Merirapu takaisinpäin taapertaa
merenrannan valkeata hiekkaa.
Kalalokki taivaankanteen kohoaa
ja kirkaisten taas alemmaksi kaartaa.
Minä nousen kalliolle kuivumaan
ja auringolle antautuen kokonaan
unelmien seittejä jään kutomaan.
Ja yhden niistä toteutuvan lupaan.
merenrannan valkeata hiekkaa.
Kalalokki taivaankanteen kohoaa
ja kirkaisten taas alemmaksi kaartaa.
Minä nousen kalliolle kuivumaan
ja auringolle antautuen kokonaan
unelmien seittejä jään kutomaan.
Ja yhden niistä toteutuvan lupaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ranta kutsuu.
Meri kuohuaa,
tunnen kevyen, kostean, kosketuksen
kasvoillani.
Sinäkö?
Ei vaan pieni pisara, jonka aalto heitti.
Sinä kalliolla, auringosta nautit.
Joko seitin sait valmiiksi?
Puhtaiden vesien koralliriuttaa rakkaani rakennan.
En kaipaa tahi rakenna itsiäni suurempaa.
Mutta kasvualustan loihtisin.
Itsilleni!
Tulisi turisti, luoden rahan tuulen!
Mutta kun eloon jäänen vaivan.
Niinkuni luonto suo...
Rapuna nousen aurinkoon!
Yön tähdet tuikkivat taivaalla
kun kellun yksinäni kuun sillalla.
Olen ratsastanut aallonharjalla
ja sukellellut merenpinnan alla.
Vaikka en Kulkijan kaikkia runoja olekaan lukenut, tämä on mielestäni tuotannon paremmasta päästä. Todella osuvasti toteutettu unenomaisuus, keveys, luontoruno. Jotenkin limittyy perinteeseen ("Ja yhden niistä toteutuvan lupaan.") Heh, tästä saisi hyvän sanoituksen.
Kiitos kommentista. :)