Okei, eli jos sua vituttaa nuorten ihmisten "elämä on prseestä"- kommemtit niin jätä tää lukematta. äläkä pliis hypi nenille tai kirjota siutä kuinka heikko ja surkea ihminen ole. kun tänne tulen valittamaan. usko pois, se tiedetään jo.
huooh... mistähän hitosta tämän kertomisen alottas. mun ei ois ees pitänyt syntyy, äidin ei ois kuulunu saada lapsia, se oli lääkäreiden mukaan ihme et mä synnyin no lopulta synty 1,150 kg painava keskos tyttö. isä ei ikinä piitannu kunnolla js teetätti äidillä kaikki työt. kun mä olin 4, äiti ja isä eros. Noh, minullehan tätä ei kerrottu vaan yhtenä päivänä tajusin olevani muutto auton kyydissä. Isä uhkaili ja kiristi mun äitiä ja äiti masentu. No, masennus paheni ja paheni pahenemistaan. kunnes tilanne oli se, että about 5 v kakara kanto kaupasta kotiin kassi kaupalla syötävää, pesi pyykkiä, siivos ja yritti tukea äitiä. isää näin/näen joka toinen viikonloppu. Kun tätä oli jatkunu pitkään ja mä olin hyväksyny sen että isä ei enää tulisi kotiin, alko koulu. No, koska ennen vanhempien eroa jokanen päivä oli yhtä huutoa, olin tullu siihen tulokseen et sanat voi haavottaa enemmän ku teot. Ja siksi musta tuli koulu kiusattu. mul on aina ollu käytös 10, koska se on vaan osa mua etten taho kellekkään pahaa. no ala-asteella mun "kohteliaisuus" oli vähä liioteltua, koska mä en kehannu sanoo edes ei. Tasapainoilin masrntuneen äidin, kodin ouolittaisen ylläpidon, koulun, läksyjen ja kiusaajien kanssa. sitä jatku neljä vuotta, kunnes olin 10. alotin koulun siis 6 vuotiaana. No kun olin neljännellä koulu kiusaus loppu ja sain 5 AITOA ystävää. äiti pääs yli masennuksest ja kaikki näytti kokonaista neljä kuukautta todella hyvältä! Kunnes... isäni tuli käymään. äitini sekosi tämån jälkeen täysin. tuo luki viestini ja sai jostain päähänsä että olen hirveä ihminen. Se on kiva yllätys 10 vuotiaalle kun tulee kotiin ja äiti alkaa huutaa että " Mitä helvettiä sä saatanan nulikka oit tehny!? Mä vihaan sua! Mun ois niin paljon helpompi ilman sua. jos saisin valita niin en asuis sun kaa." Noh tietysti siinä aloin itkee. mun yks parhaista ystävustä kääns takkinsa ja häipy. no sit tilanne oli se rt kotona kaikki päiät kulu siinä että äiti huus ja mä itkin. kun raas koulus oli mahtavaa. noh kutosella yks mun kamuista muutti 8 tunnin auto matkan päähän, toinrn kääns takkinsa ja jätti mut, eli nyt oli kolme hyvää ja tukevaa ystävää jälellä. no kesällä 2012 mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, itsetuho ja itseinho. terapiaa ei ole, mutta masennukseen on lääkeet. noihin aikoihin löysin itselleni unelmien poikaystävän jonka kanssa olinkin 5 kk yhdessä kunnes äiti sai tietää meistä ja se suhde oli siinä. äiti katkas meijän välit. yks niist kolmesta kaverista muutti Shrilankaan syys kuun ensimmäinrn päivä eikä oo sen jälkee kuulunu.Nyky tilanne on se että kamppailen keskivaikean masennuksen ja itse tuhon ja itseinhon kanssa. Kaks hyvää kamuujälellä. koulu kiusaus tulissa takasin. isääni en voi kattoo ees silmiin koska se äijä oksettaa mua. mul on sen luons oikkusisko jonka haluisin pois suektä koska mun isä on tehny niin paljon paskaa, että huh. Ikävöin yhä exääni. tunnen riutämättömyyttä. ja äitino huutaa JOKA PÄIVÄ, SIIS SAMPERI JOKA PÄIVÄ! miten kamala ihminen olen.haukkuu mut pystyyn ja kertoo miten tyytyväinen ois jos mua ei olis. oon köyny osastolla 8 itsemurhs yrityksen vuoksi joista jokanen on ollu lähel mutta ikinä ei oo täysin onnistunu ja sauraala reissuja on kertynyt. Mä oon miellyttämis halunen ja lojaali luonteeltani ja siks mun on horveen vsikee kuunnella omalta äidiltä kuinka paljon se vihaa mua! mä kuulen sen noin 478 kertaa vuodessa, kyllä mä lasken ne. Mun itsetuhosuus näkyy musa maussa mut muuten musta ei uskois et mul on ongelmii. koulussa mua pidetään hyvä tapasena, enkelinä joka on ilonen ja aktiivinen. mut kotona... sanat haavottaa niinku ruoska tai puukko. Mun kaverit käy sotaa keskebään koska ei siedä toisiaan ja.. noh nyt mä oon väsyny. kello ei auta herätykseen eikä uni väsymykseen. oon henkisesti ja fyysisesti niin poikki että... sisin sirpaleina. mun äidille ei riitä hyvät arvosanat koulusta eikä mikään muukaan. mua pelottaa ja ahdistaa. mä vihasn itteeni koska tiedän et oon iha sairaan itsekäs ja heikkoku oon yrittäny itrsarii. ällötän itteeni ku mietin ettämiten mä voin jättää mun kaverit. äitihän ei mua jäsi kaipaamaan eikä kyllä isäkään liikoja... ehkä pikkusisko jonku verran kaipais. Mun on hirveen vaikee puhuu tästä koskaleensä se oon mä joks selvittää kaikkien riidat eikä puhu omista ongelmistaan... mä tarviin apua, koska nyt alan tosissaan väsyä tähän kaikkeen...
huooh... mistähän hitosta tämän kertomisen alottas. mun ei ois ees pitänyt syntyy, äidin ei ois kuulunu saada lapsia, se oli lääkäreiden mukaan ihme et mä synnyin no lopulta synty 1,150 kg painava keskos tyttö. isä ei ikinä piitannu kunnolla js teetätti äidillä kaikki työt. kun mä olin 4, äiti ja isä eros. Noh, minullehan tätä ei kerrottu vaan yhtenä päivänä tajusin olevani muutto auton kyydissä. Isä uhkaili ja kiristi mun äitiä ja äiti masentu. No, masennus paheni ja paheni pahenemistaan. kunnes tilanne oli se, että about 5 v kakara kanto kaupasta kotiin kassi kaupalla syötävää, pesi pyykkiä, siivos ja yritti tukea äitiä. isää näin/näen joka toinen viikonloppu. Kun tätä oli jatkunu pitkään ja mä olin hyväksyny sen että isä ei enää tulisi kotiin, alko koulu. No, koska ennen vanhempien eroa jokanen päivä oli yhtä huutoa, olin tullu siihen tulokseen et sanat voi haavottaa enemmän ku teot. Ja siksi musta tuli koulu kiusattu. mul on aina ollu käytös 10, koska se on vaan osa mua etten taho kellekkään pahaa. no ala-asteella mun "kohteliaisuus" oli vähä liioteltua, koska mä en kehannu sanoo edes ei. Tasapainoilin masrntuneen äidin, kodin ouolittaisen ylläpidon, koulun, läksyjen ja kiusaajien kanssa. sitä jatku neljä vuotta, kunnes olin 10. alotin koulun siis 6 vuotiaana. No kun olin neljännellä koulu kiusaus loppu ja sain 5 AITOA ystävää. äiti pääs yli masennuksest ja kaikki näytti kokonaista neljä kuukautta todella hyvältä! Kunnes... isäni tuli käymään. äitini sekosi tämån jälkeen täysin. tuo luki viestini ja sai jostain päähänsä että olen hirveä ihminen. Se on kiva yllätys 10 vuotiaalle kun tulee kotiin ja äiti alkaa huutaa että " Mitä helvettiä sä saatanan nulikka oit tehny!? Mä vihaan sua! Mun ois niin paljon helpompi ilman sua. jos saisin valita niin en asuis sun kaa." Noh tietysti siinä aloin itkee. mun yks parhaista ystävustä kääns takkinsa ja häipy. no sit tilanne oli se rt kotona kaikki päiät kulu siinä että äiti huus ja mä itkin. kun raas koulus oli mahtavaa. noh kutosella yks mun kamuista muutti 8 tunnin auto matkan päähän, toinrn kääns takkinsa ja jätti mut, eli nyt oli kolme hyvää ja tukevaa ystävää jälellä. no kesällä 2012 mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, itsetuho ja itseinho. terapiaa ei ole, mutta masennukseen on lääkeet. noihin aikoihin löysin itselleni unelmien poikaystävän jonka kanssa olinkin 5 kk yhdessä kunnes äiti sai tietää meistä ja se suhde oli siinä. äiti katkas meijän välit. yks niist kolmesta kaverista muutti Shrilankaan syys kuun ensimmäinrn päivä eikä oo sen jälkee kuulunu.Nyky tilanne on se että kamppailen keskivaikean masennuksen ja itse tuhon ja itseinhon kanssa. Kaks hyvää kamuujälellä. koulu kiusaus tulissa takasin. isääni en voi kattoo ees silmiin koska se äijä oksettaa mua. mul on sen luons oikkusisko jonka haluisin pois suektä koska mun isä on tehny niin paljon paskaa, että huh. Ikävöin yhä exääni. tunnen riutämättömyyttä. ja äitino huutaa JOKA PÄIVÄ, SIIS SAMPERI JOKA PÄIVÄ! miten kamala ihminen olen.haukkuu mut pystyyn ja kertoo miten tyytyväinen ois jos mua ei olis. oon köyny osastolla 8 itsemurhs yrityksen vuoksi joista jokanen on ollu lähel mutta ikinä ei oo täysin onnistunu ja sauraala reissuja on kertynyt. Mä oon miellyttämis halunen ja lojaali luonteeltani ja siks mun on horveen vsikee kuunnella omalta äidiltä kuinka paljon se vihaa mua! mä kuulen sen noin 478 kertaa vuodessa, kyllä mä lasken ne. Mun itsetuhosuus näkyy musa maussa mut muuten musta ei uskois et mul on ongelmii. koulussa mua pidetään hyvä tapasena, enkelinä joka on ilonen ja aktiivinen. mut kotona... sanat haavottaa niinku ruoska tai puukko. Mun kaverit käy sotaa keskebään koska ei siedä toisiaan ja.. noh nyt mä oon väsyny. kello ei auta herätykseen eikä uni väsymykseen. oon henkisesti ja fyysisesti niin poikki että... sisin sirpaleina. mun äidille ei riitä hyvät arvosanat koulusta eikä mikään muukaan. mua pelottaa ja ahdistaa. mä vihasn itteeni koska tiedän et oon iha sairaan itsekäs ja heikkoku oon yrittäny itrsarii. ällötän itteeni ku mietin ettämiten mä voin jättää mun kaverit. äitihän ei mua jäsi kaipaamaan eikä kyllä isäkään liikoja... ehkä pikkusisko jonku verran kaipais. Mun on hirveen vaikee puhuu tästä koskaleensä se oon mä joks selvittää kaikkien riidat eikä puhu omista ongelmistaan... mä tarviin apua, koska nyt alan tosissaan väsyä tähän kaikkeen...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kärsin myös uni ongelmista minkä varmaan viestin lähetya ajastakin voi päätellä. anteeks kirjotus virhert.... mut pliis, auttakaa.
Sulla. Etsi ihmeessä itsellesi apua... Psykologi ja kuraattori on hyviä sekä terveydenhoitaja. Voit laittaa anonyymisti viestiä [email protected]
Sulla on ollu tosi rankkaa. Nostan hattua, ettet ole vielä tehnyt itsemurhaa. Olethan sitä ajatellut, mutta se on eri asia. Sekään ei ole silti hyvä asia, toivottavasti lopetat sen.
Munkin äiti on masentunut, tai siis äidillä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Haluaisin auttaa, mutta oon vaa nii väsyny koulun ja harrastusten jälkeen, etten jaksa :( Äitini ei vihaa mua, joten en tiedä miltä se tuntuu. Varmaan tosi kauheelta. Mutta koita kestää
mä täytän elokuussa 14. :) No kiusaaminen minun suhteeni on palaamassa takaisin pikkuhiljaa. äidille olen koittqnut sanoa että vosinko vaihtaa koulua ja lupasi harkita asiaa. Itsemurhan suhteen en tiedä mitä teen. Aina kun haluaisin vuultää ranteet auki, ajattelen ystäviäni ja niitä kaikkia jotka luottavat minuun enkä voi lähteä. tiedän että jos lähden täältä äitini ei jää kaipaamaan. Se miksi äitini alkoi vihaamaan minuan rehellisesti sanoen en tiedä. se alkoi kun isäni kävi meillä kylässä sopimassa äidin kanssa jotain eräs tiistai ilta. aamulla kun keskiviikkona lähdin kouluun äiti nukkui ja kun tulin kotiin niin 10 vuotias sai paskat niskaansa. ehkä voisin kestää tämän jos edes isåni välittäisi, mutta ei hänkään. Äiti jonka huoksi hylkäsin 5 vuotiaqna lapsuuteni ja siirryin wiivoamaan taloa ja pesemään pyykkiä, vihaq minua. se jita eniten rakastan vihaa minua. exäni aikaan kaikki tuntui hetken paremmalta ja valousammalta mutta sekin loppui. Minulla ja hänellä oli niin paljon ikäeroa ja äiti pystyy kiristää poliisrilla. lain mukaan alle 16 vuptias ei saaseurustella yli 16 vuotiaan kanssa. ja kyllä samanlainen laki koskee sekä seksiä että seurustelua. Noh hän on nyt 17 ja täyttää heinäkuussa 18. Hänestä ei ole kuulunut enään pitkään aikaan. hän ei vastaa textareihin taikka sähköposteihon, mikä on hänen tilanteessaan ihan ymmärrettävää. Tänään taas oli 132 kerta kun kuulin että" Vittu mun ois niin pqljpn kivempi ilman sua." Mua vädyttää henkisesti ja fyysisesti. kamalinta on se että oikeasti uni ei qutq väsymykseenikä kello herätykseen. tuntuu niinku mun elämä ois yhtä åitkää unta, mutta se uni on painajainrn. siinä ei voi levätä tai hengähtää...
Mustakin tuntuu että elämä on kuin painajainen, jossa ei voi levätä.
Mulla on periaattees sama tilanne ku sulla, rakastan yhtä luokkalaistamme poikaa. Aluksi olin pelkästään hänen kaverinsa, mutta sitten kun aloin kunnolla tutustumaan häneen, aloin ihastua tuohon poikaan. Lopulta olin sitten ihan rakastunut häneen, ja myönsin sen hänelle. Rupesimme seurustemaan, mutta se ei mennyt ihan toiveiden mukaan. Olen nyt vitosella, ja luokkalaisemme ovat niin lapsellisia, että heidän mielestään on tosi hauskaa kun tykkäämme toisistamme. He alkoivat kiusoittelemaan meitä ja vitsailemaan meistä. Rakastamani poika ei halunnut enään olla kanssani, koska hän pelkäsi kuulemma, että menettäisi kaikki kaverinsa. Poika sanoi, ettei ole ikinä rakastanut minua, hän oli kuulemma kanssani säälistä.
No, kuten arvata saattaa, se oli kova paikka minulle. En ole koskaan ennen tuntenut mitään sellaista ketään ihmistä kohtaan. Nyt poika on sanonut, että se rakastaa mua ja haluu olla mun kaa sitten ylä-asteella kun kukaan ei kiusaa meitä. Kun kysyn, että tykkääkö hän musta, vastaus on aina "emmä tiiä". Ikävöin poikaa tosi paljon, ja tekisin mitä vain, antaisin mitä vain, jotta poika halaisi minua ja sanoisi rakastavansa mua. Ymmärrän, että sua surettaa tosi paljon kun äitisi katkaisi sinun ja exäsi välit. Tiedän, että tämä ei ole ehkä mahdollista, mutta voisitko puhua asiasta äidillesi ihan vakavasti ja kertoa tunteistasi exääsi kohtaan? Kerro, että rakastat häntä tosi paljon, ja että haluat exäsi kanssa takaisin. Olen tosi pahoillani puolestasi, jos et millään saa exääsi takaisin. Tämä on kulunut ja laiha lohtu, tiedän, mutta yksi sanonta kuuluu näin: "Jos hän todella rakastaa sinua, hän palaa takaisin". Jos exäsi tosiaankin haluaa sinut takaisin, niin kyllä olettaisin, että hän vastaisi tekstareihin. Uskon, että löydät jonkun todella kiltin ja hyvän miehen, olet sen verran viisas ja hyväsydäminen :) Ansaitset jonkun, joka ei luovuta suhteesi. "If he really loves you, he will never let you go, no matter how hard the situation is".
Kiusaamisesta sen verran, että suosittelen hakemaan apua. Kerro siitä vaikka koulun kuraattorille tai opettajalle. On sääli, jos et uskalla hakea apua, mutta se on silti ihan ymmärretäävää, ettet halua tai uskalla. En nimittäin halunnut minäkään kun mua kiusattiin. Lopulta sitten vaihdoin koulua. Toivon, että äitisi suostuu, että vaihdat koulua. Tiedän, että sinulla tulee varmasti ikävä kavereitasi, mutta uudesta koulusta voisit saada lisää hyviä ystäviä :) Viime vuonna kaikki kaverini hylkäsivät minut. Ihan kaikki kaveini. Se tuntuu pahalta. Nyt olen kuitenkin saanut uusia kavereita koulun vaihdon ohessa. Nämä neljä vuotta, jonka ajan mua on kiusattu ja syrjitty, olen selvinnut siitä siten, etten ole välittänyt siitä. Se on tosi vaikeaa aluksi, mutta sitten vähän ajan pästä tajusin, että ei mun tarvinnut esittää etten välitä, ehän mä oikeastikkaan välitä! Kun luokkalaiseni poika tuli haukkumaan mua läskiks, nauroin vain päin naamaa ja kerroin, etten aio laihduttaa kiloakaan hänen vuokseen :D Ja sehän on karu totuus, en aio oikeastikkaan laihduttaa tai olla moksikaan tuollaisesta lapsellisesta haukkumisesta.
Älä harkitse itsaria. Mäkin haluaisin tehdä juuri tuon rakastamani pojan takia, mutta tiedän, että se ei ole ratkaisu. Kyllä me molemmat varmasti löydetään "Se Oikea" kun on sen aika :) Tänään kävin psykologilla, ja suosittelen psykologia sinullekkin. Äitisi voi varata jostain ajan, tai sitten voit käydä koulun. Uskalla hakea apua. Mäkin uskalsin.
Voimia sulle
Kiitos, Emotyttö kauniista ja rohkaisevista sanoistasi. Kiitos kun jaksat ehdottaa ja auttaa. et tiedäkkään miten paljon minulle merkitsee kun yrität auttaa :). Mutta, tilanne on ollut paha jo pitkään. otetaan esimerkkinä se että kun äiti uutenavuotena huusi päin naamaa että haluaa tappaa minut hain hänelle vaarini pienois kiväärin latasin sen annoin äidilleni ja sanoin että "ammu vaan." Tämän vuoksihan sitten siellä osastolla käytiin. terapiaan ei ole enään rahaa, koska äiti jäi työttömäksi ja eletään sossun tuella ja mun itse tienaamilla rahoilla joita on enään reilu 800 e... Voit uskoa että olen yrittänyt kaikkeni eksäni suhteen. olen raivonnut, itkenyt, uhkaillut, anellut, rukoillut, manaillut, huutanut, että saiwin hänet takaisin, mutta ei. Ja tiedän sydämmessäni että tämä poika ei tule takaisin, vaikka meillä oli ikäeroa ja sanoin että en mene sänkyyn hänen kanssaan ainakaan neljään- viiteen vuoteen hän oli valmis odottamaan. tuo oli hyvin vastuullinen ja tunnollinen. ja kun äitini soitti hänelle, käski oysyä erossa ja uhkasi poliiseilla tuon pojan viimeiset sanat minulle olivat"Älä käsitä äärin, mä tahtoisin vastata sun hiesteihin ja tää sattuu muakin,mutta en haluu rikkoo sun äitiä vastaan." Se oli siinä. se ei sanonu ton jälkeen mitään eikä oo sen jälkee vastannu.
Jq mun musa maku... se on lähinnä kappaleita eikä artisteja
Sana- ette ymmärrä
evanescene- my immortale
Happoradio: tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy, hirsipuu, ruumiinavauspöytäkirja, ihmisen pyörä, ahmat tulevat.
awril lavigne- when you're gone, remember when.
pink- nobody knows.
Methodi- sydän palasina
erin- onko se oikein
mosley cyrus-stay
suvi teräsinska- akvaario, älä ikinä sano niin
rascal flats- what hurts the most
chisu- yksinäisen keijun tarina.
kelly clarckson- beacose of you.
christina aguilera- hurt.
leona levis- broken
eminem- when im gone.
heli kqjo- jos mä kuolen nuorena.
apocalyptica- broken peaces
mc mane:ei voi huorasta twhdä prinsessaa, kuole huora kuole, sydän itkee, prinsessani, julma maailma, mä tuun muistaa sut.
harhakuvitelma: erään ihmisen tarina
Mäkin tykkään tosta Christina Aguileran hurtista :) Se lohduttaa mua ku oon surullinen. Ja ne koulun psykologithan taitaa olla ilmaisia? Ainakin meidän koulussa ne on ilmaisia, en tiedä että onko sitte teillä päin. Mutta josset kuitenkaan halua apua, se on ihan ok. En yritä pakottaa.
Ja pystyisitkö kertomaan jollekkin luotettavalle aikuiselle äidistäsi? Jollekkin sukulaiselle? Koska tuo on jo ihan sairasta että äitisi sanoo sulle tollasii asioita -.-
Jos olisin sinä, niin kysyisin poikaystävältäsi, että voisitteko olla vielä kavereita kunnes täytät 16 ja voit seurustella exäsi kanssa. Ku ei mul oo tapana luovuttaa, varsinkaan jos on kyse tärkeästä henkilöstä/asiasta.
Mutta joo, voisitko aloittaa jonkun harrastuksen? Harrastukset piristää useina arkea :) Sen ei tarvitse olla maksullinen, ilmaisia harrastuksia ovat esim. piirtäminen, lukeminen (kirjastosta voit lainata kirjoja) ja ihan vain lenkkeily tai jokin muu. Kavereiden kanssa kannattaa olla usein, sekin kohottaa mieltä. Ellet sitten ole samanlainen kuin minä, tykkään olla enemmän yksin ja rauhassa.
Tsemppii
Moi!
Olen tosi pahoillani, että elämäsi on tuollaista! Meillä on kotona kaksi teiniä, jotka poikia kumpikin. Noinhan ei saa olla, äitisi vaikuttaa olevan sairas, joka tarvitsee myöskin apua! Sun kirjoitukset ovat kovin epätoivoisia, toivottavasti löydät apua. Paikallinen lastensuojelu, sinne saa ottaa nimettömänä yhteyttä! Epätoivossasi takerrut ex-poikaystävään, mikä ei ole ehkä järkevää, toivot häneltä ehkä enemmän myötätuntoa ja turvaa mihin hänestä ei ehkä ole.
kiitos teille kahdelle. Äiti-76, mä aloin itkee. Sä et tiedäkkään miten ihanalta musta tuntu kuulta aikuisen naisen järkevää puhetta ILMAN et mut haukutaan pystyyn, kiitos sulle, kiitos todella paljon. Voit olla oikeassa, ehkä takerrun liiaksi exään, koska haen jotakin tuttua ja turvallista elämääni. Mä oon soittanu nuorten puhelimeen mut en saa sielt tarvitsemaani apua, kävin viimeviikolla varaamassa ittelleni ajan koulu kuraattorille. Mä luen paljon ja kirjotan paljon tarinoita, äidinkielen numero on 9. Mul on tällähetkellä menossa yks uus kirjasarja ja aattelin alkaa kirottaas kirjaa. Mä rakastan eläimiä ylikaiken ja jo pitkään mun uskoituin kaveri onkin ollut mun oma koira, pomeranian rodultaan. mä oon ollu nyt jonku aikaa isän luona. täällä mulle ei huudeta, mä nautin siitä, mutta mua kohdellaan kuin ilmaa... Auttakaa mua!
Mäki rakastan tarinoiden kirjoittamista ja lukemista :) Äikän numero on 9 myös. Ja hyvä, että voit olla isäsikin luona. Jos haluat isältäsi huomiota, voisit vaikka pyytää häntä pelaamaan kanssasi korttia, lautapeliä tai katsoa leffan? Kyllä sitä tekemistä keksii jos vain miettii. Jos isäsi ei halua, niin voisitko olla kavereidesi kanssa?
Ja hyvä, että olet hakenut apua :) Oon ilonen että uskalsit, monet eivät nimittäin uskalla ;)
Kirjota kun tarviit apuu!
Hienoa, että olet hakenut apua, siitä se lähtee eteenpäin. Tarvitset positiivisia kokemuksia ja kontakteja sekä itsetunnon kohotusta. Jos jatkuvasti haukutaan huonoksi ja vihatuksi niin alkaahan sitä uskomaan siihen itsekkin. Olet joutunut ottamaan vastuuta liikaa ja liian nuorena. Olet joutunut raukka miellyttämään ja kätkemään omat tunteesi, että kelpaisit!!
Tsemppiä, elämällä on varmasti paljon vielä tarjottavaa sinullekkin. Susta kasvaa useampia muita vahvempi, koska elämä on opettanut. Tulet huomaamaan sen kun kasvat aikuiseksi ja silloin sitä voi hyödyntää, se on vahvuus!
Voimia ja etähaleja.
Haluan auttaa sua, oon lukenu sun tarinan viis kertaa putkee, laita emailiini viesti ja puretaan sun ongelmat ja ratkastaan ne? [email protected]