Tie, jota kuljimme yhdessä, tie, jolla halasimme toisiamme, luulin sen olevan unta, mutta se olikin totta. Nyt herään niiden muistojen peitosta. Niitä etsin pitkään ja vaalin ikuisesti. En voi muutakaan. Joka ikinen päivä, kun kohtasimme, olit, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuntui, kuin olisit työntänyt minut kalliolta alas... Muista, en ole lintu. Et edes tunne minua enää... Kuin olisin kukka, jota ei tarvitse kastella. Siksi... Nyt taas muistan, kun loukkasin sinua. Hymyilit minulle taas... Vain pienen hetken... Kun unohdit minut taas... Hyvästi siis!
Ohi kiitävää...
Yours4ever
068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.