Selvitetään pari asiaa. Hiljaisille ei ikinä kannata mennä sanomaan, että miksi tämä on hiljainen tai suoraan käskeä puhumaan enemmän. Käyttäydytään niinkuin hiljaisuus tai ujous olisi jokin valinta. Olen kuullut useiden mielipiteitä asiaa koskien, ja jotkut ovat sitä mieltä, että näin sanomalla he vain rohkaisevat hiljaisia puhumaan enemmän.
Usein ujoilla ja hiljaisilla on jo valmiiksi itsetunto paineita, ja he kyllä tiedostavat sanomattakin olevansa hiljaisia. Ahdistelemalla ja kyselemällä tyhmiä lisäätte vain tämän henkilön paineita. Eli se ei paranna asiaa ollenkaan.
On tosin olemassa näitä vähä-älyisiä jotka sanovat näitä asioita vain kiusatakseen, enkä tosiaan ymmärrä miten sivistyneessä valtiossa, jossa annetaan kaikille mahdollisuus peruskoulutukseen ja tapakulttuuriin tutustumiseen, tapahtuu vielä tällaista neandertaali-ihmismäistä toimintaa ja henkisesti brutaalia vahingoittamista.
Niinkuin aikaisemmin mainitsin, hiljaisuus ei ole valinta. Tosin en allekirjoita tätä täysin, sillä voi olla olemassa ihmisiä jotka katkeruudessaan tai jostain muusta syystä päättävät vain olla puhumatta niin paljoa. Jokainen kasvaa aikainaan, ja jos tälle hiljaiselle annetaan mahdollisuus olla hiljainen silloin kun hän on, niin hän varmasti pääsee siitä yli aikuisiässä. Se ei ole kenenkään vastuu muokata ketään yhteiskunnan näyttämän ihanne mallin mukaiseksi.
Itse olen myös ollut hiljainen yläaste ajalla. Minä kohtasin tätä samaa kyseenalaistamista, niin luokka"tovereitteni" toimesta sekä yllätys, yllätys opettajien toimesta. Nyt kun olen päässyt eroon tästä painostavasta ympäristöstä ja siirtynyt toisen asteen koulutukseen, olen paljon puheliaampi ja tietenkin henkistäkin kasvua on tapahtunut.
Usein ujoilla ja hiljaisilla on jo valmiiksi itsetunto paineita, ja he kyllä tiedostavat sanomattakin olevansa hiljaisia. Ahdistelemalla ja kyselemällä tyhmiä lisäätte vain tämän henkilön paineita. Eli se ei paranna asiaa ollenkaan.
On tosin olemassa näitä vähä-älyisiä jotka sanovat näitä asioita vain kiusatakseen, enkä tosiaan ymmärrä miten sivistyneessä valtiossa, jossa annetaan kaikille mahdollisuus peruskoulutukseen ja tapakulttuuriin tutustumiseen, tapahtuu vielä tällaista neandertaali-ihmismäistä toimintaa ja henkisesti brutaalia vahingoittamista.
Niinkuin aikaisemmin mainitsin, hiljaisuus ei ole valinta. Tosin en allekirjoita tätä täysin, sillä voi olla olemassa ihmisiä jotka katkeruudessaan tai jostain muusta syystä päättävät vain olla puhumatta niin paljoa. Jokainen kasvaa aikainaan, ja jos tälle hiljaiselle annetaan mahdollisuus olla hiljainen silloin kun hän on, niin hän varmasti pääsee siitä yli aikuisiässä. Se ei ole kenenkään vastuu muokata ketään yhteiskunnan näyttämän ihanne mallin mukaiseksi.
Itse olen myös ollut hiljainen yläaste ajalla. Minä kohtasin tätä samaa kyseenalaistamista, niin luokka"tovereitteni" toimesta sekä yllätys, yllätys opettajien toimesta. Nyt kun olen päässyt eroon tästä painostavasta ympäristöstä ja siirtynyt toisen asteen koulutukseen, olen paljon puheliaampi ja tietenkin henkistäkin kasvua on tapahtunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ymmärrän kyl sun mieleipitees
mutta hiljaisuudella on kääntöpuolensa. kuvitellaanpa esim. 5 hengen kaveriporukka. muut kälättää iloisena esim. kokeesta tai ruuasta. sitten on yksi hiljainen, joka vaan tuijottaa varpaita eikä sano sanaakaan. siinä tulee niille puheliaille kiusaantunut olo, luullaan että ollaan loukattu. sanotaan* sano ny jotaki. ja voi toki olla, että siitä ahdistutaan. ja onhan se kieltämättä mukavaa kun joku ei ole koko ajan kälättämässä korvan juuressa, mutta ei se aina ihan hyväkään asia ole. me suomalaiset ollaan aika hiljasta kansaa, ja mä tykkään siitä näin. mulla ei ole mitään hiljaisia vastaan, ihan ok tyyppejä useimmat. havainnollistin vaan ettei hiljaisena oleminen ns. kokoaikaisesti ainakaan kaverisuhteita imartele.
enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilittämässä elämäntarinaansa jokasen korvaan, se on jo ääripää, eikä sekään oo - tosiaankaan - hyvä.
vaiks oon hiljanen enkä puhu paljoo ni ei mul kyl mitää itsetuntopaineita oo. Teen ennen ku ajattelen, nauran ittelleni ihan sikana, koska ei kauheesti kiinnosta mitä muut ajattelee must. Oon huomannu et luotan itteeni paljon enemmän ku jotkut muut itseensä
Itse olen hiljainen ja minulle juuri tuo tuo paineita, eikä se ole kivaa. Minut on leimattu hiljaiseksi. Minut on leimattu puhekyvyttömäksi. Se ei ole lainkaan kivaa.
Lisäksi sinä yksi, ehei todellakaan. Kyllä vain puhumme kavereille. Emme me niiden kanssa hiljaa ole. Minun harvat kaverini ovat todella hauskoja ja puhun ja nauran heidän kanssa paljon.