Pari ensimmäistä sivua kertovat kirjasta valitettavan paljon.
Tyttö on vangittuna asuntoon. Ovet takalukossa. Mies ja nainen valvovat niin, että "kusellakaan" ei voinut käydä yksin.
Ja äkkiä, löytyy ratkaisu. Tytön kännykkä on unohdettu takavarikoida. Hän soittaa yöllä hätäkeskukseen.
Tuollaiset helpot ratkaisut vievät kirjalta uskottavuuden.
Toisaalta taas maahanmuuttajapoliisinaispäähenkilöllä on parina sovinisti ja rasisti, joka ryyppää työaikana. Tähän ei tahdo ratkaisua löytyä vaan "ongelmaa" vatvotaan kyllästymiseen asti.
Tämä pari on kuvattu rupsahtaneeksi mieheksi jonka paidan nappien alta tursuaa läskimaha ja ihokarvat. Hän tupakoi jatkuvasta ja kaiken muun lisäksi syljeskelee vihreitä limaklönttejä.
Tahattoman koominen hahmo kaikenkaikkiaan.
Sateella kuvataan veden ropinaa jopa puolikin sivua. Olisi kohtuullista, jos kirjailija pystyisi loihtimaan tunnelman muutamalla lauseella.
Samoin on laita päähenkilön henkilökohtaisten ongelmien vatvomisessa. Niitä ei ole saatu nivellettynä kokonaisuuteen, vaan ne kulkevat erillisinä rikkoen ennestään sekavaa juonta.
Rönsyilevä tyyli ja helpot ja epäuskottavat ratkaisut eivät miellyttäneet.
Tyttö on vangittuna asuntoon. Ovet takalukossa. Mies ja nainen valvovat niin, että "kusellakaan" ei voinut käydä yksin.
Ja äkkiä, löytyy ratkaisu. Tytön kännykkä on unohdettu takavarikoida. Hän soittaa yöllä hätäkeskukseen.
Tuollaiset helpot ratkaisut vievät kirjalta uskottavuuden.
Toisaalta taas maahanmuuttajapoliisinaispäähenkilöllä on parina sovinisti ja rasisti, joka ryyppää työaikana. Tähän ei tahdo ratkaisua löytyä vaan "ongelmaa" vatvotaan kyllästymiseen asti.
Tämä pari on kuvattu rupsahtaneeksi mieheksi jonka paidan nappien alta tursuaa läskimaha ja ihokarvat. Hän tupakoi jatkuvasta ja kaiken muun lisäksi syljeskelee vihreitä limaklönttejä.
Tahattoman koominen hahmo kaikenkaikkiaan.
Sateella kuvataan veden ropinaa jopa puolikin sivua. Olisi kohtuullista, jos kirjailija pystyisi loihtimaan tunnelman muutamalla lauseella.
Samoin on laita päähenkilön henkilökohtaisten ongelmien vatvomisessa. Niitä ei ole saatu nivellettynä kokonaisuuteen, vaan ne kulkevat erillisinä rikkoen ennestään sekavaa juonta.
Rönsyilevä tyyli ja helpot ja epäuskottavat ratkaisut eivät miellyttäneet.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olipa "puolueeton" arvio kirjasta. Oliko edes kirjailijan nimi kirjoitettu oikein, vai onko siinäkin huomauttamista?
Kirjaa on kehuttu niin blogeissa kuin lehdissä, Hesarissa oikein loistava arvio. Miksiköhän tulee mieleen luottaa enemmän niihin kuin tällaisiin anonyymeihin aivastuksiin keskustelupalstalla?
Kolibri on korkeintaan keskinkertainen dekkari. Hyvästä se on vielä kaukana.
Liken kilpailussa rannalle jääneet liikkeellä? Jos jotain kirjaa yleisesti kehutaan, ottakaa siitä oppia sen sijaan, että haukkuisitte kitkerinä
Rannallakilpailu.....? Pitkän kokemuksen omaava arvioija pikemminkin....:):). Nuo luottamiset ja mallioppimiset ovat hauskoja! Mukavaa leppoisaa Pääsiäistä!
14´ 3, älä suutu!
Kolibri ei minun mielestäni ollut poikkeuksellisen huono vaan samaa tasoa kuin esim. Veera Valan Kuolema sypressin varjossa.
Siitä kohuttiin paljon ja se sai blogeissa hyviä arvosteluja. Ihmettelen sitä, sillä se ei eroa mielestäni Harlekiinikirjoista muuten kuin kovilla kansilla.
Jonkinlainen kritiikittömyys vaivaa suomalaista dekkarikirjallisuutta, niin kirjoittajia kuin lukijoita.
Dekkareita lukevat tyhmät kanat.
Blogistit ovat mututuntumalla hyvin koulutettuja. Ihmetyttää heidän ylistyksensä joidenkin dekkarien kohdalla. Aika avuttomia söherryksiä. Muut pohjoismaat jyräävät Suomen sata nolla.
Minusta ei ole mitään outoa siinä, jos luottaa enemmään nimellään kirjoittavien lehtikriitikoiden tai kirjabloggareiden arvosteluihin kuin täysin anonyymisti kirjoittavien, olipa kehuja tai haukkuja.
Sen sijaan pistää miettimään, paljonko näihin haukkuihin vaikuttaa kirjailijan sukupuoli...
Kirjassa esiteltiin tavalliset suomalaiset avioliitot kylmiksi ja onnettomiksi.
Yleensä se johtui miehestä.
Kun vaimo oli synnytyksen jälkeen väsynyt, mies touhusi kahden ilotytön kanssa yhtäaikaa ja ilotytöt olivat alaikäisiäkin.
Ihan tavalliselta vaikuttava kunnon mies, jolla oli avioliitossa ongelmia, muuttui muutaman kaljan jälkeen säälittäväksi vonkaajaksi.
Kolmas mies oli hyvin koulutettu ja petti vaimoaan ja jätti aina lenkkivaatteensa mytyksi pesuhuoneen lattialle.
Kunnon opiskelijapoika hakkaa tyttöystävää.
Tavallinen nuorimies, joka on hyvässä ja kunnioitettavassa ammatissa, paljastuu halveksittavaksi perverssiksi, joka rikkoo lakia.
Ainoa avioliitto, joka kuvattiin onnelliseksi oli poliisi Sarin, jonka mies matkusteli työnsä vuoksi ulkomailla. Jotenkin jäi epäilys, että kyllä Sarikin vielä siltä jonkun sukupuolitaudin saa ulkomaantuliaisina.
Päähenkilön seksikumppaneissakin oli jotakin outoa.
Ensimmäinen oli kantaväestöä ja invalidi, joka oli loukkaantunut viisivuotiaana kun isä oli ajanut kännissä kolarin.
Toinen suomalainen oli rankasti tatuoitu.
Kolmas seksikumppani oli normaaliksi luokiteltava, mutta ulkomaalaistaustainen.
Jotenkin suomalaisessa miehessä piti olla aina jotakin vikaa tai poikkeavaa fyysisellä tai psyykkisellä puolella.
Samoin piti olla vikaa tavallisissa suomalaisissa perheissä.
Kirjan kuviot selkisivät vähän kun huomasin nuo asiat.
Onko poliisilla oikeasti mahdollisuus valmistaa henkilöllisyystodistuksia jäämättä kiinni?
Ihmettelen juoniratkaisuja!!
itse kyllä tykkäsin etenkin loppuratkaisusta. Olen kylläkin 14 vuotias tyttö, että kokemus näistä dekkareista ei ole mitenkään pitkä. Mutta jotenkin se miellytti että murhaaja oli psykopaatti, täysi sivuhenkilö, eikä mikään tyypillinen epäilty esim. aviopuoliso
Mielestäni aika hyvä esikoisdekkariksi. Loppuratkaisu säilyi lukijalle arvoituksena loppuun asti.
Kolibri on käännetty enklanniksi. Ilmestyy pian suuren arcadia book:sin kustantamana. Uusi maailman tähti on syttynyt. Esiteessä oli koliprin kansi kuva etusuvulla. :) ja hieno kuva oli myös kati hiekkapellosta. Käykää kattomassa.
Matalaotsainen rikosroskaviihde on tätä päivää.