Tälläinen tilanne

Asiallisia vastauksia kiitos!

Laumakäytökseen kuuluu läheisyys mutta myös etäisyyttä tarvitaan. Eli ei pylly vasten pyllä bum bum koko ajan.
Liiallinen "lähentely" tuottaa helposti tällaisia tilanteita.
Se ilmoittaa ettei pidä siitä mitä teet ja haluaa vähän tilaa.
Tällä en tarkoita, että on okei jos puree mutta siltä tuo vähän vaikuttaa.
Ihan sama kun ihminen sanoo, että nyt loppuu kupsuttelu, meneppäs siitä tai että ei nyt.

Toisaalta koira ei välttämättä ennen vanhenemistaan ymmärrä ihmisten halailuja tai muita tällaisia eleitä samoin kuten me. Iän myötä useimmat oppii että tossa ne nyt häärii =)

7kk:den ikäinen rottis, joka ei ole tottunut hyväksymään käsittelyä. Fyysinen koskettelu pikkupentuvaiheesta aikuisuuteen asti antaa koiralle luottamuksen ja hyväksynnän. Se pitäisi aloittaa heti, kun pentu tulee taloon, jolloin on vielä helppo torjua pennun kieputukset, vastustelut. Samalla pentu oppii alistumaan, rauhoittumaan, luottamaan. Tuollainen näykkäys osoittaa, ettei koira hyväksy.

Nyt pitäisi kiireesti aloittaa käsittelyharjoitukset. Koira makaamaan lattialle jalkojesi väliin ja tassujen, pään, korvien, suun, koko kropan hyväilyä hitain ja rauhallisin liikkein. Harjoitukset aloitetaan ensin koiran ehdoilla, kun on kerran jo näykkäissyt. Täytyy varoa, ettei toista kertaa saa tilaisuutta, esim. vatsan rapsuttelu on hyvä aloitusliike..
Mistään puuhailun puutteesta ei ole kyse, vaan koira hallitsee sinua. Tottiskentälle koulutukseen ja käskyn alle totuttamiseen on parasta tapakasvatusta. Onnea pennusta!.

Voihan se olla myös että innostui liikaa ja leikkisästi näykkäsi .
Osaatko tulkita koirasi eleita ja ääntelyitä tarpeeksi jotta tiedät missä mielentilassa kulloinkin on.
Tuollainen näykkiminen kuuluu koirien leikkimiseen keskenään .

Tuossa tilanteessa normaalin koulutuksen saanut nuori koira nousee ylös ja siirtyy toiseen paikkaan, jos ei hyväksy.

Täytyy sanoa, että jos olisi ollut mun pentukoira, niin takaisin olisi saanut just sillä sekunnilla. Siksi jo pikkupentuvaiheessa täytyy tehdä selkeät rajat. Rottista opetetaan rakkaudella ja rajoilla. En tosiaan voi ymmärtää, miksi annetaan pennun kehittää hallittavuutta omistajaan. Ei ole puolustus, että aina on niin totellut. Totellut namin takia ja siinä se suurin virhe on, että omistaja luulee koiran oppineen tottelevaisuutta. Todellisuudessa koira on oppinut saalistamaan nameja omistajalta. Koiran mielestä nameilla mielistelevä omistaja on arvoton, jota ei tarvitse kunnioittaa.

Tai sitten pentu tunsi päälle kumartumisen dominoimisena ja puolustautui. Jotkut koirat ei kestä lainkaan päälle kumartumista yms jos ovat selällään. Mutta toko-ohjaaja varmasti osaa neuvoa, ja onnea pennusta myös ja kivaa kevään odotusta :)

Sehän se pennun virhe oli, kun puolustautui omistajaltaan. Hyvää vauhtia tulemassa remmirähjäksi.

Käsittelyyn tottunut, omistajaansa kunnioittava rottis hyväksyy omistajaltaan ihan kaiken. Rottweilerin rotumääritelmässä luonne ominaisuudesta sanotaan, että on syvästi omistajaansa kiintyvä ja lapsirakas.

Olisiko sillä joku paikka hieman kipeä...

^ Samaa minäkin ajattelin, että onko pentu satuttanut jalkansa. Nuori pentu saattaa näykätä varoittamatta, mutta aikuinen ensin murahtaa rottikselle tyypilliseen tapaan, ensin varoitus. Jos ei ole ns. paperillinen pentu, niin siinäkin voi olla syy rodulle epätyypilliseen käytökseen.

maden94: "Koira on kyllä käsittelyyn tottunut ! ja tähän mennessä olen hyvin saanut remmin rähjäyksen ja vetämisen todella hyvin lopetettua"

Pentu ei ole käsittelyä sisäistänyt hyväksymään, koska näykkäsi. Siinä tilanteessa, kun lähdit pois, pentu sai tarkoituksensa toteutettua. Näin syntyy vaara, että pentu käyttää samaa tapaa, jos haluaa sinusta eroon. Sinun olisi pitänyt pysyä paikallaan toruessa, jos hallitset pennun niin hyvin, ettei se puraise. Toinen vaihtoehto on nousta tilanteesta ylös ja käskyttää vihaisena pentu omalle paikalleen.

Oikea suunta sinulla kyllä on pennun opetuksessa, mutta vähän jemttiyttä lisää, että pentu oppii kuuliaisuutta ja namit ehdottomasti pois. Käsittelyharjoituksissa kannattaa ensin laittaa pentu "käskyn alle", siis kutsua luokse ja maahan. Tuo näykkäsytilanne oli verrattavissa ei niin hoivaviettiseen emoon, joka murahtaa, jos pentu ryömii päälle emon nukkuessa.

maiden 94: Nameilla opetetaan jokin liike, esim. istu. Kun pentu on omaksunut sanan istu, niin sitä aletaan vaatimaan. Alussa pentu istuu edelleen namia odottaen. Sitten tulee vaihe, jolloin pentu huomaa, ettei namia enää tule. Silloin tulee tämä omistajan käskyn noudattamisen kapina. Siinä tilanteessa omistaja luo pennulleen tottelevaisuutta vaatimalla oikeaa suoritusta.

Jos siis ei noudata käskyä "istu", niin perusasennossa (pentu sivulla seisoen) toisella kädellä painetaan pennun lantion kohdalta maahan ja toisella kädellä nostetaan kaulapannasta hieman ylöspäin siten, että pentu joutuu epätasapainoon ja istuu. Vähän samoin, kuin näyttelyasentoja opetetaan. Kun taka osa on maassa, niin merkkisana esim. "hyvä" ja taputus. Näin pentu oppii liikkeen ja kosketus poistuu.

Tässä oli vain yksi tottisliike, mutta ilman nameja opetettaessa saa vasta oikean kuvan pennun aidosta halusta totella. Kyse on siitä, miten hyvin ja varmaksi tottelijaksi valmennat pennun. Namia kerjäävä koira tottelee vain silloin, kun sitä huvittaa. Esim. vastaantuleva toinen koira saattaa olla tärkeämpi, jolloin namit ei kiinnosta. Rottweiler on niin vahva koira, ettei sen koulutuksessa saa antaa valintaa koiralle. Se ei siis saa valita, ottaako namin ja tottelee, vai hyökii. Omistajan pitää luoda sellainen auktoriteetti, että koira tottelee kaikissa tilanteissa.

Suomen Rottweileryhdistyksen Pirkanmaan alaosasto. Koulutusvastaava [email protected]. Kysele missä ja milloin alkaa koulutus ym infoa.

Tuo sinun pentu on jo niin iso, että vaatia pitää ja periksi ei saa antaa. Hyvää jatkoa!

OK. Olisi mukava kuulla myöhemmin, miten teillä menee, joten palaile.

rottentotti: Voi kiitos! Olipa hauska kuulla. En nimittäin ihan kirjoittamisen ilosta täällä kirjoittele.

Näkemyseroja saakin olla. Sehän on ihan tervettä ajattelua, kun on elollisesta asiasta kyse. Ihminen ja koira symbioosi, kahta täsmälleen samanlaista paria ei löydy. Siksi näkemyserot vain rikastuttavat. Ne myös riitauttaa monissa piireissä, jos ei osata katsoa laaja-alaisesti.

Ai sinulla on ollut rotikoista kokemusta jo 60-luvulta. Silloin syntyi meidän ensimäinen pentue. Valtavasti on koulutus ym. muuttunut siitä ajasta. Myös rottis on muuttunut. Puuttuu se vakaa harmoninen olemus.

Ikävää on se, kun rottismaailman ansioituneet ihmiset siirtyvät pois elämästä. Minäkin olen nuorena saanut oppini SRY:n perustaja jäseneltä, joka on ajat sitten poistunut. Viime vuosina näitä SRY:n kunniajäseniä on kuollut monia, joten tuntuu, kuin isähahmot olisivat kadonneet ja uuden ajan kehityksessä on menty vähän negatiiviseen suuntaan rottisten luoteessa. On se hyvä, että nyt ovat muutkin sen huomanneet ja jalostussuosituksessa kehoitetaan välttämään ylivilkkaita luonteita. Oikea suunta.