on halkaistu valmiiksi. Halkaistut leivät erotetaan toisistaan hetkeksi. Läiskästään Amerikanpekonia siivu-pari toiselle puoliskolle ja lintataan sitten se toinen puoli takaisin paikoilleen.

Kun toimenpide on tehty, on kädessä tylsän näköinen ruskea ruisleipä. Amerikanpekonikaan ei sieltä välistä näy, sen verran tiukasti on leivänpuoliskat pamautettu kiinni.

Nuotio palaa sopivin liekein. Nuotion yllä on ritilä, jonka päälle ladotaan nämä tylsän näköiset leivät. Leivät mojuvat ritilällä ja ihmiset suorittavat puheensorinan ja välillä kääntelevät leipiä toisinpäin.

Kun leivät näyttävät kovilta käppyröiltä, vieläkin epä-houkuttavamman näköisiltä, niin sitten ne ovat valmiit. Sen jälkeen puraistaan krappevaa, kovaa leivänpintaa ja Ah, voi voi voi, sisältä tirskahtaa maukas ja pehmoinen makuelämys.
Aivan suorastaan hyvää on.
Tämä leipä on vallan mainio vaihtoehto ainaiselle käristemakkaralle.

Reissumiehen toiselle puolikkaalle Kallen mätitahnaa , päälle valkosipulisuolakurkkua viipaleina, ja toiselle Luostari-meetvurstia ynnä Luostari-savujuustoa, niin tosiaan oivariinilla voideltuina. Eikun maistumaan!

Kunis se äänestys.. Onko se tuomarikokki kun päättää, vai miten.
Mä kyllä laittaisin lämpimät leivät ekaks.. mutta päälliset vapaavalintaisia, ja tuoreita ;)
Ekana tulee mieleen sardiinii, tomaatti, mieto sipuli, juusto tietty. Alimmaisena kevyesti voideltu paahtoleivän tyyppinen.
Plussana pidän, ettei ole näköjään mennyt ihan hifistelyksi, eikähän sellasella nälkä lähtiskään.

1. Karjalan piirakka, voita, päälle siivutettu keitetty kananmuna ja kylmäsavulohta tilliä.

2. Täysjyvä ruisleipäviipale, päälle voita suolalohta tilliä

3. "Elämä on kovaa"leivän alapuoli, voita salaatinlehti päälle kinkkua savujuustosiivu voileipäsuolakurkku.

4. Ruisleipää, päälle voita salaatinlehti metsästäjäsiivuja luumutomaatinsiivuja persiljaa

Minun ehdotukseni on terveellinen välipala pääsiäisherkkujen vastapainoksi. Mahdollisimman kuitupitoinen leipä ilman levitettä. Päälliset: Salaatinlehti, juustoviipale, 4-5 viipaletta vähärasvaista kinkkua tai kalkkunaa, Mielinmäärin kasviksia: kurkkua, tomaattia, paprikaa, persiljaa, muita yrttejä...voidaan maustaa öljypohjaisella kastikkeella.

Tätä on tullut syötyä aamuisin melkein koko talven ajan:

-kauraleipää (kaura on terveellistä, puurosta en tykkää)
-ingmariinia pitovoiteeksi (Valio-fani voi laittaa oivariinia)
-frisee salaattia muutama lehti
-16% edamia (edam antaa tilaa muille mauille)
-Avokado siivuja niin paljon, kuin mahtuu
-herbamarea avokadojen päälle makua terästämään,
-myös pari tippaa sitruunan mehua avokadon pinnalle sopii mainiosti
-kurkkusiivuja
-paprikasuikaleita
-herkkusuu voi vetästä vielä majoneesin tai kreikkalaisen kastikkeen päälle, jos saa mahtumaan

Leivästä tulee sen verran paksu, että se on vähän vaikea syötävä. Aloittelija voi käyttää isoja verhoilunuppineuloja tukena, ettei päällykset luista syliin. Tavalliset nuppineulat ova pienen kokonsa vuoksi vaarallisia. Pieni pyyhe sylissä on myös hyvä varotoimenpide.