Täällä suurimalla osalla näyttää olevan vaivana unettomuus, mutta minä taas kärsin siitä, ettei aika vuorokaudessa riitä siihen unimäärään, jonka pääni tarvitsisi.
Vai miltä kuullostaa elämäni: töissä klo 7-15, kotona klo klo 15:30. Pakolliset askareet ja klo 17:30 kaadun sohvalle, johon nukahdan välittömästi. Nukun kymmeneen- yhteentoista asti, herään ja menen nukkumaan, josta nukun aamuun sikeästi.
Vapaapäivinä tuon lisäksi nukun tunnin- parin päiväunet.
Ei ole unensaannissa vaikeuksia ei. Mutta kun hereiläoloaikaa on vuorokaudessa muutama tunti, niin kyllähän tämä elämää typistää kummasti.
Vai miltä kuullostaa elämäni: töissä klo 7-15, kotona klo klo 15:30. Pakolliset askareet ja klo 17:30 kaadun sohvalle, johon nukahdan välittömästi. Nukun kymmeneen- yhteentoista asti, herään ja menen nukkumaan, josta nukun aamuun sikeästi.
Vapaapäivinä tuon lisäksi nukun tunnin- parin päiväunet.
Ei ole unensaannissa vaikeuksia ei. Mutta kun hereiläoloaikaa on vuorokaudessa muutama tunti, niin kyllähän tämä elämää typistää kummasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli tuollainen elämänvaihe. Osasyynä unisuuteen varmasti väsyttävä lääkitys ja viime aikoina olen alkanut epäillä liian alhaisen verenpaineen osuutta asiaan.
Uneliaisuus iski keskellä päivää tosi rajuna, oli ihan pakko mennä maate, jos olin kotona. Töissä varmaan torkahtelin istualleni. Päiväunet ei koskaan piristäneet, päinvastoin olo muuttui vain tokkuraisemmaksi ja saatoin nukkua monta tuntia ja lyhyen valveillaolon jälkeen taas jälkeen peiton alle, unta aamuun asti. Jos väkisin nousin ylös ja lähden kävelylle, virkistyin heti. Lääkkeen vaihtuminen helpotti ja lopullisesti päiväunien tarve häipyi, kun verenpaine on ollut likimain normaaleissa lukemissa.
Ikävä kyllä, nyt on nukahtamisvaikeuksia. Mietityttää pitäisiköhän pyytää sittenkin se vanha lääke (epilepsiaan) takaisin. Sen sivuvaikutuksiin kuuluu verenpaineen aleneminen...meneeköhän taas toiseen ääripäähän?
Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä. Nuorena en käynyt juuri missään, ja yleensä halusin jo kotiin nukkumaan siinä vaiheessa kun muut nuoret vasta olivat lähdössä baariin ym. Nyt ei iltamenot enää houkuta, mielelläni nukahtaisin vaikka kuinka aikaisin ja vastaavasti nousisin aikaisemmin ylös, kuin kieriskellen unta odottaen yömyöhään.
Sama täällä. Huolettaa, että elämä jää elämättä, kun suurin osa ajasta menee nukkuessa. Ihan 15 tunnin vuorokausiunia ei mulla ole, enkä torkahtele hallitsemattomasti, mutta pystyn halutessani nukahtamaan koska vain ja nukkumaan oikeastaan kuinka pitkään vain. Viime yönä (pe-la) katkeamattomat unet n. 22.30-09.00 ja tänään (lauantai) menin kahdelta päiväunille ja heräsin äsken. Kello on nyt viisi. Olen perusterve 25 v. nainen. Kuntoilen säännöllisen epäsäännöllisesti, ruokavalio on kohdillaan, ei ylipainoa jne. Anemiat, verenkuva, diabetes, kilpirauhanen ym. ym. kaikki poissuljettu. En ole masentunut, mutta ehkä taipuvainen lievään alavireisyyteen. Kai sitten vain olen perusominaisuudeltani tällainen koala, että unentarpeeni on loputon. :( Ei siinä, nukkuminenhan on kivaa ja unimaailma toisinaan paljon mielekkäämpi, kuin tämä olemassaoleva, mutta mitään ei oikein ehdi tehdä, kun tunteja vuorokaudessa vain 24!
Voisinpa vaihtaa unettomuuteeni tuollaiseen vaivaan