Äitini lahjoitti v.2000 maapalstan osuutensa (1/2) minulle mainiten lahjakirjassa ettei lahja ole ennakkoperintöä. Palsta kuutui 90-luvun alussa kuolleen isän jakamattomaan kuolinpesään.Siis äitini omisti palstasta puolet. Kaikki sisarukseni hyväksyivät lahjan ja allekirjoittivat olevansa moittimatta sitä. Äiti kuoli viime vuonna ja yksi sisaruksistani jo aiemmin. Nyt tuon 10 vuotta sitten kuolleen sisaruksen lapset vaativat että palsta on laskettava minulle suosiolahjaksi ja siten palautettava kuolinpesään jaettaviin varoihin.Heidän asianajajansa vaatii sitä ponnekkaasti.Onko kokemusta vastaavanlaisesta tapauksesta?
mitenhän on
kurjalan kannoilla
3116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota lakimieheen yhteyttä ja selitä asia omalta osaltasi niin asiat selviää ilman miettimistä.
Ei ole kokemuksia, ja odotan mielenkiinnolla nix naxin luotettavaa näkemystä asiaan. Oma näkemykseni on, että kuolleen sisaruksen lapsien asianajajan ponnekas vaatimus on vain tilanteeseen kuuluvaa politiikkaa, jonka voi jättää omaan arvoonsa.
Sikäli kun tulkitsen PK 7.luvun 3§:n 3.momenttia, on em lasten toteen näytettävä miksi saamasi lahja olisi lisättävä pesän varoihin. Sinun näyttösi siitä, että niitä ei lisätä, linevät sisarustesi kirjoittama hyväksyntä, lahjakirjaan liitetty määräys siitä, että lahja ei ole ennakkoperintöä, ja se että saannosta on kulunut jo toistakymmentä vuotta aikaa.
Nix naxin poikkeuksetta pätevää kommenttia minäkin odottelen. Ja jottei soppa olisi ihan lihaton on lisättävä, että sisarukseni luopuivat samoihin aikoihin osuudestaan palstaan ja minä sain sille sitten lainhuudon.Nyt tuon kuolleen sisaruksen perilliset vaativat, että myöskin ne luovutetut osat on palautettava pesän varoihin ja vieläpä luovutushetken arvolla eikä perunkirjan arvolla (siis seitsemän vuotta aiemmin).Lisäksi heillä on asianajajansa vaatimana lukuisia pienempiä vaatimuksia,joita en viitsi edes luetella.