Koiranpennun koulutus ja tulevat näyttelyt

Parempi on, että opetat koirasi seisomaan pöydällä nätisti.

Istumaan ei tarvitse opettaa, koira keksii sen kyllä ihan itse.

Itse olen koirani käyttäni pentukurssilla ja sen jälkeen näyttelykoulutuksessa. Kyllä koira oppii sen kun opetetaan, että kun laitetaan näyttelyhihna niin silloin seistään paikallaan ja juostaan (ravataan). Vähän alussa voi sotkea, mutta hyvä kouluttaja kyllä osaa kouluttaa/neuvoa ja koira oppii:) Näyttelyhihnan kanssa älä koskaan pyydä koiraa istumaan tai muuta kuin ne näyttelyjutut sitten.

Höpö juttuja ne on, ettei saisi opettaa istu-käskyä, jos haluaa näyttelykoiran. Jos koira osaa seiso-käskyn, se seisoo silloin kun sitä pyydetään. Ei istu. Älä missään tapauksessa skippaa yhtäkään tuntia. Ainakaan tuollaisesta syystä. Jos haluat mukavan koiran, jonka kanssa on helppo elää, niin menet ja opetat kaiken mitä siellä kurssilla käydään, ja vielä enemmänkin. Koiran näyttelykäytökselle kaikki koulutus on hyväksi. Käyttöpuolen valioillakaan ei ole hankaluuksia esiintyä näyttelyissä. Päinvastoin.

Alat vaan nostelemaan koiraa korkeammalle välillä seisoksimaan. Ei ole väliä mihin, ja mille korkeudelle, kunhan koira vaan oppii, että on kiva olla välillä jossain "pöydällä". Ja että se on turvallista. Ja siinä samalla kehut. rapsutat, nopea hampaiden vilkaisu. Thats it. Kun koiralla on hyvä olla ja mukava fiilis, se esittää itsensä kyllä hyvin. Mä en erikseen edes koirilleni mitään "näyttelykoulutusta" järjestä. Ei ne tarvitse, koska meillä on sellainen sääntö, että sinne mennään, mihin emäntä vie, ja sielläkin keskitytään emäntään, eikä muihin koiriin. Kehässä en asettele itse millään lailla, keskityn vain siihen, että koira pysyy hyvällä tekemisen fiilingillä. Koska iloinen koira esittää itsensä hienosti. En itse estä hännänheilumista, en tartu häntään, en kuonoon. Siitä huolimatta, että suurinosa niin tekee rodun kehässä. Minä en tee, jos joku hännänheilunta vaikuttaa paljon tuomarin arviointiin, niin se ei ole koiran vika. KOiran kun kuuluu olla iloinen ja innostunut siitä, mitä tehdäään. Eletään kuten muuallakin. Ei vöyhkätä liikaa, ja käyttäydytään nätisti.

Näyttelyihin valmistautumisessa on yksi todella tärkeä opittava asia. Ja sitä ei opi kuin saamalla kokemuksia. Se on se, että koira osaa olla, vaikka ympärillä on muita koiria ja ihmisiä. Siis ihan perussosiaalistamishommelia. Joista mikä tahansa kurssi on yhtä hyvä. Tai mikä tahansa paikka, kunhan koira joutuu kohtaamaan tilanteita, joissa on muita, ja paljon häiriötekijöitä. Itse keskityn koirakokemuksiin sosiaalistamisella, muut asiat on helppo saada opetettua ihan normiarjessakin.

Jos ekassa näyttelyssä huomaat, että koira on liian stressaantunut, niin sen voi jättää vaikka viemättä kehäänkin. Mutta usein se sujuu kyllä, kun omistajan ja koiran suhde on kunnossa, eikä koira saa huonoja kokemuksia. Mutta tosiasia on se, että koiranäyttelyissä on myös niitä "ei-niin-mukavia" koiria. Pidät nämä loitolla omastasi. Mutta ensimmäisesstä oikeasta näyttelystä ei pidä antaa jäädä huonoa kokemusta. Ja kannattaa käydä mätsäreissä ja muissa paikoissa myös mahdollisimman paljon. Opettele hallitsemaan o mia tunnetilojasi, koska jos pelkäät ja jännität hirveästi, ei koirakaan kykene rauhoittumaan. Itse usein pyydän jonkun ystävän kaveriksi noille reissuille, koska minulla on tuo ongelma, että helposti alan jännittämään, jotta kompastunko jalkoihini, osaanko, mitä jos mokaan, ja kaikki näkevät jne. Ei se niin vakavaa ole toi touhu kuitenkaan. Jos ei ole kivaa omistajalla ja koiralla, niin ei sitä hirveästi silloin kannata jatkaa.