Hyperaktiivinen ulkoilijabulldoggi

Onpas teillä... Ei tuu mieleen muuta kuin että koiralla on aktiivisuutta enempi kuin buldogeilla yleensä. Pitäsköhän kehittää sille joku harrastus, jossa pääsis purkamaan tuota energiaansa?
Myöskin näen tuossa johtajuusongelmaa, kun koira noin kiskoo ja sisälläkin tottelee jos tottelee. Käskyjä kun osaa jokainen koira namin halutessaan. Oikea totteleminen toteutuu silloinkin, kun koiraa ei huvita.

Niinpä... Koiralta leikattiin jalka joulun alla joten nyt ei saisi oikein väsyttääkään sitä millään juoksentelulla tai koirapuistolla, niin tuntuu että virtaa riittää entistä enemmän ja halu leikkiä toisten koirien kanssa on ihan ylitsepääsemätön. Tilanne on parantunut kuitenkin niin että kuuliaisemmin se käyttäytyy ulkona, korvat on luimussa kyllä, mutta muuten ei menekään niin kaksisesti. Että ollaan yritetty kyllä kaikin tavoin muuten pitää johtajuutta meidän taskussa, jos koira haukahtaa esim. rappukäytävän ääniä, komennetaan ja käsketään omalle paikalle, sohville ja sängyille ei saa tulla yms.

Mitä sillon oikeasti kannattaa tehdä jos koira ei tottele esim. maahan käskyä heti? Äkkiä menee siihen että sitten vaan korotetaan ääntä ja koira alkaa pelleillä jotain että käväisee maassa ja pomppaa heti ylös.

Ja mikä olisi sitten semmonen joku kiva aktivointileikki minkä vois tehdä sisällä? Välillä on piilotettu namia jonnekin ja sitten se riemuisssaan sitä etsii, että kai jotenkin siirtämällä sitä aktiivisuutta tänne sisätiloihin sais ulkoilua vähän rauhotettua?

Mitään "johtajan" asemaa et saa millään oviharjoituksilla tms jos muuten mättää.
Koira on kokonaisuus ja elää kokonaisuutena kokonaisessa elämässä, joten johonkin elämänalueeseen kohdistettu "johtajuusharjoitus" ei auta sellaisenaan.

Kävelyharjoituksissa palkkaaminen oikeasta käytöksestä tai esim katsomisesta ei toimi. Koira ei voi kulkea koko ajan sellaisessa kontaktissa tai motivoitua sellaisen etsimiseen kilometritolkulla.Kehuminen silloin, kun koira ei esim vedä, on yleisesti ottaen turhaa tai jopa "vaarallista" joten palkaksi kannattaa ohituksissa tai vetämättömyydessä mitoittaa ns rauha, eli korjausliikettä hihnalla EI tule koska...

Karisma on sellainen asia jota ei voi opetella. Huijaamista voi yrittää mutta "yliryhti" ja tekoasenne ei vain käy. Se on valitettavaa ja silloin pitää miettiä vaihtoehtoratkaisua, ei se tee kenestäkään silti mitään huonompaa ihmistä.
Ollaan vaan erilaisia.

Näköyhteyden katkaiseminen ei ole ratkaisusi vaan nimenomaan pitäis etsimällä etsiä ohitustilanteita ja reenaa, reenaa !

Jos koira huijaa, vedättää tai ennakoi, anna negatiivista palautetta. Että KELE ja maahan, käytä kroppaa hyväksesi, alkuun ohjaavia merkkejäkin ja koska alussa koira yleensä palkataan nopeasti esim maahanmenosta, on normaalia että se varastaa tai intona lähtee ennakoimaan että joko, joko... älä anna koskaan fuskata.

Selkeästi koira tarvitsee lisää liikuntaa(kin), mutta piilottele kotona lempilelua, anna luita kaluttavaksi ja opettele temppuja. Ei siinä oikein muita vaihtoehtoja ole jos lenkitystä rajoitettava.

Mutta sen verta vielä, että aktiivinen koira joka on liekeissä, ei "vaihda mielenmaisemaa" valitettavasti muuten kuin negatiivisen palautteen tai herätteen kautta ja silloinkaan se ei ole reilua, jos liikunta-asiat yms ei ole kunnossa.

Kiitos huomautuksista! Äskön oli taas ulkoilu semmoista taistelua, että ei tosikaan. Välillä tuntuu, että vaadinko liikaa? Entä jos meidän koira vaan on sellainen, kävelee tyytyväisenä vaikka hihna olisikin vähän tiukalla ja ei ymmärrä miksi sitä komennetaan? Vai voiko tuo vieläkin olla niin lapsekkaan leikkisä, että innostuu vaan kaikesta?

Aika dominoiva on tämä meidän rekku muutenkin. Huomaan sen siitä, että nylkyttää vaikka onkin tyttö, jos on esim. kaverin koira kylässä, pyrkii päälle, vie lelun, tulee väliin jos toista koiraa rapsuttaa ja seuraa ja innostuu kaikesta mitä toinen koira tekee.

Penteles että tykkään siitä karvakasasta, mutta miksi tämä on niin vaikeaa! Tuntuu vaan niin puuduttavalta takoa saman asian kanssa päätä seinään kolmatta vuotta ja aina joku uusi keino toimii hetken ja sitten taas ei ja sitten kokeillaan taas jotain uutta jnejne... :( Ehkä oon ottanut tästä itelleni sellaisen "tämän koiran on nyt pakko kävellä löysässä hihnassa rinnalla ja tuijottaa silmiin koko matkan"-taakan että en vaan pääse siitä yli.

Kirjastoissa on saatavilla kirjoja koiran aktivoinnista. Ja nimenomaan juuri myös toipilaille ym. sisätiloihin ;)

Sitten seuraamisesta.Kyllä sen koiran voi opettaa ihan ilman pakotteitakin.Ja monesti,motivoimalla se onnistuu jopa paremmin,kuin pakotteilla,kun on kyse jääräpäisistä,kuten bulldogista.
Koiraa ei myöskään tarvi opettaa ottamaan katsekontaktia,vaan pitämään paikkansa.
Teidän tapauksessa todennäköisesti homma on tehty väärin.Oiskohan liian nopeaan edennetty ja palkka väärissä kohtiin.Ja tulos on nyt ns.ketjuuttaminen,joka olisi pitänyt katkaista alkuunsa.Nythän koira luulee,että tuo on vaadittua toimintaa.

Tuossa on nyt myös se tehty,että liian monta on koettu.Kun olisi ollut parempi mennä kunnolla,ihan alkutekijöistä,pidempään.Ja vaikka heti,kun tuntui,ettei pelitä,niin hakea apua,oikeaan tekniikkaan.Oli se sitten mitä.
Jos niitä pakotteita käyttää,niin ihan samoin pitää oikein tehdä.Bulldoggityyppiset tosin vastaa niihin huonosti monikin...Ja varsinkin,jos vähänkin ei tehdä oikein.

Itse kyllä kehun koiraa oikeasta suorituksesta.Ei siinä mitään vaaraa ole.Päinvastoin,se merkkaa oikean toimintatavat.Olleellista on muistaa oikea äänenkäyttö,oikeissa kohtiin ja tilanteissa.Toiset voi innostua liikaa,joolloin kierrokset taas saattaa nousta.

"Mitä sitten tehdään,jos koira ei tottele maahankäskyä?"Jospa sitä ei ole kunnolla edes opetettu...Yhä edelleen,bulldoggi on bulldoggi :D Sitä rautalankaa voi joutua vääntämään ihan eri atmosfääreissä,kuin jonkin vaikka palveluskoiran tai nöyremmän rodun kanssa :D
Tuossakin on jo tehty se virhe,että se omistajan ääni on noussut.Joka taas on tehnyt sen,että vilkas ja taistelutahtoinen jääräpää,on ottanut siitä vaan lisää kierroksia(stressiä).
Koiran pysymiseen maassa vaikuttaa eniten se,osaako se sen edes.Sekin on harjoittelun tulos.Ja usein ihan pienen etenemisen kerralla,jos siitä haluaa varman.Eli opetetaan matka pikkuhiljaa ja niin,ettei virheitä ehtisi tulla.Eikä nopeasti suoraan kovimpiin häiriöihin.
Ja taas pakotteista sen verran,että bulldoggityyppisten kanssa,jos vielä enemmän,sen koiran täytyy kunnolla tietää,mitä halutaan.Jos ei,niin helposti tulee kierre siitäkin,että koira paineistuu ja se taas saattaa ilmetä omistajan mielestä tottelemattomuutena.

Mutta teet niin tai näin,niin pysy rauhallisena,mutta määrätietoisena.Vaadi kaikki loppuun asti aina.MUTTA opeta ne kunnolla,motivoi kunnolla ja sitten vaadi.Ja tuossa vaiheessa voi joutua tekemään pitkän kaavan mukaan ja ulkonaliiikkumisessa siedättämäänkin.
Voisi olla hyvä,opettaa vaikka noihin toimintoihin ihan uudet käskysanatkin.Voi olla,että vanhat on kokoneet inflaation.

Koita tehdä itsestäsi mielenkiintoinen.Nuot temputkin auttaa osaltaan.Keksi siellä ulkonakin sitten jotain kivaa koiran kanssa.Kun koiran saat kuntoon,aloittakaa joku yhteinen harrastus.Ruumiinrakenne huomioiden ja tuo lyttynaama,niin esim.haku kävisi ihan mainiosti.Siinä saisi pinkoa,mutta samalla opittaisiin toimimaan myös hallinnassa omistajan kanssa.Toko nyt on aina hyvä,vaikkei rotu mikään tykki olisikaan siihen.

ps.Kyllä noita vilperttibulldoggeja on muitakin ;D Mutta jos/kun pennusta väännetään jo sohviaista ja myydän suurinpiirtein hitaina ja hidasälyisinä,niin toki niistä perästä vedettäviäkin saa.Samoin,jos siellä esim.luustossa on häikkää,niin sekin voi tehdä oman osansa.

Tuo uuden käskysanan opettaminen oli hyvä ajatus! Tuntuu tosiaan, että sitä vierelle-sanaa on jankannut niin pitkään että sama kun seinille puhuis. :D Täytynee kokeilla sitä nyt seuraavaksi, jos vaikka alottaisi treenaaman ensin sisällä missä se on rauhallisempi.

Ymmärrän sen itsekin, että kaikki käskyt minkä kanssa ei olla oltu 100% ehdottomia, ei toimi. Esim. koira ei koskaan mene syömään ennen kuin saa käskyn "vapaa", koska jos se on mennyt kupille on ruoka otettu hetkeksi pois. Se pitää myös herkkupalaa nenänpäällä, eikä syö sitä ennenkuin saa luvan, joten kai se ruoka toimisi motivaattorina tuossa kävelyn opettelussakin.

Mutta mikä sitten on oikea järjestys? Jos koira kävelee kiltisti vierellä nanosekunnin, annan herkun. Jos koira lähtee vetämään, nykäisen hihnasta sivulle ja sitten kun koira lopettaa vetämisen palkitsen herkulla, eli siinä taitaa käydä juuri niinkuin clarma sanoi, että koira luulee saavansa palkan siitä vetämisestä? Huoh...

Me tosiaan luultiin saavamme se sohvaperuna, mutta olisi pitänyt osata varautua siinä vaiheessa kun pentu oli nimetty jo ihan pikkuisena Kiukku-Kyllikiksi. :D En silti kyllä vaihtaisi.