Puuvene

esim pellavaöljy kittiä, muistaakseni ikkunakitti nimella teknoksella.

Sikaflex 1A. Sikaflex tarttuu kiinni tukevasti, venyy tarvittaessa, ja väistyy kun puu turpoaa. 1A on kittimäinen, kun taas Sikaflex 11Fc on liimamassa, joka kovettuu ja on kovempaa kuin 1A kitti.
Sikaflexiä ei edes tulevia kausia varten tarvitse poistaa raoista. Voit maalata/lakata massan päälle ja siellä jää tiivistämään.

Olen itse käyttänyt omassa 11 metrisessä mäntyveneessäni. Sikalla voi täyttää jopa suurempiakin halkeamia.

Joissain kaupoissa on vain tuota 11Fc tä, mutta sun pitää löytää tuota 1A ta.

Kannattaa aloittaa turvottaminen jo maissa. Märkiä mattoja tai jotain muuta kosteaa puuta vasten. ei tarvitse rannassa vahtia että uppoaako.

Ensin puuvenettä suojataan vettä vastaan kyllästämällä ja sitten puvenettä kastellaan ja imeytetään siihen vettä että se turpoais???? Herää kysymys onko oikea rakennustapa tai oikea puumateriaali jotenkin hukassa ja (vielä;) metsässä kun paikat rikkoontuu. Entäpä jos tuon kuivais oiken ja ajais urat ja rimat vyvällä liimalla kiinni ja sitten kunnollinen veden eristys puusta?

yleisesti ottaen kannattaisi kyllästää vene kunnolla ja sitten vasta kitata saumoja. Proof on yksi aine mikä tulee pois saumoista kun laudat turpoaa. http://www.puuvene.fi/keskustelu/ sivuilta löytyy perusteellisimpia keskusteluja...

Kyllä se sika on paras.

Kipsijauho-öljytahnanan kanssa tiivistelankaa. Se jää elämään sinne vuosiksi. Sika pursuaa pois kolmantena kesänä kun laudat turpoo. Siitä surkeudesta on kokemusta. Ei muovi ja puu ota koskaan kiinni toisiinsa.
Ellet viitti itte tehdä tahnaa, nii sellaista luonnollista saumakittiä on myytävänä. Niissäkin tuppaa olemaan sideaineena jokin maaöljypolymeeri.
Tiivistelankaa saa millista 15 mm paksuudella. Helppo työntää vanhalla voiveitsellä rakoon tahnan kanssa ja putsata pursuavat kevyesti sliippausveitsellä. Siellä se toimii jäätyessään ja turvotessaan 17 vuotta! Sitten öljytys laudoille ja veteen.

Olen laittanut Sikaflexiä viimeksi laudanrakoinin 1986, ja samat massat siellä ovat pysyneet siitä asti. (maalikerrosten alla ovat olleet)
Sikaflex on paras. Tekniikka kehittyy kaikilla aloilla, ja sekin on mukavaa että puuveneen pitäminen nykyaineilla ei ole enää niin vaivalloista kuin ennen.
Nykyaineilla puuveneen pito ei oikeastaan ole sen työläänpää kuin lasikuituveneenkään pitäminen.
Lasikuituveneilijät arvostelevat edelleen puuveneitä vaivalloisten työmäärien luulossa.

Mikä maali?

Mulla oli joku onneton tunari laittanut sikaflexiä puskusaumojen väliin ja ongelma oli, että vuosi koko kesän liruttamalla, kun sikahan ei anna puun turvota umpeen. Menee kasaan vain noin puolet alkuperäisestä sauman leveydestään ja sitten se alkaakin painamaan puuta kasaan. Revin kaiki siat pois ekan kesän jälkeen saumoista, kyllästin pohjan hempelin Impreg 1llä ja maalasin Yacht promerillä pohjamaalilla. Siinnähän oli sitten komeaa parhaimmillaan lähes senttistä rakoa vanhojen sikojen paikalla. Meni 10 tuubia Proofia ensimmäisenä vuonna. Kolmen kevään jälkeen raot olivatkin jo turvonneet takaisin umpeen eikä vuoda enää. Proofia en laita enää keväisin kuin sinappituubillisen verran pariin milliseen rakoon. Älä laita sikaa!

Ehdotan tulitikkua.

Kuivata vene lämpötykillä tai auringossa niin, että pääskyt lentää läpi. Sen jälkeen laita alle tiivis pressu kyllästysöljyä keräämään.
Puhdista saumat ja imuroi roskat. Kiristä niitit, jos on nitattu lanttipaatti.
Kun nämä toimet on tehty aloita kyllästäminen. Sen on tapahduttava aina illalla, jos vene on ulkona. Aamulla ja päivällä puusta poistuu hydrostaattisesti vesihöyryä ja illalla puu vetää kosteutta sisälle. Puu ja betoni toimii tässä suhteessa samalla tavalla. Tätä ei ymmärretä ja sen takia ei Suomessa osata maalata ulkotiloissa puuta tai betonia eikä malit tai lakat pysy.
Ensimmäiset kyllästyskerrokset ovat puun kuumentamisen ja kaiken veden poistamisen jälkeen tärkeimmät. Puun pitää rutista kuivuuttaan. Vasta sitten se on imukykyinen kuten pesusieni(vertaa niitä!).
Kyllästysaineen on oltava hidas. Paras on liinöljy, havutärpätti, hautaterva, homesuoja ja nafta tai petroolimixeri.
Kyllästäminen on helppo tehdä vanhanajan kuparisella sankoruiskulla. Sillä pumppaat venettä sisäkautta niin kauan, että turpoaa umpeen. Pressu kerää veneen läpi menevän öljyn. Pressulta sen voi pumpata takaisin sankoruiskuun pilssipumpulla. Öljyn pumppausta jakierrätystä jatketaan niin kauan ettei vene enää vuoda. Sen jälkeen lisätään öljyyn kovike, että pintoihin saadaan suojakalvo. Puu ei sen jälkeen mätäne eikä vene vuoda. Käsittelyn jälkeen vuosittainen huolto rajoittuu öljyrätillä pyyhkimiseen tai vahaamiseen.

Hii-o-hei!
Isoäidin vanhasta verkkoveneestä tuli junnuille oiva soutuvene Pyhän Pietarin Venekitillä tiivistäen. Pehmeä kittiestää vuotamisen ja pursuaa pois lautojen turvotessa ja rakoja pohjalaudoissa kyllä olikin. Eikä ole haitannut kyllästystä tai pintakäsittelyä, siis ohutta tervausta.
Myyjä muistaakseni klassikkoveneet.fi

Sen verran, parasta keinoa tuohon tuntematta, otan kantaa että Sikaflex tai muu polyuretaanipohjainen kitti se ei ainakaan ole! Kaikkinaiset tiivistemassat on pitkällä juoksulla puuveneen surma! Vesi pääsee aina kitin ja puun väliin, mutta ei pääse haihtumaan pois.
Itse löisin hamppunarua rakoihin puukiilalla, niinkuin ennenvanhaan tehtiin.
Puuveneiden valmistajat osannevat neuvoa enemmän, tai hae kirjakaupasta puuveneiden korjausopas.

Tuossa edellä näytti olevan hyviäkin vihjeitä. Parasta on ensin tietysti se, että puu kyllästetään kunnolla.

Panen tähän vielä 1960-luvun konstin niitä saumoja varten, jotka ovat vielä auki, mutta joiden oletetaan turpoavan vedenpitäviksi, kun paatti pääsee elementtiinsä. Se niksi on, että sanomalehtisuikaleita leipäveitsellä rakoon. Eipä tule vettä sisään, ja paperi pursuaa raosta pois sitä mukaa, kun puu turpoaa. Saahan sitä kaupassakin käydä jos tietää mitä ostaa, ja rahaa on.

Terve,paraskonsti turvottaa vene kylmäpuristetulla pellavaöljy ja lahonestoseoksella mutta suhde niin että tarpeeksi pellavaöljyä.Käyt sutimassa joka päivä kuukaudenajan tai laitat astian veneen alle keräämään tippuneet pellavat.Vaatii kärsivällisyyttä mutta kyllä se tiivistyy.itsellä ravistunut mahonkivene tuli tosi tiiviiksi eikä vuotanut vesillelaskettaessa oikeastaan ollenkaan .Kaikki kittiviritykset kannattaa unohtaa ovat vain hätäkeinoja

Kun kuivan puuveneen raot täyttää antaa niitit peräksi veneen turvotessa, rakenne löystyy ja ennen pitkää on sinulla notkoselkäinen vielä enemmän vuotava puuvene. Jos sinne rakoihin on ihan pakko jotain laittaa niin laita jotain sellaista joka tulee sieltä pois veneen turvottua. Ensisijainen konsti on aina esiturvotus kuivalla maalla.

Pyhä Pietari paras.puu turpoaa ja se kitti pursuaa raoista pois.On myös luonnontuote.
Tiivistin 7,5 metrisen puuveneen maks 5mm raot ja hyvin toimi koko veneilykauden suomenlahdella.

Tahtoo nuo tiivistämiset olla sellaisia "viimeinen kesä ennen laudan vaihtoa"-tyyppisiä konsteja. Niiden jälkeen lauta ei palaudu ennalleen ja tiivisteen määrä kasvaa. Lopulta ollaan kuiduttamassa ja vanhan veneen kuidutus on aina niinkuin olisi kaksi venettä päällekkäin ja molempien huonot puolet.

Katoppa puuvenefoorumilla. Ja kansanvenefoorumilla on ehkä parhaat näkemäni ohjeet. Puhtaus, öljy ja turvotus riittää terveelle puuveneelle. Ota aikaisin ylös talvella (nyt) ja aloita öljyn laittaminen hyvin varhain keväällä. Laske veteen niin varhain että talven kosteus on puussa vielä tallella. Jos vene on päästetty huonoon kuntoon, saatat tarvita ensimmäiseksi illaksi tehokkaan pumpun. Turpoaminen käynnistyy kuitenkin aika pian. Hyväkuntoinen puuvene joka on joka vuosi saanut öljyä eikä yhtenäkään kevään ole jäänty kuiville ravistumaan, vuotaa hyvin vähän ja kesän mittaan pysyy täysin kuivana. Huonoon kuntoon päästetty saattaa upota vesillelaskussa ilman kunnon pumppuja ja saattaapa pilssipumppu käynnistellä pitkin kesää. Jos keskimoottori, hanki siihen sellainen keskipakopumppu akselille.

Miten saisin yhteyden nimimerkki Isofaija jolla on mielenkiintoinen neuvo tässä ketjussa puuveneen turvottamiselle. Kopioin neuvon tähän
Kuivata vene lämpötykillä tai auringossa niin, että pääskyt lentää läpi. Sen jälkeen laita alle tiivis pressu kyllästysöljyä keräämään.
Puhdista saumat ja imuroi roskat. Kiristä niitit, jos on nitattu lanttipaatti.
Kun nämä toimet on tehty aloita kyllästäminen. Sen on tapahduttava aina illalla, jos vene on ulkona. Aamulla ja päivällä puusta poistuu hydrostaattisesti vesihöyryä ja illalla puu vetää kosteutta sisälle. Puu ja betoni toimii tässä suhteessa samalla tavalla. Tätä ei ymmärretä ja sen takia ei Suomessa osata maalata ulkotiloissa puuta tai betonia eikä malit tai lakat pysy.
Ensimmäiset kyllästyskerrokset ovat puun kuumentamisen ja kaiken veden poistamisen jälkeen tärkeimmät. Puun pitää rutista kuivuuttaan. Vasta sitten se on imukykyinen kuten pesusieni(vertaa niitä!).
Kyllästysaineen on oltava hidas. Paras on liinöljy, havutärpätti, hautaterva, homesuoja ja nafta tai petroolimixeri.
Kyllästäminen on helppo tehdä vanhanajan kuparisella sankoruiskulla. Sillä pumppaat venettä sisäkautta niin kauan, että turpoaa umpeen. Pressu kerää veneen läpi menevän öljyn. Pressulta sen voi pumpata takaisin sankoruiskuun pilssipumpulla. Öljyn pumppausta jakierrätystä jatketaan niin kauan ettei vene enää vuoda. Sen jälkeen lisätään öljyyn kovike, että pintoihin saadaan suojakalvo. Puu ei sen jälkeen mätäne eikä vene vuoda. Käsittelyn jälkeen vuosittainen huolto rajoittuu öljyrätillä pyyhkimiseen tai vahaamiseen.
Kysyin tällä viestillä

Tervehdys. Tätä menetelmää haluan kokeilla ensikeväänä, ja siksi tarkentaisin asiaa:
Pitääkö näitä kaikkia aineita käyttää yhtä aikaa seoksena ja missä suhteessa
Paras on liinöljy, havutärpätti, hautaterva, homesuoja ja nafta tai petroolimixeri.

Mikä on se kovike jolla tehdäänsuojakalvo
Sen jälkeen lisätään öljyyn kovike, että pintoihin saadaan suojakalvo.

Sika ja muut kitit eivät todellakaan toimineet, olen yrittänyt kolmena keväänä huonolla menestyksellä.
Kiitos vastauksista

No, kyllä tuon kokoiset ja ylipäätään kaikki alle 5 mm turpoavat muutamassa päivässä umpeen. Eli paatti vaan veteen, pidät pinnalla ämpärillä, pumpuilla, tai vaikka loivassa rannassa parin lankun päällä pohjaa vasten. Vuoto vähenee paljon jo seuraavaan päivään mennessä!

Ennen vesillelaskua voi pahimpia rakoja peittää ihan maalarinteipillä tai vaikkapa laania niihin jäykähköä margariinia (Oivariini :)), nämä haittaavat veden kulkua juuri riitttävän pitkään yhden kaksi vuorokautta, kunhan maltat olla ajamatta.

Älä, siis älä, tunge niihin rakoihin mitään kiinteää tai kiinteäksi kuivuvaa tavaraa. Sikaflex? No, en käyttäisi kevätkuivaan veneeseen sitäkään. Kun vene turpoaa viikossa parissa lopullisiin mittoihinsa, niin rakoihin tungetut mömmöt vain haitaavat, ja kiilaavat puuta lisää auki.

Jos vene ei viikossa-kolmessa viikossa turpoa tiiviiksi, niin sitten otat sen uudestaan ylös. Annat olla kuivilla seuraavaan aamuun, noin, ja katsot mitkä saumat kuivuvassa pohjassa ovat pisimpään kosteita. Ne ovat niitä vuotopaikkoja. Kun pinta on suunnilleen kuivalta tuntuva (nostosta seuraavana päivänä auringon paistaessa), voit harkita sikaflexiä tai jotain kiinteämpää paikkausta. Käytössä ovat kaikki keinot saappaanvarresta laudanvaihtoon saakka. Sitten vaan vene taas veteen turhia odottelematta, ettei se taas ravistu.

Jatkossa paras keino välttyä vuodoilta, on lykätä vene vesille ajoissa. Tämä nykysysteemi, missä puuvene huolletaan keväällä valmiiksi saakka, ei ole ihan perinteiden mukainen. Aikoinaan saaristossa puuvene laskettiin veteen heti viimeisten jäiden lähdettyä, tai jopa sekaan (hulluimmat).. Sitten juhannusviikolla vene taljattiin rannalle lakkausta ja pohjamaalausta varten. Näin vene oli juhannustansseihin mennessä kuin pakasta vedetty. Syksyllä taas vene pidettiin vedessä mahdollisimman pitkään, jopa ensimmäisiin pakkasiin saakka. Näin vene ravistui talvikaudella mahdollisimman vähän. Tosin tämä oli enemmänkin seuraus, koska olihan vene monelle saaristolaiselle ainoa kulkuneuvo ja tulonhankkimisväline.

Ps. Kannattaa katsoa puuvene.net -keskustelupalsta, sieltä löytyy todella paljon tietoa(kin). :)