Hoh-hoijaa...... Miten oppisin olemann murehtimatta. Lapsella ja puolisollaan on parisuhdeongelmia, nukutaan jo erihuoneissa. Tuntuu pahalta kummankin puolesta ja mitään en voi tehdä, kuin kuunnella ja neuvoa jos neuvoa kysytään. Tuntuu pahalta katsoa, kun ei pysty muuttamaan olotiloja. Toisaalta, he ovat aikuisia ja heidän pitää selvittää ongelmansa itse. Mutta kerran äiti niin aina äiti ja tuntuu tosi pahalta. Oma elämä meinaa jäädä elämättä.
Miten osaisin....
Mammali4
6119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen lakannut murehtimasta sitä, että aina murehdin.
Mistä koskaan tulevaa tietää, eikä kaikki ole minusta kiinni.
Helppoa olisi, jos murehtimattomuuslääkettä saisi apteekista, mutta kun ei.
Iloinen mieli, ja hänttä pystyyn, sanoi anoppini aikanaan.
;))
Milläs nostat häntäsi pystyyn, lerppu kun on lerppu.
Varmaan äitinä koskee ja tuntuu pahalta. Kuitenkaan aikuisten elämään ei voi äitinä eikä anoppina puuttua. Jos alkaa sähläämään niin voi vain pahentaa tilannetta. Toivottavasti vielä sopivat.
Jos heillä on lapsia heitä kannattaa tukea ja varsinkin jos päätyvät eroon.
Minulla tahtoo olla sama juttu että jään murehtimaan tietoisena siitä että se ei auta milään tavalla ketään. Kyllä elämässä murheita piisaa ja tulee, mutta sitä pelkää aina että jos joku on niin suuri että sen taakan alle romahtaakin.
Ehkä myös siksi kun itse on murehtijaluonne.
Varsin monet rasittavat mieltään tulevilla tapahtumilla, jotka ei ehkä aikanaan toteudekkaan.
haastat..