Olemme pohtineet yhteenmuuttoa ja toteutus menisi siten, että minä lapsineni muuttaisin miehen luo jo ihan järkisyistä, tilavampi ja oma (tosin lainaa jäljellä). Itse asun vuokralla ja eri paikkakunnalla.
Kysymykseni koskee tilajärjestelyjä...
Makuuhuoneita talossa on 5. nykyjärjestelyillä 1 asuttaa isä, 1 on vierashuone, 1:ssä huoneessa asuu 2 lasta (omasta tahdostaan samassa huoneessa) joka toinen vko ja 2 muussa huoneessa asuu 1 lapsi joka toinen vko tai harvemmin.
Olenko kohtuuton, jos ehdotan, että lapset, joilla nyt on oma huone joka toinen vko muuttaisikin samaan huoneeseen ja omat lapseni, (jotka siis asuisivat talossa kokoaikaisesti) saisivat omat huoneet? Toinen tulisi vierashuoneesta ja toinen vapautuisi jos 2 leikki-ikäistä "etälasta" jakaisivat huoneen.
Kysymykseni koskee tilajärjestelyjä...
Makuuhuoneita talossa on 5. nykyjärjestelyillä 1 asuttaa isä, 1 on vierashuone, 1:ssä huoneessa asuu 2 lasta (omasta tahdostaan samassa huoneessa) joka toinen vko ja 2 muussa huoneessa asuu 1 lapsi joka toinen vko tai harvemmin.
Olenko kohtuuton, jos ehdotan, että lapset, joilla nyt on oma huone joka toinen vko muuttaisikin samaan huoneeseen ja omat lapseni, (jotka siis asuisivat talossa kokoaikaisesti) saisivat omat huoneet? Toinen tulisi vierashuoneesta ja toinen vapautuisi jos 2 leikki-ikäistä "etälasta" jakaisivat huoneen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Älä täällä kysele, saat vain kehotuksen nukkua roskakatoksessa. Laitat huoneet just siihen malliin kun katsot sopivaksi, tietysti yhteisymmärryksessä puolisosi kanssa.
Et sinä voi paljoa määräillä, kukas sen talon omistaa, sen lauluja laulat kenen leipää syöt....
Just tätä tarkoitin, älä kysy täällä - omistussuhteilla ei ole merkitystä NORMAALEISSA parisuhteissa, koti on koti ja jokaisella oikeutensa muokata kodista mieleistään. Kompromisseja kuuluu väkisinkin asiaan.
OMISTUSSUHTEILLA on tietysti merkitystä juridisesti eron tai kuolemantapauksen yhteydessä.
No kyllä todellakin on.Se määrää joka kämpän omistaa, niin yksinkertaista.
Ja mitä tuli alkuperäiseen kysymykseen, niin kyllä on törkeää ehdottaa että sinun lapsesi saa omat huoneet ja miehen lasten tulee huoneet jakaa. Talo on kuitenkin MIEHEN omistama.
Sun kaltaisten akkojen takia uusperheiden äideillä on huono maine!
Kiitos mielipiteestäsi.
Ainoat syyt miksi tuota tilajärjestelyä mietin, on: 1. nämä "etälapset" ovat tosiaan yli puolet ajasta muualla, kun taas omani asuisivat siellä kokoajan. 2. Lasten iät. Etälapset ovat leikki-ikäisiä, omani lähentelee teini-ikäisiä.
Arvostan kommenttiasi, mutta tuo, että kumpi talon omistaa, se määrää.. Siihen hommaan en lähde. JOS/KUN hän meidät sinne asumaan tahtoo (itse tätä toivoo ja ehdotti) on se ihan varmaa, että talon on oltava myös MINUN ja LASTENI koti, olipa sen omistuspohja millainen tahansa.
Aivan, juridinen omistus on tärkeää, mutta koti aivan eri asia. Määräähän vuokralainenkin itse asuntonsa käytöstä, ei vuokranantaja.
Siis sinä olet sitä mieltä, että ilmaiseksi majoitat itsesi ja pentusi miehen omistamaan taloon ja määräät vielä miten siellä asutaan. Jotain rajaa!
Jos kerta haluat määrätä, osta talosta puolet, ota lainaa ja osta, sen jälkeen sulla on sananvaltaa, ei sitä ennen!
Jos nyt muutat ja rupeat siellä vaatimaan asioita, varaudu että saat hyvinkin pian pakata omat ja kakaroittesi kamat ja muuttaa pois.
Vuokralainen maksaa vuokraa, tämä akka on muuttamassa toisen taloon ilmaiseksi. Vai tyhmä vertaa tilannetta vuokra-asuntoon.
Sanoiko joku, että olisin muuttamassa ilmaiseksi?? Taloa en voi ostaa kun on samaisessa suvussa ollut jo sukupolvien ajan, on minusta ymmärrettävää, ettei puoliso halua siitä puolikasta myydä. Samasta syystä ei tule kysymykseen se, että ostettaisi yhdessä muualta koti/talo. Lainaa siitä on remonttiosuus, sekä vähän lisämetsää/maata ostettu.
Tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö muilta osin osallistuisi kustannuksiin, teemme niin jo nyt puolin ja toisin.
Ja joku kysyi tuolla, että kuinka kaupungin vaihto onnistuisi työn puolesta? Hyvin onnistuu firman sisäisellä siirrolla, alkaen elokuu 2013 -> ja meidän muutto olisi käytännössä mahdollista muiltakin osin aikaisintaan koulujen päätytyyä, käytännössä kesä-heinäkuun vaihteessa ja heinäkuu lomaa. Joten voitte lakata marisemasta siitä, että toisen elätiksi jnejne.
Niin ja vie sinne vielä kersansakin...sekä osoittaa kiitollisuuttaan määräämällä kuka missäkin huoneessa asuu, ei ei näin hiukan nöyryyttä.....
No jos muutat toisen omistamaan taloon ja rupeat sielä määräämään niin varaudu pakkaamaan kamasi sillä tolla tiellä on lyhyet jäljet!
Parempi on ettet muuta, asu omassas vaan niin tulee vähemmän sanomista.
Muuta sitten kun omat pentus muuttaa omilleen jos suhteenne on edes enää pystyssä
Sinussa on kaksi vikaa - olet onnellinen ja innoissasi elämänmuutoksesta ja parisuhteesta. Se on myrkkyä tälle suoliporukalle.
No johan on soppa taas keitetty. Kummallista sekavaa ramppaamista, lapset poukkoilee miten sattuu. Tää on vielä ihan tyypillinen "äitipuoli tuli taloon" -keissi...
....omat lapseni, (jotka siis asuisivat talossa kokoaikaisesti) saisivat omat huoneet? Toinen tulisi vierashuoneesta ja toinen vapautuisi jos 2 leikki-ikäistä "etälasta" jakaisivat huoneen.
jep jep... niinpä taas, uusion lapset saisivat omat huoneet, mutta miehen lapset yhteisen.... näinhän se aina menee... voi että... mitä väliä miehen lapsista, kunhan omilla on kaikki hyvin. Laitappa ne miehenlapset asustamaan vaikka autotalliin tai kellariin, eihän ne muuta tarvi..;(
Tämä on sellainen asia, josta teidän perheen tulee päästä yhteisymmärrykseen. Itse ajattelisin niin, että ei niputettaisi lapsi sinun ja minun lapsiin tai etä- ja lähilapsiin. Mielestäni huonejako tulisi tehdä todellisen omantilantarpeen mukaan. Yleensähän perheissä vanhimmilla lapsilla on omat huoneet. Eli minusta vanhimmilla pitäisi olla omat huoneet ja sitten kun toiset kasvavat samaan ikään ja nykyiset teinit muuttavat pois, nuorimmat saavat omat huoneet.
Kannattaa jutella asiasta koko perhe, mielestäni kukaan ei saa tilanteessa sanella mitään. Onnea yhteenmuuttoon! Ja kuten jo huomaat, kaikesta saa riidan ja uusperheongelman aikaiseksi jos haluaa. Voi myös monista palstakirjoituksista huolimatta valita fiksumman tien! :)
Minusta lähestyt asiaa rakentavasti, puhuthan ehdottamisesta etkä vaatimisesta. Samalla äänensävyllä voit laittaa yhteen muuttamisen ehdoksi sen, että sinulla on myös riittävästi sananvaltaa niin huoneiden hallinnassa kuin esimerkiksi sisustuksessakin. Yksi hyvä tapa lähestyä ongelmaa (jos se nyt ongelma on) voisi olla, että suoraan kertoisit olevasi hiukan huolissasi tästä omistus-hallinta-päätösvalta-määräysvaltaasiasta. Jos miehesi on vähänkään fiksu, hän ymmärtää huolesi ja pääsette siistiin ja sileään lopputulokseen. Jos hän ei ymmärrä eikä ole valmis suomaan sinulle määräysvaltaa tulevassa kodissasi, ottaisin aikalisän.
Täysin samaa mieltä!
Tottakai vanhemmille lapsille omat huoneet, nuoremmille yhteinen. Ja ilmanmuuta tuo asuinjärjestely vaikuttaa asiaan myös (toiset koko ajan, toiset joka toinen vk)
Menee aivan jenkkiläiseksi, kun osa nostaa omistussuhteet ensimmäiseksi asiaksi! Jos yhteistä elämää suunnitellaan, on aivan sama, kuka "omistaa" mitäkin.
Ja sitäpaitsi kun tilanne on mikä on, niin olisipa älyvapaata, että yksi huone olisi tyhjänä puolet vuodesta.
Hyvää jatkoa teille :-)
Ei ole samantekevää, kuka omistaa... se hurmos nimittäin kyllä haihtuu ja etenkin saman katon alla nyhjätessä. Voi tulla ero ja sitten sitä ihmetellään, että kukas omisti ja mitä ;). Varaton osapuoli on hyvin turvaton, etenkin avoliitossa.
Oletko poissa työelämästä, kun pystyt helposti vaihtamaan paikkakuntaa miehen perässä? Missäs omien lastesi isä on ja mikä on välimatka?
Miehen lapset saisviat puolikkaan huoneen ja naisen lapset omat huoneet, MIEHEN OMISTAMASTA TALOSTA! Voi vehnhäleipä, onko sulla kikki kotona!!!!! Sinähän et määrittele miten talossa asustellaan ja kuka huoneita saa, jos vielä siivellä meinaat elää kersoinesi. On sull apokkaa täällä moisiin juttuihin...
Tämä oli hyvä! Repesin totaalisesti! "onko sulla kikki kotona!!!!! " Kikki on siellä miehen vasemmassa lahkeessa. "On sull apokkaa" Suomen kieleen on keksitty uusi sana, minä ainakaan en ole koskaan ennen kuullut "apokasta" - tai miten se nyt taipuukin...
Kun minä ja lapseni muutimme miehen omistamaan taloon, otin sen heti samantien haltuun: tein täyden pintaremontin, poistin hirveät määrät rumaa roinaa (=entisen vaimon "koriste-esineitä"), tein sauna- ja kylppäriosastosta kauniin vaalean, laitoin jokseenkin käyttämättömästä takkahuoneesta hänen poikiensa huoneen, jolloin molemmat tyttäreni saivat oman huoneen, rakensin viherhuoneen, poistin hirveät verholistat ja laitoin tilalle verhotangot, yhdestä makuuhuoneesta tuli minun työhuoneeni/vierashuone, laitoin yhden kaapiston lisää, uusin keittiön hirveät ruskeat kaakelit ja likimain kaikki kodinkoneet.
Asioiden hoidon vuoksi mieheni entinen vaimo kävi meillä ja näki tekemäni muutokset. Ihan sanattomaksi meni ja oli kyllä helppo nähdä, miten kateellinen hän oli. Kaiken hänen raskaan, tumman ja ruman roinansa tilalla oli vaaleaa ja avaraa, laatuhuonekaluja ja design-esineitä. Ja ennen kaikkea meillä on siistiä!
Miehestäni voi suorastaan päällepäin nähdä, miten hän nauttii uudesta iloisesta kodistaan. Hänen poikansakin ovat sopeutuneet takkahuoneeseensa ja ovat jopa oppineet pitämään sen kohtuullisen siistinä. He ovat meillä suurinpiirtein joka toinen viikonloppu ja toisinaan lomillaan.
Siis korvasitko arvokkaat huonekalut jollain Artekin paskalla? Eikä miehesi osannut puolustautua? Ei kuule eksä ollut kateellinen, nauroi kippurassa :D Ihmettelen, miksi jätti kalustonsa teille, en olisi itse yhdestäkään piirongista luopunut.
Ja vain junteilla on sauna asunnossa.
Teit varmaan täydellisen pintaremontin myös itsellesi? Hih, eihän se mies muuten sua katselisi,jos ei kaikki koko helahoito uusikkoa myönten olisi pintaremontoitu!! Johan se olisi häväistys, ellet korjauttanut samalla itseäsi, et olisi sopinut sisutukseen.
hehheeee.... mahtaa olla pilalle mennyt sisustus......voi ihme...no porovohan tuo oli, huomaa heti tuosta tyylistä ja vaahtoamisesta...
Arvokkaat huonekalut? No ei todellakaan! Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että en myöskään noteeraa Artekin kovin korkealle. Mööpelit jäi miehelle siinä, kun jakoivat omaisuuden ja sopivat lasten elatuksesta. Sulla on sitten mieleisesi huonekalut, jos et yhdestäkään piirongista olisi luopunut. Good for you.
No ethän sinä ollut sitä tilannetta näkemässä, kun eksä kävi. Ei se nauranut, aika totinen oli.
No ei kai se saunaosasto nyt asunnossa ole, torvi! Se on rakennuksen toisessa siivessä ja sinne kuljetaan joko pation kautta tai kodinhoitohuoneen läpi.
Minun ulkopuoleni ei ole niin pahasti hunningolla kuin oli talollamme. Huollan sitä suhteellisen säännöllisesti. Kyllä minä siihen sisustukseen ihan hyvin passaan: olen vaalea, kevyt, siisti ja iloinen. Olen myös uudempaa vuosikertaa kuin entinen vaimo. Joten kaiken kaikkiaan aika hyvä.
Aijaa, nyt se on jo sinunkin talosi, tuolla edellä se oli vaan sun puolison talo.
Miksi sinä et osta omaa taloa, kun olet niin erinomainen ihminen, miksi jonkun miehen taloon muutit?
Kyllä se on nyt minunkin taloni. Olen sijoittanut siihen aika paljon rahaa, ajatusta ja aikaa. Minähän kerroin, että otin sen haltuun heti alkajaisiksi. Mitäs ihmeellistä tässä nyt on?
Ikäväähän se on, ettei varsinkaan lapsiperheillä ole mahdollisuuksia hankkia laadukkaita huonekaluja antiikkikaupoista. On edullisiakin paikkoja, mutta suomalaisjuntit roudaavat vaaleata lattapäätä jotain Maskun kalustetalosta.
Saunalla tarkoitin, että miksi ihmeessä niin monilla on sauna? Kallista pyykinkuivaus/varastotilaa. Laadukkaassa asunnossa on tilava kylpyhuone ammeella.
Eiköhän se saunan tarpeellisuus ole ihan makuasia. Sen kalleus tietenkin on suhteellista ja jokainen priorisoi ihan itse omat tarpeensa ja mieltymyksensä. Sulkevatko sinusta sauna ja hyvä kylpyhuone toisensa pois? Minusta eivät - ainakaan meillä. Kylppäristä olen tehnyt kylpylätyyppisen ja nätin - ja siellä on uusi poreamme. Itse pidän eniten siitä, että sain sinne sopimaa peikonlehden ja saniaisen. :-)
Maskun kalustetaloon en koskisi pitkällä tikullakaan. Miksi luulet, että kaiken asumisen ja sisustamisen tärkein (ainoa?) kriteeri olisi hinta? Sitä paitsi: ns. antiikkikauppojen huonekalut eivät välttämättä ole laadukkaita. Laadukkaimpia saa minun kokemukseni mukaan teettämällä itse rautaisella ammattilaisella - tämä koskee monia muitakin asioita kuin huonekaluja. Myös puutarhaa ja pihaa tehdessä olen luottanut hyvämaineiseen ammatti-ihmiseen, jolla oli erinomaiset suositukset. Vaivannäkö hänen etsimisessään kannatti.
Oletko sinä rakennusalan ammattilainen, kun kehut kuinka sinä teit ja rakensit?
On enemmän kuin luonnollista haluta omanlaiset huonekalut. Itse luultavasti tuntisin itseni orvoksi, mikäli pitäisi eksän sisustuksessa elää. Luultavasti haluaisin myös kokonaan uuden yhteisen talonkin, mutta kunnon remontilla talosta varmaan saa "kummitukset" karkotettua.
Älä nyt kuitenkaan hirveästi mollaa eksää - monella nuorella perheellä ei riitä tarmo enää remontti- ja sisustusasioihin, ja usein rahastakin tekee tiukkaa siinä vaiheessa. Ja monet ovat vielä niin käytännöllisiäkin, tärkeintä on mukavuus eikä ulkonäkö, koskien sisustusta että omaa ulkonäköä (siksi muuten venäläiset äidit erottuvat edukseen, jopa hiekkalaatikon reunalla).
Vierailin kerran pikkulapsiperheessä, missä oli siistiä mutta nukkavierua. Perheen äiti selitti, että he lykkäävät remonttia kunnes lapset ovat isompia eivätkä enää piirtele seiniin. En sanonut mitään, mutta ihmettelin, mikseivät he kiellä lapsia piirtelemästä seiniin.
Jos lasta kieltää piirtämästä seiniin, niin sittenkö se ei koskaan tee niin? Sinulla taitaa olla aika ruusuinen kuva lapsiperheen arjesta. Tai kenties sinulla on vain epänormaalin rauhallinen ja kuuliainen lapsi, jota ei kiinnosta piirrellä seiniin muutenkaan.
Omaisuus on sen kenen nimi on papereissa, haltuun otto ei ole omistamista.Et omista taloa.
Käytännössä omistan siitä ison osan. Ei tämän nyt niin vaikeaa pitäisi olla ymmärtää.
Voi teitä (joitain) tyhmiä! Käyttöoikeus voittaa omistamisen. Ei me täältä lähtiessä mitään mukaan saada ;-)
Jopa avioliitosta voi ottaa yksin eron ja hakea yhteiselämän lopettamista. Tietysti on tehty avioehto, jolloin köyhä osapuoli ei saa mitään talosta mitään, mutta joutuu silti lähtemään vaikkei haluaisi. Talo jää sen omistajalle. Siipeilijät kuriin!
Omituinen mies, kun ei huomaa miten joku vetää 1-0 häntä ja hänenlapsiaan. Nainen ottaa asumisen haltuun ja määräämiten talo jaetaan, hänelle ja hänenl apsilleen kaikki parhaat, omat huoneet ja maksuton asuminen, ei mennä töihin, eletään vaan toisten rahoilla ja siivellä..
Aika härsiki nainen, kun oikein lukee ja ajattelee mitä hän ajaa takaa.
Voi hirveetä... ja kehtaa vielä kertoa siitä.. huh huh...millainen on ollut naisella lapsuus ja omat vanhemmat kun on noin kieroon kasvanut.
Voi herranjestas, miten tyhmä olet! En suinkaan vedätä miestä, en myöskään hänen lapsiaan. Ihan yhdessä on sovittu näistä järjestelyistä. Tottakai omat huoneet niille, jotka perheesä vakituisesti asuvat, vierailijat ovat vierailijoita! Mistä sinä nyt tuon keksit, että asuminen olisi maksutonta? Mistä keksit, että en kävisi töissä? Mistä keksit, että eläisin toisen siivellä ja rahoilla? Käyn töissä ja minulla on ihan hyvä palkka, enemmän kuin lasteni kanssa normielämällä kulutamme. Juuri siksi minulla onkin varaa kunnostaa ja uusia taloamme aika paljon sekä laittaa sisustus kuntoon.
Mistä sinä tiedät, mitä ajan takaa? Kerrottakoon se tässä nyt: normaalia perhe-elämää rakkaan puolisoni ja lasteni (sekä välillä hänenkin lastensa) kanssa.
Lapsuuteni ja vanhempani ovat olleet erittäin hyvät, kiitos kysymästä. Ei mitään pahaa sanottavaa. Olen huomannut, että monet valittavat vanhemmistaan. Minä en ole sitä ikinä oikein ymmärtänyt, kun itsellä on aina ollut kaikki niin hyvin. Luulin, että se on normaalia ja kaikilla on niin. Joka kerta, kun tavalla tai toisella joudun tekemisiin jonkun kaltaisesi kanssa, minun on nöyränä yritettävä ymmärtää, että toisilla meistä lapsuudenkoti ja kasvatus ei ole ollut hyvä.
Lisättäköön sinun rassukan kiukkua vielä vähäsen: teemme mieheni kanssa molemmat testamentin. Niiden sisältöä voit tietysti arvailla maailman tappiin. Vihjeenä mainittakoon, että mieheni mieltää molemmat tyttäreni aika lailla omiksi lapsikseen ja kohtelee heitä siten - myös minä miellän joka toinen viikonloppu hänen lapsensa likimain omikseni. Ja ennen kaikkea haluamme turvata toistemme olon ja elon, jos yksin jäisi.
Testamentin tekemisen tärkeyden ymmärsimme ykskaks, kun rupesimme miettimään, mitä omaisuudelle tapahtuu, kun meistä jommastakummasta aika jättää. Minä omistan puolet liki sadan hehtaarin metsätilasta sekä osakkeita omien sisarusteni yrityksistä ja heidän vientimarkkinointifirmastaan. Miehelläni on talomme lisäksi kuuden hehtaarin tilalla kunnollinen kesäasunto eteläsuomalaisen järven rannalla, iso purjevene sekä myös joitakin osakkeita. Hänen omistuksessaan ovat nykyisin myös hänen edesmenneen äitinsä suvun perintökorut, osa niistä Venäjän tsaarin hovista. Niiden arvo on todella huomattava. On meillä siinä nyt miettiminen, että kaikki menisi oikeudenmukaisesti ja ennen kaikkea niille, joille haluamme. Mitä järkeä olisi esimerkiksi siinä, että korut siirtyisivät hänen poikiensa omistukseen? Eivät pojat käytä sellaisia, vaikka moderneja miehenalkuja ovatkin! Ja mitä minun tyttäreni tekisivät metallirakennefirman osakkeilla tai maatalouskonetuontiyrityksellä? He eivät erota niittosilppuria leikkuupuimurista ja uskovat, että kanojen ruokinta-automaatti syöttää kanoille lusikalla juuri oikean määrän juuri oikeaa rehua.
Että tällaisia tällä kertaa. Menen viherhuoneeseen kasvihommiin - siellä on minun paratiisini silloin, kun mies ei ole kotona. Kun hän on kotona, meillä on yhteinen paratiisi! :-)
Kotisi kuulostaa kivalle paikalle uusioperheen elää. :) Älä välitä näistä naisista. Nämä on just näitä eksiä jotka katkerana katsovat kun oma mies on aloittanut uuden elämän uuden kanssa. Identifioituvat ihan selvästi ;)
.. voi idiootti, ja vielä vastaat itsellesi! Hih hiii... ainakin saa kehuja ja kannustusta kieroiluun, kun avstaa itselleen.
Sä sorrut nyt siihen ajatteluun, että kaikki ajattelisivat niinkuin sä. Kyllä mä ihan oma persoonani olen, lueskelen tätä palstaa ja nauran sitä millaisia hyeenia tämän palstan useimmat naiset on. sivistymättömyys, katkeruus ja jeesustelu paistaa kilometrien päähän. Just tollaisia papiljottipäisiä, pikkupullukoita Siilinjärveltä joita pelottaa ajatus siitä että ex-puoliso löytää jonkun nätimmän ja fiksumman. Kuvitellaan, että mies pitää jotakin entistä parisuhdetta pyhänä vain siksi että muutama lapsi saatu aikaan. Kerrassaan mainota :)
Kiitos sinulle! En ymmärrä lainkaan, miksi tämä yksi väittää minun jatkuvasti tekevän pahaa, vaikka en tee. Olen vain onnellinen perheestäni ja iloitsen nähdessäni mieheni olevan onnellinen! Me olemme onnellinen uusperhe ja sitä samaa soisin itse kullekin. Tuo hyeena-sanasi oli ikävä kyllä varsin osuva.
Miksi uusio suhteessa täytyy jaoitella "hänen lapset" ja "minun lapset". EIköhän siiänä yhtä suurta perhettä olla jollain tasolla kun kuitenkin oma pieni kommuuni muodostetaan yhdessä asuttaessa. Se on surullista, jos yhteen muutetaan ja silti lapsia pitää ajatella noin vieraina henkilöinä. Vaikka se veri onkin vetä sakeampaa, kyllä sitä jokainen osapuoli on oman vastuunsa ja oman tahtonsa puolesta valmis "hyväksymään" lapset (oli ne sitten kenen tahansa" osaksi omaa elämpänsä ja "perhettään".. Näin minä asian käsitän.
Yhtä perhettä!! Eihän se uusikko ole miehen lasten perhettä!!! Hän on aivan ulkopuolinen ihminen. Johan se olisi loukkaus lapsen omaa äitiä, ja mummoj a ja vaareja kohtaan jos lapsi sanoisi isän uusikkoa perheenjäseneksi. Huh stnääm onpa suuret luulot että samaa sukua ja perhettä voi olla kuka tahansa. Ihan kuka vastaan tulee voi olla samaa pehrettä!!! No ei voi.
Lapsihan kuuluu oman isän ja äidin perheeseen vaikka on erottu, ei se muuta lapsen perhettä mihinkään. Ei siihen voi laskea ulkopuolisia. En minä ainakaan voisi kuvitella että meidän perheeseen kuuluisi ex miehen nainen!!! heh hee.. ei missään nimessä. Silloinhan voi ottaa vaikka naapurin perheenjäseneksi.
No uusmaamo vaikuttaa että kuitenkin olet katkera et ehkä miehesi entiselle naiselle mutta on jotain outoa että miehesi exän ilmeen kertominen kun näki asuntonne nyt tuotti sinulle noin paljon mielihyvää...
Miksiköhän ? Todella säälittävää.
Täyttä sontaa, ollaan sitä nyt niin porvaria.
Meillä mainioti alle kaksi kouluikäistä "etälasta" viihtyy yhdessä samassa huoneessa (toisaalta meillä ei olekaan sen enempää huoneita)... Mutta tosiaan oikeaastaan nukkuvat pelkästään huoneessa ja säilyttävät lelunsa yms. pääsääntösesti leikkivät olohuoneessa meidän seurassa.
Tottakai sitten kun lapsille ikää tulee niin täytyy harkita jo isompaa asuntoa.. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin tietysti se oma tila ja rauha on myös sitä tärkeämpää.
No meillä on miehen kaikki 6 lasta samassa huoneessa, ja mun lapset saivat sitten omat huoneet, kun ovat fiksuja ja isompia, heille kuuluu ilman muuta yksityisyyttä. Viikonloppulapset voivat todella hyvin nukkua vaikka olkkarinlattialla, minusta he ei tarvi huoneita ja tilaa, jos vierailevat vaan. Eihän se ole aina mahdollistakaan, että tilaa on hulppeesti vieraille.
Ja kyllä tykkäävät todella paljon, ovat erittäin iloisia ja tyytyväisiä, eivät ole ainakaan valittaneet ääneen.
Isompina me toivomme, ettei näitä yökyliä ole, että menevät kotiinsa nukkumaan. Hotelliksi emme ala.
Huoneethan voivat olla vallan eri kokoisia, jolloin tilavimman huoneen voi jakaa kevytseinällä kahdelle omiksi ”huoneiksi”, tai jopa siirtää seiniä pienellä remontilla.
Vaatii vain yhteistä neuvonpitoa. Luulis kaikilla lapsilla olevan intoa kun saavat miettiä sisätilat uusiksi ja sisustaa, toki teidän vanhempien johdolla.