Kyseessä 4-vuotias sekaroituinen narttu. Koirassa on suomenpystykorvaa ja suomenlapinkoiraa. Ongelmana on koiran hermostuneisuus, agressiivisuus ja ainainen rähjääminen ja räksyttäminen. Rotuun tietysti kuuluu haukkuminen, mutta tällä se muuttuu äkkiä vihaiseksi ja hyökkääväksi.
Lenkillä vastaantulevat koirat monesti ohitetaan oikein nätisti, mutta pienikin ääni vieraalta koiralta aloittaa meidän Emmin rähjäämisen. Tämä on raivostuttavaa, ja noloakin. Varmasti ihmiset ajattelee että eikö tuo ton vertaa osaa koiraansa kouluttaa.
Meillä on toinenkin sekarotuinen narttu joka on käytökseltään ihan toista luokkaa. Ongelmat taisikin alkaa silloin kun toisen otimme. Emmi on ennen mukava ja kiltti koira, nykyäänkin vielä välillä.. Toinen koira teki Emmistä hermostuneemman ja varautuneemman eikä sen jälkeen ole esimerkiksi leikkinyt.
Ulos koirat pääsee paljon, isohkolle pihalle. Ennen Emmiäkin pystyä siinä pitämään, mutta nykyään kaikki äänet, kolaukset, ohikulkijat sun muut saa Emmin haukkumaan todella raivoisasti ja samalla juoksee kohti ja pari kertaa aidan läpi päässytkin. Alkaa kohta ihmisetkin pelkäämään..
Suurin onglema on koiran käytös puolivuotiasta vauvaamme kohtaan. Murisee, päivä päivältä vihaisemmin. Mitä enemmän vauva oppii liikkumaan, sitä vihasemmalta murina kuulostaa. Olen varma siitä, että jos vauva pääsee Emmin yllättämään ja koskee tai tarraa kiinni, Emmi näykkäisee tai puree.
Epäilen myös jotain terveysongelmia. Emmi näkee olemattomia, näykkäilee ilmasta kiinni jotain näkymättömiä kärpäsiä tai jotain. Pää pyöriii välillä joka suuntaan ja suu käy. On alkanut myös nuolemaan tassujaan "liikaa". Olin lukevinani, että saattaisi olla jotain epilepsian ensioireita(?).
En vaan jaksaisi enää. Olen suurimman osan ajasta yksin vauvan ja koirien kanssa kotona. Lenkkeilystä kaikkien kanssa on tullut todella hankalaa, lähes mahdotonta. Asumme alueella, jossa on paljon koiria ja niitä tulee varmasti vastaan joka kerta. Olla siinä sitten solmussa vaunujen ja hihnojen kanssa. Pihalle laskisin mielelläni vaikka koko päiväksi, mutta vauvan tullessa, en voi enää olla vahtimassa koko ajan, että kulkeeko joku ohi ja hyökkääkö Emmi räksyttäen päin. Pihassa on kyllä aita, mutta ei pidättele enää. Uuden aidan rakennamme heti kun lumet sulaa. En voi myöskään sisällä olla joka sekunti vahtimassa kohtaako vauva ja koira. Toiseen huoneeseen koiran sulkeminen tuntuisi rangaistukselta, eikä varmasti auta.
Olemme yrittäneet kysell, josko joku Emmin ottaisi, mutta ymmärrettävästi sitä ei kukaan halua.
Olisiko lopetus paikallaan? Tässä on kyse jo omastakin mielenterveydestä, kun joka päivä on vain taistelua ja säätämistä. Elämäni olisi paljon paljon helpompaa ilman Emmiä. Pääsisin jopa lenkille muulloinkin kuin myöhään illalla kun mieheni tulee kotiin.
Ongelmakoiran lopetus?
73
4120
Vastaukset
- sinun päätös
Sinulla on oikeus päättää, mitä koirasi kanssa teet. Itsekkäät pikkutytöt täällä puolustelevat tuota koiraa varmasti ja alkavat väittämään sinun olevan surkea koiranomistaja, mutta sitten kun heillä itsellään on saman lainen koira, niin he tietävät kuinka rasittavaa tuollainen tilanne on.
Minä en tiedä, jaksaisinko tuollaista koiraa. Jokaisella koirallakin on oma synnynnäinen luonteensa, eli tuollainen käytös voi olla aivan koiran omaa syytä. Jotkut koirat ovat hermorakenteeltaan todella löysiä ja temperamentiltaan kauhean voimakkaita. Toiset syntyvät sairaina pentutehtailun tai sairaaksi jalostamisen tuloksena ja sitä kautta muuttuvat aivan sekopäisiksi.
Koiran ei saa antaa pilata kenenkään elämää. Jos et jaksa tuota koiraa sen oman luonteen takia, voit aivan hyvällä syyllä viedä sen piikille. - 18+18
hei,
onko mitään mahdollisuutta saada Emmille uusi koti? lähipiirissä ketään? jos ei muuta mahdollisuutta ole, niin lopetus on paras vaihtoehto, ehkäpä emmillä on alkanut viiraamaan niin, ettei juuri vaihtoehtoja ole. kannattanee tutkia asiaa kuitenkin. muttei koiran kuulu olla enää samassa taloudessa vauvan kanssa, vaara voi joku päivä olla todellinen. vauvan kanssa on yksistään jo melkoisen vaativaa, että ongelmakoira on siihen päälle jo tosissaan liikaa.- Voi taivas...
Aloittaja itse kertoo, että koira oli ennen mukava ja kiltti koira, ja ongelmat alkoivat kun hän otti toisen koiran, pahenivat kun lapsi syntyi... Eikö tässä ole syy- seuraussuhde? Koirassa ei luultavasti ole yhtään mitään vikaa - edes sitä epilepsiaa, kuten joku jo sanoi niin hieman turhan valikoidusti se epilepsiasta tai muusta sairaudesta johtuva aggerssio ilmenee - sairas koirahan osoittaisi aggressiota ketä ja mitä tahansa kohtaan milloin tahansa, eikä murisisi vain ja ainoastaan tietyissä tilanteissa... Minusta tuo nuoleminen yms. outuo käytös vaikuttaa vähän samalta häiriökäytökseltä, mitä eläintarhoissa olevilla eläimillä ilmenee, joka johtuu virikkeiden puutteesta ja siitä että ne menevät sekaisin tylsyyden vuoksi, mikä sekin johtuu yllätys, yllätys IHMISESTÄ!
Koiralle ei vain ole annettu mahdollisuutta sopeutua muutoksiin (toinen koira, vauva), ja se ei ehkä edes sovellu ns. laumakoiraksi, vaan kaipaisi olla ainut koira. Lisäksi sen elämä on muuttunut tylsemmäksi, kun taloon on tullut vauva, joka vie kaiken ajan. Ainut "vika" koirassa lienee se, että se on energisempi kuin huushollin toinen koira, ja kaipaa jotain tekemistä ja virikkeitä tai edes enemmän liikuntaa. Se että koirat pääsevät pihalle ei riitä, sillä aika äkkiä ne kaikki pihan tapahtumat on nähty, ja hajut haisteltu.
Miksei aloittaja voisi käyttää sitä eläinlääkärin tutkimuksissa, testauttaa luonteen ammattilaisella ja jos ja kun todetaan että koirassa ei periaatteessa mitään vikaa ole - laittaa sen myyntiin ja sanoa, että AKTIIVISEEN KOTIIN, JOSSA EI OLE PIENIÄ LAPSIA TAI MUITA ELÄIMIÄ, ja kertoa rehellisesti mitä ongelmia hänellä on itsellään koiran kanssa ollut, ja mitkä asiantuntijoiden lausunnot koirasta olivat. Näin viaton elukka -poloinen saisi mahdollisuuden hyvään ja pitkään elämään, eikä vauvakaan olisi vaarassa... Kaikki voittaisivat - olisiko se niin paha?
Ja ennen kuin kukaan tulee vänkyttämään minulle, voin kertoa omistavani hankalan koira. Olen pitkän tien sen kanssa kulkenut, ja nykyään menee jo jokseenkin hyvin. Ihan normaalia koiraa siitä ei ikinä tule ylivilkkautensa vuoksi, ja tämän on asiantunteva ongelmakoirankouluttaja todennut. Kuitenkin olen sen kanssa sitkeydellä ja asiantuntijoilta apua hakemalla päässyt siihen pisteeseen, että kaikki menee hyvin ja suurimman osan ajasta se on jokseenkin normaali koira... Tähän kuvioon en todellakaan alkaisi "laumaani" kasvattamaan ottamalla uusia koiria, tai pykäämällä pentuja, sillä en kuvittele, että joka paikkaan repeäisin.
Miksi pitää ottaa monta koiraa ja siihen päälle vielä alkaa tehtailemaan tenavia? Eikö voisi ensin hoitaa ne kotileikit vauvoineen ja sitten kun lapset on isompia ja vähemmän aikaa vieviä, alkaa harkita sitä koiran ottamista? On niin perseestä sekoittaa elukan nuppi omalla toiminnallaan, ja alkaa puhua siitä jonain saatanan kätyrinä ja hulluna paskiaisena, inhimillistää sitä, ja tehdä tarinan pahis, jossa rasittunut urhea äippä -raukka lastaan suojelee ilkeältä pedolta. Vaikuttaa, että aloittaja vihaa koiraa, jonka se varmasti aistii ja joka myös sen käytökseen vaikuttaa.
Tietysti vauva menee kaiken edelle, mutta jos aloittajalla on ollenkaan sydäntä ja hän on koskaan koiraansa rakastanut, tai ylipäänsä eläimistä oikeasti välittää, hän vie koiran ihan ensimmäisenä eläinlääkäriin, sen jälkeen ongelmakoiriin erikoistuneen kouluttajan luo, ja sitten etsii sille vastuuntuntoisen uuden kodin, jossa koiralle on riittävästi aikaa, ei toisia lemmikkejä, eikä pieniä lapsia.
Eläimet eivät ole kertakäyttötavaroita, eivät edes ne pienen pienet vain muutaman vuoden elävät hamsterit... Antakaa niille ja niiden hengelle hieman enemmän arvoa. - Voi taivas...
Voi taivas... kirjoitti:
Aloittaja itse kertoo, että koira oli ennen mukava ja kiltti koira, ja ongelmat alkoivat kun hän otti toisen koiran, pahenivat kun lapsi syntyi... Eikö tässä ole syy- seuraussuhde? Koirassa ei luultavasti ole yhtään mitään vikaa - edes sitä epilepsiaa, kuten joku jo sanoi niin hieman turhan valikoidusti se epilepsiasta tai muusta sairaudesta johtuva aggerssio ilmenee - sairas koirahan osoittaisi aggressiota ketä ja mitä tahansa kohtaan milloin tahansa, eikä murisisi vain ja ainoastaan tietyissä tilanteissa... Minusta tuo nuoleminen yms. outuo käytös vaikuttaa vähän samalta häiriökäytökseltä, mitä eläintarhoissa olevilla eläimillä ilmenee, joka johtuu virikkeiden puutteesta ja siitä että ne menevät sekaisin tylsyyden vuoksi, mikä sekin johtuu yllätys, yllätys IHMISESTÄ!
Koiralle ei vain ole annettu mahdollisuutta sopeutua muutoksiin (toinen koira, vauva), ja se ei ehkä edes sovellu ns. laumakoiraksi, vaan kaipaisi olla ainut koira. Lisäksi sen elämä on muuttunut tylsemmäksi, kun taloon on tullut vauva, joka vie kaiken ajan. Ainut "vika" koirassa lienee se, että se on energisempi kuin huushollin toinen koira, ja kaipaa jotain tekemistä ja virikkeitä tai edes enemmän liikuntaa. Se että koirat pääsevät pihalle ei riitä, sillä aika äkkiä ne kaikki pihan tapahtumat on nähty, ja hajut haisteltu.
Miksei aloittaja voisi käyttää sitä eläinlääkärin tutkimuksissa, testauttaa luonteen ammattilaisella ja jos ja kun todetaan että koirassa ei periaatteessa mitään vikaa ole - laittaa sen myyntiin ja sanoa, että AKTIIVISEEN KOTIIN, JOSSA EI OLE PIENIÄ LAPSIA TAI MUITA ELÄIMIÄ, ja kertoa rehellisesti mitä ongelmia hänellä on itsellään koiran kanssa ollut, ja mitkä asiantuntijoiden lausunnot koirasta olivat. Näin viaton elukka -poloinen saisi mahdollisuuden hyvään ja pitkään elämään, eikä vauvakaan olisi vaarassa... Kaikki voittaisivat - olisiko se niin paha?
Ja ennen kuin kukaan tulee vänkyttämään minulle, voin kertoa omistavani hankalan koira. Olen pitkän tien sen kanssa kulkenut, ja nykyään menee jo jokseenkin hyvin. Ihan normaalia koiraa siitä ei ikinä tule ylivilkkautensa vuoksi, ja tämän on asiantunteva ongelmakoirankouluttaja todennut. Kuitenkin olen sen kanssa sitkeydellä ja asiantuntijoilta apua hakemalla päässyt siihen pisteeseen, että kaikki menee hyvin ja suurimman osan ajasta se on jokseenkin normaali koira... Tähän kuvioon en todellakaan alkaisi "laumaani" kasvattamaan ottamalla uusia koiria, tai pykäämällä pentuja, sillä en kuvittele, että joka paikkaan repeäisin.
Miksi pitää ottaa monta koiraa ja siihen päälle vielä alkaa tehtailemaan tenavia? Eikö voisi ensin hoitaa ne kotileikit vauvoineen ja sitten kun lapset on isompia ja vähemmän aikaa vieviä, alkaa harkita sitä koiran ottamista? On niin perseestä sekoittaa elukan nuppi omalla toiminnallaan, ja alkaa puhua siitä jonain saatanan kätyrinä ja hulluna paskiaisena, inhimillistää sitä, ja tehdä tarinan pahis, jossa rasittunut urhea äippä -raukka lastaan suojelee ilkeältä pedolta. Vaikuttaa, että aloittaja vihaa koiraa, jonka se varmasti aistii ja joka myös sen käytökseen vaikuttaa.
Tietysti vauva menee kaiken edelle, mutta jos aloittajalla on ollenkaan sydäntä ja hän on koskaan koiraansa rakastanut, tai ylipäänsä eläimistä oikeasti välittää, hän vie koiran ihan ensimmäisenä eläinlääkäriin, sen jälkeen ongelmakoiriin erikoistuneen kouluttajan luo, ja sitten etsii sille vastuuntuntoisen uuden kodin, jossa koiralle on riittävästi aikaa, ei toisia lemmikkejä, eikä pieniä lapsia.
Eläimet eivät ole kertakäyttötavaroita, eivät edes ne pienen pienet vain muutaman vuoden elävät hamsterit... Antakaa niille ja niiden hengelle hieman enemmän arvoa.Pahoitteluni nimimerkki "18 18" - tarkoitus ei ollut vastata sinulle, vaan ap:n viestiin. Klikkasin vahingossa väärästä hanikasta.
- Oletko jo
kokeillut apulaa uuden kodin löytämiseen? http://www.lemmikkipalstat.net/apula/
Oman ongelmaurokseni sain aikanaan tuolta annetaan-osastolta. Sen historia on samanlainen kuin nähtävästi sinulla. Äiti ja vauva kotona, mies töissä, elämää taloon toi koira(t), joiden kanssa ei ollut aikaa tehdä mitään vauvan tulon jälkeen. Koira pihakoirana vapaassa kasvatuksessa. Ongelmiahan siitä tulee.
Tuo koira, ellei epilepsia-epäilysi osoittaudu todeksi, saisi kyllä ihan hyvän elämän muualla, jossa sille olisi tarjolla riittävästi lenkitystä ja muita aktiviteettejä.
Joten, ellet ole vielä ilmoitusta laittanut, niin tee se nyt. Ja anna koiralle vielä mahdollisuus. Ja tutki ensin se epilepsian mahdollisuus. Uuden omistajan on hyvä tietää siitä.
Ilmoa laatiessa ole rehellinen ja kerro koiran ongelmista, mutta älä liioittele niitä. Laita lisäksi kuva sinne, se helpottaa uuden kodin löytymistä. - dytyutyuyti
Ensin pitää tarkistaa terveystilanne..omani sai petitemalkohtauksia eli oli poissaoleva.
Näkee verikokeesta. Ja samalla voi sulkea muutkin sairaudet pois.
"Emmi näkee olemattomia, näykkäilee ilmasta kiinni jotain näkymättömiä kärpäsiä tai jotain. Pää pyöriii välillä joka suuntaan ja suu käy. On alkanut myös nuolemaan tassujaan "liikaa". " Meillä ei tehnyt noin ja kuulostaa paremmin turhautuneelta ja stressaantuneelta koiralta joka kehittää pakkooireita.
Mikäli terve niin ongelmakoirankoulutuspuolella käynti auttaa kartoittamaan tilanteen.
Kun kaikki asiat on asianmukaisesti tehty niin asiaa mietitään vasta siten onko mahdolista etsiä uusi koti(mikäli omat koulutustaidot ei ollutkaan riittävät) jne.
Lopetus on ääriteko ja vain kun muuta ei enään voi tehdä. Eli koira erittäin sairas ja lääkkeet ei auta tai todellakin ongelmakoira jota ei voi auttaa koulutuksellakaan.
Onko lenkit riittävät/kuinka pitkät? Onko turhautunut koira jolle ei luoda mitään haastetta? Mitä harrastatte koiran kanssa? Jne. - Älä ainakaan
Laita tuollaista koiraa kiertoon siis älä myy sitä mihinkään. Jos et itse löydä mitään ratkaisua ongelmaan niin lopeta koira.
No niin... ongelmakoiran "kierrättäminen" on aika hankalaa. Harva osaava ihminen haluaa juuri tuon koiran.
Jos luopua täytyy, kannattaa viedä viimeiselle matkalle mutta toivottavasti ei sitten ole kohta uutta koiraa tilalla...
Toi ongelma lapsen kanssa on todella vakava. Et varmaan halua, että lapselle tulee jo vauvaikäisenä "puolikas lärvi" ja sitä virhettä et sitten millään enää paikkaa.- ghdghtrh
Miksi uutta koiraa ei tilalle saisi hankkia?
ghdghtrh kirjoitti:
Miksi uutta koiraa ei tilalle saisi hankkia?
Miksi hommata ?
Jos on jo hyväkäytöksinen koira, jollainen toisenkin pitäisi olla, mutta aika ja jaksaminen ei riitä kouluttamiseen jos sattuukin toisenlainen otus käsiin, niin miksi riskeerata taas ?
Yhden kanssa epäonnistutaan ja uutta tilalle, ei vaan mahdu mun kaaliin koska vika on kuitenkin remmiä pitelevässä päässä.
Se on mun mielipide.
Aikaakin varmaan löytyy uudelle tulokkaallekkin paremmin kun lapsi on vähän isompi.
Mutta, jokainen tyylillään, uutta tilalle vaan.- ghdghtrh
clarma kirjoitti:
Miksi hommata ?
Jos on jo hyväkäytöksinen koira, jollainen toisenkin pitäisi olla, mutta aika ja jaksaminen ei riitä kouluttamiseen jos sattuukin toisenlainen otus käsiin, niin miksi riskeerata taas ?
Yhden kanssa epäonnistutaan ja uutta tilalle, ei vaan mahdu mun kaaliin koska vika on kuitenkin remmiä pitelevässä päässä.
Se on mun mielipide.
Aikaakin varmaan löytyy uudelle tulokkaallekkin paremmin kun lapsi on vähän isompi.
Mutta, jokainen tyylillään, uutta tilalle vaan.Just sitä tarkotan, että alat syyllisteleen koiran omistajaa, vaikka et tapauksesta mitään tiedä. Mistä tiedät, että hän on epäonnistunut? Onko se epäonnistumista, jos on saanut koulutuskelvottoman, luonnevikaisen koiran? Hänellä on hyväkäytöksinenkin koira, eikö se ole mielestäsi hihnan toisen pään ansiota? Se on ihmisen oma asia, eikä meidän asia, millaisen vastuun hän on valmis ottamaan koirista, mutta täysin luonnevikaisen koiran takia kenenkään ei tarvitse elämäänsä pilata.
- Jos on vähänkään
ghdghtrh kirjoitti:
Just sitä tarkotan, että alat syyllisteleen koiran omistajaa, vaikka et tapauksesta mitään tiedä. Mistä tiedät, että hän on epäonnistunut? Onko se epäonnistumista, jos on saanut koulutuskelvottoman, luonnevikaisen koiran? Hänellä on hyväkäytöksinenkin koira, eikö se ole mielestäsi hihnan toisen pään ansiota? Se on ihmisen oma asia, eikä meidän asia, millaisen vastuun hän on valmis ottamaan koirista, mutta täysin luonnevikaisen koiran takia kenenkään ei tarvitse elämäänsä pilata.
elämänkokemusta, niin sen pystyy ap:n viesteistä helposti päättelemään mistä kiikastaa.
Paitsi että:
"Hänellä on hyväkäytöksinenkin koira, eikö se ole mielestäsi hihnan toisen pään ansiota?"
Hänellä myös OLI ennestään yksi hyväkäytöksinen koira, kunnes taloon tuli uusi ja entinen maailmannapa menetti ykkösasemansa. Sitten tuli vielä tenava, joka tottakai on jokaiselle se kaikkein tärkein ja koira menetti asemiaan entisestään. Koirasta tuli epävarma eikä aikaa ollut suhteen lujittamiseen edes lenkkien vertaa. Tuo koira tarviisi lähinnä vain sen 10-15 kilsaa lenkkeilyä joka päivä. Ongelmista valtaosa selviäisi sillä. Jos oikeita terveysongelmia, niin niihin sitten apu medisiinareilta tai ääritapauksessa vihtavuoren kennelistä.
Tämä on niin surullista nykyään kun kaikkien pitää yrittää olla jotain supermarjoja ja pelastaa maailma hankkimalla seitsemän sertin kenneli romaniasta tai espanjasta, pari hevosta, ukolle hevosvoimia alle, ja päälle siihen tenava tai pari kiljumaan ja niskaan puolen millin velka.
- vaka vanha
Pyydä apua joltai kokeneelta koirakouluttajalta ja käykää läpi koiran tilanne. Todennäköisesti asiat on korjattavissa. Itsekin kerroit että kuinka ongelmat alkoivat, toisen koiran ottaessasi. Elämäntilanteesi saattaa olla liian haastava kahden koiran ja pienen lapsen kanssa elämiseen?
Tai ilmoita Apulassa ja koita löytää koiralle uusi koti. Saattaa olla että ongelma on nyt siellä teidän perheyhteisössä ja koirasi on uudessa ympäristössä aivan jotain muuta. Hengen riistäminen tämmöisessä tapauksessa kuullostaa kovin turhalta.- koulutus20v
clarma kirjoitti:
Apulan ilmoitukseen sitten kaikki ongelmat esiin tai koira tekee vielä kierrätysennätyksen.
Aloittajan pitää ottaa vastuu koirastaan ja kouluttaa koiransa.
Selkeästi ongelmat juontuu omistajasta!!!
Koira on stressaantunut ja turhautunut.
Omistaja päästää vain pihaan eikä tee koiran kanssa mitään..tervepäinenkin koira tulee hulluksi.
Ongelmakoirakouluttajan luo mentävä ensin kun edes harkitsee lopettamista!!!
Se että toinen koira ok ei kerro omistajan koulutus taidoista mitään. Itse haimme apulasta tutullemme joka ei ei kouluta koiraa ns.helpon koiran ja aivan täydellinen menee hyvin siellä. Mutta jos olisimme ottaneet ns.vaativamman niin ongelmia olisi selvästi tullut.
Aloittajalla ei koulutustaitoja selvästikään ja koira vaativampi. Ja koira ei saa purkaa enrgiaa mihinkään.
Hyvin voi mennä jollain m uulla henkilöllä.
Toinen koira joka tuli tutullemme siis toiselle henkilölle oli rescue puolelta ja annettiin pois koska oli "paska koira joka murisi lapsille" ilmeni että lapset oli kiusannut ja paskuus johtui huonosta hoidosta.. paskasta koirasta tuli toisessa perheessä siis tuttuni lapsiperheessä täysiverinen rakastettu perheenjäsen..varsinkin lapset oli ihastuneet koiraan. Ja ei ollut ainoa jonka otti noin huonoista oloista tai että koiran kanssa ei pärjätty..oli tuttu rotu heille ja osasivat huolehtia siitä rodusta..
Hanskat tiskiin on väärin jos mitään ei yritetä tehdä.
Aloittajan tekstissä paljon viittaahuonoon johtajuuteen, turhautumaan laumakäyttäytymisen haasteisiin.. Emmin kanssa pärjäsi kerran ennen kuin toinen tuli..niin antakoon sen toisen pois uuteen kotiin.
Ja pitäköön emmin ainoana koirana jona pärjää. - Nyt oot hakoteillä
koulutus20v kirjoitti:
Aloittajan pitää ottaa vastuu koirastaan ja kouluttaa koiransa.
Selkeästi ongelmat juontuu omistajasta!!!
Koira on stressaantunut ja turhautunut.
Omistaja päästää vain pihaan eikä tee koiran kanssa mitään..tervepäinenkin koira tulee hulluksi.
Ongelmakoirakouluttajan luo mentävä ensin kun edes harkitsee lopettamista!!!
Se että toinen koira ok ei kerro omistajan koulutus taidoista mitään. Itse haimme apulasta tutullemme joka ei ei kouluta koiraa ns.helpon koiran ja aivan täydellinen menee hyvin siellä. Mutta jos olisimme ottaneet ns.vaativamman niin ongelmia olisi selvästi tullut.
Aloittajalla ei koulutustaitoja selvästikään ja koira vaativampi. Ja koira ei saa purkaa enrgiaa mihinkään.
Hyvin voi mennä jollain m uulla henkilöllä.
Toinen koira joka tuli tutullemme siis toiselle henkilölle oli rescue puolelta ja annettiin pois koska oli "paska koira joka murisi lapsille" ilmeni että lapset oli kiusannut ja paskuus johtui huonosta hoidosta.. paskasta koirasta tuli toisessa perheessä siis tuttuni lapsiperheessä täysiverinen rakastettu perheenjäsen..varsinkin lapset oli ihastuneet koiraan. Ja ei ollut ainoa jonka otti noin huonoista oloista tai että koiran kanssa ei pärjätty..oli tuttu rotu heille ja osasivat huolehtia siitä rodusta..
Hanskat tiskiin on väärin jos mitään ei yritetä tehdä.
Aloittajan tekstissä paljon viittaahuonoon johtajuuteen, turhautumaan laumakäyttäytymisen haasteisiin.. Emmin kanssa pärjäsi kerran ennen kuin toinen tuli..niin antakoon sen toisen pois uuteen kotiin.
Ja pitäköön emmin ainoana koirana jona pärjää.Aloittajan ongelmat ei johdu omistajasta ainakaan kokonaan. Koirissakin todella joskus on vikaa. Kaikilla koirilla ei vaan oikeasti ole kaikki palikat kohdillaan korvien välissä ja silloin on turha syyttää omistajaa.
- vaka vanha
clarma kirjoitti:
Apulan ilmoitukseen sitten kaikki ongelmat esiin tai koira tekee vielä kierrätysennätyksen.
Tärkeä huomio. Juuri näin.
- vaka vanha
koulutus20v kirjoitti:
Aloittajan pitää ottaa vastuu koirastaan ja kouluttaa koiransa.
Selkeästi ongelmat juontuu omistajasta!!!
Koira on stressaantunut ja turhautunut.
Omistaja päästää vain pihaan eikä tee koiran kanssa mitään..tervepäinenkin koira tulee hulluksi.
Ongelmakoirakouluttajan luo mentävä ensin kun edes harkitsee lopettamista!!!
Se että toinen koira ok ei kerro omistajan koulutus taidoista mitään. Itse haimme apulasta tutullemme joka ei ei kouluta koiraa ns.helpon koiran ja aivan täydellinen menee hyvin siellä. Mutta jos olisimme ottaneet ns.vaativamman niin ongelmia olisi selvästi tullut.
Aloittajalla ei koulutustaitoja selvästikään ja koira vaativampi. Ja koira ei saa purkaa enrgiaa mihinkään.
Hyvin voi mennä jollain m uulla henkilöllä.
Toinen koira joka tuli tutullemme siis toiselle henkilölle oli rescue puolelta ja annettiin pois koska oli "paska koira joka murisi lapsille" ilmeni että lapset oli kiusannut ja paskuus johtui huonosta hoidosta.. paskasta koirasta tuli toisessa perheessä siis tuttuni lapsiperheessä täysiverinen rakastettu perheenjäsen..varsinkin lapset oli ihastuneet koiraan. Ja ei ollut ainoa jonka otti noin huonoista oloista tai että koiran kanssa ei pärjätty..oli tuttu rotu heille ja osasivat huolehtia siitä rodusta..
Hanskat tiskiin on väärin jos mitään ei yritetä tehdä.
Aloittajan tekstissä paljon viittaahuonoon johtajuuteen, turhautumaan laumakäyttäytymisen haasteisiin.. Emmin kanssa pärjäsi kerran ennen kuin toinen tuli..niin antakoon sen toisen pois uuteen kotiin.
Ja pitäköön emmin ainoana koirana jona pärjää.Koira on stressaantunut ja turhautunut jos omistajakin on. Ne kyllä vaistoaa erittäin tarkasti tämmöiset asiat. Kyllä nää ongelmat pääosin on koiran elinympäristöstä johtuvia ja käytös oireilee niistä johtuen.
- fdfdd
vaka vanha kirjoitti:
Koira on stressaantunut ja turhautunut jos omistajakin on. Ne kyllä vaistoaa erittäin tarkasti tämmöiset asiat. Kyllä nää ongelmat pääosin on koiran elinympäristöstä johtuvia ja käytös oireilee niistä johtuen.
Miten voit olla varma?
- oikkuijuu
koulutus20v kirjoitti:
Aloittajan pitää ottaa vastuu koirastaan ja kouluttaa koiransa.
Selkeästi ongelmat juontuu omistajasta!!!
Koira on stressaantunut ja turhautunut.
Omistaja päästää vain pihaan eikä tee koiran kanssa mitään..tervepäinenkin koira tulee hulluksi.
Ongelmakoirakouluttajan luo mentävä ensin kun edes harkitsee lopettamista!!!
Se että toinen koira ok ei kerro omistajan koulutus taidoista mitään. Itse haimme apulasta tutullemme joka ei ei kouluta koiraa ns.helpon koiran ja aivan täydellinen menee hyvin siellä. Mutta jos olisimme ottaneet ns.vaativamman niin ongelmia olisi selvästi tullut.
Aloittajalla ei koulutustaitoja selvästikään ja koira vaativampi. Ja koira ei saa purkaa enrgiaa mihinkään.
Hyvin voi mennä jollain m uulla henkilöllä.
Toinen koira joka tuli tutullemme siis toiselle henkilölle oli rescue puolelta ja annettiin pois koska oli "paska koira joka murisi lapsille" ilmeni että lapset oli kiusannut ja paskuus johtui huonosta hoidosta.. paskasta koirasta tuli toisessa perheessä siis tuttuni lapsiperheessä täysiverinen rakastettu perheenjäsen..varsinkin lapset oli ihastuneet koiraan. Ja ei ollut ainoa jonka otti noin huonoista oloista tai että koiran kanssa ei pärjätty..oli tuttu rotu heille ja osasivat huolehtia siitä rodusta..
Hanskat tiskiin on väärin jos mitään ei yritetä tehdä.
Aloittajan tekstissä paljon viittaahuonoon johtajuuteen, turhautumaan laumakäyttäytymisen haasteisiin.. Emmin kanssa pärjäsi kerran ennen kuin toinen tuli..niin antakoon sen toisen pois uuteen kotiin.
Ja pitäköön emmin ainoana koirana jona pärjää.Miksi syytät suoraan ihmistä, jos et tapauksesta mitään tiedä? Mitä jos itselläsi olisi saman luonteinen koira, jota oltaisiin koulutettu parhaalla mahdollisella tavalla? Helppo hermoja on purkaa muita haukkumalla, kun itse ei asiasta kuinkaan joudu kärsimään.
- And1e
Tiedän, että itsessäkin on vikaa tässä asiassa. En varmasti ole huippukoirankouluttaja, mutta perusasiat ovat aina olleet hallussa. Koirien kanssa olen elänyt koko ikäni. Kyse ei ole ainakaan kokemattomuudesta. Emmi on stressiherkkä joka on ajan kuluessa pahentunut. Koulutuksella varmaan voisi tilannetta saada paremmaksi mutta sitten tulee käytännön asiat vastaan. Missä välissä kävisin kouluttajan luona? vauvan ja toisen koiran kanssa vai? Inhoan, kun joku sanoo luopuvansa koirasta ajanpuutteen vuoksi. Miksi sitten ottaa koiraa jos ei järjestä sille aikaa. Nyt huomaan olevani samassa tilanteessa. Tai onhan minulla koiralle aikaa, mutta kun tavalliset asiat kuten lenkkeily on muuttunut todella vaikeaksi yksin. Joku lähtee yleensä mukaan että saan kaikki vietyä, yksin siitä ei meinaa tulla mitään. Kyllä koirien kanssa lenkkeillään mutta myönnän ettei tarpeeksi. Vaikka pääsevätkin pihalle juoksemaan niin paljon kun haluavat, ei se riitä koiralle. Sitä paitsi Emmi ei aina edes halua olla ulkona. Kyhjöttää sitten jossain pöydän tai sängyn alla.
En olisi ottanut ainuttakaan koiraa jos olisin tiennyt elämämme menevän näin. Vaikka eihän kukaan voisi koiraa koskaan ottaa jos ajattelee että jos elämä muuttuukin.
Lähipiiristä olemme siis kyselleet Emmille uutta kotia, mutta kaikilla on syyt miksei Emmi heille sovi. Ymmärrän sen kyllä. Tuntuisi pahalta antaa koira jollekkin vieraalle. MItä jos ei sopeudukkaan ollenkaan ja menee vain huonommaksi? koiraa saatettaisiin pompotella omistajilta toiselle. Se olisi hirveää.- 4+4
Vie Emmi viimeiselle piikille. Tämä on asiantuntijamielipide.
"Fly catching" on ihan diagnosoitu käytösongelma koirilla, siis aivoperäinen häiriö, tähän hätään en ruvennut kaivamaan aiheesta enempää tietoa. Mutta ohimolohkoepilepsia saattaa aiheuttaa raivokohtauksia ilman syytä ja logiikkaa (koiran kiihtyessä jostain syystä).
Keskity hyvillä mielin vauvasi ja itsesi hyvään oloon, ja tervepäiseen koiraasi. Älä syytä itseäsi, vaikka täällä moni syytteleekin. Luonnevikaista koiraa ei saa antaa eteenpäin. - And1e
4+4 kirjoitti:
Vie Emmi viimeiselle piikille. Tämä on asiantuntijamielipide.
"Fly catching" on ihan diagnosoitu käytösongelma koirilla, siis aivoperäinen häiriö, tähän hätään en ruvennut kaivamaan aiheesta enempää tietoa. Mutta ohimolohkoepilepsia saattaa aiheuttaa raivokohtauksia ilman syytä ja logiikkaa (koiran kiihtyessä jostain syystä).
Keskity hyvillä mielin vauvasi ja itsesi hyvään oloon, ja tervepäiseen koiraasi. Älä syytä itseäsi, vaikka täällä moni syytteleekin. Luonnevikaista koiraa ei saa antaa eteenpäin.No tämä Fly catching se oli mistä olen kuullut, mutta tietoa löytyi aika vähän. Kaikki surffailut johtaa lopulta epilepsiasivuille. Lääkärille täytyy mennä, ehkä helpottaisi tietää onko koirassa ihan oikeasti jotain vialla. mutta se ei sitä tosiasiaa poista, että vauvaamme tuskin tulee koskaan hyväksymään, sen verran vihaisesti murisee ja tuijottaa. Tämä oli se suurin ongelma nyt.
- ytuytiiyii
Miksi et anna toista koiraa ja pidä emmiä koska olette sen kanssa aiemminkin pärjännyt..rauhoittuisi tilanne ainakin koiralle stressittömämpään suuntaan.
Ja kyllä jos tahto on kova niin aikaa löytyy ja apua.
Ainakin ongelmakoirakouluttajan luona olisi käytävä ensin.
Itsellänikin oli stressiherkkä ja eroahdisteninen yksilö ja silti pidin sen loppuun asti vaikka jouduin elämääni muuttamaan koiran mukaan..Enkä kadu..asioilla on taipumus järjestyä jos halua riittää.
Nyt tuntuu että haet vain helppoa ratkaisua..:(
Ei se syyllisyys helpotu jos teet moraalittomasti etkä kunnolla yritä..
Ihmetyttää miksi otitte toisenkin koiran emmin jälkeen.. - ffytytujuty
4+4 kirjoitti:
Vie Emmi viimeiselle piikille. Tämä on asiantuntijamielipide.
"Fly catching" on ihan diagnosoitu käytösongelma koirilla, siis aivoperäinen häiriö, tähän hätään en ruvennut kaivamaan aiheesta enempää tietoa. Mutta ohimolohkoepilepsia saattaa aiheuttaa raivokohtauksia ilman syytä ja logiikkaa (koiran kiihtyessä jostain syystä).
Keskity hyvillä mielin vauvasi ja itsesi hyvään oloon, ja tervepäiseen koiraasi. Älä syytä itseäsi, vaikka täällä moni syytteleekin. Luonnevikaista koiraa ei saa antaa eteenpäin.No itselläni on ollut epilepsinen koira ja ei todellakaan raivokohtauksia..ja lääkitys auttaa useimmilla.
Oma eli hyvän elämän innokas ja meneväinen 15v..epileptistä ei todellakaan tarvitse lopettaa.
- 10+1+1
Itselläni kolme koiraa ja liuta lapsia ja kummasti on löytynyt aikaa kouluttaa jokainen koira ja lenkittää ...rattaiden kanssa voi kouluttaa koiraa ja lenkittää ihan normaalisti . Käyn myös töissä ja aika riittää silti ...koirat on meidän harrastus ja kaikki tykkää .
Mikset luovu kiltimmästä koirasta jos Emmin stressi vähenisi jo siitä että saa olla ainoana koirana .- And1e
En näe kovin järkevänä luopua siitä koirasta joka on todella kiltti ja ei varmasti ikinä edes murisisi lapsellemme ja johon voimme täysin luottaa. ja jättäisimme sitten arvaamattomamman kuitenkin. En ehkä ole sitten niin kokenut tässä tilanteessa, lapsikin kun on ensimmäinen ja kyllä aikani siihen menee.
- Luusereita...
Meilläkin kaksi koiraa, neljä lasta ja vielä kissa. Käyn töissä, lapsilla harrastuksia ja silti selviydyn koirien ulkoilutuksista ja koulutuksista.
Leivon myös itse leivän pöytään päivittäin ja laitan aina maistuvaa kotiruokaa. Tietysti koti in aina moitteettomassa kunnossa ja lapsilla puhtaat ja silitetyt vaatteet päällä.
Miksi kaikki eivät pysty tähän??? - Kirkkoonsunnuntaisin
Luusereita... kirjoitti:
Meilläkin kaksi koiraa, neljä lasta ja vielä kissa. Käyn töissä, lapsilla harrastuksia ja silti selviydyn koirien ulkoilutuksista ja koulutuksista.
Leivon myös itse leivän pöytään päivittäin ja laitan aina maistuvaa kotiruokaa. Tietysti koti in aina moitteettomassa kunnossa ja lapsilla puhtaat ja silitetyt vaatteet päällä.
Miksi kaikki eivät pysty tähän???"Miksi kaikki eivät pysty tähän??? "
Koska kaikista ei ole supermarjoiksi. Miksi et laittaisi omaa telkkashowta pystyyn? Kun Marjokin pystyy, niin miksi et sinäkin? Vai oletko luuseri itse? - huttuttt
Luusereita... kirjoitti:
Meilläkin kaksi koiraa, neljä lasta ja vielä kissa. Käyn töissä, lapsilla harrastuksia ja silti selviydyn koirien ulkoilutuksista ja koulutuksista.
Leivon myös itse leivän pöytään päivittäin ja laitan aina maistuvaa kotiruokaa. Tietysti koti in aina moitteettomassa kunnossa ja lapsilla puhtaat ja silitetyt vaatteet päällä.
Miksi kaikki eivät pysty tähän???Niinpä silti aloittaja joka kuulemma pärjäsi emmin kanssa ennen toista koiraa otti heti toisen perään ja kas ei pärjännytkään enään.
Nyt kun pitäisi luopua koirasta niin ei luovukaan siitä joka saa helposti kodin ja pitäisi sen jonka kanssa ennenkin pärjäsi kun oli ainukainen..
Ristiriitaista..tuntuu ettei välitä tuosta koirasta oikeasti. :(
Jos välittäisi kävisi edes kartoittamassa ongelmakoirakouluttajan luona.
Luulen että aloittaja ei oikeasti osaa koiria kouluttaa koska haluaa pitää vain helppoja koiria jotka ei vaadi mitään..tutullanikin on ns.helppoja ja ei osaa kouluttaa koiria ja silti muutama luullut hyväksi kouluttajaksi. Koirat on vain olleet todellakin miellyttämishaluisia.
Pystykorva on erityyppinen rotu..ja se menisi varmaan jollain jolla ennenkin pystykorvia..eli kodin etsiminen maaseudulta voisi olla paikallaan.
- 4+20
Miten selviät edes yhden koiran jokapäiväisistä lenkeistä ? Vai ihan todellako koirasi pääsevät vain omaan pihaan tai maks kerran päivässä lenkille ?
- jep4
Ja se kiltimmästä koirasta luopuminen jotta toinen saa mahdollisuuden osoittaisi sitä vastuuntuntoisuutta ...ei se että koiraa rankaistaa ihmisen osaamattomuudesta . Kiltti koira saisi varmasti hyvän uudenkin kodin .
- en ymmäärrä
Ja sinun kommenttisi osoittaakin omaa tunnollisuuttasi oikein lämpimäksi. Kylläpä ajattelet aloittajan perheen parasta tunteellisesti.
No nyt on tullut paljon mollaavia kommentteja, mutta tottakai sinun täytyy ajatella pientä vauvaasi ja hänen turvallisuuttaan. Emmikoira vaikuttaa todella stressaantuneelta. Voisitko mahdollisesti kokeilla ongelmakouluttajan kanssa? Sitten jos koira vielä näyttää agressiivisuutta vauvaa kohtaan, on se syytä laittaa piikille, valmiiksi äksy koira pahenee vain kodin vaihtajana joten piikki on (varmasti kuitenkin rakkaalle) lemmikille se viimeinen palvelus.
- fdtrytuu
"joten piikki on (varmasti kuitenkin rakkaalle) lemmikille se viimeinen palvelus. "
Viimeinen palvelus..mitä soopaa. Se on silloin palvelus kun on tuskia ja mikään ei auta enään.
Mikä palvelus on tappaa terve koira jota ei viitsitä kouluttaa ja ulkoiluttaa.
Eikä edes kartoittaa ongelmakoirakouluttajan luona. - -----------------
Hoh hoh! Piikki on viimeinen palvelus silloin kun koira on sairas ja sillä on tuskia. Muissa tapauksissa se on tappamista, siis oikeastaan murha koska on harkittua.
En hyväksy että ongelmia ratkaistaan tappamalla, muita ratkaisuja on löydyttävä.
- 7+18
OMani oli menossa piikille koska oli agresiivinen ongelmakoira juurikin stresaavainen jne ....kodin vaihdos poisti kaikki ongelmat . Eli joskus se kodinvaihto auttaa ... eli ei pidä yleistää . Koiralla on ehdottomasti annettava mahdollisuus ...ei ole senvika että omistaja on sössinyt asiat.
- iyououoouo
Erittäin hyvin sanottu..itsekin tiedän monta koiraa jotka saanut uuden pätevämmän kodin. Ja koira tyytyväinen ja ongelmatkin väistyneet.
Moni asia lähtee omistajasta ja olosuhteista. :( - dddddddt
iyououoouo kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu..itsekin tiedän monta koiraa jotka saanut uuden pätevämmän kodin. Ja koira tyytyväinen ja ongelmatkin väistyneet.
Moni asia lähtee omistajasta ja olosuhteista. :(Moni voi lähteä koirasta itsestään, aivan samoin kuin ihmisilläkin, eli synnynnäisestä luonteesta, jota ei voi kokonaan hallita.
- itsekkäät täällä
Kunpa näillä kaikilla syyllistelijöilläsi olisi saman luonteinen koira, eikä koulutus niihin tehoaisi. Tietäisivät millainen tunne sinulla on tästä tilanteesta.
- sdteryryyrty
Aloittaja ei ole kouluttanut koiraansa vaan hakee helppoa ratkaisua ja kyllä itse tiedän mitä on olla hankalan koiran kanssa.
Ja mietin jopa sen antamista pois kun oli seitsemän vuotias kun oli liian hankalaa työelämän yhdistäminen eroahdisteisen koiran kera ja olit kiinni koirassa-..eroahdistus/stressiherkkyys..
en antanut pois vaan aloin kouluttamaan ja kaikkea ongelmaa en saanut pois mutta pärjäsin silti työelämän ja kodin välillä tasapainoillen.
Olen tyytyväinen että tein koiran eteen paljon ja opin samalla. Ja nykyään kun koira jo edesmennyt pitkän elämänsä jälkeen niin kaipaus on vieläkin oli kaikesta huolimatta yksi parhaimpia koiriani. :(
Toinen koira oli sairas puolestaan ja vaati hoitoa eri lailla kuin terve.
Elämä ei aina ole helppoa eikä kuulukaan eikä koirat aina kuin pehmolelut jotka menee ongelmitta..
Voin siis hyvällä mielellä sanoa että koiran eteen pitää satsata. Ei turhaan sanota että lemmikki tuo aina myös vastuun. - And1e
niinpä.. onhan tätä vähän vaikea kirjoittamalla kuvailla, miltä oikeasti tuntuu.
- kikkelitonttu
And1e kirjoitti:
niinpä.. onhan tätä vähän vaikea kirjoittamalla kuvailla, miltä oikeasti tuntuu.
Älä pidä kiirettä!
- 5+3
No aloittaja myöntää ettei hänellä ole aikaa joten en jaksa uskoa että vika on koirassa....aloittaja ei ilmeisesti ole käynyt kouluttajalla joten häntä ei kiinnosta edes yrittää ...vaann opeasti koira monttuun ja uutta tilalle. Se on vastuutonta ettei edes yritä !
- jotainrajaa2
Siis sairaasti käyttäytyvä pystykorva on pidettävä seuraavat kymmenen vuotta. Olisiko aloittajan mielestäsi viisainta antaa vauva sijaiskotiin ja keskittyä 100 %:sti sekarotuisen pystykorvansa koulutukseen ja hoivaukseen? Lisää hyviä ideoita!
- yhuytuytu
Samaa mieltä..
- huhytuu
yhuytuytu kirjoitti:
Samaa mieltä..
Siissamaa mieltä 5 3 kanssa..en usko myöskään että koirassa vikaa sillä tervepäinenkin koira turhautuu jos ei ole rajoja ei koulutusta ei aikaa eikä toimintaa.
Vastuunottoa enemmän. - And1e
Kiitos kun kerrot jaksanko yrittää. ei tarvi itse miettiä. toista koiraakaan en enä ottaisi joten älä huolehdi
- 1+8
5 3lla ei taida olla yhtään omaa lasta?
Jos riskinä on että oma koira raatelee pikkulapsen, niin yrittämistä voidaan pitää myös vastuuntunnottomuutena pikkulapsensa terveydestä. Jos esim. jokin oikeusjuttu tulisi, niin ihminen lasketaan aina arvokkaammaksi kuin eläin. Äidin ensisijainen vastuu on omasta lapsestaan huolehtiminen, jos jotakin intressiristiriitaa pääsee syntymään. 5 3 on hyvä vaan ja hakee sen äkäisen pystykorvan omaan parantavaan hoitoonsa.
- 5+3
Kyllä minulla on lapsia ja myös se huonosti käyttäytyvä koira on ollut . Nykyisin koira on mitä mukavin ja kiltein . Alussa pidettiin huoli ettei koira pääse lasten kanssa tekemisiin. Asuntoon laitettiin portteja joilla taloa rajttiin eli pidettiin huoli ettei se lapsia raatele . Koiraa koulutettiin ja sosiaalistettiin pitkään mutta se kannatti . Nyt on tasapainoinen ja ihana perhekoira . Koiraa ja lasta ei muutenkaan IKINÄ jätetä kahdestaan valvomatta ...ihan sama kuinka kiltti se koira on .
Eli kyllä aloittajan tapauksessa on kyse ihan puhtaasti laiskuudesta ja osaamattomuudesta . Koira ollaan viemässä heti piikille selvittämättä sen ongelmia sen enemmän koska se o helppoa . Kiltistä koirasta luopuminenkaan ei käy että voisi keskittyä hankalamman ongelmiin kun se piikki on helmpi. Ongelmakoirakouluttajallekkaan ei ilmeisesti ole aikaa .... Sellainen käsitys minulle jäi ettei tätäkoiraa välttämättä viedä edes lenkille päivittäin vaan saa kyhjöttää omassa pihassa . Hulluksihan se tulee .- trtyrtutut
Hyvin sanottu 5 3 ja hienoa että hoisit hyvin sekä koiraasi että lapsiasi. Näitä lisää :)
Itse näin kanssa paljon vaivaa koirani eteen ja hyvin palkitsevaa lopulta. Moni olisi omanikin koirani lopettanut eroahdistuksen takia. Tai hakenut uuden kodin.( sairaus)
Nykyään luovutetaan kaiken suhteen liian helposti.
Ja jopa lasten huostaanototkin lisääntyneet..
Vastuunkantoa lisää.
Ja muistan aikoinani kun meidän perhekoira murahti meille lapsille niin me siinä saimme komennuksen että enkö minä(äiti) sanonut että koira jätetään rauhaan. Kiltti koiramme oli mutta ei sietänyt jos sitä meni häiriköimään jos nukkui..varoitti vain.
Toki rajat molemmille ja ei ilman valvontaa toistensa kanssa ei edes sitä kilttiä koiraa, ja koirille rauhoittumispaikka minne lapsi ei saa mennä.
- And1e
Kun täällä nyt on päätetty ettei koiraamme lenkitetä, korjaan sen nyt. Emmi pääsee kyllä lenkille päivittäin, lopun aikaa saa olla ulkona niin kauan kun haluaa jos haluaa. Käymme myös viikonloppuisin mökillä, jossa koirat pääsevät vapaana metsään ja pelloille juoksemaan. Ja ovat hyvin väsyneitä aina mökkireisun jälkeen, että varmasti ovat kyllä tarpeeksi liikkuneet. Eikä ole myöskään yipainoinen koira niinkuin joku täällä keksi väittää, vaan juuri oikeanpainoinen. Taitaa olla turha kysyä neuvoa näin. Tilannetta ei täysin pysty kirjoittamalla selittämään ja vääriä käsityksiä syntyy liikaa. Kokeilin tätä kirjoittaa palstalle ensimmäistä kertaa ja tähän se nyt jää.
Sen vielä kerron, että kun vauvamme oppi juuri eilen konttaamaan, Emmi selvästikkään ei siitä tykännyt. Murisi koko illan vaikka vauva ei ollut edes lähellä. Kuitenkin hakeutuu itse lähemmäs ja kun vauva vain katsoi Emmiin, se haukahti hampaat irvessä vauvaa kohti. Mutta tämäkin on varmaan sitten oma vikani.- And1e
Ja Emmi pääsee kyllä omaan rauhaan aina kun tarvitsee. Sellaiseen johon vauvan kanssa ei mennä edes lähelle. Elämme niin normaalia koiraperhe-elämää kun voi mutta ongelma oli tämä Emmin käytös vauvaa kohtaan vaikka täällä niitä ongelmia keksittiin paljon lisää. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.
- KeiAem
And1e kirjoitti:
Ja Emmi pääsee kyllä omaan rauhaan aina kun tarvitsee. Sellaiseen johon vauvan kanssa ei mennä edes lähelle. Elämme niin normaalia koiraperhe-elämää kun voi mutta ongelma oli tämä Emmin käytös vauvaa kohtaan vaikka täällä niitä ongelmia keksittiin paljon lisää. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.
En sano tätä nyt pahalla, mutta minusta kuulostaa siltä että teillä on väärän rotuinen koira perheidyllissä. Suomenpystykorva metsästyskoirana vaatii paljon liikuntaa ja tekemistä. Vaikka teillä sekarotuinen onkin niin tuo seikka on otettava huomioon. Lisäksi tuppaavat olemaan niin reviiritietoisia ja omatahtoisia, että niille on oikeasti osattava pitää kuri. Suuri liikuntamäärä yksistään ei riitä, niiden pitää saada käyttää nenää, haistella ja maistella, kaivella ja tutkailla.
Ensimmäisessä viestissäsi sanoit että joudut käymään lenkillä vasta myöhään kun miehesi tulee töistä että ulkona ei voi pitää kun haukkuu ja ryntäilee päin porttia. Myöhemmässä viestissäsi tosin kumosit tämän joten en nyt tiedä kumpi versio on oikea. Ensimmäisen viestisi oireet nimittäin kuulostavat yksinkertaisesti koiralta joka ei pääse purkamaan energiaansa. Pystytkö järjestämään aidatulle pihallesi esim. pienimuotoista jäljestystä esim. sillä aikaa kun vauva nukkuu vaunuissaan? Äitinä sinulla varmasti on tuhat miljoonaa tähdellisempää asiaa tehtävänä, mutta joskus ihan lyhyetkin tuokiot ovat avain muutokseen.
Kuulostaa omaan korvaan omituiselta, ettei koulutus "mene perille" kun pystykorvat lähtökohtaisesti nauttivat yhdessä tekemisestä ja mukana nenossa olosta. Toki osalle saa vääntää rautalangasta useastikin säännön mallia, mutta yhteistyökykyisyytensä vuoksi niiden pitäisi olla helpohkosti koulutettavia ja "aina valmiita kaikkeen".
Pikaratkaisuksi ehdotan lapsi/koiraporttia ja eläinlääkärillä käyntiä. Ja ala nyt osoittamaan sille koiralle että murinat ei ole sallittuja.
Tsemppiä.
- jep4
No miten olisi jos et pitäisi koiraa ja vauvaa samassa tilassa ? Olet saanut neuvoja mennä ongelmakoirakouluttajalle ja vetoat ettei ole aikaa . Olet tainnut jo päättää lopettaa koiran vai miksi ei neuvot kelpaa ? Käytä koira lääkärissä hae apua kouluttajalta ja lisää aivotyöskentelyä ja muuta mukavaa puhaa .
- 1+1+1
Sanoit itsekkin alussa tttä Emmi oli ennenmukavaja kiltti koira . Se ei siis ole mielenvikainen syntymäsökö vaan sinä olet ihan oikeasti mokannut jotain ja pahasti .
- And1e
1+1+1 kirjoitti:
Sanoit itsekkin alussa tttä Emmi oli ennenmukavaja kiltti koira . Se ei siis ole mielenvikainen syntymäsökö vaan sinä olet ihan oikeasti mokannut jotain ja pahasti .
Jos kyseessä on esimerkiksi epilepsia, joka on yleinen pystykorvien sairaus, se puhkeaa useimmiten n. 3-vuotiaana. Eli kyllä, tarkoitin juuri sitä mitä sanoin. Emmi ei ole aina ollut tuollainen.
Ja ei, en todellakaan ole päättänyt jo viedä piikille. Aikomus on vielä uutta kotia etsiä ja lääkärissä käydä. Mutta jos ei kotia löydy ja tämä vain pahenee, ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Kenelle vaan en koiraa anna. - fghgfhggj
And1e kirjoitti:
Jos kyseessä on esimerkiksi epilepsia, joka on yleinen pystykorvien sairaus, se puhkeaa useimmiten n. 3-vuotiaana. Eli kyllä, tarkoitin juuri sitä mitä sanoin. Emmi ei ole aina ollut tuollainen.
Ja ei, en todellakaan ole päättänyt jo viedä piikille. Aikomus on vielä uutta kotia etsiä ja lääkärissä käydä. Mutta jos ei kotia löydy ja tämä vain pahenee, ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Kenelle vaan en koiraa anna.Itselläni on epileptikko ja kyllä sen sairauden erottaa..
Mene nyt ensin eläinlääkäriin ja koirankouluttajalle niin asia alkaa selviämään mistä kyse.
Täällä ei voida sinua auttaa kun emme tiedä sinusta(koulutustavastasi koiran olosuhteista jne.) mitään eikä koirastakaan kuin pala sieltä täältä..
Äläkä vetoa ajanpuutteeseen.
- And1e
Jos olisin kertonut, että oma koira puri lastani, kaikki olisi sitä mieltä että koirasta on päästävä eroon heti. Sitäkö tässä nyt pitää odottaa? ja ennen sitä koiran käytös on vain omaa syytäni?
Ei missään nimessä pidä odottaa sitä, sellainen vastuu on otettava tilanteesta. Se oli ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni eikä pienen lapsen naamavärkkiä todellakaan voi riskeerata.
Tilanne on varmaan turhauttavan tuskastuttava, mutta vaihtoehtojahan ei kamalasti ole. Ensimmäisenä pyytäisin kouluttajaa käymään kartoittamassa tilannetta (sellaisen valitseminen vain on vaikeaa) ja jos oikeasti epäilet sairautta, lekuriin tietenkin. Sairaudesta johtuva aggressiivisuus tuskin vain ilmenisi noin valikoivasti ?
Ennen kuin asia selviää tai saat kunnon apua, lasta on suojeltava.
- 20+20
Pidä nyt hyvänenaika se koira ja lapsi erillään toisistaan ! Jos et sitä tee ja koira puree lasta niin itseäsi saat syyttää ! Ja jotain olet koiran kanssa mokannut että siitä on tullut tuollainen eli meni niin tai näin vika on kuitenkin sinussa . Jokin asia on johtanut siihen että koira käyttäytyy nykyisin huonosti .
Laita vaikka yhteen huoneeseen portti ja Emmi sinne ..luita ja leluja seuraksi ja pidä siellä sisällä ollessa . Kun lapsi on päikkäreillä päästä vapaaksi asuntoon jne ...ei ole oikeasti kovin vaikeaa .
Onko koiralla siis todettu epilepsia ? Se saa kohtauksia lääkkeistä huolimatta ? Tunnen useamman koiran jolla on epilepsia eikä se ole aiheuttanut agresiivisuutta . - Koiralle uusi koti
Ihan ensiksi hankit sen koiraportin ja pidät koiran ja vauvan erossa toisistaan. Sitten käyt eläinlääkärillä kartoittamassa koiran terveydentilan. Et voi itse diagnosoida "epilepsiaa" ja siihen vedoten viedä koiraa piikille.
Koira kuulostaa siltä, että sillä ei ole tarpeeksi aktiviteetteja, ja siksi oireilee. Jos koira on terve, se voisi saada vielä hyvän elämän uudessa kodissa, missä sille on tarpeeksi aikaa. Tämä on useasti nähty, että kun nainen saa lapsen niin siinä ei enää entinen koirakaveri paljoa paina. Kurjaa.
Koiran lopetus on hyväksyttävä ratkaisu VAIN, kun kyseessä on sairas ja tuskissaan oleva koira, jonka olo ei siitä enää parane. Älä hyvä ihminen mene lopettamaan Tervettä koiraa vain siksi, että itse olet asiat mokannut! Sanoithan, ettei Emmi aina ole ollut tuollainen.
Älä pelkää antaa koiraa tuntemattomalle ihmiselle eteenpäin. Osaat varmasti erottaa kenellä on puhtaat jauhot pussissa, ja kenellä ei, jos vain tarpeeksi juttelet uuden omistajaehdokkaan kanssa. - Koiraihminen73
Vika on aina ihmisen päässä hihnaa. Aina.
- mummeli
Samaa mieltä. Meilläkin oli koiria, kun lapset syntyi. Vähän aikaa katselivat ihmeissään, sitten huomasivat, että omaa porukkaahan nää on. Kaikki hommat tehtiin kuin ennenkin. Pidettiin koirat yhtä hyvinä kuin aikaisemmin, eivät jääneet uuden tulokkaan varjoon. Ja koirapojista tuli lasten parhaat hoitajat ja kaverit.
- ...
Ennen kuin aloitan kertomaan mitä mieltä itse olen, kerron omasta koirakokemuksestani.
Olen pitkän linjan PK-ihminen. Olen harrastanut ja kilpaillut 7.llä omalla koiralla ja lisäksi olen handlannut tusinaa lainakoiraa.
Lajeina suojelu, jälkilajit ja tottelevaisuus.
Omista koirista puolet on tullut kodinvaihtajina ja niillä on ollut eritasoisia käyttäytymisongelmia.
Mulla on ollut mm. koira jota on pahoinpidelty niin paljon että koirasta on tullut vaarallisen aggressiivinen, siitä tuli hyvä kotikoira ja hyvä käyttökoira mulle, mutta vieraan kanssa se luultavasti olisi käyttäytynyt kuten mulle tullessaan, sitä koiraa siis ei pystynyt parantamaan koko korttelin koiraksi, mutta mulle se oli aivan loistava koira.
Mulla on myös ollut kierrätetty koira joka ei ikinä pohjimmiltaan kotiutunut ja sopeutunut. Se ei vaan päässyt epävarmuudestaan eroon.
Hyvin se totteli ja mukava koira se oli mutta pieninkin muutos arki rytmiin niin se koira palasi nollapisteeseen.
Se pääsi sateenkaarisilloille koska se oli sille paras ratkaisu.
Mä olen ongelmakoirien uudelleen sijoittamista vastaan.
Se ei siltä koiralta ole pois jos se viedään viimeisille eväille.
päinvaistoin.- ...
unohdin vielä laittaa sen että vika ei tosiaankaan ole aina remmin toisessa päässä.
Koirat on yksilöitä kuten ihmisetkin, rodun ominaisuudet, koiran yksilölliset ominaisuudet ja koiran perusluonne vaihtelevat.
Se jos koira on arka pelkopurija ei ole koiran käsittelijän vika. Se on luonnevika.
Pelkopurijaa pystyy hallitsemaan kun osaa lukea koiraansa ja ennakoida, mutta osa koirista syntyy teräviksi mutta pehmeiksi ja aroiksi, ja tää yhdistelmä on huono.
Ihan jo syntymästä lähtien.
Ja ihan turha selittää mitään cesar millan paskaa koiran juoksuttamisesta ja johtajuudesta. Sä et koulutuksella pysty sille koiralle luonnetta taikomaan, sä pystyt sitä muokkaamaan melko paljon, mutta kaikkea ei pysty korjaamaan ja jos koiralle ei ole luoja hyvöö hermorakennetta suonut, ei sitä pysty tyhjästä kaikille taikomaan. - fghgfhfg
"Mä olen ongelmakoirien uudelleen sijoittamista vastaan.
Se ei siltä koiralta ole pois jos se viedään viimeisille eväille.
päinvaistoin."
Niin samahan se on jos lopettaa koiran eihän se voi muistaa enään sitä kuoleman jälkeen. Lopetetaanhan sitä tuotantoeläimiäkin ja sotia on ..kuolema on viimeinen palvelus. ;) Sarkasmia
- kkkkkkksörlk
Voi hyvänen aika sentään tätä juttua täällä taas..
Todella kurjaa sinun ja koirasi puolesta, tuommoista tilannetta en kyllä toivo kenellekään. Elin itse 6 vuotta koiran kanssa, joka olisi yhtä hyvin voinut olla saatanan maanpäällinen ruumiillistuma. Koira sai elää niinkin vanhaksi sen takia, että painoi 9,5 kiloa ja kykenin nostamaan sen yhdellä kädellä ilmaan jos se yritti tappaa jonkun.
Koira oli monella tavalla sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, aivan läpilaho hermorakenne, arka, todella temperamenttinen ja terävä, ja puri kiinni kuin krokotiili. Sen kanssa sitten yritettiin elää samassa talossa välillä itkien ja hammasta purren, välillä totta kai myös nauraen, olihan se silloin ihan herttainen eläin kun mitään järkyttävää (kuten naapurin mopsia tai kakaroita) ei ollut näkyvissä. Ja sitten kun vihdoin ja viimein, koiran fysiikan pettäessä niin pahasti, että oli pakko laittaa koira pois, tajusin että olin kaiken aikaa elänyt koiran ehdoilla, tehnyt omasta elämästäni melkein sietämätöntä.
Nyt voin helpotuksesta huokaisten sanoa etten enää koskaan ruokkisi sellaista eläintä talossani josta on enimmäkseen pelkkää riesaa. Koira on lemmikki ja siitä kuuluu olla iloa omistajalleen, ei huolta ja murhetta.
Koira ei kärsi lopettamisesta. Jos sinusta tuntuu ettet jaksa koiran kanssa, niin ei se tee sinusta huonoa ihmistä. Ja aivan varmasti välität koirastasi, ethän sitä olisi näin pitkään muuten pitänyt. Kyllä sinun täytyy ajatella itseäsi ja lastasi, pidät sen mukavan ja rauhallisen sessun lenkittäjänä ja seuralaisena, ja lakkaat kiduttamasta itseäsi syyllisyydellä koiran kohtalosta. Se on minun neuvoni.
Tokihan voit koiraa tarjota jollekin uuteen kotiin, mutta ei se lopettaminenkaan koiran kannalta huono vaihtoehto ole. Voimia päätöksen tekemiseen, oli se sitten mikä tahansa.
Teille muille minä sanon vain että hyi olkoon ja hävetkää, aivan kuin toisen elämästä ja kuolemasta päättäminen ei olisi aivan tarpeeksi vaikeaa ilman että heitellään kivillä ja syyllistetään tietämättä tilanteesta yhtään mitään. - Niskaan
Montuun ja uusi tilalle, kaikille parempi ratkaisu.
- näin 1
Aloittajakin tässä mainitsi että koira ei ole aina ollut sellainen joten jotainhan siinä on käynyt että koirasta sitten on tullut "hankala" . Hänellä ei myöskään ole aikaa kun on se yksi lapsi joka vie ilmeisesti kaiken ajan .
En itse ainakaan koe häpeää siitä että olen mielipiteeni sanonut . Aloittajan pitäisi käydä siellä ongelmakoira kouluttajalla hakemassa mielipidettä ja apua ,ei se koiran vika ole jos omistajalla ei ole aikaa/ei viitsi auttaa sitä . Ongelmat alkoivat pahentua toisen koiran tulon myötä joten eikö olisi loogista luopua siitä kiltistä koirasta ? Saisi taatusti hyvän kodin .
Monttuun laittaminen on helppo ratkaisu ja jossain tilanteissa oikea mutta tämä ei kuulosta siltä . Lasta ja koiraa ei myöskään koskaan jätetä valvomatta kahdestaan ! vaikka olisi se maailman kiltein sessu .
Miksi edes kirjoittaa tänne jos ei sitten halua kuin niitä "koira monttuun vaan" vastauksia ? Ette te jotka puolatte koiran lopetusta niin myöskään voi tietää onko se koira oikeasti niin vaikea vai omistaja vain laiska ja osaamaton .- Normaali koira
Omistaja on varmastikin osaamaton, eikä hänellä kai ole aikaa vauvan vuoksi... Lieneekö koskaan ollut kovin paljon tahtoakaan tuon koiran suhteen.
Minä olen sitä mieltä, että aloittajan kannattaa pitää se helpompi koira. Tuota hankalampaa taas ei pidä tappaa, vaan käyttää ensin eläinlääkärin tutkimuksissa - ja kun se terveeksi kuitenkin todetaan, mennä ongelmakoirankouluttajan puheille, joka arvioi koiran luonteen - ja kun se kuitenkin todetaan normaaliksi täyspäiseksi, mutta energisesksi ja turhautuneeksi koiraksi, aloittajan kannattaa etsiä sille uusi aktiivinen koti jossa koiran kanssa halutaan ja jaksetaan harrastaa ja lenkkeillä riittävästi, jossa ei ole pieniä lapsia eikä mielellään toisia koiriakaan tai muita eläimiä.
Ongelmathan koiran kanssa on aloittajan omien sanojen mukaan alkaneet, kun toinen koira otettiin ja pahentuneet kun vauva syntyi. Se jo todistaa, että koirassa ei ole mitään vikaa, vain olosuhteissa. - kouluttaja77
Normaali koira kirjoitti:
Omistaja on varmastikin osaamaton, eikä hänellä kai ole aikaa vauvan vuoksi... Lieneekö koskaan ollut kovin paljon tahtoakaan tuon koiran suhteen.
Minä olen sitä mieltä, että aloittajan kannattaa pitää se helpompi koira. Tuota hankalampaa taas ei pidä tappaa, vaan käyttää ensin eläinlääkärin tutkimuksissa - ja kun se terveeksi kuitenkin todetaan, mennä ongelmakoirankouluttajan puheille, joka arvioi koiran luonteen - ja kun se kuitenkin todetaan normaaliksi täyspäiseksi, mutta energisesksi ja turhautuneeksi koiraksi, aloittajan kannattaa etsiä sille uusi aktiivinen koti jossa koiran kanssa halutaan ja jaksetaan harrastaa ja lenkkeillä riittävästi, jossa ei ole pieniä lapsia eikä mielellään toisia koiriakaan tai muita eläimiä.
Ongelmathan koiran kanssa on aloittajan omien sanojen mukaan alkaneet, kun toinen koira otettiin ja pahentuneet kun vauva syntyi. Se jo todistaa, että koirassa ei ole mitään vikaa, vain olosuhteissa.Ajatella, jos kaikki pätevien syiden tai pätemättömien (esim. itse pilatun koiraparan) takia hermoilevat ihmis3tkin vietäs ladon taa... Järkyttävää. Ja pitäisi aina muistaa koiran rotu.Metsästysgeeniset kourat eivät säily helposti tyyninä pikku lenkeillä ja piha-ulkoilulla. Niiden viettejä eivät vuosimiljoonatkaan muuta. Ne tarvitsevat kymmenen kilometrin jäljestyslenkkejä vaikeakulkuisessa metsässä ja paljon noutamista, vaikka sitten leikin varjolla. Ihmisen päässä vika, useimmiten. Ihmisen päässä ja ihmisen päässä hihnaa. Surullista. Kun ei ajatella, tuhotaan elämä ja hankitaan uus. Jos se sitten vaikka itestään kasvaisi siedettäväksi (niin kuin joskus harvoin tapahtuu. Mutta harvoin).
- ..................
Oma koirani oli aina ollut arvaamaton lapsia kohtaan (kodinvaihtaja). Kun poika syntyi olin jo päättänyt, että mikäli en onnistu koulutuksessa, koira vaihtaa kotia. Arvostelijat voivat ihan itsekseen miettiä, mitä koira saa aikaan, kun hyökkää lapsen kimppuun. Jos koira jo nyt murisee, se kertoo omaa kieltään, että se on myös valmis puremaan, mikäli tilanne KOIRAN näkökulmasta muuttuu pahemmaksi ja koirahan tulkitsee tilanteita tasan omasta vinkkelistään. Vastuutonta olisi ottaa pienintäkään riskiä, että koira todella vahingoittaa lasta.
Omalla kohdalla kaikki sujui kuitenkin hyvin. Kun vauva kotiutui, koiraa reenattiin kuin viimeistä päivää, yhdistettiin kaikki maailman ihanat asiat vauvaan ja pidettiin huoli että taivaalta sataa ihania asioita, silloinkin kun vauva itkee ja äiti on hermostunut. Aina kun vauva oppi jotain uutta, huomioitiin tämä koiran kohtelussa, erittäin ressiherkkä tapaus ja päälle luonteeltaan terävä, ei mikään paras yhdistelmä. Meillä auttoi jäljestys, rauhoitti koiran erittäin tehokkaasti, hieronta oli toinen. Tämä koira myös reagoi stressiin pakonomaisella käytöksellä, kuten aloittajankin koira, omani repi karvoja. Muutaman kerran koira pääsi repimään kaljuja länttejä jalkoihinsa, kun en tajunnut ressitason taas nousseen, ja ressaus alkoi aina, kun lapsi oppi jotain uutta, eli vauva-aikana päivittäin tai viikottain.
Ensimmäinen vuosi oli koiran kanssa todella haastavaa, mutta lopulta koirakin alkoi sietämään muutoksia paremmin. Ei murissut lapselle kertaakaan, mutta vieraille lapsille on murissut useita kertoja, joten riski tämän tapauksen kohdalla oli vahvasti murinan ja puremisen puolella. Enkä usko hetkeäkään että ko tapaus olisi lapsen hyväksynyt ellen olisi nähnyt niin paljon vaivaa asian eteen. Toinen koira on ns normaali, joten kyllä koiran luonne-erot vaikuttavat todella paljon. Koiralle löytyi aikaa, kun pistin löytymään ja itse olin myös yksinhuoltaja lapsen syntymästä asti, joten ei ollut sitä toista aikuistakaan auttamassa, aikaa löytyy jos on tahtoa.
Pakonomainen käytös ja varsinkin tuo kärpästen napsiminen antaa kuitenkin viitteitä, että jotain vikaa voi olla terveyspuolella, joten ensin eläinlääkäriin. Sitten ongelmakoirakouluttajan pakeille. Hyvä kouluttaja ei todennäköisesti ota teitä asiakkaaksi ennen kuin terveys on varmistettu, koiran käytös voi olla myös kipukäytöstä. Sairaan koiran kouluttaminen taas on usein ajanhukkaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m3405741- 765209
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest484276- 523911
- 473609
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo1553338Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv1003144Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky312875- 432259
- 492185