Tekisi mieli saattaa päätökseen aikanaan kesken jääneet yliopisto-opinnot Helsingin yliopistossa. Nyt täytyisi päästä yhteyksiin muiden vanhempien opiskelijoiden kanssa. Vanhoilla on toimintaa, jotain ilmoituksia olen nähnyt. Mutta minulla ei ole mitään yhteystietoja. Osaiskohan joku täällä neuvoa?
aikuisopiskelu,yliopisto
mangrovemies
8285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerrotko mistä tiedekunnasta on kyse? Muuten on vähän vaikea antaa neuvoja...
t: "vanha" opiskelija
Pieni varoituksen sana kaikille ns. aikuisopiskelijana koulun penkille palaaville: Suhtatuminen aikuisopikelijaan on oppilaitoksissa hieman sammaa luokkaa kuin anopin vierailuun. Kiva että kävit, mutta vielä hauskempi, kun lähdet pois.
Miksi näin on johtunee siitä, että kun opiskelija alkaa olla samaa ikäluokkaa kuin opettajat ja elämänkokemustakin yhtä paljon, niin opettajien auktoriteettiasema horjuu. Lisäksi aikuisopiskelijat uskaltavat kyseenalaistaa opettajan sanomisia, ja puuttuvat opetukseen (monasti asiatominkin perustein), niin koko opetustyö saattaa tuntua näissä tapauksissa kiusalliselta.
Kaikkien näiden tekijöiden takia asennoituminen aikuisopiskelijoihin on monasti varautunutta ja selän takana suorastaan penseää.
Olisikohan tässä kyse muusta oppilaitoksesta kuin yliopistosta?
Ja liirum laarum.
Olen itse valmistunut keski-ikäisenä, enkä huomannut minuun kohdistuvan mitään sen kummempaa asennetta.
Kakenlaisia suhtautumisia voidaan etsiä milloin mistäkin. VOiko dippainssi olla kaunis, voiko lastenhoitaja olla mies, voiko sosiologi olla missiainesta, voiko ope olla lyhyt.
Ja luennoitsijoiden sanomien kyseenalaistaminen on lähinnä tieteellistä keskustelua, sitä käydään joka tapauksessa ja nuorikin voi olla henkisesti pakotettu laukomaan omia, ehkä hupsujakin mielipiteitään ihan ääneen, vaikka kukaan ei niitä haluakaan kuunnella.
"Olen itse valmistunut keski-ikäisenä, enkä huomannut minuun kohdistuvan mitään sen kummempaa asennetta."
Hyvä, ettet huomannut. Kannanottoni olikin lähinnä laitosten henkilökunnan kertomista mielipiteistä peräisin. Ovat ilmeisesti osanneet pitää tuntemuksensa piilossa.
Minäkin olen opiskellut ja valmistunut keski-ikäisenä maisteriksi. En myöskään huomannut mitään kielteistä suhtautumista itseeni missään vaiheessa.
Jos henkilökunta kuitenkin kokee varttuneemman väen yliopistossa haasteelliseksi tai peräti epämiellyttäväksi, on syytä pohtia, miten henkilökunta pystyisi korjaamaan asennettaan myönteisemmäksi.
Minäpä taas koin kylmäkiskoisuutta. Sen huomasi heti, kun seminaarit alkoivat. Arvosanat putosivat, vaikka suoritukset sinänsä olivat kirjatenttejä helpompia. Nuorempien, istunnoista jatkuvasti pinnaavien surkeinkin sepustus arvosteltiin vähintään samalla arvosanalla minun töiden kanssa.
Varsinkin naisopettajilla näytti olevan vaikeuksia säilyttää objektiivisuutensa tällaisessa tilanteessa, jossa pääsi pärstäkertoimen perusteella lajitoveriaan "hinnoittelemaan".
No, minä en ole tiedekunnassani (oikeustieteellinen) huomannut penseää suhtautumista aikuisopiskelijoihin . Suhtautuminen meihin, päälle kolmekymppisiin on ollut erittäin kannustavaa. Ehkä on ollut hyvää tuuria, olen sattunut valitsemaan "reiluja" opettajia, joilla ei ole asennevammaa "vanhusopiskelijoihin" nähden.
Palasin yliopistolle viemään opintoni loppuun, nuorena sairastin aivoinfarktin ja opinnot jäivät. Olen kiitollinen, että olen kuntoutunut ennalleni. Opiskelu on ollut todella palkitsevaa, ainoa miinus on se, että opiskelu on aika yksinäistä puuhaa. Olisi kiva tutustua muihin aikuisopiskelijoihin, joskus luennoilla on tullut vaihdettua pari sanaa vierustoverin kanssa, mutta siihen se on jäänyt.
Tsemppiä tämän ketjun aloittajalle, hienoa, että suunnittelet opiskelujesi loppuun viemistä!
Terv. Aikuisopiskelija oikiksesta