Me kaikki

Kellä nyt keskellä päivää
mieliala olisi ankea,
kun taivaalla ei pilven häivää,
ja aurinko valkaisee hankea.

Se tulee ~ kevät nimittäin ~
lumi naapurin katolta vyöryi maahan
säestyksellä mahtavain jyrinäin,
ja isäntäkin hiukkasen levätä saahan.

Ei enää ole kuin pahaa aamu-unta
että emäntä häijynä laulaa ja komentaa:
- Heti nousepas luomaan katolta lunta
ennen kuin katto sisään romahtaa!

Aurinko pian armahtaa lumen alla nukkuneen maan,
kotiseudulleen muuttolinnutkin alkaa palaamaan.

Sitten seuraamme kevään ihmeitä ruohoa ja kukkasia,
ja käytämme kättemme suojana muovirukkasia.

Kylvämme ja kasvatamme ryydit salaatit ja persiljat,
pian kukkii myös skillat, tulppaanit helmililjat.

Runosuonta kerrankin
koettelen minäkin.
Vaikk päivällä jo sulaa hanki
on luonto vielä talven vanki.

Lintulaidan vaiheilla
käy nyt kova kuhina.
Käyvät lasiin nokkimassa
jos jyvät ovat loppumassa.

Ja tintti ryhtyi laulamaan
ja vaikka onkin "titi" vaan,
eikä hän "tyytä" muistakaan,
on silti selvät sävelet:

"Pian on kesä ja kärpäset.
Jäävät talipallot sekä jyvät,
tuoreet saamme ruuat hyvät,
kunhan pörriäiset lisääntyvät".

Voi tätä harmaata taloutta
oikeestaan ihan nolottaa
kun aurinko sisään paistaa
armotta pölynpesät paljastaa.

Mitäs lampussa leijuukaan
voiko olla edes tottakaan
hämähäkinseitti selvästi
laiskan emännän paljasti.

Sormenjälkiä ikkunassa
pienet olleet mummolassa
koiran karvoja sohvassa
salaa ollut makoilemassa.

Minä rennosti vaan hiihtelin
jäällä päivää paistattelin
nyt niin kovasti ramasee
menen kahvia keittelee...

ja sitt itteni nokosille peittelee.