Varmasti täältä löytyy vanhempia joiden lapsilla on todettu ADD tai ADHD.Epäilen vahvasti että ekaluokkalaisella lapsellani saattaisi olla tarkkaavaisuushäiriö.Koulussa keskittyminen lapselleni on erittäin hankalaa ja hän on herkästi levoton tunnilla.Läksyjen tekemisen aloittaminen ja niihin keskittyminen on myös kotona vaikeaa.Hän saa myös herkästi raivonpuuskia ja vähättelee itseään "en osaa koska olen tyhmä".Sen lisäksi olen huomannut jonkinlaista kosketus"arkuutta", hän saattaa pienen vahingossa tehdyn tönäisyn tulkita lyömiseksi.Hän myös hukkailee jatkuvasti tavaroitaan eikä löydä niitä.
Lukemaan hän ei ole vielä oppinut, kirjaimien ja äänteiden tunnistamisessa on hankaluuksia.Ja myös se että keskittymiskyky on lyhyt hankaloittaa oppimista.
Koulussa ollaan sitä mieltä että poikani tulisi jäädä luokalleen.Mielestäni se ei ole kuitenkaan ehkä oikea ratkaisu ja haluaisin ainakin ensiksi että koulupsykologi tekisi pojastani jonkinlaisen arvion.
Olisiko jollain antaa rakentavia neuvoja??
Lukemaan hän ei ole vielä oppinut, kirjaimien ja äänteiden tunnistamisessa on hankaluuksia.Ja myös se että keskittymiskyky on lyhyt hankaloittaa oppimista.
Koulussa ollaan sitä mieltä että poikani tulisi jäädä luokalleen.Mielestäni se ei ole kuitenkaan ehkä oikea ratkaisu ja haluaisin ainakin ensiksi että koulupsykologi tekisi pojastani jonkinlaisen arvion.
Olisiko jollain antaa rakentavia neuvoja??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisiko kyse tästä, aistiyliherkkyys / sensorisen integraation häiriö? Asia on aika yleinen ja tuntematon vielä jopa opettajille. Uskon että on paljon yleisempikin kuin ADHD tai muut. Aistiyliherkkyydessä on toki aste-eroja eikä se ole mikään diagnoosi, ainakaan vielä. Sen kanssa tulee hyvin tomeen kun vain ympäristö tajuaisi mistä kyse.
http://www.sity.fi/hairio.html
Hyviä kirjoja aiheesta:
Aistimusten aallokossa
ja
Tahatonta tohellusta
Ota yhteyttä perheneuvolaan ja saat sieltä apua ja neuvoja.Minulla on kaksi ylivilkasta poikaa ja samanlaiselta kuulostaa meno,
Koulussa on sellaine massakulttuuri menossa,ettå lapsen on siellä vaikea pärjätä ja neuvolasta saama tuki on ollut tärkeää kooulussa ja tukee lasta tulevaisuuteen.
Pidä lapsesi poulta koulussa,minulla on niin ketkeruuskuppi pullollaan koulua sillä vilkkaat lapset joutuvat opettajien silmätikuiksi.
Polku menee näin:
koulupsykologi
lääkäri (lähete tutkimuksiin)
lasten neurologinen osasto tai ms.
Ilman muuta on tutkittava! Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan vanhempien huoli on 80% tapauksissa oikeutettu. Vanhemmat siis tietävät yleensä ensimmäisenä jos jokin on pielessä.
En kuvauksesi perusteella usko aistiongelmien aih kyseisiä ongelmia. Pitää sulkea pois paljon muitakin asioita kuten mahdollinen masennus. Lapsesi pääsee tuykimuksiin kun sitä vaadit. Ekaluokan kertaus on varmaan paikallaan, koska myöhemmin se on vielä vaikeampaa ja epäonnistumisen kokemusten karttuessa oppimisedta menee ilo lopullisesti.
Jos oppilaalla on diagnoosi, saa hän herkemmin tehostettua tukea koulussa sekä ymmärtämystä moitteen sijaan. Silti työtä on tehtävä kaksinverroin, dg ei anna armoa jos haluaa pysyä yleisopetuksen tahdissa mukana.