Oon 15v tyttö, ja mun vanhemmat eros kun olin kaks(?).. mun sisarrukset aikoinaan viilteli ja karkaskotoo yms. ja mä en oo päässy siit vieläää yli ja nään painajaisia siitä... ja lähin ite samalle tielle.. en pysty jutella mun äitille mistään koska se vaan huutaa mulle ja pelkään sitä.. ja isää ei koskaan kiinnosta nähä mua.. (johtuen menneisyydestä pelkään äitiän, koska kun kuuntelin sitä pienenä ja mulla ei ollu paikkaa minne mennä turvaan)
sillonkun olin pieni taapertaja mun elämässä tapahtu muutenkin paljon negatiivista.. ja ne vaivaa vieläkin vaikka kävin psykologilla monta vuotta..
mutta itse asiaan, kuinka mä pääsen kotoa pois?
äiti ei anna mun elää niinkun haluan! (okei toi kuullosti lissujen puheelt)
mut siis joka tapauksessa... mulla on sairaus jonka takia äiti ei anna mun tehä kaikkee mitä haluan ja se huomattiin viimeks eilen.. kun sain kohtuaksen konsertis siitä kun viulisti tuli soittaa viulua mun nenän etee! se sanoo et haluu mun olevan onnellinen mut ei anna mun kuiteskaa olla onnellinen ja sitku en oo onnellinen on laittamassa mua psykologille tai kuraattorille..
muuttaisin muuten isälle mut se asuu kaksiossa sen kihlatun kanssa ja en mahu sinne.. ja siskolleni en halua muuttaa koska se on täys kusipää..
mä tiiän et mul on ongelma kun viiltelen ja oon koulussa jälessä yms. mut en jaksa olla enää täällä! kaikki hössöttää ihan liikaa ja ihan turhaan! en saa ihteeni kuntoon täällä! haluun elää niinkun normaalit vaikka sairaus onki. lääkäriki sano et vaikka kohtauksia tulee niin mun pitää elää normaalisti eikä antaa niitten estää!
eilenkin jouduin mun siskolle ja se vahtas mua koko ajan.. se ei voinu käyä ees sen naapurissa koska oisin voinu kuulema karata sillä välin.. vittu ne pitää mua ihan hulluna.. mä haluan siaisperheeseen tai vastaavaan mutta miten pääsen kun äiti ei päästä?!!
auttakaa mua jotenkin!
ps. trollit menkää pois, en jaksa teitä
sillonkun olin pieni taapertaja mun elämässä tapahtu muutenkin paljon negatiivista.. ja ne vaivaa vieläkin vaikka kävin psykologilla monta vuotta..
mutta itse asiaan, kuinka mä pääsen kotoa pois?
äiti ei anna mun elää niinkun haluan! (okei toi kuullosti lissujen puheelt)
mut siis joka tapauksessa... mulla on sairaus jonka takia äiti ei anna mun tehä kaikkee mitä haluan ja se huomattiin viimeks eilen.. kun sain kohtuaksen konsertis siitä kun viulisti tuli soittaa viulua mun nenän etee! se sanoo et haluu mun olevan onnellinen mut ei anna mun kuiteskaa olla onnellinen ja sitku en oo onnellinen on laittamassa mua psykologille tai kuraattorille..
muuttaisin muuten isälle mut se asuu kaksiossa sen kihlatun kanssa ja en mahu sinne.. ja siskolleni en halua muuttaa koska se on täys kusipää..
mä tiiän et mul on ongelma kun viiltelen ja oon koulussa jälessä yms. mut en jaksa olla enää täällä! kaikki hössöttää ihan liikaa ja ihan turhaan! en saa ihteeni kuntoon täällä! haluun elää niinkun normaalit vaikka sairaus onki. lääkäriki sano et vaikka kohtauksia tulee niin mun pitää elää normaalisti eikä antaa niitten estää!
eilenkin jouduin mun siskolle ja se vahtas mua koko ajan.. se ei voinu käyä ees sen naapurissa koska oisin voinu kuulema karata sillä välin.. vittu ne pitää mua ihan hulluna.. mä haluan siaisperheeseen tai vastaavaan mutta miten pääsen kun äiti ei päästä?!!
auttakaa mua jotenkin!
ps. trollit menkää pois, en jaksa teitä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun et ole voinut muille kertoa niin kerro vaikka täällä miten äiti kohteli sinua taaperoiässä. Kerralla ei kannata kyllä muistella noita juttuja liikaa. Sinulla on ilmennyt nyt tuo jokin sairaus ja se on varmaan jotenkin järkyttänyt mieltäsi. Ei ihme jos ei ole luottamusta ja turvaa äitiin kun muistoissa on pelko ihan elämän ensimmäisilta ajoilta. Nyt kuitenkin voi ajatella jo järjellä että enää en ole ihan niin pieni enää en ota tuoallaista kohtelua. Äitis on varmaan ollut silloin itsekkin pois tolaltaan eron vuoksi voi olla että ei muista ja tiedosta mitä on sinulle aiheuttanut. Kuitenkin kokemus on sinulle todellinen ja vaiaa vieläkin.
Kirjoittele lisää. Jo se auttaa sinua paljon. Toivon että saat asiallista tukea ja trollit psyvät nyt matkojen päässä.
siis äitillä oli jo uus mies kun siskoni alkoi viillellä..
ja ei sairauteni mua järkytä koska haluun vaan elää niinkuin ennenkin..
ja kotona tai muutenkaan en voi olla oma itseni.. oikeasti oon uskovainen ja haluisin elää sillei, mutta koska tulin uskoon vasta n.1v sit.. en voi vaan muuttaa ihteeni sillei *naps* koska ei mua hyväksyttäs.. enkä haluu vaikeuttaa asioita enää yhtään..
vaikka oonkin kerännyt rohkeutta, en silti voi nousta äitini sanaa vastaan..
olin koulukiusattu eskarista seiskan alkuun.. sit vaan kyllästyin siihen ja nousin niitä vastaan ja se oli vaikeeta.. mut..
mun setä murhattiin kun olin pieni enkä vieläkään voi uskoo että se ei oo enää täällä.. en saanut surra sitä sillon... ja setäni kuoleman jälkeen siskoni alotti viiltyn ja karkas kotoo, joutu laitokseen yms. ei mulla ollu ketää kelle puhuu siitä miltä musta tuntuu..muistan sen kun isäpuoleni lähti viemään siskooni hoitoon ja juoksin siskoni luo ja aloin itkee ja se vaan sano että 'ei pakkasessa saa itkee, kyyneleet jäätyy poskelle' ja vetäs auton oven kii ja lähti.. kun menin sisälle äiti vaan sano et turhaan itket ja meni lukee kirjaa.. en nähny mun siskoo pitkään aikaan.. ja sitku se tuli tappelu vaan jatku..
sitku mun sisko alko rauhottuu munn veli alotti viiltelyn ja yks kerta se oli jääny linkistä tielle ja tuli metän kautta kotiin ja soitti äitille et mun pitää mennä sisälle, no äiti ei päästäny ja käski veljeni tulla kotii ja sitku sse tuli sen käsistä valu vaan verta... siinä samassa kun se pihaan tuli, äiti alko huutaa ja juoksin sisälle yläkertaan nurkkaan peiton alle itkemään, tärisin pelosta.. sitä jatku seuraavat 4 tuntia..
ainut kuka tuli mun luokse sillon oli meijän koira, joka nuoli kyyneleet posekelta ja koitti tökkii kuonolla et oisin piristyny.. sit se rupes makaa mun viereen eikä lähteny vaikka sitä alhaalta kututtiinki..
en vaan tiiä enää mitä mun pitäs ajatella ja mistä.. mun voimat on loppu ja nukun ihan kauheesti.. oon koulusta jälessä ja en jaksa tehä niitä tehtäviä ja musta tuntuu että sillä ei oo mitää väliäkää, koska ihan sama mitä teen se on väärin! kun kato huoneeni ikkunasta pihalle tulee kasa huonoja muistoja mieleen ja alan itkee.. haluisin vaan pois täältä joksikin aikaa et saisin pääni selväks.. mut äiti ei suostu.. mun olo on vaan pahentunu. alu perin mun oli tarkotus lähtee siaisperheeseen ennen joulua mut äiti eisuostunu ja en uskaltanu lähtee sossuun sanoo et haluun pois... ja sitä paitsi huomenna tulee tieto että leikataanko mun polvi,, loppuusa en haluis ees tietää mut haluun taas kävellä kkunnolla...
On sinun elämä kyllä todella vaikeaa. Pitäisi päästä pois kotoa koska ei noilla perheesi aikuisilla ole voimavaroja ja taitoa tukea ja kasvattaa sinua. Onneksi uskot ja luotat Jumalaan. Rukoilen, että Taivaallinen isä puuttuisi sinun asioihin ja pääsisit hyvään kotiin. Ota vain yhteyttä vaikka kouluterveydenhoitajaan ja vaadi itsellesi apua.
Kyllä vähemmästäkin nuoen voimat ehtyy.
en tuu terveydenhoitajan kanssa toimeen... xd
Voi sua! sano opelle asiasta ja pyydä sitä kertomaan sossuille tai jos ope ei oo mukava ni kerro rehtorille koska sua ei saa kohdella tolla tavalla!
mul oli vähän sama juttu kun olin 4v mut onneks kerroin isälleni ja pääsin sille hoitoo mut seuras vaan se että ne eros
opettajat ja rehtori on semmoisia joille en pysty mennä koska ne hössöttää liikaa kaikkee ja ei ota tosissaan.
Sulle löytyä apua... Ei oo yhtään kivaa elää noin. Voit halutessasi mailata anonyymisti [email protected]