Näin työuran lähetessä loppuaan tuli mieleen, että voisi olla mukavaa ryhtyä taas opiskelemaan eli tekemään esimerkiksi lisensiaatin- tai tohtorintutkintoa. Aikoinaan itse opiskellessani aina silloin tällöin joku eläkkeellä oleva kirjoittatui jatko-opiskelijaksi ja teki lisurin tai jopa väitteli. Muistan, että jopa yli 80-vuotiaitakin väittelijöitä esiintyi. Taisi myös jotkut muutkin poliitikotkin tehdä väitöksiä kuin Paavo Väyrynen ja Seppo Kääriäinen.
Nyt olen ymmärtänyt, että nykyään opiskelijoita valitaan hakumenettelyllä "tohtorikoulutettaviksi". Heille ilmeisesti maksetaan myös palkkaa työstään. Ymmärrän, että nämä paikat on tietysti varattu nuorille tulevaisuuden toivoille.
Mutta mikäli tällainen, muutama kymmenen vuotta sitten opiskellut, haluaisi tehdä jatkotutkinnon, niin ei kai kirjautumiselle liene mitään esteitä. Vanhempi ihminen kun työskentelee aika itsellisesti eikä tarvitse mitään apurahoja tai muita tukia. Luonnollisesti professorin kanssa täytyy muutaman kerran keskustella ja tietysti osallistua seminaarityöskentelyyn ja tenttiä jatkotutkintoon liittyvää kirjallisuutta, jota ilmeisesti vieläkin luetaan.
Onko eri yliopistoilla erilaiset käytännöt tällaisten "tohtorikoulujen" ulkopuolisten opiskelijoiden jatko-opintoihin. Tiedättekö omien yliopistojen käytännöistä?
Tiedoista kiittäen.
Jatko-opinnot vanhempana
16
621
Vastaukset
- näin on näreet
Jatko-opintojen suorittaminen vanhemmalla iällä on kaksipiippuinen asia. Henkilökohtaisesti suosittelen sitä mikäli vain innostaa, sillä pitkään työelämässä olleilla on paljon annettavaa tieteen kannalta. Heillä on usein käytännön näkemystä ja kokemusta ilmiöstä, kontakteja jotka auttavat aineiston keräämisessä tai jopa suoraan käyttökelpoisia aineistoja, ja mikä tärkeintä, yleensä korkea motivaatio opiskella ja tehdä tutkimusta. Jos he ovat eläkkeellä, niin heillä on yleensä myös aikaa tutkimukselle ja toimeentulo on turvattu eläkkeen muodossa. Olen nähnyt eläkeikäisten tai sitä lähestyvien tekevän huippuluokan väitöskirjoja. Ala vaikuttaa; esimerkiksi työuransa samassa, isossa firmassa tehneet voivat jättää jälkeensä sellaista kaupallisen tai teknisen alan tutkimustietoa, johon kellään ulkopuolisella tutkijalla ei ole mahdollisuutta.
Vastapainona on sitten se, että opiskelu ei ole koskaan ilmaista. Joku sen maksaa aina ja Suomessa käytännössä verovarojen muodossa, suoraan ja epäsuoraan. Valtio on maksanut tutkinnoista rahaa ja väitöskirjan tekijä vastaa useita maistereita rahallisesti. Tässä tullaan muuten siihen, että lisurin tekijöitä ei enää nykyään juuri oteta. Lisensiaatin tutkinnon tekijät eivät sovi Bolognan kolmiportaiseen malliin ja heistä koulu ei ole saanut rahaa kuten tohtorintutkinnosta. Kannattaa siis ilmoittaa tähtäävänsä suoraan väikkäriin ja tohtorin tutkintoon, jos haluaa parantaa mahdollisuuksiansa tulla hyväksytyksi. Joka tapauksessa, on eettinen kysymys pitäisikö verovaroja käyttää eläkeläisten ja muiden sellaisten henkilöiden koulutukseen, jotka eivät enää siirry työelämään ja kontribuoi takaisin järjestelmään. Monien mielestä ei.
Itse näen, että ensinmainitut hyödyt voittavat haitat yhteiskunnan tasolla ja suosittelen ehdottomasti väitöskirjaa jos motivaatiota riittää. Mitään estettä vanhempana jatkotutkinnon suorittamiseen ei olle, muuta kuin kilpailu. Nykyään jatkokoulutus on muuttumassa monella alalla ohjelmalliseksi. Ohjelmiin on rajattu sisäänpääsy, joten päästäkseen jatkokoulutusohjelmaan joutuu kilpailemaan. Aloita hakeminen siitä yliopistosta, josta olet aikoinaan saanut perustutkintosi. Se auttaa ja on yleensä helpointa. Toisaalta jos sinulla on sopiva tausta, hyvä aihe ja ehkä suhteita johonkin muuhun, sinulle sopivampaan yliopistoon ja sen proffiin, niin anna palaa. Suosituimpiin yliopistoihin on kova kilpailu, kun taas vähemmän suosituissa kynnys on paljon matalammalla, joten yliopiston sopivasti valikoimalla voi pyrkiä nostamaan mahdollisuuksiaan. Koulujen välillä on eroja, joten kaikki riippuu alastasi ja siitä mihin yliopistoon olet hakemassa suorittamaan jatkotutkintoa. - toinen innostunut
No juu. Taas verorahoja yms.
Tohtoroituminen ilman apurahoja on kaikista edullisin vaihtoehto jokaiselle. Ja ne nuoretkin saavat vain pienen pientä apurahaa, joka ei kerrytä eläkettä tai vanhempainrahaa. Puolitoista tonnia kuussa siis.
Harkitsen itsekin väitöskirjaan ryhtymistä, jos ennen eläköitymistä joudun pitkäaikaistyöttömäksi. Eli siten tulen edullisimmaksi yhteiskunnalle kuin kotonani ihmetellen ajan kulumista tyhjän panttina.
Ja ainahan voi jättäytyä lisuriksi, jos ei enää innosta väitöskirjaa tehdä.- näin on näreet
>Ja ne nuoretkin saavat vain pienen pientä apurahaa, joka ei kerrytä eläkettä tai
vanhempainrahaa.
Itse asiassa apurahoista on kertynyt eläkettä jo useamman vuoden:
http://www.mela.fi/88/2010/Kolumni-Apurahoista-karttuu-elaketta-toista-vuotta
- Igitur
Näin minäkin ajattelen: ei kai ilman apurahoja yms. avustuksia opiskeleva vanhempi henkilö kuluta erityisesti mitään yhteiskunnan verovaroja. Sillä kontribuoiko enää työelämässä mitään ei ole vaikutusta - kysymys on tieteellisestä vaikuttamisesta, jota hyvin voi saada aikaan, vaikka olisi 80-vuotias.
Kulut yliopistolle ovat myös minimaaliset. Kuten aloittaja mainitsi, yleensä riittää muutama käynti professorin puheilla. Tuntihinnat eivät liene aivan tähtitieteelliset. Vanhemmat opiskelijat hallitsevat myös hyvin aihepiirinsä lähteineen, joten suoranaista "ohjausta" ei välttämättä kovin paljon tarvitse.
Kannustan ilman muuta opintojen tielle. Elinikäistä oppimistahan ainakin aikaisemmin kovasti suosittiin.- näin on näreet
Niinhän sitä äkkiä luulisi, mutta ainakin aikaisemmin valtio maksoi verovaroistaan yliopistoille jokaisesta valmistuvasta tohtorista 20 kertaa enemmän kuin valmistuvasta maisterista. Voin kertoa, että summat eivät ole pieniä.
Itse asiassa eläkeläisjatko-opiskelijan saamat apurahat eivät vähennä yhteiskunnan kirstua suoranaisesti. Apurahasäätiöt ovat yksityisiä säätiöitä, joten eläkeläisen saama apuraha on pois ainostaan joltakulta nuoremmalta saajalta. Toisaalta minusta apuraha pitäisi aina antaa ja yleensä annetaankin hakijoiden välisen tutkimukseen itseensä liittyvän kilpailun perusteella eikä sosiaalisilla perusteilla. - Igitur
näin on näreet kirjoitti:
Niinhän sitä äkkiä luulisi, mutta ainakin aikaisemmin valtio maksoi verovaroistaan yliopistoille jokaisesta valmistuvasta tohtorista 20 kertaa enemmän kuin valmistuvasta maisterista. Voin kertoa, että summat eivät ole pieniä.
Itse asiassa eläkeläisjatko-opiskelijan saamat apurahat eivät vähennä yhteiskunnan kirstua suoranaisesti. Apurahasäätiöt ovat yksityisiä säätiöitä, joten eläkeläisen saama apuraha on pois ainostaan joltakulta nuoremmalta saajalta. Toisaalta minusta apuraha pitäisi aina antaa ja yleensä annetaankin hakijoiden välisen tutkimukseen itseensä liittyvän kilpailun perusteella eikä sosiaalisilla perusteilla.Ainakin yliopistojen intressissä luulisi sitten olevan saada kirjoihinsa paljon näitä "ilmaisia" eläkeläisväittelijöitä, jotta saisivat valtiolta lisää rahaa. Vanhemmat väittelijät kun eivät siis edes tarvi apurahoja, eivätkä he näin ollen ole myöskään minään esteenä nuorempien apuraha-anomuksille.
Muistan lukeneeni jonkun professorin tai vastaavan joskus valittaneen (liittyen poliitikkojen "väitöskirjainnostukseen", joka syntyi kun maisteri saattoi ryhtyä väittelemään), että tehkööt tavallisia kirjoja - ei kaikkien tarvitse väitellä. Mielestäni omituista puhetta edellä kerrotun perusteella. - näin on näreet
Igitur kirjoitti:
Ainakin yliopistojen intressissä luulisi sitten olevan saada kirjoihinsa paljon näitä "ilmaisia" eläkeläisväittelijöitä, jotta saisivat valtiolta lisää rahaa. Vanhemmat väittelijät kun eivät siis edes tarvi apurahoja, eivätkä he näin ollen ole myöskään minään esteenä nuorempien apuraha-anomuksille.
Muistan lukeneeni jonkun professorin tai vastaavan joskus valittaneen (liittyen poliitikkojen "väitöskirjainnostukseen", joka syntyi kun maisteri saattoi ryhtyä väittelemään), että tehkööt tavallisia kirjoja - ei kaikkien tarvitse väitellä. Mielestäni omituista puhetta edellä kerrotun perusteella.Minusta ihan hyvä tuo idea, että tekisivät tavallisia kirjoja. Monella - varsinkin poliitikolla - ei ole ymmärrystä siitä, mitä väitöskirja oikeasti tarkoittaa, paljonko aikaa ja työtä se vaatii ja siitä, että tohtoriopiskeluihin kuuluu myös kurssien käyminen. Näkemykseni mukaan moni poliitikko ajattelee, että väitöskirja on vähän kuin omaelämäkerran kirjoittaminen ja hoituu sanelulla. Sellainen, johon raapustellaan kaikenlaisia omia näkemyksiä, kokemuksia ja poliittisia kannanottoja asioihin. Lisäksi väitöskirjan ajatellaan avaavan ovet korkeampiin poliittisiin virkoihin eli tarkoitus ei ole hyödyttää tiedettä, vaan hyöty on puhtaasti funktionaalista ja tutkijan koulutus jää riviksi CV:hen. Sama paine nimellisiin tutkintoihin näkyy poliittisella sektorilla kautta linjan: ensimmäinen lasikatto tulee vastaan jos ei ole lainkaan korkeakoulututkintoa, jne. Yliopistojen ei pidä lähteä tällaisen arvottomaan valtionhallinnon tutkintotehtailun tukemiseen vaan panostaa niihin, jotka aidosti tähtäävät tutkijaksi tai joiden tutkinto hyödyttää liike-elämää yritysten tutkimusyksiköissä tai tutkimuslaitoksissa. Tutkinnon tekijät vievät yllättävän paljon aikaa, jota professoreilla on muutenkin vähän. Kaikki ajankäyttö ei kulminoidu siihen parin tunnin tapaamiseen opiskelijan kanssa. Tapaamista varten pitää myös valmistautua. Esimerkiksi minun pitää pääsiäisenä lukea ja kommentoida yli 300 sivuinen väitöskirjan tekele, jotta opiskelija pääsee eteenpäin työssään. Onnekseni tämä tohtoriopiskelija on poikkeuksellisen lahjakas ja aiempien versioiden perusteella työn laatu on hyvä, joten hirveitä muutoksia tuskin tulee. Hän on muuten yli 50 -vuotias. Parin tunnin tapaaminen vie silti monen päivän valmistelut.
- poli poli
"Näkemykseni mukaan moni poliitikko ajattelee, että väitöskirja on vähän kuin omaelämäkerran kirjoittaminen ja hoituu sanelulla."
Näkemyksesi on vähintäänkin väärä. - 3+4
Kun valtio maksaa jokaisesta valmistuvasta tohtorista yliopistolle tietyn summan, se on normaalia yliopistojen rahoitusta. Eli entisaikaan valtio antoi rahaa ylläpitoon, nykyisin raha annetaan suorituksista. Siis sillä ei ole merkitystä, väitteleekö joku vanhempi ihminen vai ei. Yliopiston saama raha ei ole tuhlausta, vaan siirtyy yleisiin koulutusmenoihin. Kaikkien eduksi.
- näin on näreet
Valitettavasti suuri osa tuosta rahasta päätyy byrokratian ja paisuvan halintokoneiston rahoittamiseen eli erilaisten sihteerien, turhasuunnittelijoiden, mittaroijien ja muiden paperinpyörittäjien palkkoihin. Varsinaiseen koulutukseen ja tutkimukseen eli kaikkien hyödyksi siitä päätyy hyvin pieni osa.
http://huippuyliopisto.blogspot.com/2013/03/hallinto-paisuu.html
- 3+3
No mutta onhan sillä rahalla sitten työllistävä ja siten elvyttävä vaikutus.
- näin on näreet
On toki. Ei kuitenkaan paljon lämmitä jos opetus- ja tutkimushenkilökunta joutuu tekemään lisää töitä, mutta heidän tuottamallaan rahalla palkataan lisää byrokratian rakentajia. Valitettavasti lisääntyvien byrokraattien ja mittaroijien turhanpäiväisyyksistä joutuu kärsimään opetus- ja tutkimushenkilöstö, jolla on muutenkin kädet täynnä hommia. Mitä tarvittaisiin on vähemmän byrokratiaa ja lisää varoja opetukseen ja tutkimukseen. Valitettavasti toteuma on toisinpäin. Lisääntyvän byrokratian vaikutukset näkyvät myös ulkoisen rahoituksen hakemisessa. Yliopiston hallintokoneisto ahmaisee rahoituksesta overheadeina pahimmassa tapauksessa jopa puolet, eikä sitä vastaan yleensä saa edes kunnollisia hallintopalveluita. Huonossa tapauksessa silläkin rahalla palkataan joku mittaroija, joka työllistää ulkoisen rahoituksen hakijaa/saajaa entisestään ilman minkäänlaista käytännön hyötyä.
- Kokemusta on
näin on näreet kirjoitti:
On toki. Ei kuitenkaan paljon lämmitä jos opetus- ja tutkimushenkilökunta joutuu tekemään lisää töitä, mutta heidän tuottamallaan rahalla palkataan lisää byrokratian rakentajia. Valitettavasti lisääntyvien byrokraattien ja mittaroijien turhanpäiväisyyksistä joutuu kärsimään opetus- ja tutkimushenkilöstö, jolla on muutenkin kädet täynnä hommia. Mitä tarvittaisiin on vähemmän byrokratiaa ja lisää varoja opetukseen ja tutkimukseen. Valitettavasti toteuma on toisinpäin. Lisääntyvän byrokratian vaikutukset näkyvät myös ulkoisen rahoituksen hakemisessa. Yliopiston hallintokoneisto ahmaisee rahoituksesta overheadeina pahimmassa tapauksessa jopa puolet, eikä sitä vastaan yleensä saa edes kunnollisia hallintopalveluita. Huonossa tapauksessa silläkin rahalla palkataan joku mittaroija, joka työllistää ulkoisen rahoituksen hakijaa/saajaa entisestään ilman minkäänlaista käytännön hyötyä.
Oma kokemukseni yliopistomaailmasta ei millään lailla tue käsitystä, jonka mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstöllä olisi muka kädet aivan liian täynnä töitä.
Luennot (harvat) pidetään (vanhoilla prujuilla), muutama tentti arvostellaan ja jonkinlainen lyhyt vastaanotto pidetään kerran viikossa. Missä muussa työssä pääsee näin olemattomilla pakollisilla työtehtävillä. Valtavasti jää aikaa kirjallisuuden lukemiseen, tieteelliseen turismiin ja yliopiston kahviloissa ja ravintoloissa oleiluun.
Kuten joku kerran mainitsikin - yliopistoura ei oikeastaan oile mikään ammatti, vaan elämäntapa. - näin on näreet
Kokemusta on kirjoitti:
Oma kokemukseni yliopistomaailmasta ei millään lailla tue käsitystä, jonka mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstöllä olisi muka kädet aivan liian täynnä töitä.
Luennot (harvat) pidetään (vanhoilla prujuilla), muutama tentti arvostellaan ja jonkinlainen lyhyt vastaanotto pidetään kerran viikossa. Missä muussa työssä pääsee näin olemattomilla pakollisilla työtehtävillä. Valtavasti jää aikaa kirjallisuuden lukemiseen, tieteelliseen turismiin ja yliopiston kahviloissa ja ravintoloissa oleiluun.
Kuten joku kerran mainitsikin - yliopistoura ei oikeastaan oile mikään ammatti, vaan elämäntapa.Ehkä jollain lehtorilla tms. on tuollainen mahdollisuus, mutta professorikunnassa työtä riittää joka sormelle ja ylikin.
- 30+2
Muutaman tentin arvostelussa riittää lukemista päiväkausiksi, gradujen ja seminaarien ohjaamisesta puhumattakaan. Tai väitöskirjojen.
Eihän se proffa tai ope lue vain sitä graduntekelettä, vaan tutustuu myös oheiskirjallisuuteen ja aiheeseen syvemmin, jotta osaa antaa palautetta.
Mutta jos helpolla kuvittelet pääseväsi, hae ihmeessä yliopistohenkilökunnaksi. - Petettyjäkö
En suosittele tohtoritutkintoa ainakaan enää vanhana kenellekkään. Hyödyt itselle olemattomat ja työ rankkaa kilpailua nuorempien joukossa. Vaaditaan yhä parempaa ja parempaa kielitaitoa ja atk-taitoja, tietokoneiden ohjelmat vaihtuvat jatkuvasti ja itse koneet uudistuvat ja ovat taas yhteensopimattomia uusien lisälaitteiden ja ohjelmien kanssa.
Ainakaan oman yliopistoni henkilökunta ei lisäksi tunnu ymmärtävän suoritetun tohtoritutkinnon rahallista arvoa. Olen nähnyt miten laaja kansainvälinen ja merkityksellisestä aiheesta tehty tutkimus, jolla on lisäksi merkittävääv rahallista arvoa myös yhteiskunnalle lojuu opettajien käsissä, työ jonka aineistosta ja kirjoitussivuista olisi saanut aikaan jopa neljä väitöstä halutaan lytätä lisenssiaattitutkimuksen tasolle.Tekijä on ollut monialainen ja monialaisen tutkinnon suorittanut ei jatko-opintojaan aloittaessa enää ihan nuori , mutta ehkä juuri siksi yliahkera ja tunnollinen vaativan aiheen ollessa kysymyksessä ja puurtanut sen kanssa vuosia. Suorittanut monet vaativat tutkimusmenetelmäkurssit ja laaja-alaiset opinnot, joita ei ehkä kaikki yliopisto-opettajat enää itse hallitse.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Savonlinnassa machete hyökkäys!
Myös kirvestä käytetty lyömäaseena......näin se Savonlinnakin rikastui...1331768Jos sinua kiinnostaa nainen
tai olet miettinyt, niin ei minulla ole ollut ketään. Olen viettänyt hiljaista ja yksinäistä elämää. En ole "käynyt nais571411Suoraan Sinulle
En usko välttämättä mihinkään sielunkumppanuuteen tai muuhun maagiseen voimaan, mutta sinussa olen silti nähnyt jotain,491159- 821026
Apokryfikirjat: mitä "kielletyt kirjat" kätkevät sisäänsä?
Itämaiset palstat eivät ole Raamatun tai kristinuskon asialla, mutta koska meitä häiritään täällä, meidän on puhuttava a371881Miksi toisille löytyy kumppani, mutta joillekin ei?
Usein ihmettelee, miten helppoa joillekin on löytää seuraa. Jo nuoresta asti on kumppani vierellä ja jos tulee ero, vaih124739Niin siinä kävi
Mä ihastuin suhun. Kukapa ei? Olisi pitänyt kuunnella sisäistä naisen vaistoa, etten takuulla ollut ainut. Kuulin sattum39711aa eli nyt tajuan..
eli siis pitkä-aikainen vaikeus parisuhteen saamisesta johtuu omalta kohdaltani alhaisesta yhteiskunnallisesta asemasta.117685Mikähän auttaisi kun kuIIi
Seisoo kun lipputanko. PaIIien sitominen antaa voimakkaan orkun mikä jeesaa himoja hetkeksi, mutta se panetus tulee pian69663- 17661