uusikolla vaikeaa itsensä kanssa. Ongelmahan ei ole miehen ero, exä eikä lapset, vaan uusikon asenne. Jos ei pysty hyväksymään itseään, ei pysty hyväksymään muitakaan. Heille vaikeuksia tuottaa uudet ihmiset, ja heidän omat tapansa, koska uusikossa ei ole mitään vikaa, ja hänen tapansa ovat ne ainoat oikeat. Kun omia ongelmia ei käsittele, vaan syöksyy suinpäin uuteen suhteeseen, tiedostaa myös sen, että sillä toisella on voi olla lapsia ja oma menneisyys.
Kaksi erilaista ihmistä kun laittaa hynttyyt yhteen, se ei voi olla samanlaista elämää vaan molemmilla on ollut oma. Ei pysty alkamaaan uutta suhdetta, ellei hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on, ja hyväksyy hänen omat asiat sellaisena kuin ne ovat. Kun omassa elämässä on ongelmia, on helppo syyttää siitä muita, omaa elämää kun on niin vaikea peilata. Mutta pitäisi.
On kurja lukea täällä, miten miestä pompotellaan ja hänen rakkaitaan haukutaan joka ikisestä asiasta. Jos rakastaa sitämiestä, hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, sekä hänelle tärkeät asia kuten lapset. Uusikon ongelmathan ei ole miehen lasten vika.
Kaksi erilaista ihmistä kun laittaa hynttyyt yhteen, se ei voi olla samanlaista elämää vaan molemmilla on ollut oma. Ei pysty alkamaaan uutta suhdetta, ellei hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on, ja hyväksyy hänen omat asiat sellaisena kuin ne ovat. Kun omassa elämässä on ongelmia, on helppo syyttää siitä muita, omaa elämää kun on niin vaikea peilata. Mutta pitäisi.
On kurja lukea täällä, miten miestä pompotellaan ja hänen rakkaitaan haukutaan joka ikisestä asiasta. Jos rakastaa sitämiestä, hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, sekä hänelle tärkeät asia kuten lapset. Uusikon ongelmathan ei ole miehen lasten vika.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aina eivät ne lapset hyväksy äidin tainisän uutta suhdetta. Joskus kopa se inen vanhempi mustamaalaa tätä uutta koska ei toivo exälleen onnea ja uutta parisuhdetta koska on itse epäonnistunut suhteessa tämän kanssa. Ja lapset saadaan uskomaan sama ajatusmaailma tästä entisestä puolisosta. Näitä "et ole mun äiti,ei kun tarvi totella sua" -lauseota kuulee liian usein näiden lasten suusta. Ja jos asutaan yheisessä kodissa, josta tämä uusi puoliso nahdollisesti omistaa puolet ja kantaa ruoka yms menoista puolet taloon, ei hällä olisi muka oikeutta määrätä asioista jotka tapahtuu hänen kodissaan.
Ei ole aina sen uuden puolison vika jos ongelmia tulee uusioperhessä. Monesti omilla toimillaan näitä ongelmia aiheuttaa eronneen parin jompi kumpi osapuoli.
Onneksi on myös perheitä joissa lapsilla on parhaimmillaan kaksi kotia joissa molemmissa kaksi vanhempaa, tosin toinen "vain" ns. puolikas nimitykseltään.
Kyllä sen uusikon pitää enempi myöntyä ja perääntyä kuin sen lapsen. Lapsi on omassa kotonaan kasvatettu omilla tavoilla, ei hänen pidä niitä muuttaa. Ei voi olla sinun, nimnn hänen tuon, teidän... sääntöjä, vaan lapsella on omat säännöt jotka omat vanhemmat ovat laatineet. Ja niitä pidää noudattaa, myös sen uusikon joka viimeiseksi on tullut taloon, useimmiten lapsen omaan kotiin. Mitä vähemmin lasta yrittää pakottaa muuttumaan, tai eristää omista vanhemmistaan, haukkua tai muuten solvata ja alistaa, sen paremmin asiat menevät. Lapsi ei ole se joka joustaa, se uusikko on se muuntuu perheen tapoihin.
Ja hyviin tapoihin kuuluu KUUNNELLA SITÄ LASTA. Haluaako hän vieraan ihmnisen omaan kotiin, ja millä ehdoilla. Se on lapsen koti, ja hänelle tärkeä. Hänellä on suurempi valta kuin sillä uudella isän naisella. Se on lapen valtakunta, johon tulee vieras ihminen. Lapsen ääni on tärkeä. Uusia suhteita voi tapailla muualla, mutta lapsi ei voi kotoonta lähtä, eikä tarvitsekkaan.
Aika kovat oikeudet sun lapsilla.Lapset määrää ja vanhemmat tottelee.Tosi järkevää,nuorisorikollisia ja täysiä ääliöitä sellaisista lapsista tulee jotka kaikki tahtonsa saa läpi.Ai niin,vai oliko se vaan se toinen aikuinen kenen piti nöyrtyä lapsen pompoteltavaksi ja biologiset vanhemmat saavat vain käskeä?Ei kovin toimiva ja viisas käytäntö.Riippuu varmaan iästä kuin paljon sitä lasta kuuntelee,vai kyseletkö yleensä kolme vuotiaalta neuvoja??
Nimimerkille Lasten oikeus!
Taidat olla oikeasti tosi tyhmä ja osaat ajatella asioita vain kapea alaisesti.
Jos vanhemmat eroaa ja uusi kumppani tulee, niin silloin lasten biologinen vanhempi ja tämä uusi kumppani laatii perheelle IHAN OMAT SÄÄNNÖT!! Ja tähän ei ole sinunlaisella ex ämmällä mitään sanomista!
Meidän perheen omat säännöt ovat rajoja ja rakkautta. Tottakai lasta kuunnellaan, mutta lapsi ei pomottele ja hallitse oikuillaan aikuisia! Meillä on lapsille rajat, joita ei hänen äitillään ole. Lapsi oppii hyvin pian, että eri paikoissa on eri säännöt, eikä taatusti kärsi siitä! Miksi ihmeessä antaisin ex naisen hallita perhettämme ja määrätä meille säännöt?? En kerta kaikkiaan tajua tämmöistä ajattelua. Minulla on oikeus omassa olla se toinen arvostettu aikuinen ja ottaa oma paikkani myös miehen lasten kanssa. Sitä ei voi minulta ottaa pois edes ex nainen, vaikka sitä ei haluaisi.
Uusio nainen ei ole useinkaan eroa aiheuttanut, mutta hänen päälleen kaadetaan kaikenlaista. Sinunkin kirjoituksestasi paistaa katkeruus näitä uusio naisia kohtaan. Yrität esittää olevasi lapsen etujen puolella. Todellisuudessa motiivisi on vain mollata uusio naisia niinkuin liian monella ex naisella.
Kirjoituksesti on ihan täyttä liirun laarumia.. et osaa edes kirjoittaa mitään järkevää, kunhan olet heittänyt lauseita tekstiin ja mitään selkeää kokonaisuutta ei ole.
Kehottaisin sinua hakemaan apua ongelmiisi. Lapsesi kärsii siitä, että et hyväksy miehesi uutta kumppani ja heidän välistä suhdettaan.
Aika lapsellisia yleistyksiä täällä tehdään uusioperheistä.
Omani alkoi kun olin eroni jälkeen ollut sinkkuna useita vuosia, mieskin oli eronnut jo hyvän aikaa sitten. Olemme noin 40-vuotiaita asiamme hoitavia aikuisia. Mies muutti luokseni minun alkuperäiseen kotiini ja hänen lapsensa ovat luonamme säännöllisesti, mutta pääosin mieheni exällä ja tämän uudella puolisolla. Lasten alkuperäinen lapsuudenkoti myytiin jo eron jälkeen.
Lapsen valta on aika erikoinen ajatus. Jos nyt antaisimme kaiken "vallan" alle kouluikäisille, olisimme varmaan aika kehnoja kasvattajia. Eikö?
Nyt molemmat vanhemmat kasvattavat lapsensa rakkaudella ja turvallisilla rajoilla ja me bonusaikuiset tuemme tässä parhaamme mukaan. Eihän se aina helppoa ole, kun vanhemmatkin erosivat aikoinaan kommunikaatio-ongelmien ja rakkauden puutteen takia. Kuitenkin meillä ihan kaikki - exät, nyxät ja lapset - ovat joutuneet tekemään kompromisseja niin kuin elämässä yleensä jokainen joutuu jossain vaiheessa tekemään.
Onneksi minulla ei ole pompoteltavaa ressukkamiestä. Hän on lapsensa ja vastuunsa hoitava mies, mikä näkyy paitsi lapsissa myös meidän välisessä suhteessamme. En olisi ressukkamiestä koskaan ottanutkaan.
Meillä ei ole uusikot ikinä pompotelleet lapsiamme tai minua eikä sukuammekaan. Eivät ole päässet meille koskaan eikä meitä ikinä nähneet. Meille se oli paras ratkaisu, ei tarvinnut koskaan pelätä haukkuja, tai solvauksia, kun emme laskeneet miehen uusikkoja meidän elämää sotkemaan. Meidän malli toimii meillä. Voiko lpsemme onnellisempia olla, kun ei ole kukaan vieras pässyt koskaan heitä kiusaamaan. Siitä minä olenpitänyt huolen ja ex mies, kun ei ole pakottanut naikkosia meille. Lapsemme ovat onnellisia. Se on vähin mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, suojella.
Lissu aloittaa ja vastaa itselleen....
jättäkää te muut nyt tää paskaprovo omaan arvoonsa, pyydän
Aina kun joku teksti kolahtaa ja osuu oikeeseen suoneen, sitä lissutellaan ja vähätellään, koska se on totta. Sitä vaan ei myönnetä.
Täällä pätee sanonta; Ei ole sama mitä sanotaan vaan se kuka sanoo..!
Ei kuule, tässä pätee sanonta tyhjät tynnyrit kolisevat kovimmin...tyhjä tynnyri=lissu-rukka
On se jännää, että vaikka kuinka törkeästi uutta puolisoa tai hänen kotiaan kohdeltaisiin mm. miehen lasten tai miehen exän taholta, se on aina "uusikon oma ongelma ja uusikon omasta asenteesta kiinni".
Vaikka uutta puolisoa haukuttaisiin tai huoriteltaisiin, tai hänen kotiaan terrorisoitaisiin, tai häntä käytettäisiin itsestäänselvänä ilmaisena lapsenvahtina, tai jos hän yksinkertaisesti vain odottaisi että häntä kohdeltaisiin inhimillisesti, kuten ihmisiä yleensä, on ongelma vain hänen omansa. Eikö ole aika kummallista?
Ihan yleinen käytäntö on, että kanssaihmisiä kohdellaan inhimillisesti ja kunnioittavasti, että toisten koteja kunnioitetaan, että jokaisella tulisi olla hyvä olla omassa kodissaan, mutta jostain syystä tämä ei sitten koskekkaan uusia puolisoita, niinkö? Jos uutta puolisoa kohdellaan kuin pohjasakkaa, ja hän sanoo sen tuntuvan pahalta ja toivovan muutosta, niin haukut kohdistuvat uuteen puolisoon, koska jos hän kertoo suoraan voivansa huonosti, niin sen oletetaan heti olevan suora hyökkäys miehen lapsia ja exää vastaan? Siis eihän siinä ole mitään järkeä. Eikö jokaisella ihmisellä ole ihmisarvoa, miksi sen pitäisi kadota sen myötä jos alkaa suhteeseen miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia? Miksi näiden lasten pitäisi antaa ottaa valta käsiinsä ja antaa käyttäytyä toista kohtaan miten vain, vaikka kyseessä olisi kuinka uusi ja vieras ihminen, eihän yleensäkään ydinperheissäkään sallita sellaista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan?
Uuden puolison pitäisi siis mukisematta vain alistua kaikkeen. Uusperheen lapsille ei siis saisi laatia mitään sääntöjä, koska se olisi lasten kiusaamista. Exästä ei saisi sanoa mitään poikkipuolista sanaa, mutta exä saa toki sanoa uudesta puolisosta mitä vain ja puuttua ex-miehensä perheen elämään miten lystää. Uuden puolison pitäisi nöyrtyä ja polvistua, sallia että hänen päälleen syljetään ja häntä kivitetään, lakata olemasta ihminen, jolla on ihmisarvoa. Koska loppujen lopuksi, ihmisiä me kaikki vain olemme. Uudet puolisotkin ihan tavallisia ihmisiä, monesti äitejä itsekin. Miksi se vahingoittaisi lapsia, vaikka kaikkien kotirauhan eteen kompromisseja joutuisikin tekemään? Miksi erolapset pitäisi kasvattaa pumpulissa ja lakata asettamasta rajoja, koska ovat joutuneet eron kokemaan? Eikö se ole lapsille vain karhunpalvelus?
Älä ota lissun juttuja tosissasi, lissu on sairas vanha nainen, joka ei ole erostaan koskaan selvinnyt jo 10 vuotta täällä terrorisoinut uusperheellisiä.
Hänellä itsellään ei ole mitään kosketuspintaa uusperheistä, mutta hän vihaa silti uusperheitä sydämmensä pohjasta.
Eihän totuuksia voi ottaa, se kolahtaa liikaa itsetuntoon. On hyvä että on edes yksi joka puhuu suroaan eikä politikoi. Asioita voi pyöritellä, mutta lopputulos on aina sama. Totuus sattuu, mutta se on kestettävä, ilman totuuksia ei mikään muutu.
Vedä sää totuutes sinne mihin ei aurinko paista, sinä suuri ja mahtava äiti, pyörittele vaan niitä viinapullojasi, niin valheetkin muuttuu totuudeksi...
Niin sun mielestä "lissu ry" jos YKSI AINUT ihminen, tässä tapauksessa Lissu, puhuu sun mielestäs asiaa, niin se on sit vaan ja ainut paikkaansa pitävä asia. Ja kaikkien muiden asia ei ole yhtään mitään?
Täällä ei ole kuin yksi Lissu ja sen sairaat jutut ja loput kirjoittelijat on häntä vastaan. Niin eikö se jo kerro siitä, että KUKAAN ei ota häntä ja hänen juttujaan minään muuna kuin naurun alaisena. Ootko ajatellut sinä Lissu ry sitä ;D Vai ootko Lissu sinä Lissury.n nimimerkin takana? :D
``ei voi käsittäää``kirjoitit aika naulan kantaan osuvan tekstin.
Jos ei pärjää itsensä kanssa, ei voi ymmärtää muitakaan. Monet etsii uuden suhteen pakoillakseen menneisyyttä. On vain hineoa kun on mies rinnalla. Monet miehet etsii kodinhoitajaa eronsa jälkeen, jota seurustelu kumppani voi kuvitella rakkaudeksi. Sinisilmäisiä on paljon kun kuvitellaan muuta mitä todellisuudessa on. Ei se toinen kierros ole rakkautta, se on korjaussarja.
Krapulassa otetaan korjaussarja, ei rakkaudessa .Nyt lissu pentti sekoitat asioita taidat taas olla jurrissa.
Etkö tosiaankaan kestä ajatusta ,että se sinun exäsi voisi oikeasti olla onnellinen jonkun muun kanssa?
Jos miehestä on onnea se että joutuu hylkäämään omat lapset ja on niin manipuloitavissa naikkosensa kanssa, niin ei voi muuta sanoa kun että tuommoisesta miehestä ja isästä on ollut hyäkin päästä eroon.
Minulle on sama onko mies onnellinen vai ei, pääasia ettei tuo niitä naikkosia meille, eikä lasten eteen ikinä, eikä ole onneksi tuonutkaan, sillä häntä hävettää niinpaljon, ettei kehtaa. Hyvin on pitänyt piilossa jame usein anopin kanssa nauretaan ettämillanen naikkonen mahtaa olla joka pystyy entisen hyvän perheenisän unohtamaanja vaihtamaan omat lapset.
Ei tuommosta miestä kannata surra, ja lapsetkin tietää joten ovat isänsä hylänneet jo aika päiviä sitten, ja mies eniten nyt kärsii vaikka halusi että me kärsimme. Mutta mönkään meni.
Kyllä mulla on ainaki iha tosi iso ongelma!! Miehen laset on ihania ja lasten äitikin on tosi mukava.. Mitenhän mä uusikkona nyt oikee pärjään tässä sopassa ku ei tartte haukkua eikä syytellä ketää! Lapsetki tykkää käydä meillä, muulloinkin kun määrättynä viikonloppuna. Ja musta on vielä mukavaa puuhastella niiden lasten kanssa kaikkee. Käydään kesäsin puistoissa ja uimassa, askarrellaan ja piirretään ja talvisin luistellaan. Onhan meillä sitten vielä tuo yhteinen vauvaki tuossa jaloissa ryömimässä ja lapset senkin kanssa tykkäävät olla.
Ja miten tämä on mahdollista? Ystävällisyydellä, sillä että kaikki antoi mahdollisuuden tutustua, puhumalla perus asiat ja säännöt selväksi ja kohtelemalla eksää niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan ja lapsille olemalla ystävällinen mutta kuitenkin aikuinen.
Täällä keskustelee vain LISSU JA PROVO-HILMA vuodesta toiseen.......
Vittu mitä paskaaaaa
Ketjussa on on milenkiintoinen, mutta uusperheisiin liittyy paljon asioita.
Ajatellaan asiaa lähtökohdasta, on perhe joka hajoaa, usein äidille jää lapset, joskus tosin isällekin.
Lapset ovat usein äidin luona lähiperhessä ja isän luona vierailut taitta vieläkin useimmiten olla parin viikon päästä viikonloppu.
Äitipuoli kirjoittaa lasten vallasta, nämä lapset käyvät isänsä luona pari kertaa kuukaudessa, eivät siellä kovin paljon melskaa, jos tämäkin on liikaa, on jotain vikaa naisen päässä.
Isän kuuluu huolta lapsensa heidän ollessaan vierailulla ja äitpuoli vaatikoon asioita isältä, eikä lapsilta. Monestihan juuri tästä syystä on tullut ero, isä ei ole huolehtinut perheestään ja sinä onneton nainet olet hänet sitten ottanut jatkamaan tuota samaa.
Yrität nyt rimpuilla siellä, määräämällä tuon miehn lapsia, älä tee sitä koskaan enää, laita mies hoitamaan asiat lastensa kanssa ja sinä hoidat vain suhdettasi mihen kanssa, et sinulle kuuluvien lasten kanssa.
Miehen se kuuluu järjestää oslosuhteet sinne, että lapsensa voivat olla luonaan, lapsille on varsin raskasta tulla sinne sinun määräyksiesi valtaan, sillä kohtelet heitä ilman tunteita ja vaadit enemmän kuin lapsen ikäkään edellyttää.
Sinun ei tarvitse millään tavalla leikkiä äitiä heille, sinun ei tarvitse tehdä heille ruokaa, ei pestä pyykkejä ei järjestää ohjelmää, sen pitää kuulua yksinomaan tuolle isälle, joka on juosuut karkuun velvollisuuksiaan sinun luokse.
Ex:lle on varmasti ollut rankkaa joutua ottamaan yksin vastuu kaikesta, kyllä hänen on ihan oikeutettua nähdä sinut melein "petona". Aluksi saattaa väsyneenä sanoakin sinulle jotain, mutta taitaapa olla aika useissa tapauksissa, että uusio ei ole minkäänlaisessa yhdeydessä ex:n. Joten älä itse lähde hoitamaan lapsia, vaan anna sen miehen nyt ottaa vastuu, sillä hänelle se kuuluu. Lapset ovat täysin syyttömiä kaikkeen sekamelskaan, he tarvitsevat kodin eikä sotatantereen ja sotilaskurin.
Kukaan teistä ei tunnu näkevän sinne lapsen sisimpään, mikä turvattomuus, tuska siellä on ja se purkautuu kyllä joskus jollakin tapaa ulos ja täytyykin, muutoinhan lapsi hajoaa kokonaan.
Tästä syystä sinun uusikko täytyy aina hyväksyä jotain käyttäytymisen häiriöitäkin lapsilta. On hirveää lapsille, että äidin luona pitää olla näin ja isän luona noin. Että hyväksyisi moista touhua itsekään. Nähkää asia myös lapsen silmin ja sydämin, hän on joutunut varsinkin pienelle lapselle ymmärtämättömän asin eteen tahtomattaan.
Niin ihminen jolle ei kuulu toisten lasten asiat eikä mikään, niin kuvittelee olevansa joku ihmeellinen joka on ylitse muiden. Kyllä se on äiti ja isä aina jotka hoitavat lapsensa. Mutta kivahan se on sotkea sormensa toiseten asioihin ja haukkua sitten jos mies ja ex vaimo vähänkin puhuvat pahaa uusikon asioita, siitä ei saa puhua mutta miehen perhe on vapaata riistaa.
Hienosti kirjoitettu, täysin komppaan ap;tä, on surkuhupaisaa kuunnella ja lukea näitä juttuja täällä miten uusikko yrittää päteä kun oma elämä on sekaisin.
Kun sekoittaa toisten perheet niin tuntee yhteenkuuluvuutta siitä että on saanut joidenkin perheet sekasin.
Uusperheet on perseestä, aina se uus vaimo/mies on kusipää "alkuperäsiä" lapsia kohtaan... tai ainakin näin ollaan todettu minä ja mun elinikänen paras kaveri. Multa lähti faija ja tilalle puolfaija, siltä lähti mutsi ja tilalle puolmutsi. Kummanki tapauksesa meitä on koheltu töykeesti ja epäreilusti. nimim. 16, 5v uusperheessä asunut (=kärsinyt)