Jumankauta saat venata lopun ikääsi notta pääset stadin vuokrakämppään jos yksin haet. Ellet sit haluu slummiin muiden nistien sekaan. Asokämppiä ei löydy yksiöitä tai jos löytyy niin jostain huitsin nevadasta läheltä mamuja, manneja ym paskasakkia. Vuokrat ja vastikkeet huitelee taivaissa. Aivan järjetöntä touhua pk-seudulla. Duuniakaan et voi vaihtaa kun suhteilla hommattu varma työ jossa 500egeä parempi liksa kuin muissa, eli muuttokaan ei tuu kyseeseen. Mitä tässä tehdä? Velatkin painaa päälle. Hyppäänkö ikkunasta?
Suututtaa tää tilanne asuntomarkkinoilla!
v*tuttaa tää touhu!
8230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä nyt hyppää ikkunasta asuntotilanteen takia. Minä olen hakenut Helsingin kaupungilta asuntoa viisi vuotta eikä yhtään ainoaa ole tarjottu koko aikana. Olen alle keskituloinen yksinasuva nainen, ilmeisesti en tule koskaan saamaan kaupungilta asuntoa. Asumisoikeusasuntoa olen jonottanut seitsemän vuotta. Haen vain kantakaupungista, koska haluan asua paikassa, josta on siedettävät kulkuyhteydet julkisilla töihin. Näin työmatkaan menee päivässä "vain" kaksi tuntia. Asuntotilanne on huono pääkaupunkiseudulla, mutta se olisi ratkaistavissa, jos poliitikot tosissaan yrittäisivät. Erityisesti vaikuttaa siltä, että asian ratkaiseminen olisi Kokoomuksen etujen vastaista. Liikaa hyviä veljiä sijoitusasuntojen omistajissa ja gryndereissä, joiden tuotot pienenisivät, jos kohtuuhintaisia asuntoja rakennettaisiin tarpeeksi.
Eikö ole mahdollista muuttaa lähemmäksi sitä työpaikkaa? Tarjouksia asumisoikeusasunnoista hyviltä alueilta keskustan läheltä tulet saamaan todennäköisesti vasta, kun numerosi on 10 vuotta vanha (Jätkäsaaresta ehkä vasta kun numero on 20 v. vanha). Olethan muistanut uudistaa hakemuksesi asoasuntoihin, joihin olet jonossa, koska ne eivät välttämättä ikuisuuksiin ole voimassa vaan esim. 1-2 vuotta kerrallaan.
Työpaikka on Vantaalla enkä todellakaan aio sinne muuttaa. Vain keskustan läheltä on hyvät yhteydet työpaikalleni, poikittaisliikenne on surkeaa. Tiedän kyllä asumisoikeussäännöt ja olen uusinut hakemukseni useamminkin kuin tarvitsisi. Tarjouksiakin olen saanut muutamia, mutta koskaan minulla ei ole ollut vielä pienintä numeroa. En hae Asokodeilta, koska niissä vastikkeet nousevat huimaa vauhtia. Esim. työkaverini asuu Asokotien v. 1993 rakennetussa kaksiossa Pohjois-Helsingissä (täysin remontoimaton), ja vastike on yli 800.
Hyppää LOINEN ikkunasta. Ja heitä voltti mennessäsi...
Meillä on muutenkin ihan liikaa kaltaisiasi "kakkimullenytheti tai saan itkupotkuraivarin" -äidin pikku kullannuppuja.
Jos et itse asumistasi 100 % maksa, niin ei pitäisi olla yhtään pokkaa ruveta vaatimuksia esittämään asunnon sijainnin tai tason suhteen.
Tänään TV1 oli välikysymys tästä aiheesta.
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/1.htx?id=5631
Mitään tolkkua vastauksista ei saanut. Asumisen hita EU:nkin mukaan Suomessa tuloihin nähden liian kallista.
Vittu mitä kitinää keskustelun aloittavalla. Että valtion tai kaupungin pitäisi antaa sinulle kilometri steissiltä puoli ilmaiseksi asunto, varmaan merikin pitäisi ikkunasta näkyä. Mene parempiin töihin tai voita vaikka lotossa. Sitä on vaan asuttava siellä mihin rahkeet riittää. Itsekin mielellään krunikassa asuisin mutta kun ei ole varaa, joudun tyytymään laita kaupunkiin.
Se on tosi, että asuntomarkkinat on aivan perseellään Helsingissä, hyväveli veivaa asuntobisnestä.
hanki vaikka asuntovaunu pariks vuodeks. voi maksaa vaikka 100 000 tonnia ja jäät voitolle, parin vuoden päästä saat nimittäin 80 % alella kämpän hesasta.
Yli kakskyt sähköpostia ja monta soittoa myöhemmin olen saanut yhden automaattivastauksen, pari käsinkirjotettua vastausta jossa pyydetään tulemaan näyttöön, ja käyty kymmenessä näytössä jossa on 10-40ihmistä. Eli jään nyt tässä asunnottomaksi neljän päivän päästä kun päävuokralainen tulee takasin matkoilta ja vuokrasopimus päättyy.
Menin nälkäisenä opiskelijana 18v:nä ottamaan pikavipin ennenkun niistä oli vielä varoiteltu ja enkä kehdannut kysyä äidiltä apua kun tiesin että hänelläkin on tiukkaa. Yritin lyhennellä lainaa parhaani mukaan ja sitten ei ollutkaan rahaa nettilaskuun. Työpaikan mukana saadulla luottokortilla maksoin laskut ja ostin ruokaa ja lyhennykseen ei sitten ollut taas varaa. Luottotiedot siinä lopulta meni.
Siinä vaiheessa olin vielä ihan tyhmä teinityttö ja muutenkin taidan olla vähän yksinkertainen kun en koskaan ole oikein pärjännyt koulussa kaikesta yrittämisestä huolimatta: mikään ei muistu mieleen, ei edes ihmisten nimet ja koulukiusattuna vieläkin pelkään muita ja sitä loputonta kylmää julmuutta mitä ihmiset säälimättä toistensa niskaan kaatavat. Joskus olen ollut viikokausia nälässä kun en ole päässyt kauppaan päivällä tämän lamauttavan pelon takia. Monesti ruoka on vain oksettanut: en ansaitse syödä koska en osaa olla parempi ihminen ja se on oma vikani koska en voi tarpeeksi huonosti joten en ansaitse apua. Mielenterveyshoitaja antoi neuvoksi että pitäisi yrittää enemmän mutta ei se muurahainenkaan norsua voi nostaa vaikka olisi kuinka vahva: ongelma on koko ihmiskunnassa.
Kun luottotiedot meni ja loppui vuokrasopimus putkirempan takia vuoden sisään enkä saanut uutta kämppää ja jäin ekan kerran asunnottomaksi 19vnä niin loppui työtkin. Aloin kokemaan ihan hirveää vihaa koko yhteiskuntaa kohtaan joka vain kohteli kuin roskaa. Ihmisarvo on olematon, vilppi, julmuus ja ahneus palkitaan, ei sitä joka yrittää, tämän näkee ihan kun katsoo kuinka pienyrittäjät ajetaan alas: menestystarinat ovat poikkeuksellisia.
Onneksi suvussa on alkoholisteja niin ei itse ole siihen halunnut mennä, mutta välillä tuntuu että helpompaa olisi jos vaan vetäisi pään sekaisin millä vaan niinku kaikki muutkin luuserit. Mitä varten minä siellä töissä kävisinkään, mitä voitettavaa tässä on? En minä tee tavaroilla mitään: kelle minun pitäisi niillä todistaa olevani arvokas ja mitä varten? Aivan kamala on maailma missä kaikki kaunis revitään alas ja tilalle ei saada kun neonväreissä kiljuvat logot ja loputon määrä muoviroskaa.
Mietin että mitenköhän pääsisin ulkomaille metsänvartijaksi tai sellaiseen hommaan missä voisin olla luonnossa ja erota koko tästä surkeasta poppoosta.