Lastensuojelu ei ole tasavertaista eri kunnissa

"20.3.2013 Lastensuojeluyksiköissä ei osata riittävästi erottaa kasvatuksellisia keinoja ja rajoitustoimenpiteitä toisistaan, toteaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira selvityksensä perusteella.

Käytännössä itsemääräämisoikeutta rajoittavien toimien käsite ei ole kaikissa yksiköissä selvä.

Virheiden ja puutteiden takia aluehallintoviranomaiset ja Valvira ovat lisänneet vakaviin virheisiin syyllistyneiden yksiköiden valvontaa.

Esimerkiksi ammatilliset perhekotihoidon yksiköt ovat nyt Valviran valvonnassa."

Pienestä lumipallosta tulee suuri lumivyöry. Pitääkö asioiden antaa mennä niin pitkälle, että sitä ei hallitse enää kukaan?
Se, että aika ei riitä, on täyttä puppua. Se on tekemällä tehtyä kiirettä.
Lapset eivät pääse asianmukaiseen hoitoon. Hulluilta vanhemmilta ei lapsia oteta turvaan. Sijaishoitopaikat voivat kohdella lapsia miten lystää.
Perhe ei saa kotiapua, vaikka sitä tarvitsisi. Lapsi ängetään suureen ryhmään, vaikka hän ei edes voi siellä olla.
Kuvitellaan, että päiväkodissa erityislapsi jotenkin kuntoutuisi, vaikka henkilökunta ei osaa yhtään mitään ja tilat täysin kelvottomat.
Aikaa menee tyhjänpäiväisiin palavereihin ja paperien pyörittämisiin ja kuitenkaan asiallinen oikea tieto ei liiku mihinkään.

Asia on harvinaisen selvä!

Kun yhtenäisiä käytäntöjä ei ole, tarkoittaa se käytännössä juuri sitä, mitä täällä sen aina on kerrottu tarkoittavan. Eli päätökset ja asiakkaaseen suhtautuminen on hyvin sattumanvaraista, yllättävän erilaista eri kunnissa ja eri sosiaalitoimistoissa. Samankin toimiston sisällä eri työntekijä voi antaa samasta asiasta erilaisen päätöksen. (vrt. Eerikan tapaus, jossa työntekijöillä on kerrottu olleen erilaisia mielipiteitä)

Saman perheen samaan tilanteeseen voi joku stt suhtautua ylilyönneillä ja joku toinen täydellisellä välinpitämättömyydellä. Ja asenteita löytyy yhtä paljon kuin työntekijöitäkin.

Sen takia tälläkin palstalla näkyvä joidenkin ihmisen osoittama sokea stt:n päätösten palvonta osoittaa vain täydellistä ymmärtämättömyyttä vallitsevasta tilanteesta.

Tältä kaikelta olisi vältytty kun vanhempia olisi kuunneltu enemmän - sittenkin. Ja tutkittu puolueettomasti tapauksia, eikä vain huudeltu puskista nettipalstoilla sokeaa ylistystä stt:n työlle ja päätöksille.

Ja kun nämä mielipiteet eivät enää tule vain vanhemmilta, jotka kiihkoilijoiden mielestä "eivät näe omia virheitään", vaan samoista asioista puhuvat stt:t, Lastensuojelun keskusliitto, Valvira jne.

Meillä on kymmenen vuoden aikana ollut seitsemän sosiaalityöntekijää. Huostaanotosta huolimatta, emme ole niin sanottuja kriisi-asiakkaita, joten tapaamme työntekijää kerran tai kaksi vuodessa. Toiset lapseni eivät ole tavanneet kaikkia työntekijöitä ollenkaan. Kyllä sosiaalityöntekijöissä on eroa. Erään mielestä oli aina likaista, vaikka perus-siistiä asuntoa oli siivottu kaksi tuntia lisää. Hän tutki aina kaikki huoneet. Heillä itselä kävi siivooja, että sellaista. Nykyisen mielestä meillä taas on kaunis koti. Sitten osaa olen nähnyt vain yhden kerran, ja he ovat vaihtaneet työtä tai paikkakuntaa. Tee siinä hyvää yhteistyötä lapsesi parhaaksi. Seuraavalla kerralla ihminen saattoi olla jo eri.

Minuakin ihmetyttää se sokea usko lastensuojelun autuuteen, jota julkisuudessa sekä täälläkin lietsotaan. Siihen eivät taida uskoa edes kaikki sosiaalityöntekijät, vaikka osittain syynä on ylemmät tahot sielläkin.
Siitä perus sosiaalityöstä on tehty aikaa vievää touhua, jossa aika ei riitä asiakkaille. Myös se asiakaskunnan tajuton levitys huolen avulla on ollut monessa mielessä järjetöntä. Eikö pitäisi auttaa, vain niitä, jotka kuuluvat lain mukaisiin kategorioihin.

En voi olla muuta kuin samaa mieltä kanssasi.

Itse todistin järkyttävän väärää kirjausta ystäväni elämässä, kun ensin olin paikalla näkemässä alkutilanteen, jossa sossut tulivat paikalle. Ja myöhemmin näin paperit, mitä niihin oli kirjattu, kun ystäväni pyysi ne sosiaalitoimesta.

Muuten kyllä elämässä tuollaista sanotaan valehteluksi ja väärän todistuksen antamiseksi toisesta ihmisestä, mutta sosiaalitoimessa menee läpi näköjään ihan mitkä valheet tahansa heidän itsensä sepittäminä.

Ja yleensäkin kyse on vain jonkun ihmisen mielipiteestä ja tulkinnasta. Ja nimenomaan tulkinnanvaraisissa tilanteissa ei huostaanottoja olisi pitänyt rueta tekemään koskaan.

Asioiden pitäisi olla niin selviä, että niistä ei pysty tekemään mitään tulkintoja ja mielipiteitä.
Huostaanottoperusteet joko TODISTETUSTI täyttyvät tai eivät täyty ja sillä siisti.

Mitä tämä kertoo koko yhteiskunnastamme, että vanhempien, sossujen, Valviran, Valtion tarkastusviraston tai esim. Lastensuojelun Keskustoon hätähuudoista ei välitetä yhtään mitään?

On muotia olla huolissaan. "huoli on herännyt". Mutta kukaan ei voi auttaa, kun ei voi puuttua yksittäistapauksiin. Näin Lastensuojelun keskusliitto, lapsiasiavaltuutettu, THL, ym. sadan sadat viranomaiset; tykkäävät palaveerata ja kirjoittaa lausuntojaan, mutta eivät tee mitään.

Saurot, Aulat, Oraset, Guzenina-Richardsonit, Taskiset, Barbyt ym. tervetuloa auttamaan lapsia ja perheitä.

Meidänkin "hoito" sosiaalipuolella alkoi päivähoidon huolesta.
Järkyttäviä ja väärinymmärrettyjä tietoja vietiin eteenpäin. Jos olisin itse tiennyt tämän, olisin voinut heti oikaista. Monelta, niin monelta itkulta, katkeruudelta, lapsen elämää järkyttäviltä kokemuksilta olisi vältytty. Mutta enhän minä tätä osannut odottaa.
Huolen vyöhykkeistö oikein käytettynä olisi meidän perheen tapauksessa ollutkin oiva työväline.

kUKA ON HYVÄ VANHEMPI,ONKO SE ÄITI JOKA LÄHTEE KLO 6 AAMULLA TÖIHIN VIEDEN UNESSA OLEVAN LAPSEN PÄIVÄKOTIIN JA TYÖMATKOJEN JÄLKEEN HAKEE 10 TUNNIN JÄLKEEN LAPSEN KOTIIN,KÄY KAUPASSA LAITTAA RUOKAA JA OLISI LAPSELLEKKIN OLTAVA AIKAA,MUTTA KUN EI ENÄÄ JAKSA.

Tästä syystä ihmettelen puheita äitien patistelusta töihin ja kotihoitotukien leikkauksia.
Kotona olisi turvassakin huoliluokittelusta.

"Sinkkonen kannusta vanhempia viettämään aikaa lastensa kanssa"
Niin, silloin tunnet lapsesi ja mitä hänelle kuuluu. Huomaat, että jotain ei ole kohdallaan ja lähdet hakemaan apua lapselle.
Törmäyskurssi, kukaan ei kuuntele. Perheellä ei ole rahaa kalliisiin tutkimuksiin eikä lähetettä saa.
Hetken päästä ulkopuolinenkin huomaa, että jotain ei ole kohdallaan. Tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ls:n surkeaa tilaa korjaamaan on niin helppo heitellä jotain ympäri pyöreitä latteuksia, kuten "vanhempien on oltava lasten kanssa enemmän", "väkivallasta on tehtäviä ilmoituksia" tai jotain muuta vastaavaa, joiden piiloviesti on, että vanhemmat eivät vain omaa välinpitämättömyyttään ole riittävästi lasten kanssa tai väkivallasta ei muka tehtäisi ilmoituksia.

Sitten on sanojalla hyvä olo, saa rauhassa kuvitella tehneensä jotain asioiden parantamiseksi.

Rapakunnossa oleva ls pitäisi romuttaa täysin ja rakentaa uudelleen aivan erilaiselle pohjalle, millä se on tällä hetkellä. Ei tätä nyt suotta Valvirastakaan vaadittu tämän kevään aikana.

Tähän ei olisi mitään kalliita tutkimuksia tarvittu, eikä yhden tytön olisi tarvinnut menettää henkeään, jos vanhempia olisi kuunneltu ls:n epäkohdista. Ja on järjetöntä kieltää niistä puhuminen, oikeastaan kieltäjillä ja pilkkaajilla olisi, nimenomaan heillä, oikein vakava peiliin katsomisen paikka.

Leijonapartio auttaa erityislapsiperheitä akuutin kriisin yli
Juuri käynnistyneen Leijonapartio-toiminnan tarkoituksena on järjestää apua kriisitilanteessa oleville erityislapsiperheille. Perheet ovat ulkopuolisen avun tarpeessa erityisesti silloin kun tilanne on akuutti, eikä yhteiskunta pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Leijonapartio-toiminta toteutetaan vapaaehtoisvoimin ja toimintaa koordinoi Leijonaemot ry.
Kun perheessä on vakavasti sairas tai vammainen lapsi, perheen arki kuormittuu ajoittain kohtuuttomasti. Kuormittuneen elämäntilanteen jatkuessa pitkään, perheen arjen hallinta heikkenee. Perhe saattaa syrjäytyä ja kokea jäävänsä täysin yksin vaikeaan tilanteeseen.
Vapaaehtoisia tarvitaan
Leijonapartion tarkoitus on järjestää kriisitilanteessa olevalle erityislapsiperheelle apua. Avun toteuttavat vapaaehtoiset. Vapaaehtoisia tarvitaan ympäri Suomea ja vapaaehtoiset voivat itse määritellä miten ja milloin ovat käytettävissä ja mihin he ovat valmiita sitoutumaan.
Leijonapartio-hankkeen projektikoordinaattori Minna Tuurna muistuttaa, että pienikin teko on tärkeä: ”Usein pelkästään kuulluksi tuleminen ja sen huomaaminen, ettei ole aivan yksin auttaa jaksamaan perheitä eteenpäin.”
Leijonapartio voi auttaa perheitä mm. seuraavin tavoin:
• Kodin askareet: ruuan laitto, siivous, lastenhoito, kaupassa käynti, muu asiointi
• Hakemusten täyttäminen esim. Kelaan tai sosiaalivirastoon
• Perheelle kuuluvien tukimuotojen selvittely eri tahojen kanssa
• Perheen tukeminen verkostopalavereissa esim. palvelusuunnitelman tekeminen, omaishoidon kotikäynnit, lastensuojelu
• Vapaaehtoisten ammattitaidon hyödyntäminen, jolloin vapaaehtoiset itse määrittelevät mitä pystyvät tarjoamaan (esim. pientä remonttiapua, elektroniikkalaitteiden asennus, tietoteknillinen apu, talouden hallinta, jne.)
• Lakineuvonta (kantelut, muistutusten teot, jne.), lakimiehenä toimii varatuomari Mirva Salonen
Tällä hetkellä on käynnissä Leijonapartion pilottihanke, jonka aikana kootaan vapaaehtoisverkostoa ja autetaan mahdollisimman useaan apua tarvitsevaa perhettä. Pilottihankkeen jälkeen Leijonapartion tehtävänä on huolehtia myös vapaaehtoisten jaksamisesta koulutuksen ja työnohjauksen avulla. Leijonapartiolta voivat hakea apua kaikki Leijonaemot ry:n jäsenperheet. Pilottihankkeen rahoituksesta vastaa Tukilinja.
Lisätietoja:
Projektikoordinaattori Minna Tuurna
[email protected]
p. 045 8658410 (ma-to klo 10-14)