Mulla on tosi inhottavat pms-oireet. Pari viikkoa ennen kuukautisia alkaa rinnat ja vatsa turpoamaan, mutta ennen kaikkea psyykkiset oireet on ne pahimmat.
Oon tosi hermostunut, keskittymiskyky on nollassa, kädet vapisee, sydän tykyttelee, masentaa, itkettää jne.
Pari päivää kuukautisten alkamisen jälkeen oon kuin eri ihminen, oireet on tipotiessään. Ihmeellistä tämä naisen elämä.. Oon kuullu, et joillekin suositellaan mielialalääkkeitä pahoihin pms-oireisiin. Onko jollain kokemuksia? Kiitti etukäteen!
Oon tosi hermostunut, keskittymiskyky on nollassa, kädet vapisee, sydän tykyttelee, masentaa, itkettää jne.
Pari päivää kuukautisten alkamisen jälkeen oon kuin eri ihminen, oireet on tipotiessään. Ihmeellistä tämä naisen elämä.. Oon kuullu, et joillekin suositellaan mielialalääkkeitä pahoihin pms-oireisiin. Onko jollain kokemuksia? Kiitti etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullakin aika pahat pms-oireet välillä.Pari päivää ennen menkkoja olen tosi herkkä, tarkkailen itseäni, tarkkailen miestäni ja sitä miten hän kohtelee minua.Normaalisti en välittäisi jostakin asiasta mitään mutta se sama asia noina päivinä voi tuntua maailmanlopulta.Se on uskomatonta, mutta niin se on...
Sit menkkojen ekana päivänä oon vielä herkkä, mut sit ne oireet loppuu ku seinään ja oon jopa tosi hyvällä päällä menkkojen loppuvaiheessa ja jälkeen.Mieskin ihmettelee, miten muutun yhtäkkiä... niinpä... kunpa vois itekkin tajuta omia hormonijuttuja.
Fyysisiä oireita mulla on kans niinku sullakin.
Mun yks tuttu söi jotain luontaistuotetta pms-oireisiin ja sanoi niiden rauhoittavan jonkinverran.En nyt vaan muista että mitä se oli.Oikeista lääkkeistä mul ei kyl kokemusta...
Ihan sama mulla. Viikkoa ennen kuukautisia alan vältellä ihmisiä, ahdistaa, elämä on toivotonta ja heti kun vuoto alkaa, tulen sosiaalisemmaksi, pidän taas ihmisistä ja ahdistus helpottaa. Kummallista totta tosiaan...
Nuorena ei ollut mitään selviä oireita, mitä nyt asiat ärsytti vähän helpommin joskus, mutta nykyään...Fyysisiä oireita ei ole melkein yhtään mutta psyykkisiä sitä enemmän. Joskus olen oireeton, stressi on yleensä se joka laukaisee vakavat PMS oireet (ärtyneisyyttä, itkuisuutta, masentuneisuutta, agressiivisuutta ym.)silloin olen vaarallisella tuulella, itselleni ja muille. Olen alkanut pitää PMS päiväkirjaa jotta oppisin mitkä päivät ovat ne pahimmat. Nykyään oireilen joskus myös kierron keskivaiheessa, eli pahimmassa tapauksessa kärsin (minä ja ympäristö) pari kertaa kuussa. Kysyin apua naispuoliselta gynekologilta joka vain tokaisi että, no, jotkut syövät masennuslääkkeitä vaivoihin. Todella tylyä kohtelua, vaikuttaa siltä että lääkärit ei ota asiaa tosissaan. Mieheni ainakin tietää asian oikean laidan, se helpotta hieman että hän edes yrittää ymmärtää ja auttaa.
Olen nyt 25-vuotias ja opin varmaan vasta pari vuotta sitten tuntemaan kroppani ja PMS-oireet ja ymmärsin, että aina välillä iskevä paha olo on osa PMS-oireita. Nykyään osaan jo katsoa kalenterista, että "jaahas, tuolloin ja tuolloin maailma kaatuu päälle..." Nyt juuri elän sitä vaihetta ja siksi tulin tällä palstallakin käymään. Täytyy vaan odottaa että vuoto alkaa niin ei mene pitkään ja olo alkaa helpottua.
Tuli mieleeni, että syököhän moni nainen masennuslääkkeutä tietämättään näihin oireisiin! En itse haluaisi ruveta leikkimään lääkkeillä koska niilläkin on omat sivuvaikutuksensa.
Eli kärsin ja kärsin. Tänäänkin olisi mahdollisuus tavata tuttja illalla mutta en vain pysty ja aion jäädä kotiin. Tunnen itseni kamalaksi, ihmiset ovat kamalia. Olen herkkä itkemään ja epäsosiaalisella päällä. Koko kroppaa tuntuu kivistävän, nivelet on jäykkinä Lisäksi on vähän niinkuin flunssainen ja krapulainen olo samaan aikaan, vatsa turvonnut ja naamassa finnejä.