Ehdotuksia fantasiatarinan juoneen?

Minä valitsen tarinat sen perusteella, että niissä ensinnäkin kirjoitus on minä-muotoista. Toisekseen pääjuoneen täytyy sisältyä romantiikkaa. Minua ei kiinnosta kovin sotaiset tai taistelupainotteiset tarinat. Tunnetta ja päähenkilön ajatusmaailmaan pureutuvaa tekstiä on kiva lukea.

Omaperäisyyttä kehiin! :)
Haluaisin lukea sellaisia fantasiakirjoja, jotka eivät ole Taru sormusten herrasta -kopioita, koska sellaisia on jo olemassa pilvin pimein. Taikasormukset, lohikäärmeet, valitut lapset, eeppisiin mittasuhteisiin paisuvat lopputaistelut, ynnä muut fantasiakirjallisuuden tyypillisimmät kuviot eivät enää jaksaisi innostaa, koska samoista asioista on jo kirjoitettu ties miten moneen kertaan. Kaikista kliseistä ei välttämättä tarvitse pyrkiä eroon kertaheitolla, mutta niiden rinnalla pitäisi olla jotain omaperäistäkin. (Huom! omaperäinen ei tarkoita sitä että vaihdetaan haltian suippojen korvien tilalle luppakorvat!)
Pidän myös siitä, että henkilöhahmot ovat moniulotteisia, eivätkä yksiselitteisen hyviä tai pahoja kuten fantasiakirjallisuudessa perinteisesti. (Mielestäni esimerkiksi George R.R. Martinin kirjoissa on moniulotteisia henkilöhahmoja.)

mulla on ehdotuksia fantasia juoneen ja muuhunkin. niihin fantasia juttuihin kuuluu esim: vamppyyrit,lohikäärmeet,zombit,velhot,haltiat jne...

Keksi joku täysin uusi maailma. Millaisia olentoja siellä asuu? Meneekö sieltä kenties portaaleja meidän maailmaamme?
Kaksoisolentojutut myös kiehtovat. Entä, jos jokaisella meistä olisi tuhansia kaksoiolentoja, jokainen eri maailmasta?
Entä, jos jokaisella luonnonkappaleella, myös kivillä ja kasveilla olisi oma henki, ja ne kokoontuisivat neivonpitoon öisin?

Ja kuten täällä jo ehdotettiin, moniulotteiset hahmot ovat kiehtovampia kuin hyvät tai pahat. Onko päähenkilö oikeasti hyvän vai pahan asialla?
Muita asioita, joita on tarinassa kuin tarinassa muistaa, ovat huumori ja tarkka kuvailu. Ei esim. "Hänellä oli kilpi toisessa ja miekka toisessa kädessä", vaan enemmänkin "Hänellä oli vaikuttava, viikinkityylinen kilpi toisessa ja kovia kokeneen näköinen, lähes ruosteinen miekka toisessa".
Itse pidän etenkin minä-muodossa olevista tarinoista. Etenkin sellaisista, joissa on esim. yhden luvun yksi minä-kertoja ja toisessa luvussa toinen minä-kertoja, sitten taas se ensimmäinen jne. Näin tarina saa vaihtelua ja ulottuvuutta, kun lukija saa "nähdä" tarinan monen hahmon silmin. Esim. tyttö näkee toisen tytön pienenä pirulaisena, joka on tullut rikkomaan hänen suhteensa poikaan ja poika taas kauniina enkelinä.
Ja toki romantiikka ja kuoleman lähellä käymistä - ei tosin jälkimmäistä liian paljon, ettei lukeminen käy liian tuskaiseksi.

Henkilöistä. Parasta fantasiatarinoissa ovat tietysti ilmeikkäät henkilöt. Mikään muu ei ole niin tärkeää, kokonaisia tarinoita voi kirjoittaa pelkästään ilmeikkään päähenkilön varaan, joten heihin kannattaa panostaa. Hahmoilla täytyy olla oikeita heikkouksia ja tiedossa olevia päämääriä.

Parhailla henkilölla on yksi 100% vahvuinen piirre, olkoon se uljaus, töykeys, älykkyys, anteliaisuus, nirppanokkaisuus tai ahneus, ja muutama vähäisempi 50-80% vahvuinen piirre. Henkilö on samaistuttava tai halveksittava, aktiivinen toimija, joka haluaa kiihkeästi jotakin ja joka on jatkuvasti konfliktitilanteissa muiden henkilöiden kanssa.

Juonesta. Lue internetin kliseisimmät fantasiajuonet ja huomaa kuinka suunnittelemasi tarina kuuluu yhdeksi niistä. Sitten aloita suunnittelu tyhjältä pöydältä ja kehitä oma juoni.

Hyvä juoni rakentuu monesti päähenkilön haluamisen ympärille. Kerro tarinan alussa mitä päähenkilö haluaa. Ota huomioon a) mitä päähenkilö haluaa ja b) laita hänen haluamisen ja saamisen välille kapuloita rattaaseen.

Mitä päähenkilö sitten haluaa? Katso mikä on hänen 100% vahvuinen tai vahvin piirteensä ja mieti sen pohjalta. Tai anna hänelle tavoite, jota hän haluaa 100% vahvuisesti. Jos lukija vaatii omaperäisyyttä, juoni on yleensä se mitä hän tarkoittaa.

Maailmasta. Fantasiamaailman on tunnuttava mieleenpainuvalta ja uskottavalta, kenties myös muinaiselta. Lähtökohtaisesti harva parikymppinen osaa kirjoittaa uskottavaa fantasiamaailmaa. Joko kirjottaja keskittyy liikaa fantastisiin piirteisiin tai hän ei ymmärrä yhdyskuntarakenteen syntymisestä tuon taivaallista. Tarina ei saa nojata liiaksi maailmakuvauksiin vaan henkilöt ovat pääosissa. Kuvauksista täytyy huokua tunnetta.

Kansoista (roduista). Arvosta ihmistä henkilönä, koska ihminen taipuu mihin tahansa. Heitä kääpiöt, haltiat, vinosilmät, puolipätkät ja muut ihmisklovnit romukoppaan, ellet osaa kertoa niistä uutta, mitä sadat kirjasarjat eivät ole tehneet aikaisemmin. Voit toki keksi uusia kansoja, mutta älä kirjoita niistä sen takia, että saisit tarinaan fantastisen kansan. Eikä mitään puoli-kansoja: puoli-haltijoita, puoli-vampyyreitä, neljäsosa-ihmissusia.

Taikuudesta. Taikuus on mukava olla osa tarinaa, mutta älä ratkaise sillä henkilöiden ongelmia. Ajattele sitä mausteena: mauste antaa makua mutta ei vie nälkää; itse ruoka vie. Jos kehität taikuusjärjestelmän, älä luo järjestelmään aukkoja vain siksi, että henkilösi selviäisivät tietystä tilanteesta. Ole taikuuden kanssa säästeliäs; loitsuja räiskivät velhot on syytä tapattaa tulipalloihinsa ja salamoihinsa. Kuvauksista täytyy huokua salaperäisyyttä ja taianomaisuutta.

Kehittyneelle kirjoittajalle suosittelisin lukemaan Larjos Egrin Notes-muistiinpanoja. Parempia kirjoitusohjeita saa todella hakea.
http://wncmysterians.org/Downloads/Lajos%20Egri%20-%20Notes.pdf

Velhot, spiderman ja batman noilla saa hyvän tarinan tehtyä🙂

Kirjoita uusi tarina Punahilkasta. Siihen voisi liittyä taikuutta ja muuta yliluonnollista.

no en tiiä ku en osaa ees itse kirjoittaa