Missä vika?

Olen nuori 16-vuotias poika vasta ja olen jo epätoivoinen. Ongelmanani on, etten saa yöllä unta ja aamuyöllä kun nukahdan, en herää kelloon. Herään vasta puolilta päivin, enkä kehtaa mennä enään kouluun vaan itken kotona, koska häpeän itseäni jostain syystä tämän ongelman takia. Joudun valehtelemaan ja pimittämään totuutta. Kaverini ajattelevat että olen vain laiska ja lintsaan. Onhan se osittain totta, mutta kun herään päivällä, en minä kehtaa kouluun enää mennä.

Illalla käyn nukkumaan noin yhdentoista aikaan. Normaalina iltana pyörin vartin sängyssä, nukahdan ja herään viimeistään silloin kun on pakko herätä, että ehdin linja-autoon. Viime viikolla minulle riitti, kun menin nukkumaan vasta yhdeltä ja heräsin seitsemältä. Olin pirteä ja täynnä voimaa. Minulla on vaikka kuinka monta kelloa soimassa, mutta ei yhdestäkään apua; en herää yhteenkään kelloon.

Tämä alkuviikko on ollut suoraa helvettiä. Olen mennyt hyvissä ajoin nukkumaan, eli noin yhdentoista aikoihin, mutta silti herännyt näin puolen päivän aikaan,

Elämäntapani ovat melko normaalit. Liikun sen minkä ehdin (olen kiireinen nuori, tulee sitä liikuntaa siinä kun pidän kiinni aikatauluista), syön monipuolisesti ja yritän pitää elämäni tasapainossa. Valokuvaus on rakkain harrastukseni, siinä unohdan kaiken muun.

Nukkumaan mennessä alan vaistomaisesti ideoimaan ja sitten muistan, että nyt pitäisi nukkua ja ideoin huomenna. Nukkumaympäristöni on mielestäni melko rauhallinen. Huoneessani ei ole lisäkseni kuin pöytä, jota en varsinaisesti näekään sängystäni. Näiden lisäksi on vain pieni kotistudion tynkä. Olen sopinut itseni kanssa, että kun menen huoneeseeni nukkumaan kaikki muu täytyy unohtaa.

Netistä olen paljon yrittänyt etsiä, mutten ole löytänyt kuin ohjeita, joita olen yrittänyt. Olen ottanut kevyttä ja rasittavampaa lenkkiä illalla. Rauhallista iltaa kotona syöden herkullisen ja kevyen iltapalan. Ottaen pitkän lämpimän suihkun. Nukkunut useammalla tyynyllä ja taas vähemmällä.

Olen yrittänyt luottaa kehooni. Kyllä keho tietää kuinka paljon tarvitsen unta. Mutta ei minun kehoni. En tunne kehoani, mieleni ja kehoni toimivat erikseen, eivät yhdessä. Mieli sanoo "Mene nukkumaan" ja keho sanoo heti sänkyyn päästyäni "Mitä helvettiä sää täällä sängyssä oot?" Aamulla keho kyllä on virkeä, mutta mieli ei. Siispä vika taitaa olla päässä?

Olen tutkinut jopa erilaisia sairauksia. Kilpirauhasen vajaatoiminan oireista moni täsmää minuunkin. Esimerkiksi muistin heikentyminen/muistihäiriöt, ruokahaluttomuus ja palan tunne kurkussa. Myöskin mielialavaihtelut ovat hyvin tuttuja. En ole käynyt edes kouluterveydenhoitajalla. Ehkä pitäisi.

Olen yhdeksättä luokkaa päättämässä ja juuri olen tehnyt hakuni toisen asteen opintoihin. Asia pitäisi saada kuntoon ennen kesän loppua. Mieluiten pian, sillä tulossa on monta tärkeää päivää. Mm. Pääsykoepäivä haluamalleni alalle. Jos sen nukun ohi, voin melkein sanoa hyvästit sille alalle. Olen miettinyt, että onko vikaa opiskelumotivaation puutteessa. En koe mitään mielenkiintoa mennä opiskelemaan ruotsin kielioppia tai fysiikan laskukaavoja. Olen enemmän pois kuin paikalla.

Olen verrannut myös viikonloppujen unta arkiuneeni. Viikonloppuisin nukun suunnilleen 10 tuntia helposti. Samaa kokeiltaessa arkena ei ole mitään erilaista normaaliarkena. Olen myös miettinyt sellaista, ettö onko heräämisaika sellainen, jolloin en vain pääse ylös? Jos menen nukkumaan viikonloppuna yhdeltätoista ja nukun kymmenen tuntia, ei heräämisessä vaikeuksia. Arki-iltana vaikka menisin yhdeksältä nukkumaan ja heräisin seitsemältä, en nouse kenkälusikallakaan. En ole aamuihmisiä, mutta mieluummin heräisin aamulla ja menisin kouluun. Minä olen tällainen, enkä halua olla tällainen.

En tiedä jäikö tästä pois jotakin tärkeää, mutta jos jäi niin lisään ja jos teillä on kysymistä, kysykää. Haluan että kertoisitte ja neuvoisitte. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko vika minussa, korvien välissä, vai jossain muussa?