kysymys

Eleensä saatte seuraa omasta takaa, mutta muistakakaa että kaikilla tätä etuoikeutta ei ole. Eli en saanut yhtään sisarusta eli aina piti saapua tyhjään kotiin. Onkos muita samaa kokeneita?

Mulla on 2 vuotta nuorempi pikkusysteri. Se on ihana! Mä voin kertoo sille mitä vaan, mut se ei 110% kerro kenellekkään! Sisko on parasta mitä mulle on tapahtunu!

Mulla on yksi kaks vuotta vanhempi isosisko ja aikasemmin oli vielä kolme n. 7 vuotta vanhempaa sijotuslasta isosiskoina, mutta en näe niistä enää kuin yhtä. Mutta sen kanssa ollaan hyviä kavereita, jutellaan niinku kaverit. Ja se oikea isosisko on myös mukava. Me kinastellaan kyllä usein, eikä kauheesti aina olla tekemisissä, mutta joskus keksitään jotain hauskaa tekemistä kahdestaan ja saatetaan höpistä niitä näitä. Ei tosin kauheesti mistään henkilökohtaisuuksista. Siskot siis on mulle tärkeitä, me vaan ei kerrota toisillemme mistään kauheen henkilökohtasista asioista. Sisarukset on mulle ystäviä, jotka pysyy ja joita ei noin vaan heitetä menemään ja olen siitä onnellinen.

Mulla on kolme vuotta vanhempi isosisko.Me ollaan aina ennen riidelty ja en ollu uskoa ku kaverit yms. sanoi et se menee ohi ku te kasvatte..Sisko muutti pois kotoa, ja pikku hiljaa me ollaan kerrottu toisillemme asioita joita en olisi uskonut siskon kertovan mulle, tai toisin päin.Aluksi se tuntui kummalliselta.Mutta nyt mä oon tosi onnellinen et mulla on maailman paras sisko.Ikävää et se muutti nyt paljon kauemmas meistä.Ennen se asui puolen tunnin matkan päässä, nyt 2-4h(riippuu ruuhkasta)... :'( Mut mulla on oikeesti se paras sisko

Kyllä ovat. Mulle mun pikkusisko ja pikkuveli on maailman tärkeimpiä ihmisiä. Teen mitä vain heidän puolestaan.. Olen ollut heille vähän niinkun toinen äiti tässä muutaman vuoden ajan, johtuen rikkinäisestä perheestä. Olen monesti miettinyt mitä elämä ilman heitä olisi. Oon päätynyt yksinkertaseen vastaukseen; ei mitään. Elämä ei olis mitään. Kiitän siitä että mulla on kaks ihanaa sisarusta. Vaikka useimmiten onkin kinaa ja kränää niin silti.