en edes tiennyt nimeäsi
saati tuntenut
sinua
ajattomuus saa aikaan
kuin parikymmentä yhteistä vuotta
olisi hetki sitten
saati tuntenut
sinua
ajattomuus saa aikaan
kuin parikymmentä yhteistä vuotta
olisi hetki sitten
Hetki sitten
tomppa2006
8107
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan idealtaan hyvä ja varsinkin loppu
Oikein paljon kiitoksia.
*kumarrus*
Tulkitsin tämäm runon siten ettei parissakymmenessä
vuodessakaan synkkaa yhteiselämä, on kuin olisi näkymätön muuri
välillä.
Pidin tästä (ilman korulaiseita) runostasi!
Tosi mukava tulkinta, pidän siitä että ihmiset kertovat mitä ajattelevat runoista. Itselläni oli tätä kirjoittaessa pääajatuksena aika ja kuinka nopeasti se kiitää eteenpäin. Vasta parikymmentä vuotta sitten tapasin puolisoni, silti tuntuu kuin se olisi ollut ihan lähiaikoina ja rakkaus jatkuu entisenlaisena hyvänä ja kauniina. Runojen lukeminen erilailla, eikä tarkoituksen pitäisikään olla liian yksinkertainen, vaan sisältyä siihen runoon kirjoittajan näkemällä tavalla on mielestäni runoutta.
Tässä vastarunoni hienoon aloitukseesi :)
Aihe runossasi on aina uusi. Kiitos!
Kun kohtalo toi sinut eteeni
en tuntenut sinua
mutta
tunsin ja tiesin kyllä sydämeni lyönnit
Vuosien myötä olemme tutustuneet toisiimme
mutta
Kello käy
Yhdessä meidän on kuitenkin hyvä jatkaa matkaa
tutustua toisiimme uudelleen ja uudelleen
Kaunis kiitos sinulle hyvästä ja kannustavasta palautteesta. Vastarunosi sopii mainiosti omani jatkeeksi. Tajunnanvirtamme kohtaavat hyvin.
Hieman ruosteessa tuntui oma runokäteni vielä olevan ja vähän tunnustelevasti aloitin vuoden paussin jälkeen. Ehkä kevään myötä runosuoni alkaa vielä pulppuamaan?
:)) kera auringon ja kevään ..niin.
Niillä on ihmismieleen kumma vaikutus :)
joten älä suotta huolehdi.
Runot syntyvät kuin itsestään :)
sillä sanotaanhan kevään
olevan
aikaa rakkauden.
Tuntuu vaan ikävä kyllä silti, että kevät antaa odottaa itseään. Tänäkin aamuna oli ihan riittävän kylmä tällaiselle vilukissalle.
*hymyilee*