Olen yhdeksän lapset leskiäiti ja vaikka miestäni luonnollisesti kaipaankin en koe yksinhuoltajuutta itsessään mitenkään erityisen vaikeaksi tai raskaaksi. Olenkin alkanut miettimään, että johtuuko se siitä, ettei ole sitä eronnutta puolisoa arkea vaikeuttamassa? Väliin kun vaikuttaa siltä, että etävanhemmat tahtovat vahingoittaa entistä puolisoaan hintaan mihin hyvänsä ja kevyesti uhraavat lastenkin hyvinvoinnin tuolle missiolle.
Suurperheen yksinhuoltajuus
Rakkaastaanerotettu
8117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet varmasti oikealla polulla tässä asiassa. Jos toinen vanhemmista kuolee,niin sitä surraan ja tehdään surutyötä, ja ymmärrystä tulee joka suunnasta. Mutta avioerossa lapsi jää siihen keskelle poukkoilemaan kuin peura ajovaloissa. Toki erossakin lapsi suree ja tukeakin tulee. Mutta omalla kohdallani joskus se ero on liian helppo selitys kaikkeen vaivaan ja ahdistukseen.
Vein tyttäreni lääkäriin, kun on väsymystä ja kipuja, niin lääkärin mielestä hän on niin ahdistunut, että ainoa oikea ratkaisu on osastohoito psykiatrisella. En suostunut tähän ratkaisuun ja nyt epäillään huomattavasti vakavampaa sairautta.
aina asioissa on se kaksi puolta, ja täällä niistä kuulee vain sen yhden... 'täällä voi selitellä vaikka mitä, kaikkea ei pidä tosiaan uskoa mitä lukee :)
Se etä tai se lähi voi tehdä lasten ja entisen elämän mahdottomaksi, ei aina, mutta joissain tapauksissa ja se exän nykyinen voi kiristää välejä joka suuntaan...
Lisäksi kun aina täällä neuvotaan ensin mennä sinne oikeuteen, niin siinä pilaa sitten sen viimeisen keskusteluyhteyden...
usein myös unohdetaan tosiaan se, että eron ensimmäiset vuodet on lapsien lisäksi kaikille hyvin hankalaa ja yleensä eron sattuessa, sitä exää ei tarvitse ikinä enää nähdä, eikä häneen ole pakko olla missään yhteydessä. Jos taas on yhteisiä lapsia, sen keskusteluyhteyden olisi säilyttävä ja eroon ei toisesta lopullisesti pääse, vaikka toisen läsnäolo voi oikeasti tehdä oman olon fyysisestikkin sairaaksi....
Eli jos kaikki ymmärtäisi tämän, ja antaisi sille omalle eroahdistukselle aikaa ja sen exän... silloin unohtuu se oma itsensäkkin ja pystyy ajattelemaan sitä lastakin.
Jos itse mietit joitain ero tilanteita, olet seurustellut useamman kuukauden vaikka, mutta suhteesta ei ole lapsia, eron jälkeen ehkä moikataan jos satutaan jossakin törmäämään...
Lasten kanssa pitäisi heti eron sattuessa neuvottelemaan hyvissä väleissä, aika ihmeidentekijä pitää olla jos ei mitään itse tunne sen jälkeen
Kyllä se vaan niin on, että jos olet suurperheen yksinhuotajaäiti, olet huora!
Minusta on ilahduttavaa nähdä todisteita siitä että ameeban älykkyysosamäärästä huolimatta joillakuilla on kyky tuottaa ymmärrettävää tekstiä. Mahtavaa.
Lissu on tälläkertaa 9 lapsen leskiaäiti.
No höh, onhan suomi pullollaan lestoja ja he saavat käyttää nettiä. Se kun ei oo syntiä kuten ehkäisy.
En ole "Lissu" , kuka se onkaan. Terveisin ap.
Tällä palstalla ei saa sanoa, että yksinhuoltajuus ei ole rankka sankaruusteko! Mene pois!