ja ihan olen tiedostanut/myöntänyt itelleni,että pojat ei kiinnosta,ja tykkään tytöistä.. oon ollut rakastunutkin muutamaan,ja he ovat sattuneet olemaan juuri tyttöjä. oli semmoinen vaihe jonkun aikaa,että ajattelin sen olevan vaan jotain ohimenevää."kuvittelin" että pojista pidän.mutta koskaan en oikeasti ole kiinnostunut kenestäkään pojasta,nautin vain jos sain niiltä huomiota ym.. mut sitte myönsinkin sen itelleni.. kerroin porukoilleni siitä eilen,ja äitini alkoi epäilemään,ja kysyi multa et olenko ihan varma siitä. ja mun pitäis jotenkin "todistella" hänelle olevani lesbo. se vähän loukkas.. en tiiä kuulostanko lapselliselta? ja voiko kukaan jo tietää näin nuorena omasta seksuaalisuudestaan? nykyään mulla on tyttöystävä. jota ikävöin.ja olen tyytyväinen muuten,onnellinen kun voin olla ihmisen kanssa josta pidän. ja ne ei vaan satu olemaan niitä jätkiä... kommenttia. :) muitakin mun ikäisiä lukemas näit keskusteluja? =)
olen 16w
Michelle
41093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnistin viisitoistavuotiaana olevani ainakin bi. Nyt pidän itseäni ihan lesbona ja ikää on kohta kahdeksantoista.
En tosin väitä ettenkö muka joskus voisi mieheen rakastua tai ihastua. Pidän sitä vain ihan helvetin epätodennäköisenä. Miehet ei kiinnosta.
Mie oon monasti miettinyt onko tämä vain joku vaihe. Mietin itseasiassa edelleenkin.
Hassu ajatus se sellainen, että nuorena ei olla jotenkin "valmiita", että ei voi tietää varmasti vaikka kuinka tuntee ja kaikkea pitää pitää vaan vaiheena.
Tottahan se on, että nuorilla heittelee päässä enempi ja mieli muuttuu ja tunteet myllertää ja muuta vastaavaa mutta silti.
Mikä on sitten se maaginen ikä jolloin voi sanoa olevansa lesbo ja kukaan ei kyseenalaista tai pidä vaiheena?
Vai onko se vain iästä kiinni?
Vai yksilöstä?
Miun lesboudesta ei tiijä kun parhaat kaverit. Ja nettitutut suurimmaksi osaksi.
En mie sitä peittele mutten esittele itseäni: "hei olen vada olen lesbo". Jos joku kysyy vastaan rehellisesti. Jos asia tulee puheeksi saatan sanoa, että: "juu mie oon ihan lepakko".
Mutta muuten en asiasta juttele joten kokemuksia tuosta kyseenalaistamisesta ei niin hirmusti ole.
Itsensä tutkistelu kannattaa aina. Harrastakaa sitä rakkaat kanssasisaret.
Eilinen päivä taisi olla ihmeellinen. Minä nimittäin tunnustauduin silloin parhaalle ystävälleni. Hän otti asian tosi hyvin, minkä oikeastaan tiesin jo etukäteen, hänellä kun on jo entuudestaan muutama lesbo ja bi kaveri.
Muistan ensi kerran ajatelleeni asiaa joskus 15 vuotiaana. Pojat eivät ole oikeastaan koskaan kiinnostaneet, enkä ole heidän kanssaan seurustellutkaan. Kuitenkin vasta viime kuukausina olen asian tosissaan tunnustanut itselleni ja hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Vanhemmilleni en kyllä voisi kuvitella töksäyttäväni sitä tuosta noin vaan, varsinkaan isälleni... Tämä on sääli sinänsä :( Onnea kuitenkin sinulle ja muista että tärkeintä on tietää itse mitä on !
Itse huomasin jo 13vuotiaana että olen kiinnostunut myös tytöistä. Ajattelin aluksi että ei näin nuorena voi tietää olevansa lesbo, että kai tämä on jotain ohimenevää. Nykyään kyllä tiedän jo että olen täysi lesbo. Pojat eivät kiinnosta. Olen aina hyväksynyt asian. En ole kyllä vielä kertonut asiasta kuin parhaalle ystävälle ja hän otti asian hyvin, tosin oli kyllä yllättynyt.
kiitos kun vastailitte!! =) olen jo aika varma itestäni,todellakin pidän tytöistä eikä pojat kiinnosta. totta,sehän on tärkeintä,että itse tietää parhaiten että "mikä" on.