Asumme omakotitalossa, jota vahtii naaras kultsimme, omalla hövelillä tyylillään..
Haluisimme nyt kuitenkin teettää pentuja koirallamme. Koiramme on tutkittu, B-lonkat yms. muutenkin täysin ok ja rekistöröity.
Kuinka saamme koiramme tiineeksi? Onko pakko käydä näyttelyissä ja sitä kautta saada tietoja sopivista uroksista.
Eli, kuinka homma toimii? Emme me mitään kenneliä
ole perustamassa, vaan teettäisimme pentuja koirallamme!
Haluisimme nyt kuitenkin teettää pentuja koirallamme. Koiramme on tutkittu, B-lonkat yms. muutenkin täysin ok ja rekistöröity.
Kuinka saamme koiramme tiineeksi? Onko pakko käydä näyttelyissä ja sitä kautta saada tietoja sopivista uroksista.
Eli, kuinka homma toimii? Emme me mitään kenneliä
ole perustamassa, vaan teettäisimme pentuja koirallamme!
Vastaukset 11
Vanhimmat
www.goldenring.fi/jalostusurokset ja tsekkaa sieltä! Kaikki urosten omistajat eivät välttämättä vaadi niitä näyttelytuloksia nartulle, joten ehkäpä onnistaa! Mitä sukua koirasi on??
Miksi haluatte teettää pentuja koirallanne? Mitä annettavaa sillä on rodun parantamiseksi? Onko teillä valmiina ostajat/hyvä koti mahdollisesti 10 pennulle? Osaatteko/oletteko valmiita neuvomaan, auttamaan, tukemaan uusia omistajia mahdollisesti vuosien ajan aina probleemien sattuessa? Oletteko selvillä, että nartun pennutus/tiineys ei aina suju hyvin, koiranne voi jopa menehtyä.
"teettäisimme vaan pentuja koirallamme!" = olette joka tapauksessa pentueen kasvattaja. Ei siinä mitään "kennelin perustamista" tarvita.
ottaa noin negatiivinen asenne? Korostaisin sinulle, että ei niitä koteja valmiiksi katsottuna tokikaan tarvitse olla - ei ole monella muullakaan! Minäkin olen kasvattanut kultaisia toistakymmentä vuotta, enkä milloinkaan ole ottanut etukäteisvarauksia vastaan. Nyt on poikkeus seuraavan pentueen kohdalla. Tosin en siinäkään mitään huippupitkää nimilistaa ole suosinut!
Ja myös se tosiasia on huomioitava, että jokaisella kasvattajalla on aina ollut myös se ensimmäinen pentue, niin myöskin sinulla, mikäli edes olet kasvattaja.
Hmm, Issukka hyvä, asenteeni ei ole negatiivinen vaan realistinen! Omakotitalo ja oma mukava koira eivät ole ensimmäisiä kriteerejä pennutuksessa - oli koira sitten vaikka kuinka terve ja ihana...
Ne "ei kennelit" yhteenlaskettuine pentueineen ovat vuoden lopussa aika surullista tilastoluettavaa.
Mitä tulee viimeiseen virkkeeseesi niin se jokaisen kasvattajan "ensimmäinen pentue" pitäisi olla todella tarkkaan harkittu, rodunomaisia taipumuksia & ominaisuuksia myöten ja rotua toivottavasti parantava. Vai kuinka?
mistä moisen tilaston olet löytänyt, kun oli ihan uutta meikäläiselle sekin!?
Ja mitä taas muuhun tekstiisi tulee, niin mistään et voi olla varma, vaikka miten yrittäisit esim. astuttaa kaksi multichamppionia keskenään - vai voitko? Yllättävää kyllä, mutta monta kertaa se "ruma ankanpoikanen" onkin mahdottoman hyvä jalostusnarttu, niin terveydellisesti kuin myöskin ulkomuodollisesti. Sen koiran kauneuden kun voi katsoa muustakin, kuin vain pelkästä ulkonäöstä, sillä kaunis kuori voi monasti kätkeä siisäänsä paljon negatiivista. Ja nyt en todellakaan puhu näyttelyistä!
Vuoden lopussa voi itse kukin halutessaan muistella minkälaisia pentueita on saatettu maailmaan rotua "parantamaan" - ei siinä sen kummempaa "tilastoa" tai mustaa valkoisella tarvita!
Sinäkin Issukka varmaan olet selvillä, että eivät tittelit periydy, joten "multichampion" vertauksesi hieman onnahtelee.
Totta, mainitsemasi "rumat ankanpoikaset" voivat hyvinkin olla kelpo jalostuskoiria, mutta kyllä niidenkin rodunomainen ulkonäkö ynnä taipumukset olisi oltava arvioituna jonkun muun kuin omistajansa toimesta - kennelsokeus on aika yleistä...
kirjoitit, joten pitäisihän niitä myöskin löytyä?
Kun koiria astutellaan, niin ei pidä sokeana tuijottaa vain emään ja isään, täytyy myöskin osata katsoa taaksepäin, josta perintötekijät myös tuleville pennuille periytyy!! Minä kyllä olen täysin selvillä tästä jalostuksesta, ketä kellekin käytän ja käyttämättä jätän. Monella ostajalla on vain mielikuvana/harhakäsityksenä, että mikäli molemmat vanhemmat ovat multeja, niin aivan takuuvarmasti pennustakin sellainen tulee, ei siinä kasvattajalla kennelsokeutta tarvita. Kasvattajat tuntevat ja tietävät omansa - ainakin minä, valitettavasti!
Aika erikoinen asenne on Issukalla JOS hän nyt edes on kultaisten kasvattaja. Kun koiraa käytetään jalostukseen, sillä tulisi olla jotain annettavaa rodulle. Eli koiraa näkemättä ei mielestäni todellakaan voi suositella sitä jalostukseen käytettäväksi. Rakenne esim. voi olla aivan epäkelpo rodunomaiseen käyttöön. Kultainenkin kun on alun alkaen metsästäjän apuri vaikka se nykyään onkin pääosin seurakoira (valitettavasti). Mutta ei siinä mitään, pennutellaan vaan kaikki sohvachampionit ja katsotaan mitä tulee, eikös? Siitä se rotu paranee. Kasvattaja tietää ja tuntee omansa (ja niiden taustat), kotikoiran omistaja joka haluaa "vain teettää koirallaan pennut" ei välttämättä koiransa puutteita huomaa. Ihan kaikella ystävällisyydellä ja riitaa haastamatta.
että lukisit tekstini uudelleen, niin ehkäpä huomaisit myös, että palautteesi meni ohi. En milloinkaan ole suositellut koiraa näkemättä sitä jalostukseen, vai olenko? Olen vain tuonut eri näkökantoja esille. Näiden yli kymmenen vuoden aikana, joina olen kultaisia kasvattanut, olen kyllä taatusti kouliintunut katsomaan rotua myöskin sillä tietyllä silmällä ja sulkemaan jalostuskäytöstä pois sellaisia yksilöitä, jotka mielestäni eivät täytä tiettyjä kriteereitä!
Otetaampas nyt yksi pieni esimerkki: narttu on täysin terve, siis jalostuskelvollinen, mutta sillä on aavistuksen kapea kuono-osana ja pienehkö pää. Siinä on sen virhe, joka ei kuitenkaan sulje sitä pois jalostuskäytöstä. Se tarvitsee siis uroksen, jolla on isohko pää, joka kompensoi nartun pienipäisyyttä. Ymmärrätkö nyt???
vai että täällä se issukka taas riitelee.. siis mikään ei ole muuttunut.
ja toisenkin kerran!