Oletko ruma merkkivaatteilla hienostelija

On miulla puutsit ja mie soitan kitaraa
jopa voisi luulla ettei ole mua komeempaa
mun täytyy myöntää että arkivaatteilen
on naisilla aina vaate niin pikkumainen...

Mie oon maho miäs elikkäs sovitissisika elikkä machso mies.

Pörhistelen parhaimmissani.

Pukuni ovat 80-luvun lopulla hankittuja ja moitteettomassa kunnossa.
Juhlakenkieni ikää en muista mutta ne maksoivat aikanaan 70mk.

Paras talvitakkini on hankittu 80-luvun puolivälin tietämissä eikä vieläkään käytön jälkiä vaikka olen vetänyt sen niskaani ulos mennessäni aina yli 15-asteen pakkasella.

Nyt viimeinen parturivälini oli 5kk. Tavallisesti se on lyhyempi.

Yllä olevasta voinee päätellä merkkitietoisuuteni?

Kyllä kaunniillakin on merkkivaatteita. Itse en ole enää kovin kaunis, mutta ei ole merkkivaatteitakaan. En ole mikään kaunotar ollut koskaan, ehkä sievä.

Minkä ihmeen takia vain rumat vaatteilla koreilisivat?
Enin merkkitietoisuuteni on karttunut katselemalla Sinkkuelämää, jossa olen ihaillut mm. suomalaista Unikko-kangasta ja Carrien, kenkäharrastajan jaloissa suomalaisiakin korkkareita.
Toki naisten upeitakin asuluomuksia.
Minulle siis merkkivaatteet ovat jotain, mitä minä en tarvitse.
Vuittonit ja muut kalliit kapistukset saavat jäädä muiden hankittavaksi, joilla on niihin minua enemmän kiinnostusta.

Hyvä, että tekstiili- ja asusteteollisuus voivat paksusti, kunpa niin tekisivät myös kaikkien niiden tuotteita ostavien lompsatkin.
Kun 14-vuotiaana kiristetään siivoojaäiti kustantamaan tyttöselle silikonirinnat, ja sitten ostetaan merkkivaatteita, onx järkee vai ei?

Jaa... Vaatteeni ovat ensi sijassa mukavat ja käytännölliset. Ulkonäkö on sitten makuasia, en ole rakastunut peilikuvaani mutta toisaalta ei kovin moni ole miut nähdessään oksentanutkaan...

Onnistunut luonne kyllä kaunistaa ihmisen kuin ihmisen. Vaatteita en muiden päällä yleensä noteeraa, paitsi jos ovat kovin mauttomat.

Toivottavasti en arvostele ihmisiä heidän pukeutumisensa perusteella, ja jos esim. hiukset on nätisti ajattelen että hän on sellaisessa työssä tai asemassa että hänen täytyy olla huoliteltu.

Ja itse en raatsisi ostaa kalliita merkkivaatteita, siis oikeasti kalliita, - viihtyminen vaatteissa merkitsee..

Olen syntynyt työvaatteisiin ja ne sopivat paremmin kun puku.
sitä kun ilmestyy keltaisinen puseroineen pihalle niin asukkaat tuntee et nyt on äijä paikalla.

Halpaketjun tuuli- / toppapuvut ovat meikäläisen merkkivaatetus. Ahh-niin-käytännöllisiä, laukkuna yli 20 vuotta kestänyt ostoskassi- Lidlestä ostan alusvaatteet, paidat, sukat, yöasut. Jääpähän rahhaa kasvojen ja hiusten, kehon hyvinvoinnin hotamiseen viron kylpylöissä. Se, mikä on ulkolumppujen alla, pitää pitää kunnossa.

Merkkivaate.
Ostin yhden kaupan konkurssimyynnistä 20 vuotta sitten Peter Nygårdin silkkisen jakkupuvun: tyylikkään vaaleanpunainen kellohame ja jakku. Hinta oli 500 €, puoleen hintaan sain. Edelleen se on tyylikäs. Jakku aivan ihana malliltaan. Sitä pidän mustien villastretch-housujen kanssa, jotka nekin ostin samalla kertaa puoleen hintaan.
Ihailua olen saanut, koska sopivat minulle muidenkin kuin itseni mielestä. Olo on ne päällä upea, ryhti paranee ja ilme.
Hintansa väärti ostos. Tosin normaalihinnalla en olisi hennonut ostaa.

Ostan omaan tyyliini sopivia merkkivaatteita ja kenkiä ja asusteita, jos sellaisen bongaan siedettävällä hinnalla. Tiedän heti, minkä tahtoisin, mikä on mun näköinen. Muodin perässä en juokse vaan ostan ajattomia. Varsinkin kengät hankin yleensä laatumerkkiä. Kestävät pitempään mielestäni.

En silti ole ruma, heh.

Sanonta on ettei köyhän kannata ostaa halpaa pitää useasti kutinsa.
Nuo muotidisainit ovat omaa luokkaansa, vaan kyllä laadukas on aina hintansa väärtti.

Halpiskaupat myyvät huonolaatuista vaatetta, etsien saa putiikeistakin kohtuu hintaisia vermeitä, ainakin minä olen siihen tulokseen päätynyt.

Joo, ruma olen ja hienostelen mielelläni merkkivaatteilla, että saisin rumuuttani edes hieman häivytettyä.

Kyl ne on rumat, jokka vaateill koreilee....

Näytään täältä poistetun tietty viesti, joka illalla nauratti ainakin minua niin maan yksinkertaisesti.
Olisi jätetty muidenkin "iloksi".

Harvoin täällä mitään huumoria näkyy olevan, edes piilo sellaista.
Huumorin tajuttomia kylläkin, jotka heti poistattaa kaiken vähänkin hauskan...
En nähnyt minäkään sitä naurattavaa viestiä.. Illalla kun tulee pää asiassa tv tuijotettua, silloin on kone kiinni...

No ei vielä tähänpäivään mennessä ole tullut ostettua niin merkkivaatetta,-laukkua,tai-kenkiä. Olen liian saita ja tuntuu, kun on tällainen persjalkanen lyllerö, ettei ne edes miltään päällä näyttäisikään.
En osaa sanoa arvostuksesta mutta hän jolla on hyvin istuvat vaatteet päällä ja paidan kaulus silitetty sekä kengät lankattu on kyllä huolitellumman näköinen.
Kumma muuten että nuo yläluokan ja hyvin tienaavat henkilöt ovat järkiään hoikkia ainakin täälläpäin.

Hah, mun lempparivaate on yhet collegepökät.

Olleet mulla tosi kauan. Melko järkyt lökärit, mut heevetin mukavat päällä. Jotain ihme tahrojakin niis on, jotka ei lähde pyykissä.

Mut ne on Puman housut, merkkivaate!

Ruma ehkä, vaatteista en oikein tiedä.

Mutta välttelen jus Vuittonia ja Burberryä. net on junttien merkkejä. Yleensä useimiten Viipurin torilta hankittua piraattikamaa. Onhan noita vaatteita. Mutta ei Tallinnasta tai Viipurista, ihan tvallisia merkkejä. Kledjuissa brändi on tavallaan hankala asia, niillä elvistely tuo välittömästi juntin maineen, laatua pitää kuitenkin olla, sitä ei saa halpakaupasta tai toreilta.

Vilkaisin, lumenluonti lippis on merkkiä Boss. Paraatkengät Clarksin, puvut yleensä Luhtaa, paidat useita merkkejä, aika paljon näköjään Booswelleja ja Tiklasta.

Toi vaatebrändi asia, mikä ei mun mielestä saa näkyä merkkinä, vaan vaatteena. Ikinä en voi ostaa Helly Hansenia tai Rukkaa, siinä ssaa urheilujuntin leiman kans otsaansa justiinsa. Kalsareilla niin väliä, ei niitä moni näe, mutta Jockeytä enimmäkseen :D

=DW=

Sama aihe mutta eri ilmenemismuoto:

Miehet (ehkä naisetkin?) joilla on heikko itsetunto, ja toisaalta usein myös pienikokoiset miehet hankkivat erittäin usein luonnottoman suuren ja/tai kalliin auton. Kalliin siis nuo itsetunto-ongelmaiset, ja suuren taas pienikokoiset. Oletteko huomanneet?

Itsetunnon pönkitystä lie useimmiten, ainakin jos ilmenemismuoto on pikemminkin tapa kuin poikkeus. Tunnen monta, molemmista "esimerkkilajeista", mutta kukaan ei liene tehnyt aiheesta gradua tai väitöskirjaa?

Ostan harvoin vaatteita, ja useimmiten kirppareilta. Katson ja tiedän mikä minulle sopii, ihan sama vaikka olisi siskon vanha. Marimekkoa kummempaa merkkivaatetta kaapeistani tuskin löytyy (en ole edes tarkistanut), ja monista merkkituotteista en edes pidä yhtään.

Butiken på Landetin myymälässä tässä tuonnoin sekä seuralainen, myyjät että muu kaupan väki huokailivat kun sovitin jotain chanel-tyyppistä jakkua. Sopi kuulemma niin helkutin hyvin, ja ymmärsinhän sen itsekin. Hinta oli jotain 300-400 ecua, siis yhdestä jakusta! Sinne jäi - tuollaisen rahamäärän voi käyttää paljon järkevämminkin.

Luulempa että kaikissa ostovaatteissa on jonkin firman nimike.

Ulkoiluvaatteissa lukee Skila Sport, samoin salilla käytettävässä paidassa, verkkareissa ja lenkkareissa Adidas, snikkereissä Minea ja Broadway. Olen ostanut ne ale-myynnistä tarpeeseen. Suksipaketin mukana tulivat monotkin.

Päällysvaatteissa ja kengissä useita merkkejä.
Kotigollekeita ja t-paitoja halpatontimaista. Välttävät kotioloissa

Ulkonäkö on luojan luoma ja siihen on tyydyttävä.

Minun vaatteissa lukee Kyösti Kakkonen made in Tokmanni alias Tarjoustalo.

Menee läpi vaikka linnan juhlissa kuin väärennetty kiinalainen pesulappu jossa käsketään ne liottamaan 120 asteessa ja pesemään höyryllä.

Lippiksen kun saisin vielä Kyöstin nimellä, olisin täydellinen.

Mikä loistava aihe yli kuusikymppisille. Kiitän aloittajaa ja olen suorastaan mykistynyt tästä ajankohtaisesta leimahduksesta! Miten arvasitkin,että juuri tämä aihe meitä salaisesti eniten kiihottaa ja huolettaa? Miten olla vaatimaton ja silti kaunis?

Nythän on niin,että kaikilla eläkeläisillä ja muilla joutavilla senioreilla on rahaa silputtavaksi asti, mutta niukasti aikaa, sillä miljoonankin polttaminen voi viedä jokusen tunnin ja jatkuva matkustelu on rasittavaa. Koska olemme joukolla ryövänneet rahaa nuoremmilta istumalla sitkeästi työssä ja estämällä nuorempien töiden saantia oikein urakalla, on omaisuutta toki kertynyt yli äyräiden. Varmaan siellä Suomen selillä on kohoamassa monia Roope-sedän rahasäiliöitä. Vasta viime vuosina ovat työnantajat havainneet, että vanhassa ei olekaan vara parempi ja näin on osa käppänöistä vapautettu tuhlaamaan kertyneitä miljardejaan.

Suuri ja huolestunut eläkeläisjoukko pohtii päivittäin, miten päästä pukeutumisessaan päivän tasalle ja kuinka ehtisi seurata riittävästi trendejä, sillä aikoinaan Stockan hulluilta päivltä hankittu puku ynnä tarjousveska ovat tässä kiireessä hieman kummallisen näköisiä varsinkin päivänvalossa ja ainakin Karibialla.

Jatkuvasti nuokkuu kadun varsilla iäkkäämpää väkeä tarkkailemassa paitsi naapureitaan, myös etsimässä kuumeisesti tietoa siitä, mikä on tänään muodikasta. Etenkin tätä harrastavat vanhemmat seniorimiehet. K-marketin lippistä tai Nikita-hattua ei siten pidä arvostella saituutena tai epämuodikkuutena vaan retrohenkisenä raikkaana tuulahduksena.

Niin ikään nuo parjatut tuulipuvut eivät suinkaan ole epämuodikkuutta vaan aitoa vintagea. Samaa suuntausta ovat vanuttuneet myssykät, aitoa -70-luvun meininkiä, kuten myös jokasään saapikkaat erilaisin variaatioin. Kulahtaneet ulsterit, toppatakit tekokarvasomistuksineen edustavat niin ikään reipasta paluuta vintageen ja aina muodikkaseen kierrätykseen. Näissä vaatteissa yhdistyvät edullisuus ja retrohenkinen kauneus niin puhtaina,että paljon sanomatta jää.

Sanoisin,että suurin osa meistä pukeutuu huippumuodikkaasti, ei silti räikeän yliampuvasti vaan hienostuneen klassisesti suomalaisia arvoja seuraten: ruma on se, joka vaatteilla koreilee. Karismaa suomalaisilla on, sen merkkinä on jopa K-kaupat. Mikä sen parempi brändi. Toinen suuri kaupparyhmittymä on saanut nimensä sisun mukaan eli S-ryhmä. Niiden kassajonoissa rehottaa perinteinen suomalaiskansallinen retro-tyyli. Se on valttia ja se on huomattu laajemmissakin piireissä. Ihaillen meitä ja pukeutumistamme tarkkailevat mm. Marimekko-Ristomatin eestiläinen rouva samoin kuin itänaapurimme turismot ja muut ulkomaanelävät. Ei mitään hätää, kuuminta hottia ollaan, K:ta ja S.ää riittää!

Kun lisäksi ollaan eurooppalaisia ja karismasta on puhe oh-la-la, aloittaja on jälleen oikeassa. Jutta-tädin pukeutumista ei kukaan huomaa, sen sijaan suomalainen tiukka linja ja karisma ovat herättäneet laajat kansalaispiirit hurmokseen koko Euroopassa. Siinä jäävät Stubbin hampaat toiseksi.

En oo kaunis ja en rikaskaaaa.....

Pukeudun miten pukeudun......nytkin vain halpoihin verkkareihin kun salil` lähden....

Käytän Ha**** ja Hag*** urheiluasuja , koska niissä laatu ja hinta kulkee käsikädessä. Kuoritakki esim 338€,mutta kestää 10 vuotta.

Huvittavaa on aloituksessa se, merkkivaatteita käyttävät ovat rumia :)
Saattaa minulla olla merkkivaatteitakin, en ajattele merkkiä, vaan sitä, onko vaate mieleiseni.
Kauneus on katsojan silmissä, hoidettu ja hyväkuntoinen ihminen on ilo silmälle, vaatteineen päivineen.

Minäkin ihailen ihmisiä jotka pukeuvat tyylikkäästi. Itse en ihan siihen pysty johtuen perintötekijöistä ja omasta laiskuudesta. Siis kiloja kertynyt liikaa, myös ongelmia kenkien valinnassa jaln muodon ja koon vuoksi.
Olen päättänyt laihtua 10-15 kiloa, mikä on lääkärin suositus, sitten nähdään saisinko tavallisesta kaupasta ostettua edullista ja kaunista päällepantavaa.