Vaikka viime näkemästä on jo monta kuukautta ja vaikka erostakin on monia kuukausia, kummittelet silti mielessäni päivittäin. Jätit jälkeesi pelkän tyhjän kuoren ja tuhosit kaiken sisältäni. Elämä ei ole tuntunut samalta petoksesi jälkeen. En ole antanut anteeksi enkä varmasti ikinä tule antamaankaan. Olen vihainen ja katkera, haluaisin päästä eroon niistä tunteista, mutta en pysty päästämään vihasta irti, mutta ei sillä ole sinulle mitään väliä, sinä jatkoit heti elämääsi ihankuin minua ei ikinä olisi ollutkaan, että se 3 vuotta ei merkinnyt sinulle mitään. Se rakkaus vaihtui vihaan ja katkeruuteen, en ole ketään halveksinut niin paljon elämäni aikana kuin sinua. Sinä, joka veit minulta kaiken ja kävelit hymyillen tiehesi, jäljelle jäi vain minä ja särkynyt sydämeni.
Tuska, jonka jälkeesi jätit
Immortal159
6319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä anna kokemasi epäoikeudenmukaisuuden hallita mieltäsi.
Miten voisin unohtaa sen epäoikeudenmukaisuuden? Ihminen jota rakastin enemmän kuin elämää petti luottamukseni ja loukkasi minua enemmän kuin ketään muu ikinä. Lupasin itselleni etten ikinä enää tee itsestäni niin haavoittuvaista kuin olin. Mutta hän.... Hän teki kaiken mitä ihminen voi tehdä loukatakseen toista. Ei sellaista voi antaa anteeksi, vaikka haluaisi.
Hän on sairas, yritä itse tervehtyä juuri siten, että et anna hänen sairautensa hallita miletäsi ja pitää sinuakin sairaana.
Mitä hän teki sinulle? Petti toisen naisen kanssa? ;(
Mitä itse teit?
Jos englantia osaat lukea, niin tässä mielenkiintoinen artikkeli aiheesta:
http://cherrynougat.wordpress.com/2012/02/21/frustration-attraction/
"Psychiatrists have long divided romantic rejection into two phases: “protest” and “resignation/despair”. During the protest phase, deserted lovers become obsessed with winning back the object of their affections. They agonise over what went wrong and how to rekindle the flame. They make dramatic, often humiliating, appearances at their lover’s home or workplace, then storm out, only to return to berate or plead anew. They phone, email and write letters. They revisit mutual haunts and mutual friends. And alas, as the adversity intensifies, so does the romantic passion. This phenomenon is so common in the psychological literature (and in life) that I coined a term for it – frustration attraction. When romantic love is thwarted, the lover just loves harder."
"What brain systems might underlie these odd behaviours? Psychiatrists Thomas Lewis, Fari Amini and Richard Lannon, all of the University of California, San Francisco, have argued that protest is a basic mammalian response to the rupturing of any social tie. They believe it is associated with dopamine, as well as with the closely related neurotransmitter norepinephrine. Elevated levels of both these chemicals lead to heightened alertness and stimulate the forlorn animal to call for help and search for its abandoner – generally its mother.
The rising level of dopamine may help explain the biology of frustration attraction. Since our research suggests that the dopamine system is activated during early-stage romantic love, one would think that as dopamine activity increased during protest the rejected lover would feel even greater passion. And another brain mechanism kicks in during the protest phase that could add to this frustration attraction – the stress system. In the short term, stress triggers the production of dopamine and norepinephrine and suppresses serotonin activity, that heady combination of neurotransmitters that I maintain in my book, Why We Love, is associated with romantic love.
But frustration attraction may be due to other brain activities as well. Neuroscientist Wolfram Schultz at the University of Fribourg in Switzerland reported in 2000 that when an expected reward, such as love, is delayed, “reward-expecting” neurons prolong their activities (Nature Reviews: Neuroscience, vol 1, p 199). These neurons do not make or distribute dopamine, but they are central components of the brain’s reward system, the system associated with focused attention and motivation – the very behaviours that characterise romantic love.
What irony! As the beloved slips away, the brain networks and chemicals that most likely create the potent feelings of love increase."