Kuinka yleistä on naisten väkivalta miestään kohtaan?
Normaalijärjen omaava tajuaa, että kun mies lyö naista niin jälki on hieman pahempaa kuin päinvastoin ja näin ehkä moni mies ajattelee hieman pidemmälle ja on vastaamatta aggressioon.
Vaan kuinkahan yleistä on aivojenkäytön sijaan käyttää käsiä ja jalkoja miestä kohtaan jos on jotain ongelmaa mielessä?
Minkälainen on henkilö, joka lyö miestään käsille ja kasvoille ja potkii jalkoväliin
huolimatta siitä, että tilanne on sellainen jota voi verrata siihen että paikat olisi kipsissä ja parantuminen vielä olennaisella tavalla kesken? Tulisiko tällaisella henkilöllä olla menestystä elämässä vai pitäisikö asiaan puuttua ja tuoda se julki?
Normaalijärjen omaava tajuaa, että kun mies lyö naista niin jälki on hieman pahempaa kuin päinvastoin ja näin ehkä moni mies ajattelee hieman pidemmälle ja on vastaamatta aggressioon.
Vaan kuinkahan yleistä on aivojenkäytön sijaan käyttää käsiä ja jalkoja miestä kohtaan jos on jotain ongelmaa mielessä?
Minkälainen on henkilö, joka lyö miestään käsille ja kasvoille ja potkii jalkoväliin
huolimatta siitä, että tilanne on sellainen jota voi verrata siihen että paikat olisi kipsissä ja parantuminen vielä olennaisella tavalla kesken? Tulisiko tällaisella henkilöllä olla menestystä elämässä vai pitäisikö asiaan puuttua ja tuoda se julki?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Naisten väkivalta on yleistynyt. Meillä on kotona äijän kanssa pientä väkivaltaa keskenään, mut ei me nyt silti puukoteta toisiamme. Mun mielestä se on ihan normaalia.
Suomessahan ei väkivaltaa keskustelun korvikkeena pidetä normaalina. (Luulisin että laissa on näin)
Tietysti se joka sellaisen sallii itselleen on varmaan, joku syy sallia paljon muutakin
joka tuskin johtaa mihinkään "normaaliin" tilanteeseen.
Kyllähän se niin on, että toiseen ihmiseen ei kosketa, kuin rakkaudesta. Lyöminen ei ole normaalia. Se on peritty väärä malli kotoa tai jostain muualta. Se jota lyödään, saa nostaa kytkintä ja olla pois niinkauan kuin lyöjä suostuu keskustelemaan asiasta ja panemaan sellasen tavan kokonaan pois. Ihmettelen, että aikuiset ihmiset, jotka rakastavat toisiaan, voivat käyttää väkivaltaa toisiaan kohtaan. Ihminen, jolla on sydämen sivistystä ei lyö aviopuolisoaan.
Joidenkin tutkimuksien mukaan suomessa perheväkivalta jakautuu niin, että 40% puolisoon kohdistuvasta väkivallasta on naisen tekemää, ja 60% miehen. Miesten tekemä väkivalta on yleensä törkeämpää, eli pahempaa. Miesten tekemien ilmoitusten vähäinen määrä selittyy miesten "kunniakäsitteellä" ja "mieskulttuurilla", jossa otetaan ja annetaan turpaan ja ollaan sitten taas kavereita. Miehen kunnia ei kestä sitä, että ilmoittaa saaneensa naiselta turpaan.
90% alle 13 vuotiaisiin kohdistuvasta väkivallasta tekee naiset. (Lähde Helsingin Sanomat) Ongelmina on se, että äidin tekemää lyömistä ei koeta rikokseksi. Jonkin verran (vähän kuitenkin) on myös miehiä, jotka ottavat syyn niskoilleen.
Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
Kuolemansyyt (N=70)
pään ja kaularangan vammat. 25
tukehduttaminen............ 19
hukuttaminen............... 15
muita...................... 11
Aikaisemman pahoinpitelyn merkkejä oli 8 lapsessa
Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
ikä.........kpl.....%
alle 1 v....113.....39
1-4 v.......62......21
5-9 v.......53......18
10-14.......64......22
yhteensä....292.....100
Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
Tekijä..
Heips! Mistä muuten olet nämä tilastot repinyt? -Voisi kiinnostaa tietää vaikka opinnäytetyötä varten...(mikäli tiedot pitää paikkaansa)
kiits!
Chitta Weizmaan-Heleniuksen väitöstutkimus Åbo Akademiassa 1.10.2004 on tuoretta tietoa naisten väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Tutkimuksesta media vaikeni lähes tyystin, mutta netissä on luettavissa artikkeleita ko, tutkimuksesta. Googlen haulla -naisten väkivalta-,-naisen väkivalta- löytyy useita artikkeleita tutkimuksesta. Turun Sanomien, sekä Alma median artikkelissa on ehkä eniten faktatietoa.
Mirja Pyykön viime helmikuun ohjelmassa JOS käsiteltiin aihetta "Naisen aggressio ja parisuhdeväkivalta". Ohjelman "kässäri" ja lähdetietoa löytyy osoitteessa: http;www.yle.fi/mirjapyykkö/jos200304.html
Mirja Pyykön ohjelman jälkeen oli laaja "jälkikeskustelu", joka löytyy osoitteessa www.yle.fi -valitse TV1 keskustelu.
ks. esim.
Vanamo, T., Kauppi, A., Karkolä, K., Merikanto, J., & Räsänen, E. (2001). Intra-familial child homicide in Finland 1970-1994: incidence, causes of death and demographic characteristics. Forensic Science International, 117, 199-204.
Karkola, K. (2002). Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta [Kuopion Lastenlääkäripäivät 7.-8.11.2002], from http://www.saunalahti.fi/sly/
Kivitie-Kallio, S. (2003). Shaken Baby Syndrome, from http://www.saunalahti.fi/sly/luennot/llp_2003/KivitieKallioSatu.pdf
http://www.saunalahti.fi/sly/luennot/llp_2003/
Söderholm, A., Halila, R., Kivitie-Kallio, S., Mertsola, J., & Niemi, S. (Eds.). (2004). Lapsen kaltoinkohtelu. Helsinki: Kustannus oy Duodecim.
Poliisi, & Tupola, S. (2003). Lasten pahoinpitelyt tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin. Poliisilehti(4).
STT-IA. (1999). Vauvan kaltoinkohteluun ei uskalleta puuttua ajoissa, from http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/8.lokakuu/vauv4099.htm
Tässä lähteitä joista voit etsiä lisää tietoa:
Weizmann-Henelius, G. (2004). Violent Female Perpetrators in Finland: Personality and Life Events [Väitöskirja: Diss., Åbo Akademi. HF]. Vaasa: Vanhan Vaasan sairaala.
Sariola, H. (1990). Lasten väkivalta- ja seksuaalikokemukset. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.
Sariola, H. (2004). Kuritus on pahoinpitelyä [H-S Vieraskynä 31.7.2004]. Helsingin-Sanomat, p. A4.
Santasalo, M., & Santasalo, M. (1979). Lapsen pahoinpitelyn tausta : tutkimus Auroran sairaalan tapauksista vuosina 1970-76 [Lyhennelmä pro gradu -työstä Lasten pahoinpitelystä Suomessa, Tampereen yliopisto]. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto.
Putkonen, H. (2003). Homicidal women in Finland 1982-1992 [Henkirikoskeen syylistyneet naiset Suomessa 1982-1992, Väitöskirja, Diss., Helsingin yliopisto, myös verkkojulkaisuna]. Helsinki: National Public Health Institute.
Poliisi-tv. (2004, 31.09). Poliisi-tv raportoi: Naisten osuus rikosten tekijöinä kasvanut, from http://www.yle.fi/poliisitv/raportti_naisten_vakivalta.php
Petäjä, S. (1998). Lapsensa surmanneiden ja sitä yrittäneiden äitien elämäntilanne sekä lapsuuden väkivaltakokemukset [Opinnäyte: Pro gradu -työ : Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos, Elektroninen aineisto]
Kuusela, A., & Korkki, R. (2004). Vain osa lasten pahoinpitelyistä tulee viranomaisten tietoon, from http://www.turunsanomat.fi/tulosta.asp?ts=1,2,0,0,163343,2004-05-13
Viialainen, R. (1995). Lapsena kaltoin kohdeltu on usein väkivaltainen omille lapsilleen. Dialogi, 5(6), 8-9.
Kivitie-Kallio, S. (2003). Shaken Baby Syndrome, from http://www.saunalahti.fi/sly/luennot/llp_2003/KivitieKallioSatu.pdf
http://www.saunalahti.fi/sly/luennot/llp_2003/
Kokkonen, K. (2003). Lasten pahoinpitely on vaiettu ongelma. Lapsemme, 33, 4-6.
Kempe, R. S., & Kempe, C. H. (1981). Lasten pahoinpitely (O. Aho, Trans.). Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.
Kempe, C. H., & Helfer, R. E. (Eds.). (1980). The battered child (3. rev. & expanded ed. ed.). Chicago: Chicago University Press.
Hobbs, C. J., & Wayne, J. M. ( 2001). Physical signs of child abuse: a colour atlas (2. ed.). London: Saunders.
Haapasalo, J. (Ed.). (1999). Väkivallan kierre. Jyväskylä: Vankienhoidon koulutuskeskus (Tietosanoma).
Haapasalo, J., & Jaskari, H. (1998). Lapsen fyysisen kaltoinkohtelun riskitekijöitä. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 35, 3-14.
Honkatukia, P. (2004). Naiset rikosten tekijöinä ja uhreina. In O. tutkimuslaitos (Ed.), Rikollisuustilanne 2003 Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa [Rikollisuuskehitys, A Rikoslajit Rikoslajit] (pp. 181-196). Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
ks. myös:
Tupola, S., & Kallio, P. 2004. Lasten fyysinen pahoinpitely – diagnostiikka, menettelytavat ja seuranta [Katsausartikkeli]. Suomen lääkärilehti, 5 9, 3749-3755. Retrieved from http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto40_1.pdf
"Fyysinen pahoinpitely on yksi lapsen kaltoinkohtelun muoto. Määritelmän mukaan kaltoinkohtelu tarkoittaa sitä, että lapsen vanhemmat tai huoltajat jättävät lapsen alttiiksi fyysiselle tai psyykkiselle vahingolle tai vahingoittavat lasta niin vakavasti, että hänen fyysinen tai psyykkinen terveytensä ja kehityksensä häiriintyvät. Muita lapsen kaltoinkohtelun muotoja ovat fyysisen huolenpidon tai hoidon laiminlyönti, lapsen tunne-elämän tarpeiden laiminlyönti,
ESIINTYVYYS
Ulkomaisen kirjallisuuden mukaan kaikista alle 5-vuotiaiden lasten tapaturmakäynneistä jopa 10 %:ssa on pahoinpitelyllä osuutta. Mitä nuoremman lapsen murtumasta, kallovammasta, mustelmasta tai palovammasta on kyse, sitä todennäköisemmin se on syntynyt kaltoinkohtelun seurauksena (7). On arvioitu, että alle kolmivuotiaiden murtumista 25 % olisi tuottamuksellisia (8). Lasten palovammoista noin 10 % voi olla tahallisia (9). Huolellisesti tehdyn skotlantilaisen prospektiivisen
selvityksen perusteella pahoinpitelystä aiheutuvan aivovamman vuotuinen esiintyvyys alle 1-vuotiailla oli 24,6/100 000 (10).
Suomessa ei ole julkaistu epidemiologisia tutkimuksia lasten fyysisen pahoinpitelyn yleisyydestä, mutta alle 15-vuotiaana vuosina 1970–94 henkirikoksen uhriksi joutuneista 292 lapsesta on tehty laaja selvitys. Kun vastasyntyneiden tapot ja laajennetut itsemurhat oli suljettu pois, jäi jäljelle 70 lapsen kuolemaa vanhemman tai tämän uuden kumppanin aiheuttamina.
Lasten parissa toimivat terveydenhuollon työntekijät ovat avainasemassa pahoinpitelyn tunnistamisessa. On mahdollista, että varsin suuri osa tapauksista jää ilman oikeaa diagnoosia. Jos diagnostiset kriteerit ovat liian löyhät tai jos todettuun lasten pahoinpitelyyn ei puututa, pahoinpitelyn uusiutuessa lapsen vammautumisen
riski on 30 % ja kuoleman riski jopa 10 % (1). Toisaalta liian tiukat kriteerit johtavat turhiin selvittelyprosesseihin, jotka ovat lapselle ja perheelle raskaita ja jotka kuluttavat erittäin paljon terveydenhuollon voimavaroja. Pahoinpitelyn selvittämisessä tarvitaan niin yksittäisen työntekijän ammattitaitoa ja valppautta kuin yhteisesti sovittuja toimintatapoja sekä terveydenhuollon sisällä että eri ammattiryhmien kesken. Vuonna 2003 Stakesin lääketieteellinen seuranta. Vastaanotoilla kiinnitetään erityistä huomiota mahdollisiin pahoinpitelyn tai hoidon laiminlyönnin seurauksena ilmeneviin löydöksiin."